tiistai 29. syyskuuta 2015

Omenoiden aikaan - karamelliomenahillo

En olisi uskonut kaapivani hillon jämiä kattilasta lusikalla ja syöväni sen ilman mitään muuta särvintä kuten lettuja tai pannaria. Tämä ehkä kertoo sen kuinka herkullista karamellisoidusta omenahillosta tuli. Laitoin siihen hieman sitruunaa taittamaan pahimman makeuden ja suojaamaan omenoita kuorimisen jälkeiseltä tummumiselta. Lisäsin joukkoon vaniljaa pehmentämään makua. Toiseen satsiin laitan kanelia tuomaan syksyn ja talven tunnelmia. Kanelin kanssa pitää olla hieman varovaisempi, koska se tuo voimakasta makua. Pitääkin maistella kesken keittämisen, mikä ihana tekosyy herkutteluun. 




Karamelliomenahillo

500 g sokeria (250 g karamellisointiin, 250 g muuhun)
2 rkl vettä
1 kg omenalohkoja (paino siis kuorittuna ja paloiteltuna)
1 sitruunan mehu
1/2 vaniljatanko halkaistuna, siemenet pyyhkäistynä hillon joukkoon tai 1 kanelitanko

Ota ainakin kolmen litran vetoinen kattila. Purista sitruunasta mehu kulhoon. Kuori ja paloittele omenat kulhoon odottamaan. Sekoita ne kauttaaltaan sitruunamehuun. 

Laita kattilaan 250 g sokeria ja 2 rkl vettä. Sulata sokeri kattilaan välillä ravistellen. Sokeri pitää sulattaa noin meripihkan väriseksi. Hetki liikaa ja sokeri palaa, hetki liian vähän ja sokeri on ylimakeaa. Ole siis tarkkana ja muista, että sokeri on todella kuumaa sulaessaan. 

Kun sokeri on karamellisoitunut, lisää joukkoon omenalohkot. Nyt sokeri jämähtää, älä hätäänny. Sekoittele vaan kärsivällisesti, niin se sulaa taas. Lisää sitten joukkoon loput sokerista (250 g) sekä puolikas vaniljatanko halkaistuna. Jotta saat parhaat aromit irti tangosta, raaputa veitsellä siemenet halkaistusta tangosta ja laita ne omenien joukkoon. Lisää vielä tankokin keittämisen ajaksi seokseen.

Keitä hilloa puolisen tuntia kevyesti poreillen. Omenahillolla on tapana roiskahdella, ole varovainen. Muista myös sekoitella hilloa ettei se ota pohjaan kiinni. Voit painella kauhalla omenoita soseeksi, jos haluat. 

Anna hillon jäähtyä pieni hetki. Ota tanko pois. Purkita sitten puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä. Pidemmän ajan säilönnän suositan tekemään pakastimessa. Kokemukseni mukaan omenahillo ei ole parhaiten säilyviä hilloja.
Hilloa tulee noin 1 litra. 

Viikonloppuna aikaa kului taas metsän siimeksessä. Saaliina suppiksia ja kantarelleja. Mustavahakkaita menin etsimään, mutta niistä ei näkynyt vielä edes pienen pientä alkua. Suppikset sen sijaan olivat aloittaneet reippaan kasvun. Niitä saimme enemmän kuin kuivuriin kerralla mahtuu, ihan kelpo satsi.

Missä on suppilo? Missä on suppilo?

Täällähän minä, täällähän minä. Koriin minä kuulun, koriin minä kuulun. Sinne siis, sinne siis. 
Sienestäjän lastenlaulu à la sienipöhkö

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kantarellipiirakat

Syksy ja sienet, ne lämmittävät mieltäni. Syksystä on tullut lempivuodenaikani. Rakastan tuulen tuiverrusta, ikkunaan piiskaavaa sadetta, kuumaa kaakaota ja tietenkin syksyisen metsän retkiä. Luonnon antimista kelpaa Suomessa laittaa ruokaa ja leipoa herkkuja. 

Se taitaa olla nyt lyhyestä virsi kaunis. Olen koko päivän yrittänyt keksiä tähän muuta kirjoitettavaa, mutta ei, nyt ei sanat luista. Voisin tietenkin valittaa Neidin yhä jatkuvasta flunssasta, mutta en jaksa. En myöskään välitä kertoa valvotuista öistä ja väsyneistä päivistä, ei sekään inspiroi. Ei vaikka kaikenlaista pöhköä olisi kerrottavana kuten se, että hukkasin läppärini. Kuka arvaa missä se oli? No sylissäni tietenkin ja käytinkin sitä kaiken hyvän lisäksi. Kun ajatuksen juoksuni on tällä tasolla, on viisainta pitää teksti lyhyenä ja ytimekkäänä. 

Näiden piirakoiden johtotähtenä on kantarelli, voit käyttää myös herkkutattia, suppilovahveroa tai vaikkapa herkkusieniä kaupasta, jos metsäretki ei inspiroi. Hyvin reipas voin määrä ei myöskään pahenna makua. Jos voin korvaa margariinilla, on tuloksena lehtevämpiä piirakoita. 

Kantarellipiirakat

Taikina:
375 g vehnäjauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
340 g voita
150 g creme fraichea

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola yhteen. Nypi joukkoon voi. Lisää creme fraiche ja sekoita nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa liian kauaa, ettei taikina sitkisty. Laita jauhotetulle pöydälle. Kaulitse taikinaa hieman, taita kolmikerroksiseksi, käännä 90 astetta, kauli taas. Toista tätä 3-4 kertaa. Kääri sitten kelmuun ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi. (Tarvittaessa taikina säilyy pari päivää jääkaapissa. Kokeiltu konkreettisesti, säilyy hyvin.) 

Täyte:

1 rkl voita
1,5 l kantarelleja
1 keskikokoinen punasipuli
pieni pätkä purjoa
3-4 dl palvikinkkua rouheena
100-150 g ruohosipulin makuista tuorejuustoa
pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu
ruohosipulia ja persiljaa maun mukaan

Siisti kantarellit ja revi ne hieman pienempiin osiin. Silppua sipuli ja purjo, rouhi kinkku. Sulata voi pannulla ja kuullota hetki sipuleita sekä purjoa. Lisää joukkoon sienet ja paista niin kauan, että neste haihtuu. Lisää joukkoon kinkkurouhe sekä tuorejuusto. Sekoittele niin kauan, että juusto sulaa. Mausta makusi mukaan. Anna jäähtyä jonkin aikaa. Liian kuuma täyte sulattaa taikinan.

Kauli taikina pitkäksi levyksi. Voit tarvittaessa jakaa taikinan kahteen osaan. Levyn leveys olisi kaksi kertaa valmiin piirakoiden leveys. Laita toiseen reunaan sopivin välimatkoin iso lusikallinen täytettä. Voitele ympäriltä kananmunalla tai vedellä. (Tai käytä omaa piirakoiden tekotapaasi.)


Taita levyn toinen puolikas päälle. Painele taikina täytteen ympärille. Leikkaa piirakoiksi, siisti reunoja tarvittaessa ja painele kiinni. Laita pellille ja voitele. (Jos teet kananmunattomana, voitelu ei ole pakollista. Väristä tulee vain vaaleampi.)

Paista 225 asteessa kauniin kullankeltaisiksi. Aikaa menee 15-20 minuuttia. Tarjoile lämpiminä. Säilytys jääkaapissa parin päivän ajan, pidempi säilytys pakastimessa ja siellä maksimissaan yksi kuukausi runsaasta rasvamäärästä johtuen.


Rakas ystäväni ilahdutti minua lämpöisellä paketilla. Tämä jos joku lämmittää masua. Ystäväni on paras chilinkasvattaja, jonka tunnen. Upeita satoja joka kesä. Ja kun vielä otetaan tämän kesän vaativuus huomioon, niin kertakaikkiaan huippuluokan suoritus! Kiitos ystäväiseni!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kesäkurpitsabrownie ja sienimetsän kuvia

Puh ja huh, mitä menoa ja meininkiä meillä on ollut. Aikuiselämässä on kiirettä, vieraita kävi Porista ja yllätys yllätys - Neiti on taas flunssassa. Tällä menolla Neidillä on rautainen vastustuskyky ennen syyslomaa tai ainakin viimeistään ennen joululomaa. Sen verran paljon hän tekee tuttavuutta virusten ja bakteerien kanssa. Vähemmästäkin muistisolut osaavat tulevaisuudessa torjua ison joukon turhan läheiseksi pyrkiviä pöpöjä. (Antakaa minun edes toivoa niin, jookos!)

Terveellisempien ruokien inspiroimana syntyi kesäkurpitsabrownie, josta vähensin rasvan määrää lisäämällä kesäkurpitsasosetta. Paatuneinkaan makkaranpurija ei osaa erottaa kesäkurpitsan makua mehevästä browniesta. Osan jauhoista voi halutessaan vaihtaa vaikkapa spelttiin tai täysjyvävehnäjauhoihin, jos mielii leivonnaisesta entistä terveellisemmän.

Sunnuntaina mieheltäni meinasi mennä hermot ja ihan syystä. En itsekään enää jaksanut kuunnella itseäni. Olen viimeiset pari viikkoa pähkäillyt sienitilannetta - pitäisi mennä metsään, ei siellä mitään kuitenkaan ole, mutta jos nyt kuitenkin, ääh en nyt viitsi mennä pahoittamaan mieltäni, vakipaikat pitäisi kuitenkin katsoa, entäs kosteikot, nyt tuli tippa vettä, jospa se osui juuri sopivaan sienirihmastoon... Monella sienestyksen ystävällä on varmasti ollut samat mietinnät menossa. Sunnuntaina mieheni sanoi, että mettävaatteet päälle, nyt mennään. Onneksi menimme! Saaliina oli mukava määrä kantarelleja. Nyt jääkaapissa odottaa kaksi taikinaa leipojaa, toivottavasti huomenna ehdin perehtymään niihin iltasella. Säilöttäväksikin jäi reilu satsi.


Kesäkurpitsabrownie

200 g tuoretta kesäkurpitsaa sileänä soseena
50 g voisulaa tai maidotonta margariinia
3 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
---
150 g sokeria
30 g kaakaota
100 g vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
100 g suklaarouhetta, maidotonta suklaata tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi vuoka (minulla oli  24 cm x 24 cm). Sekoita kuivat aineet sokerista suklaaseen kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kesäkurpitsasta vaniljauutteeseen. Yhdistä seokset nopeasti sekoittaen. Kaada leivinpaperoituun ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia. Älä paista kuivaksi. Anna jäähtyä.

Jos et haluaa niin tummaa brownieta kuin minulla, laita vähemmän kaakaota ja lisää jauhoja yhtä paljon kuin poistit kaakaota. Valitse oman makusi mukainen suklaa. 

Kuorrutus

0,5 dl vispikermaa (maidoton vaihtoehto tarvittaessa)
100 g hyvää tummaa suklaata (ja taas maidoton tarvittaessa)

Kiehauta kerma. Lisää joukkoon suklaa rouhittuna. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä niin kauan, että kuorrute on vähän paksumpaa. Kaada brownien päälle ja anna kovettua jääkaapissa pari tuntia. Sen jälkeen voit ottaa leivonnaisen pois jääkaapista ja säilyttää sen huoneenlämmössä. Vähärasvainen koostumus ei pidä jääkaappisäilytyksestä. Huoneenlämmössä koostumus on mehevä ja pehmoinen.

Kuorrutus tuo lisää suklaisuutta. Jos laiskottaa, brownien voi hyvin jättää kuorruttamatta.

Neiti, minä ja minikupit kupuineen. Arvatkaa vaan onko meillä näiden astioiden kanssa varsinaiset prinsessajuhlat? Tiarat ja kaikki, molemmilla...

Sienikuvat ovat napsaistu ilman ihmeempiä keskittymisiä puhelimella ja pokkarikameralla. 
Aurinko kultasi kantarellit niin kauniisti kosteikossa.

Ovatko ufot laskeutuneet? 

Mustesieniä kasvoi vanhalla metsätiellä melkoisia määriä. 

Punajalkahapero (en ole ihan varma lajista) herättää metsässä kulkijan ihastelemaan luonnon kauneutta.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Mustikkakauramuffinit speltillä

Flunssa, toinen flunssa, mahatauti ja huoh, kaikki jotka ovat kierrossa, tuntuvat rantautuvan tähän huusholliin. Olihan se päivähoidon alkamisen myötä tiedossakin, että Neiti alkaa kehittämään vastustuskykyään keräämällä jokaisen pöpön, joka vaan on kiinnostunut meidän perheemme tartuttamaan. 

Tautirupeamasta seurauksena on ollut laiskaa leivontaa ja ruoanlaittoa. Aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt, enkä itsekään nuhanenänä ole mitenkään innokas keittiöimmeinen ollut. Toivottavasti sairastaminen alkaa pian vähentymään. Käsihygienian lisäksi olen lisännyt entistä enemmän kaikenlaisia antioksidantteja ja vitamiineja ruokavalioomme. Herkut hukkuvat marjoihin ja jälkiruokakulhoissa on usein paljon marjoja ja tilkka vaniljakastiketta tai ihan vaan raejuustoa. 

Nämä muffinit syntyivät sairastelurupeaman inspiroimana. Laitoin taikinaan mukaan terveellisempiä aineita - kaurahiutaleita, spelttiä ja paljon mustikoita. Sokeria laitoin säästeliämmin kuin yleensä. Tuloksena ei niin makea, mutta kuitenkin hyvin maistuva leivonnainen, joka toivottavasti auttaa flunssan torjuntatyössä edes psyykkisesti.



Mustikkakauramuffinit
12 kpl

50 g spelttijauhoja
75 g vehnäjauhoja
125 g kaurahiutaleita
100 g fariinisokeria
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl sitruunankuoriraastetta, vain keltainen kuoriosa
---
1 kananmuna
1 prk lohkeavaa sitruunajogurttia
1 dl maitoa
50 g voisulaa
---
200 g mustikoita (tuoreita tai pakastettuja)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele tarvittaessa muffinipelti. Paperisia vuokia käytettäessä kannattaa laittaa kaksi vuokaa päällekkäin. Taikina on aika paksua.

Sekoita yhteen kuivat aineet speltistä kaneliin. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kananmunasta voisulaan. Yhdistä seokset nopeasti yhteen, älä vatkaa tai sekoita liikaa. Nostele joukkoon mustikat. Paista noin 25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä.

Pst. Jos teet maidottomana, käytä vaniljanmakuista soijajogurttia ja hieman enemmän sitruunankuorta.

Ripottele päälle kanelisokeria ennen paistoa lisämakua tuomaan. Voi pojat, mikä kuva. Tämä ei näytä kääntämälläkään järkevältä.

Sitten vaan herkuttelemaan! Tällä hetkellä mustikka taitaa olla lempimarjani. Loistavaa "superfoodia", hyrrr...


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Patonkia 45 minuutissa

Usein leivon leipiä joiden valmistaminen saattaa kestää parikin päivää. Pikainen patonki on tervetullutta vaihtelua monimutkaisempiin ohjeisiin. Tämän leivän valmistaa nopeasti ja vain yhdellä kohotuksella. Maku on silti hyvä ja kuohkeutta on, ei toki niin paljoa kuin Jan Hedhin ranskalaisessa patongissa, mutta ihan kivasti kotileivälle. Maku on hyvä ja pinnan saa rapeaksi, sopivaa arkipatonkia siis.

Arkipatonki on meillä nyt pop. Neiti aloitti jokunen aika sitten päiväkotiuransa. Ensimmäinen päivä oli minulle paljon vaikeampi kuin Neidille. Jos näitte päiväkodin liepeillä naisen, joka itki valtoimenaan, se olin minä. Sydämeni särkyi, kun vein lapseni muiden hoidettavaksi. Neiti jäi hyvin mielellään päiväkotiin kavereiden kanssa leikkimään, hänellä ei ollut mitään hätää.

Seuraava kilinä särkyneestä sydämestä kuului, kun tiedustelin Neidiltä, että haenko hänet aiemmin lyhyemmän päiväni vuoksi. Ei, häntä ei saanut hakea aiemmin. Ja minä olin taas se, joka oli sirpaleina. Sitä kun on tottunut Neidin läheisyyteen 24/7, on aika vaikeaa yhtäkkiä huomata, että tyttöni kasvaa isoksi. 

Aika nopeasti neuroottinen suhtautumiseni päiväkotivalmisteluihin muuttui. Olin ennen päiväkotielämän alkua eritellyt päiväkoti- ja muut vaatteet. Kaikki oli kauniisti nimikoituna omalla hyllyllään. Toisella viikolla kaivoin tyytyväisenä vaatteita muidenkin joukosta aamulla nopsasti kynällä nimikoiden. Ruoan suhteen neuroottisuuteni jatkuu. Haluan hyvää ruokaa nopeasti, niinpä meillä on pakastimessa puolivalmiiksi tai valmiiksi asti tehtynä yhtä sun toista. Sopivasti suunnitellen viikonlopusta kuluu pari tuntia ja monikäyttöiset arjen ruoat ovat valmiina. 

Laatuaika Neidin kanssa arkisin on kortilla. Niinpä hyödynnän illat lapsen kanssa touhutessa. Hassuttelut, tyynysodat, satu- ja askarteluhetket sekä pienet leivontahommat ovat nyt iltapuuhia. Iltaisin ei kilinää kuulu sydämestäni. Sen sijaan pienet palaset liimautuvat yhteen niin kuin kylkeeni liimaantunut Neiti. Ikävä hälläkin on, vaikkei iso tyttöni sitä tahdo tunnustaakaan.

Pikapatonki

5 dl vettä, n. 42 asteista (tai 37-asteista tuorehiivaa käyttäessä)
0,5 pss kuivahiivaa tai vastaava määrä tuorehiivaa
1 rkl sokeria
1,5 tl suolaa
8,5-10 dl erikoisvehnäjauhoja

Sekoita hiiva, sokeri, vesi ja 1 dl jauhoja kulhossa. Anna hiivan heräillä 10 minuuttia. Lisää joukkoon suola. Vaivaa joukkoon jauhoja niin paljon, että saat aikaiseksi pehmeän taikinan, joka ei ihan tartu käsiin. Oikeaa jauhomäärää on vaikea sanoa, kun se voi vaihdella jauhojen ja ilmankosteudesta riippuen. 

Nyt tehdäänkin erilailla kuin hiivataikinoissa yleensä. Jaa taikina heti neljään osaan ja muotoile patongeiksi. Laita leivinpaperoidulle pellille. Nostata leivinliinan alla vartin verran. Ripottele pellille hieman vettä. Paista 225-asteisessa uunissa kauniin kullankeltaisiksi, noin vartti. Paistoaika riippuu patonkien koosta ja omasta uunista. Jos haluat pehmeämmän pinnan patonkeihin, voitele ne heti paiston jälkeen vedellä ja jätä hetkeksi leivinliinan alle jäähtymään.


Patonkien malli ei ole niin viimeisen päälle. Kotitekoisuus saa näkyä! Pellillä näkyy sinne tänne ripottelemiani vesipisaroita. Ne tuovat rapeutta pintaan.

Chililä

Scotch Bonnet Redin podit kasvavat vauhdilla, riittäkö aika vai ei, kas siinä pulma.


Aji Umba

Habanero Brown Large

Chililä on vauhdissa, mutta hui, kun on kylmää luvassa. Nytkin on jo todella viileä illalla. Cherry Bombeissa on yli 50 podin alkua. Jamaican mushroom yellow on kasvatellut useaa podia ilman, että olen edes huomannut sitä. Scotch Bonneiteissa on paljon podeja ja ne kasvavat koko vauhdilla. Voi kunpa lämmintä riittäisi vielä tovi!


Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...