Kollaasi

Kollaasi

torstai 19. tammikuuta 2017

Tuplasuklaabanaanimuffinit

Tammikuu on jo vierähtänyt pitkälle. Aika menee ihan kamalaa vauhtia. Helmikuussa Jauhoton taikina on ollut olemassa neljä vuotta. Blogini on ollut omiaan heijastamaan elämää. Ensin neidin taaperovuosina minulla oli paljon enemmän aikaa kokkailla, kuvata ja kirjoittaa neitosen huonosta nukkumisesta huolimatta. Nyt ehdin jotenkin kokkailemaan, mutta varsinkin kuvaamisen kanssa on tekemistä. Työn alla on tälläkin hetkellä monta postausta, mutta en vain tahdo malttaa käyttää niihin aikaa. Kotona ollessa aika tulee pyhitettyä neidille. 

Neitosen kanssa tuli nämäkin muffinit tehtyä. Meillä oli paljon suklaata ja ylikypsiä banaaneita, no sehän on selvää, että niistä tehdään joko kakku tai muffineita. Tällä kertaa valitsimme muffinit. Neiti todennäköisesti halusi ne sen vuoksi, että hänellä oli uppouusia pinkkejä muffinivuokia. (Kirjoittajan huomautus, pinkkejä, no mitäs muutakaan?) Neidillä on pahan kananmuna-allergian vuoksi omat kulhot ynnä muut, jotta vahinkoa ei pääse käymään. Eipä meillä ole aikoihin kananmunaa kotona ollutkaan, mutta ei se vara venettä kaada.

Nyt ei kuvilla juhlita. Huono valo, hermo meni. 

Tuplasuklaamuffinit 
koosta riippuen 10-15 kpl

2,5 dl sokeria
125 g voisulaa tai maidotonta margariinia sulana
3 kypsää banaania muussattuna
---
1 dl spelttijauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
0,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa suklaata rouhittuna, maidotonta tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Esivalmistele muffinivuoat. Rasvaa metalliset, levitä paperit pellille jne. Sulata rasva. Lisää joukkoon banaanisose ja sokeri. Vatkaa vatkaimella hyvin sekaisin. Sekoita yhteen kuivat aineet. Lisää rasvaseoksen joukkoon. Jaa silikonisiin tai paperisiin vuokiin. Paista 200 asteessa 10-18 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä. Tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa. Paistoaika riippuu paljon muffinin koosta.

Huomasitteko? Yritys hyvä kymmenen tehdä edes vähän terveellisemmäksi muffineita. Upotin vehnäjauhojen joukkoon vähän spelttiä ja kaurahiutaleita.

Neidin sanoi, että nallen peppuun on jäänyt vessapaperi kiinni. Vähän petti pokka koko perheellä. Illalla väsyneenä ei hihityshepulista tullut loppua millään. Lapsen mielikuvitus on kertakaikkiaan rajoja vailla.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Pikkuherkkuja

Eilen illalla meillä oli ihana hetki ihan kahden. Neiti meni nukkumaan ajoissa ja sain nauttia mieheni seurasta ja laadukkaasta viihteestä herkullisten pikkunaposteltavien kera. Niin mukava fiilis ja oli oikein mukava mennä nukkumaan. Juuri kun olin nukahtamassa, lapsukainen kapusi viereen. Ei kulunut aikaakaan, kun huomasin peittoni lähtevän, taas. En tajua tuota kuinka taitava peittovaras Neiti on viereen tullessaan. Isi on viisas ja pakenee sohvalle nukkumaan, minä sen sijaan yritän taistella oikeudestani sänkyyn ja omaan peittoon. Fiksua sitten tai ei.

Joskus mietin puolitosissani (no, tuhannesosa tosissani), että evoluutio ei ole lopettanut ihmisiltä karvankasvua lapsista johtuen. Tarvittaisiin jonkinasteinen turkki öisin, jotta voisi nukkua lämpimässä, sillä peittovaras on hyvin ovela. Se odottaa, että nukahdat oikein makeasti. Sitten heräät tunnin päästä ohuessa pyjamassasi hampaat kalisten. Tässä kun olisi paksumpi turkki, niin sitä tarkenisi paremmin. Mutta miellyttävämpinä vaihtoehtoina tarkenemiseen omassa rakkaassa sängyssäni ovat kuitenkin muut keinot, kuten pukea hyvin paksu pyjama, varata loputon varasto vilttejä sängyn viereen tai hankkia makuupussi. Alan kallistua viimeiseen vaihtoehtoon. Tai niin no, kai Neiti senkin saisi kammettua pois päältäni. Ehkäpä pitääkin ostaa hänelle makuupussi ja peittoni saisi sen jälkeen olla rauhassa.

Mutta asiaan taas kerran. Rakastan pikkusyötäviä, sormiruokaa, naposteltavia, ihan millä nimityksellä vaan. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä. Näiden suupalojen ideana oli saada jääkaapista loppuja jouluksi varattuja herkkuja pois. Muut ruoat osasin laskea hyvin, mutta juustoa, päärynöitä ja parmankinkkua jäi vähäsen yli. Niistä lähdin kasaamaan erilaisia herkkuja muistissa Jamie Oliver.

Mozzarella-parmankinkkupalat

Nämä herkkupalat kasataan haarukoihin. En anna tarkkoja määriä, kerron vaan mitä yhteen haarukkaan laitetaan. 

0,5-1 siivu parmankinkkua
1 pala mozzarellaa (n. 2 cm suuntaansa)
1 mintunlehti
1 pala vesi-/hunajamelonia (n. 2 cm suuntaansa)

Laita meloni ja mozzarella haarukkaan, aseta mintunlehti sopivaan kohtaan, kiepsauta kinkku ympärille. Valmis!


Valkosuklaa-sinihomejuustopalat (n.12 kpl riippuen päärynän koosta)

ruissipsejä (niitä kupin mallisia)
1 rkl voita
1 kiinteä päärynä
2 tl sitruunanmehua
2 cm pala purjoa silputtuna
suolaa ja pippuria maun mukaan
Stiltonia/Auraa (sitä menee maun mukaan noin  2 cm suuntaansa kokoinen palanen ruiskupin pohjalle)
25 g valkosuklaata

Kuutioi päärynä pieneksi, sekoita mukaan sitruunamehu. Sulata voi pannulla kohtalaisella lämmöllä. Laita pannulle purjo, kuullota hetki. Lisää päärynäkuutiot. Sekoita varovasti ja kypsennä muutama minuutti niin ettei päärynä pääse hajoamaan. Ei siis liian kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna jäähtyä.

Laita ruissipsiin homejuustoa, sitten sopivasti päärynää ja lopuksi vuole valkosuklaasta lastuja päälle. Valmis!

Huom! Jos tarjottavan pitää olla gluteeniton, leikkaa sopivia paloja tummasta gluteenittomasta leivästä. Voitele kevyesti.


Päärynä-homejuusto-parmankinkkupalat

1 päärynä
sitruunanmehua
Stiltonia/Auraa
parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua

Pese päärynä hyvin, leikkaa viipaleiksi. Sudi päärynän päälle sitruunamehua kevyesti, estää tummumista. Laita päälle sopiva palanen homejuustoa. Kiepauta ympärille kinkkua. Valmis!


Maustepurkkikokoelmani sai taas muutaman ihanan lisän. Jännä juttu miten tykkään näistä vaikka en yleensä pidä mistään liian krumeluurista. Ihan mukavat rivistöt ovat jo hyllyllä.



Hyvää, herkullista ja turvallista vuodenvaihdetta!




perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua Neidin suklaatalon merkeissä

Nyt meillä alkaa joulunvietto olemaan enemmän kuin lähellä. Koti on puhdas ja koristeltu, ruokavalmistelut ovat hyvällä mallilla ja Neitikin on vielä jännittyneempi kuin viulunkieli. Voisin vannoa, että hän eilen melkein onnistui kiipeämään seinää pitkin. Muistan kyllä itsekin kuinka jännittävää jouluna oli lapsena, mutta en minä nyt ihan noin mahdoton ollut, enhän?

Meillä oli pitkät keskustelut Neidin kanssa, että mikä on meidän tämän joulun piparitalo. Onko se linna, onko se Transformers, onko se majakka vai purjelaiva? Sitten sanoin taikasanan suklaa ja kappas! Ongelma ratkaistu. Pääsimme yksimielisyyteen alta aikayksikön ja suklaatalo oli sillä päätetty.

Suklaatalon tekeminen olikin nopeaa puuhaa. Oikeastaan ainoa juttu, joka on mennyt ihan putkeen ja sujunut ongelmitta. Tiikerikakun otin ihan liian ajoissa uunista, fleur de sel-toffeen tein ihan liian hyvissä ajoin ennen joulua (syöty - hups), imelletyn perunalaatikon unohdin uuniin (koelaatikko, onneksi!), pari lahjaakin muuttuivat lennosta toisiksi, kun alkuperäiset eivät sitten ehtineetkään perille.

Neidin kanssa meillä oli ihan tosi kivaa, kun koristelimme taloa. Lumiesteetkin löytyvät ja ikkunalta joulukoristeita. 6-vuotiaan luovuus oli valloillaan. Joululaulut soivat taustalla ja meillä oli todella tunnelmallista. 

Suklaatalo

6 levyä suklaata
koristeeksi haluamiasi karkkeja
piipuksi Paksu Pepe XXL

Leikkaa varovasti terävällä puukolla talon osat. Meillä oli Pandan tummaa suklaata. Leikkasin päästä pois kahden palan levyiset kappaleet pitkistä seinistä. Päätykolmiollisen levyn leikkasin niin, että matalin kohta päätykolmiossa oli kaksi palaa matalammalla kuin korkea keskikohta. Sillä sain ihan nätin kulman kattoon. Kattolevyt ovat kokonaiset levyt. Oven leikkasin pitkästä sivusta jääneestä kappaleesta, tai niin juu, Neiti leikkasi. 

Sitten vinkkinä: Jos suklaa on kovin kylmää, se lohkeaa helposti. Kuuma veitsi voi auttaa leikkaamisessa. Sulata varovasti suklaata lautasella. Dippaa yhteen liitettävä osa suklaaseen ja yhdistä osat. Pidä hetki paikoillaan, jotta suklaa jähmettyy. Kasaa talo loppuun ja anna kuivua seuraavaan päivään. (Pikeeriäkin voi käyttää kasaamiseen halutessaan.) Sulata vähän suklaata ja kiinnitä haluamasi koristeet taloon. Pandan Paksusta Pepestä tulee hyvä savupiippu. Sitä kannattaa vaan leikata ja muotoilla suklaapalan vastakappaleeksi, jotta saat sen kiinnitettyä kattoon sulalla suklaalla. 

Tuossa kuva mökistä ennen koristelua. En alkanut leikkaamaan ikkunoita tai oviaukkoa. Tumma suklaa lohkeaa todella helposti. Pikeerillä pystyisi tekemään hienot ikkunat ja oviaukon, jos on viitseliäisyyttä.


Vinkki allergisille/intolerantikoille/keliaakikoille karkin ostajille!

Kävin tänään Porin Kauppahallin Karkissa. Luulin jo ostaneeni kaikki joulukarkit, mutta kun kävelin tästä aivan ihanasta karkkikaupasta ohi, minun oli ihan pakko poiketa ostoksille. Hyllyiltä löytyi paljon gluteenittomia ja maidottomia, sokerittomia ja laktoosittomia tuotteita. Ne olivat hyvin merkitty ja henkilökunta oli tietäväistä ja auttavaista. Ihan mahtavaa! 

Nyt mukaani tarttui Kultasuklaan Rocky road-suklaata, Dammenbergin Minttusuklaata (gluteeniton, pähkinätön, kananmunaton, laktoositon (saattaa sisältää maidon jäämiä, siksi ei maidoton) ja kosher. Sitten löysin täältä ihania Sahlmanin toffeita ja jouluisia piparminttukarkkeja, mutta ne päätyivät heti eteenpäin. Porin reissuille tuli yksi vakiopaikka lisää, missä pitää aina käydä.



Rakkaus leipomiseen näkyy meillä kuusessakin.

Nyt toivotan teille kaikille 

Hyvää, rentouttavaa ja etenkin herkullista Joulua!