Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. Kaikki sairaudet eivät esimerkiksi näy päällepäin, kuten minulla oleva neurosarkoidoosi. Harvinaisten sairauksien päivän teemana on tutkimus. Se muistuttaa harvinaissairauksien tutkimuksen tärkeydestä. Ilman tutkimusta ei pystytä kehittämään uusia lääkkeitä ja kohentamaan ihmisten elämää. Tutkimus tuo toivoa ja voi auttaa mm. lääkäreitä diagnosoimaan harvinaissairauksia. Harvinaisiin sairauksiin päivään kuuluu pitkä litania muitakin sairauksia, mutta kerron nyt itseäni lähimmin koskettavasta pari sanaa. 

Itse kuulun näihin harvinaisiin. Sairastan neurosarkoidoosia, jota sairastaa noin 75-150 ihmistä Suomessa. Sarkoidoosi on yleiselimellinen tulehdussairaus. Neurosarkoidoosissa sarkoidoosin tulehdussolukertymät ovat muodostuneet keskushermoston, ääreishermoston ja lihasten alueelle. Oireina ovat mm. kasvojen motoriikan heikkous, kuulo- ja näköhäiriöt, muutokset tunto- ja tasapainoaisteissa, erilaiset kivut, päänsärky, rakon toiminnan häiriöt, epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt nyt osan mainitakseni. Sairaus on hyvin yksilöllinen. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä tulehdussolukertymiä on.

Omaan päivääni neurosarkoidoosi vaikuttaa esimerkiksi kovilla kivuilla. Menisin paljon mieluummin synnytyssaliin kuin kärsisin näistä päänsäryistä, joita minulla on nyt öisin. Kipu on ihan 10+ luokkaa. Minulla on sellainen olo kuin pääni räjähtäisi irti. Lisäksi koen, että minulla on palovammakipua kädessä ilman palovammaa. Tulehdussolukertymä lähettää aivoilleni virheellistä tietoa tuntoaistista. Saman käden voimat ovat heikommat ja tuntoaisti on muutenkin korostunut. Jopa peitto sattuu käden päällä. Lisäksi olen erittäin uupunut, kuumeilen, tasapainoni on heikentynyt, jalassa on myös kovia kipuja, toinen puoli kasvoistani on vähän väliä puuduksissa ja lamaannuttavan päänsäryn lisäksi kärsin myös tavallisesta päänsärystä ja migreenistä.

Selviydyn osasta arjen puuhia ihan mallikkaasti, pystyn pukemaan päälleni ja samoin myös auttamaan Neitiä. Mutta esimerkiksi turvallisuussyistä en ota uunista mitään raskasta ja kuumaa pois, en kiipeä keittiötikkaille, en kaada perunakattilasta vesiä ja käytän ulkona keppiä tukena. Keppi onkin oikeastaan ainoa, joka näkyy muille.

Harvinaispäivässä on tärkeää saada näkyvyyttä harvinaissairaille. Monet ovat varmasti nähneet tilanteen, jossa terveen näköinen ihminen ajaa auton invapaikalle ja menee kauppaan. Hänellä on invapysäköintiin oikeuttava lappu ja tekisi mieli alkaa valittamaan, että no niin, niin sitä Kaarina menee kauppaan isoisänsä pysäköintilapulla, kun ei viitsi kävellä pitkältä. Asia ei välttämättä ole näin. Voi olla, että Kaarinalla on joku harvinainen sairaus, joka ei näy päälle. Monelle sairaus voi olla myös arka paikka. Ei uskalleta puhua siitä, pelätään työn puolesta ja  hävetään sitä, että on sairas. Mutta kun sille ei voi mitään. Sairauden voi kääntää voitoksi ja vaikka omaksi ominaisuudeksi. Ilman tätä sairautta, en olisi saanut ihania uusia ystäviä. Mutta sitten siirrytään ruoan pariin.

Sano minulle kookos ja suklaa, niin olen myyty. Tosi monessa kaupallisessa tuotteessa vaan on laktoosia, joten ne ovat no-no meidän perheessä. Paras vaihtoehto olisi vegaaninen ja astetta terveellisempi (älkää sanoko mitään sokerin määrästä). No mitä sitten muuta kuin tekemään. Kokeilin pariakin ohjetta, jotka eivät toimineet, joten ei auttanut muu kuin alkaa tekemään niitä itse.

Eskimon paistokelmu on ihan paras käärinpaperi karkeille!

Kookossuklaapatukat

n. 16-20 kpl

150 g kookossokeria tai luomuruokosokeria tai tavallista

4 rkl kookosmaitoa, sitä paksumpaa osaa mielellään

6 rkl kookosöljyä

5 rkl kaakaota oman mieltymyksen mukaan, raakaa tai tummaa

----

0,5 maapähkinävoita

1 dl auringonkukan siemeniä

1dl kookoshiutaleita

2 dl kaurahiutaleita, gluteenittomia tarvittaessa

Sekoita kattilassa kookossokeri, -maito, -öljy ja kaakao. Anna kiehahtaa. Keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Sen pitäisi vähän paksuuntua ja lakata maistumasta "raa'alta". Sitten se on valmista. Sekoita joukkoon loput aineet ja painele leivinpaperin päälle levyksi. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Leikkaa patukoiksi. Säilyy tiiviissä rasiassa jääkaapissa ainakin viikon.

Kiitos, kun jaksoit lukea pitkän postauksen 💜

Bloggauksessa käytetyt lähteet sekä lisää luettavaa:

Harvinaisten sairauksien päivä

Neuroliitto

Lista harvinaisista sairauksista

Harvinaiset verkosto

Kasviscurry (vegaani)

Koko alkanut viikko on mennyt saman kaavan mukaan. Aamuyöstä herään ihan järjettömään päänsärkyyn. En voi liikuttaa päätä senttiäkään ilman, että hirvittävä kipu iskee. Sairaalassa ollessani migreeninestolääkitystäni rukattiin, mutta se ei tunnu auttavan yhtään. Ärsyttää. Joo ja tiedän, että olisi syytä mennä päivystykseen tuolla kivulla, mutta kun sitä ei vaan halua liikahtaa milliäkään. Onneksi minulla on pian taas aika neurologille. Neurosarkoidoosi on pahentanut migreenini ihan uusille sfääreille. Onneksi nukkuminen tasoittaa oloa sen verran, että iltapäivällä pystyy syömään jotain ja nousemaan ylös.

Tällaisina päivinä en pysty tekemään mitään. En sitten yhtään mitään järkevää. Keittiö olisi valoineen ja äänineen painajainen. Siksi teen parempina päivinä ruokaa pakastimeen. Yksi omista suosikeistani pakastettavaksi on erilaiset curryt. Ohjeen curry on yksi lemppareistani. Olen opetellut tekemään curryja alkujaan Jamie Oliverin ohjeista ja nyt niistä on muokkautunut omia versioitani milloin milläkin raaka-aineella. Peruslähtökohta on kuitenkin usein sama. Siitä syystä ohje saattaa tuntua tutulta. En ole viitsinyt muuttaa liikaa tuttua hyväksi havaittua ohjetta.

Kasviscurry

3 rkl ruokaöljyä makusi mukaan, kunhan sopii paistamiseen

1-2 sipulia silppuna

1 tl tummia sinapinsiemeniä

0,5 tl sarviapilan siemeniä

1 tl inkivääriä murskana

0,5 tl korianteria

0,5 tl juustokuminaa eli jeeraa

2 tl paprikajauhetta

1 tl kurkumaa

1 valkosipulinkynsi silppuna/murskana

10-15 kuivattua curryn lehteä

chiliä ja suolaa maun mukaan

1 prk tomaattimurskaa tai 4 tomaattia kuutioita

1 prk kookosmaitoa

1-4 dl kasvislientä

1 myskikurpitsa

1 prk kikherneitä

1 dl pakastettuja, esipaistettuja sieniä tai 1 l tuoreita (käytin seosta, jossa oli sikurirouskuja ja kehnäsientä)

Kuori ja paloittele myskikurpitsa. Poista siitä sisällä oleva "rihmasto" siemenineen. Siemenet voi kuivata ja käyttää esimerkiksi leivonnassa. Kuori ja silppua sipuli. Paista sienet, jos käytät tuoreita. Älä lisää pannulle rasvaa, haihduta sienistä vaan ylimääräinen neste. 

Laita iso paistinpannu korkeilla reunoilla (tai isohko kattila) keskikuumalle lämmölle liedelle. Kaada pannulle öljy. Lisää sinapin- ja sarviapilansiemenet. Paista n. 1-2 minuuttia. Lisää sipulisilppu, inkivääri, jeera, korianteri, chili, paprika, jeera, kurkuma, valkosipuli ja murskatut curryn lehdet (puristele kuivattuja curryn lehtiä sormissasi lisätessäsi ne pannulle). Paista sekoitellen kunnes sipulit ovat kuultavia ja ottaneet vähän väriä. Lisää myskikurpitsa, tomaattimurska ja kookosmaito. Lisää tarvittaessa kasvislientä niin paljon, että kurpitsanpalat peittyvät. Lisää joukkoon sienet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsat ovat melkein pehmenneitä. Lisää joukkoon huuhdellut ja valutetut kikherneet. Keitä niin kauan, että kurpitsanpalat ovat kypsiä. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoile riisin ja naanleivän kera. Säilyy jääkaapissa pari päivää, pakastimessa noin kolme kuukautta. 

Pst. Jos et ole kookoksen ystävä, voit laittaa sen tilalle keittämisen loppuvaiheessa pari desiä turkkilaista jogurttia. Käytä kasvislientä hieman enemmän.

Bataattilinssikeitto marokkolaiseen tyyliin

Kylmänä talvisena päivänä rakastan mausteisia keittoja. Niissä ei ole pakko olla tulisuutta, mausteisuus voidaan hakea muulla tapaa. Tällä kertaa tein kasviskeiton marokkolaisella teemalla. Inkivääri, kurkuma, kaneli, paprika, jeera ja korianteri sulautuvat herkullisen lämmittäväksi kokonaisuudeksi bataatin, porkkanan ja linssien kanssa. Tätä meillä tullaan tekemään useamminkin!

Kuvassa näkyvä sämpylä on niin ihanasta taikinasta, että ei tosikaan. Yritän jaksaa kirjoittaa sen ohjeen lähiaikoina. Lupaan, että et pety, jos tykkäät pehmeistä ja kevystä sämpylöistä.

Bataattilinssikeitto

n. 5 annosta

3 rkl ruokaöljyä

1 keltasipuli

1 tl kurkumaa

0,5-1 tl kanelia

0,5-1 tl jeeraa

0,5-1 tl korianteria

2 tl paprikajauhetta

1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

2 tl murskattua inkivääriä

3 porkkanaa paloina

1 keskikokoinen bataatti paloina

1 prk tomaattimurskaa

5-10 dl kasvislientä

1 prk linssejä

suolaa maun mukaan

Kuori ja paloittele porkkana ja bataatti. Silppua sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri ihan hienoksi tai käytä valmista inkivääritahnaa. Kuumenna kattilassa öljy. Lisää sipulisilppu. Kuullota muutama minuutti ja lisää sitten jauhetut mausteet sekä valkosipuli, inkivääri että porkkana. Kuullota vielä muutama minuutti. Lisää mausteita oman makusi mukaan. 

Lisää sitten kasvisliemi ja tomaattimurska. Keitä 10 minuuttia. Lisää bataatti ja keitä niin kauan, että kasvikset ovat melkein sopivan kypsiä. Lisää lientä tarvittaessa. Lisää vielä huuhdellut ja valutetut linssit ja anna kiehua vielä 5 minuuttia. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Tarjoile kuumana.

Ihanien kasvisruokien valmistelua on mukava tehdä ihan kaikessa rauhassa. Istuin alas ja pikkuhiljaa kuorin ja paloittelin. Ajatuksissani mietin ystävääni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Reseptin pohja on häneltä. Niin että terkkuja vaan maailmalle! En ole likikään yhtä nopea ja näppärä kuin ennen, mutta sain kuitenkin tehtyä. Siitä jo tuli hyvä mieli. Kyllä minä sen sarkoidoosin päihitän ja saan sen remissioon!

Suklaalevite (vegaaninen)

Heippa pitkästä aikaa! Olen viettänyt somen suhteen hiljaiseloa tovin jos toisenkin. Syy on sama kuin kerroin teille viime vuoden loppupuolella. Neurologinen sairaus vie voimia ja jaksamista aika paljonkin. Nyt on kuitenkin jo vähän auringonvaloa näkyvissä. Minulle on tehty iso kasa kokeita ja ensi viikolla pitäisi neurologin aloittaa hoidot, kun kaikki tulokset ovat tulleet.

Olen päättänyt kuntoutua nopeasti ja saada itseni "takaisin". Yksi merkittävä asia minulla on muuttunut, nimittäin ruokavalioni. Syön nykyään hyvin pitkälti kasvisruokaa. Välttelen punaista lihaa, liikoja sokereita ja suosin jälkkärinä mm. kotimaisia marjoja. Kasvisten, marjojen ja hedelmien osuus ruokavaliossani on vähintään 800 g päivässä. Kunhan tästä tokenen, laittelen blogiin näitä uusiakin reseptejä. En ihan totaalikieltäydy herkuista, vaan yritän pitää kohtuuden kaikessa. Niinpä tulin tehneeksi suklaalevitteen, joka suorastaan sulaa suuhun. Neiti rakastaa tätä yli kaiken. Sitä pitää säännöstellä tai syömme molemmat tätä herkkua ihan liikaa.

Suklaalevite

0,5 dl vettä

0,5-1 dl sokeria/luomuruokosokeria

ripaus suolaa

1 rkl kaakaojauhettta

-----

100 g tummaa maidotonta suklaata rouheena

125 g maidotonta margariinia/ voita, jos käytät sitä. Kookosöljykin tod.näk. toimii

1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola ja kaakao. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota pois liedeltä. Lisää suklaa, rasva ja vanilja. Sekoita niin kauan, että seos on tasaista ja kiiltävää. 

Kaada seos puhtaaseen lasipurkkiin (n. 3-4 dl) ja säilytä jääkaapissa. Säilyy ainakin parisen viikkoa. 

Muista tarkistaa raaka-aineet, jos teet vegaanille/allergiselle. Pähkinäjäämiä on monessa suklaassa. Dammenbergillä on hyvin allergiselle ja vegaanille sopivia suklaita. Pandan tumma suklaa on soijatonta, mutta saattaa sisältää jäämiä maidosta ja pähkinöistä. Lue siis tuoteselosteet tarkkaan. 

Vilautan vähän kuvia tekemistäni askarteluista. Jos ei muuta, niin ainakin Neiti on tykännyt huoneensa muodonmuutoksesta.

Plafondista tuli "kristallikruunu". Valmistin metallikehikon ja kiinnitin siihen koristeita. Nyt lamppu valaiseen paremmin ja sopii erinomaisesti lapsukaisen pinkkiin perhosmaailmaan.

Perhonen lentää, lepattaa, sadun korvaan kuiskaa. Se mielikuvitusta hellii ja sanan uuden samalla opettaa. On satupuun juurella hyvä lukea ja paikassa suloisessa olla. 

Suomi Finland 100 - pääruoka

Nyt on vuorossa oman Suomi Finland 100 menuni pääruoka. Annoksen tähtiä on liemi, joka ei niinkään näy, mutta maistuu sitäkin enemmän kooteessaan maut yhteen. Liemi keitetään kasviksista ja sienistä. Joten tämän annoksen tärkeä raaka-aine minulle on tietenkin metsäsienet.

Nyhtöpossua, karamellisoitua punasipulia, pikkelöityjä puolukoita, palsternakkaa sekä päärynää

Nyhtöpossu

1 kg possunlapaa tai uunilihaa tai kassleria

porkkana

sipuli

hyvää lihalientä niin paljon, että liha peittyy

suola ja pippuri maun mukaan

timjamia 1 oksa

paprikajauhetta 1 tl

0,5 dl ketsuppia

0,5 dl fariinisokeria

Paista pannulla lihat. Laita sopivankokoiseen uunvuokaan tai pataan. Paista pannulla myös kasvikset ja lisää ne pataan. Sekoita mausteet lihaliemeen ja kaada lihan päälle. Anna hautua uunissa 90-100 asteessa monta tuntia. Meillä oli yön yli. Nyhdä liha pieneksi ja säilytä neste. Tähän ruokaan et tarvitse koko annosta, mutta ruoka sopii hyvin pakastettavaksi. Voi valmistaa hyvissä ajoin valmiiksi ja lämmittää.

Sieniliemi

0,5 rkl ruokaöljyä

2 dl pakastettuja tai kuivattuja ja liotettuja sekasieniä (minulla oli rouskusekoitus)

0,5 sipulia

0,5 porkkanaa

pieni pala palsternakkaa

loraus sherryä

vettä n. 5 dl

sitruunatimjamin oksa

pippuria maun mukaan

lipstikkasuolaa maun mukaan, voi myös korvata hyvälaatuisella kokoonkeitetyllä lihaliemellä tai fondilirauksella

Paista pannulla kasvikset. Lisää joukkoon sherry, anna sen haihtua. Lisää vesi ja mielesi mukaiset mausteet sekä lihaliemi/lipstikka. Anna kiehua hetki, tarkista maku. Lisää haluamiasi mausteita oman maun mukaan. Anna kiehua kevyesti niin kauan, että nestettä on jäljellä n. 2 dl. Valuta siivilässä, muista ottaa liemi talteen. Harmittaa keitellä lientä ja kaataa se sitten viemäristä alas... Liemen voi keittää hyvissä ajoin valmiiksi ja lämmittää.

Pikkelidyt puolukat

1 dl + 0,5 dl puolukoita
1 rkl balsamiviinietikkaa
2-4 rkl sokeria
rosepippuria ja suolaa maun mukaan

Mittaa pieneen kasariin 1 dl puolukoita. Lisää joukkoon etikka ja sokeri sekä pippuri. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää suola ja tarkista maku. Sekoita joukkoon vielä 0,5 dl puolukoita. Älä kiehauta enää. Tämäkin voi odottaa jääkaapissa tarjoilua.

Karamellisoidut punasipulit

4 punasipulia
2 rkl ruokaöljyä
1 rkl voita
suola ja pippuri maun mukaan
loraus balsamiviinietikkaa

Kuori ja viipaloi sipulit ohuiksi viipaleiksi. Laita pannulle öljy ja voi. Lisää sipulit. Paista sekoitellen miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Paistaminen tulee tehdä miedolla lämmöllä tai sipulit eivät karamellisoidu. Lisää etikka, pippuri ja suola ja paista vielä hetki. Tarkista maku.

Palsternakat ja päärynät

2 palsternakkaa
2 napakkaa päärynää
1-2 rkl ruokaöljyä
timjamia
suolaa ja pippuria maun mukaan
1 rkl voita

Kuori ja kuutioi palsternakat. Esikeitä kuutioita muutama minuutti. Valuta. Kuori ja kuutioi päärynät. Kuumenna öljy paistinpannussa keskikuumalla lämmöllä. Lisää pannutlle palsternakat ja päärynät. Paista kypsäksi. Mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla. Lisää 1 rkl voita ja sekoita. Tarkista maku.

Tässä voi käyttää päärynöiden tilalla omenaa. Meillä nyt sattui olemaan vähän turhan kovia päärynöitä kotona, jotka eivät kypsyneet millään, niin käytin ne tähän ruokaan.

Lämmitä aiemmin valmistamasi lukuunottamatta puolukoita. Asettele ruoka. Annoksia tässä on noin neljälle.

Vielä silmäys sienisyksyyn. On se suomalainen metsä niin ihana asia!

Suomi Finlad 100 menu - alkupala

Nyt tulee oma Suomi Finland 100 menuni. Juttusarjassa on kolme ruokalajia ja aloitan luonnollisesti alkuruoalla. Kunnioitan ruoissa suomalaisia raaka-aineita ja pyrin käyttämään mahdollisimman vähän muuta kuin suomalaisia tuotteita. Jokaisessa ruoassa on minulle rakkaita elementtejä, tärkeitä aineksia ja jotain joka merkitsee paljon.

Alkupalassa olen poikkeuksellisesti käyttänyt kalaa. Neiti on sille niin allerginen, että en juuri viitsi kotona tehdä kalaruokia. Nytkin suojasin sanomalehdellä pöydän, siihen voipaperia ja sitten vasta kylmäsavulohiviipale siihen hanskat kädessä. Meillä pitää olla erityisen varovainen kalan kanssa ettei tule vahingossakaan kontaminaatiota. Sen vuoksi meillä ei koskaan tehdä kananmunasta ruokaa, sillä Neiti on sille erittäin vakavasti allerginen, vielä pahemmin kuin kalalle.

Nyt kuitenkin halusin nähdä vaivan. Sydämeltään porilaisena kala on minulle tärkeää. Mikään ei ole niin hyvää kuin tuore savusilakka! Mutta täältä sitä ei saa niin herkullisena. Jouduin tyytymään kylmäsavuloheen. Lisäksi legenda kertoo, että olen oppinut onkimaan ennen kuin puhumaan. Perheessäni kalastus ja kalaruoat ovat olleet aina tärkeitä. Myös sen vuoksi olen halunnut sisällyttää kalaa tähän ateriakokonaisuuteen.

Tärkeää osaa tässä ruoassa näyttelevät yrtit. Meillä on keittiössä kasvivalolla valaistu laatikko, jossa yhä  kesän jäljiltä kasvaa ruohosipulia, sitruunatimjamia, rucolaa ja oreganoa. Niitä käytin myös ruoassa kahdessakin elementissä. Lisäksi halusin tuoda rakkaan lapsuusmuistoruoan mukaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin hölskytyskurkut. Niillä saa äkkiä rakennetta, raikkautta ja happoa ruokaan mukaan. Ja vaikka ruoassa on monta elementtiä, mikään niistä ei ole liian vaikea. Käytin valmista kylmäsavulohta ja valmiiksi esikypsennettyjä punajuuria. On ok oikaista ruoanlaitossa, jos on tarve. Ja hei, lohirulliin voi käyttää valmiiksi maustettua tuorejuustoa halutessaan.

Hölskytyskurkut

1/2 kasvihuonekurkku
pari ripausta suolaa
2 rkl sokeria
2 rkl väkiviinaetikkaa

Höylää juustohöylällä tai mandoliinilla kurkku ohuiksi viipaleiksi. Sekoita marinadin ainekset yhteen. Laita suljettavaan rasiaan kurkkujen kanssa ja "hölskytä" rasiaa. Anna maustua jääkaapissa sopiva aika. Kun kurkut ovat mielestäsi sopivan marinoituneita, valuta etikkaliemi pois. Anna olla jääkaapissa.

Tuorejuustotäytteiset lohirullat

100 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g creme fraichea
1 liivatelehti
oman makusi mukaisia yrttejä
sitruunanmehua maun mukaan
pippuria ja suolaa maun mukaan

1 pkt kylmäsavulohiviipaleita

Laita liivate likoamaan kylmään veteen. Sekoita kulhossa tuorejuusto ja creme fraiche. Silppua yrtit (minulla oli ruohosipulia, sitruunatimjamia, minttua, oreganoa pikkuisen). Lisää juustoseokseen. Mausta se suolalla ja pippurilla. Kiehauta 1 -2 rkl sitruunamehua. Sulata siihen liivatelehti. Sekoita liivate juustoseoksen joukkoon. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Siirrä massa pursotinpussiin. Pursota lohiviipaleen alkupäähän tasainen määrä täytettä. Kääri rullaksi. Nosta jääkaappiin odottamaan. Tämän elementin voit valmistaa etukäteen odottomaan. Tee aamupäivällä illallista varten.

Punajuuripyre

1 keitetty punajuuri + lientä tarpeen mukaan (tai vettä)
suola ja pippuri maun mukaan

Soseuta punajuuri sauvasekoittimella huolellisesti. Mausta maun mukaan. Lisää tarvittaessa ihan tippa keitinlientä, niin että saat hyvän pyreen. Jos haluat, voit käyttää ksantaania sakeutusaineena. Käytä n. 0,5 % ksantaania punajuurimassaan verrattuna.

Yrttiöljy

1 dl hyvää ruokaöljyä
yrttejä maun mukaan (itse käytin samoja kuin juustotäytteessä)
suolaa ja pippuria maun mukaan
liraus valkoviinietikkaa

Silppua karkeasti yrtit. Lisää kaikki ainekset sekoitus kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi öljyksi.

Kokoa annos. Laita lautaselle ensin punajuuripyre. Asettele osittain sen päälle lohirullat. Laita sivuun rucolaa ja hölskytyskurkkuja. Valuta maltillisesti annoksen päälle yrttiöljyä.

Pihlajanmarjaporkkanahillo ja pihlajanmarjaomenahillo

Jihaa! sanon minä. Olen onnistunut nyt jo! Olen kasvattanut tyttärestäni kopioni. Voi lapsiparkaa.

Kaikki alkoi siitä, että kävin muutaman kerran keräilemässä chilejä ja vähän muutakin pihalla. Kerron vaatetuksestani myöhemmin tarkemmin, varsin oleellinen pointti Neidin mielestä. Mutta tähän kohtaan tarinaa se ei vielä kuulu.

Neiti leikkasi varsin keskittyneesti paperinukkejaan, kun sanoin hänelle, että menen hakemaan chilejä ja yrttejä sisälle. Kaikki oli kunnossa vielä silloin, kun palasin sisälle noin muutaman minuutin kuluttua. Sama toistui vielä muutaman kerran. Sitten huomasin pöydän alla hiuksia. Siis pitkiä hiustuppoja! Katsoin nopeasti Neitiä tarkemmin ja voi itku. Hän oli vähän jatkanut otsahiuksiaan. Neiti äkkiä jakkaran päälle istumaan ja siistin sen mitä voin. Onneksi katastrofi ei ollut ihan toivoton. Otsatukan leveys kasvoi sentillä molemmin puolin ja loput pätkityt peittyvät kutakuinkin muiden hiusten joukkoon. Mutta siitä huolimatta tuli nalkutettua tyttöselle ja saatoin jopa mainita lyhyeksi leikkaamisen. Onneksi hiustenleikkuusta sitten lopulta selvittiin ilman äidin itkupotkuraivareita ja saattoi Neitikin tajuta, että miksi ei kannata leikata hiuksia itse.

Iltasella aloin yskimään ja mitä teki rakas tyttäreni? "Äiti, olet varmaan vilustunut. Olit ulkona pelkällä t-paidalla ja ohuilla housuilla. Nyt vilustuit. Mene peiton alle." Tämä oli vasta alkua. Neiti hoiti minua, peitteli ja ihan kirjaimellisesti nalkutti liian vähistä vaatteista, kiikutti villasukkia ja vaikka mitä. Ihanaa sinänsä, ei siinä mitään, mutta kuitenkin tunsin piston sydämessäni. Mitä olinkaan tehnyt hänelle, kun hän oli itse kokeillut hiustenleikkuuta niin kuin jokainen lapsi jossain vaiheessa, mukaan lukien allekirjoittanut. Ennen nukkumaan menoa hän sanoi jo, että pitää kanssani pitkän keskustelun huomenna vaatetuksesta. (Allekirjoittanut viheltelee...)

Eikä siinä vielä kaikki! Neiti kaivoi kännykkänsä ja soitti äidilleni. Puhelu meni kutakuinkin näin: Tiedätkö mitä sinun lapsesi teki. Meni ulos vain t-paidalla ja ohkaisilla housuilla. Nyt se yskii. On varmaan vilustunut. Huokaus. Eikä siinäkään vielä kaikki. Ennen kuin tyttäreni ehti soittamaan, mieheni vielä oikein yllytti neitosta, että soita vaan, sitten on ainakin kolmella ihmisellä hauskaa. No okei, nyt nauran jo minäkin, Mummin, Isin ja Neidin lisäksi. Mutta jospa nyt pääsisin itse asiaan.

Meinasin tehdä pelkkää pihlajanmarjahyytelöä, mutta se oli tuota noin, sanoisinko hapanta. Lähdin kehittelemään ihan erilaisia ratkaisuita. Sain hyvin siistejä ja hyvännäköisiä pihlajanmarjoja. Pakastin niitä muutaman vuorokauden. Sen jälkeen riivin ne irti. Liotin irtonaisia marjoja 4 tuntia runsaassa kylmässä vedessä. Sitten vasta aloin tekemään niistä hilloja.

Pihlajanmarjaporkkanahillo

300 g porkkanaa karkeana raasteena
pari oksaa sitruunatimjamia
100 g puhdistettuja pihlajanmarjoja
2 dl vettä
2,5 dl hillosokeria

Mittaa kattilaan porkkana, sitruunatimjami, pihlajanmarjat ja vesi. Keittele miedohkolla lämmöllä niin kauan, että porkkana kypsyy pehmeäksi. Lisää vettä tarvittaessa. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Ota pois timjamin oksat ja soseuta hillo. Minulla tuli siitä aika paksua, joten tarkkaile keittäessä vesimäärää ja lisää vettä tarvittaessa. Säilö hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa. Tarjoile juustojen kera, erityisesti valkohome sopii hyvin.

Pihlajanmarjaomenahillo

2 l pihlajanmarjoja
5 dl vettä
---
3-4 keskikokoista omenaa kuutioina
---
750 g hillosokeria/mehulitra

Käsittele pihlajanmarjat kuten olen kertonut alkukappaleessa. Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla miedohkolla lämmöllä niin kauan, että marjat ovat menettäneet väriään ja antaneet mehuun makua, n. 30-60 minuuttia. Siivilöi mehu. Lisää siihen omenat. Mittaa määrä ja lisää hillosokeri. Keitä niin kauan, että hillo pitää muotonsa, kun kokeilet jääkö lautaselle hillotilkkaan vako, kun vedät siitä lusikalla. Keittämiseen menee aikaa n. 15 minuuttia. Muista kuoria vaahto pois. Tölkitä puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

Laiskan emännän omenavaniljahillo

Säilöntäviikko jatkuu, kun viimeinkin viitsin napsaista kuvan omenahillosta. Sain ystävältäni ison kasan omenoita. Koska minulla on ollut nyt joku ihme vimma säilömiseen, jatkoin samaa mallia ja tein omenoista hilloa. En pystynyt kuvittelemaankaan kuorivani nyt omppuja, joten oikaisin ja tein elämäni ensimmäistä kertaa omenahilloa kuorimattomista omenoista. Siitä tuli kauniinväristä sekä yllättävän sileää. Hillon olisi voinut paseerata siivilän läpi, mutta oikaisin siinäkin kohtaa ja surautin hillon hyvin sileäksi sauvasekoittimella.

Omenavaniljahillo

1,5 kg omenoita paloina, ilman siemenkotaa
0,5 l vettä
1 vaniljatanko pitkittäin halkaistuna
5 dl hillosokeria

Pese ja paloittele omenat. Laita ne isoon kattilaan. Lisää vesi ja halkaistu vaniljatanko. Laita kattilaan kansi ja keitä miedohkolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Lisää hillosokeri ja keittele vielä 10 minuuttia. Sekoita aina välillä.

Anna jäähtyä hetki. Ota pois vaniljatanko. Surauta huolellisesti sauvasekoittimella soseeksi. Purkita huolellisesti pestyihin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä mieluiten pakastimessa ylimääräiset ja vain sen verran jääkaapissa kuin syöt n. kuukauden aikana. Sokeripitoisuus on sen verran pieni.

Tämän postauksen päätän syystunnelmiin. Säilöntäohjeita on vieläkin tulossa muutaman hillon verran. 

Chilihillo karhunvadelmista

Minähän lupasin, että tulee säilöntäviikko. Tässä viikon toinen hillo-ohje. Äitini pihassa kasvaa ihania karhunvadelmia. Sain niitä muutaman litran ja tein niistä erilaisia hilloja. Tästä tulisesta reseptistä sukeutui heti meidän suosikki.

Chilihillo karhunvadelmista

300 g karhunvadelmia
250 g vadelmia
150 g punaisia paprikoita silppuna
chiliä maun mukaan, käytin Brasileira Marimbondoa muutaman podin verran
3 rkl balsamiviinietikkaa
175 g hillomarmeladisokeria
muutama murskattu rosépippuri

Pese ja desinfioi huolellisesti muutama pienehkö hillopurkki. Mittaa kattilaan karhunvadelmat, vadelmat ja paprikasilppu sekä chili. Lisää pieni tilkka vettä. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Lisää pippuri, balsamiviinietikka ja hillosokeri. Keitä vielä 5 minuuttia. Kuori vaahto pois pinnalta. Anna jäähtyä hetki ja sekoita. Purkita. Säilytä jääkaapissa. Jos teet isomman erän, pakasta osa.

Ihanat värit!

Suppilovahverohillo

Minulle on kertynyt ihan hirvittävä läjä säilöntäreseptejä, jotka haluan julkaista. On monenmoista hilloa, ihan eri makuja kuin aiemmin. Juustojen kanssa sopivia, helppotekoisia herkkuja. Taidankin aloittaa nyt säilöntäviikon. Yritän mahdollisuuksien mukaan julkaista näitä hillo-ohjeita nopeahkoon tahtiin. Alkulöpinät saattavat olla nyt tavallista lyhyemmät, kun kirjoittelen ohjeita reipasta tahtia.

Aloitan suppilovahverohillolla. Ihana mieheni toi minulle metsän kotiin, kun en itse päässyt sinne. Nyt meillä nautitaan mm. lihan kanssa suppilovahverohilloa, joka on maultaan sopivan etikkaista, mutta ei jälkeäkään niistä ainaisista kaneleista ja neilikoista. Ovathan nekin ihan jees mausteena, mutta niistä tulee niin jouluinen olo. Laitoin hilloon sitruunatimjamia ja rosépippuria. Toimii!

Suppilovahverohillo

2 litraa tuoreita ja siivottuja suppilovahveroita
1 isohko punasipuli
---
2 dl vettä
1,5 balsamiviinietikkaa
pari oksaa sitruunatimjamia
5-6 rosépippuria
1 tl suolaa
1,5 dl hillosokeria

Pese pari pienehköä hilopurkkia hyvin. Laita kylmään uuniin ja lämmitä uuni 125 asteeseen. Anna purkkien olla 15 minuuttia uunissa. Anna jäähtyä.

Siivoa ja halkaise sienet. Suppilovahveroiden jalasta löytyy ylläreitä sepän toukista etanan muniin. Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi.

Mittaa kattilaan vesi, etikka, sitruunatimjami, pippurit ja suola. Kiehauta. Lisää joukkoon sienet ja punasipuli. Anna kiehua kannen alla noin 20 minuuttia. Älä keitä liian lujalla, jotta neste ei haihdu liiaksi.

Lisää joukkoon hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Anna hillon hetken jäähtyä. Sekoita ja jaa hillo purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

Valonkaupunki Jyväskylä 2017

Vielä muutama kuva viikon takaisesta Valon kaupunki-tapahtumasta. Me kävimme katsomassa Kirkkopuistossa valoteoksia.

 Veikko Lappalainen: Flowers of life

Alexander Reichstein: ”They were here”

Joachim Sługocki (Puola): ”Horizontal Interference”

Omenakanelitoffee

Syksy, lempivuodenaikani. Se antaa ideoita vaikka mihin ja raaka-aineita on tarjolla todella paljon. Tällä kertaa raaka-aineet eivät ole luonnosta kerättyjä, vaan niissä on ihan vain syksyinen maku. Vai mitä sanotte omenasta ja kanelista? Sehän kuuluu syksyyn kuin pillit tatteihin. Nyt en tehnytkään omenapiirakkaa, vaan keitin kasaan kuivaa omenasiideriä, jolla maustoin toffeen. Sellaisen toffeen, joka on pehmeää olematta liian pehmeää. Purtavaa, mutta ei jää hampaisiin kiinni. Täydellisestä toffeeta siis!

Omenakanelitoffee
n. 24 palaa

230 g kuohukermaa
150 g glukoosisiirappia
200 g sokeria
40 g voita
90 g kasaan keitettyä siideriä
---
ripaus suolaa
kanelia ja inkivääriä maun mukaan

Keitä ensin kasaan siideri. Tähän määrään minulla oli 0,33 dl tölkki kuivaa omenasiideriä, ei mitään esanssilitkua sitten. Kattilaan kovalle lämmölle ja anna kiehua niin, että sitä on noin desi jäljellä. Laita noin 13 cm x 25 cm vuokaan leivinpaperi. Tai käytä silikonivuokaa. Itse kaadoin seoksen Jamie Oliverin silikoniseen leipävuokaan. Se oli juuri sopivankokoinen ja jäähtynyt toffee irtosi helposti.

Mittaa kattilaan kerma, siirappi, sokeri, voi ja siideri. Keitä ensin kovalla lämmöllä, kun kiehuu, alenna kohtalaiseksi lämpötila. Anna kiehua 20-30 minuuttia tai niin kauan, että seos saavuttaa 120 asteen lämpötilan. Mausta suolalla, kanelilla ja inkiväärillä. Kaada vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa kovettunut toffee paloiksi öljytyllä veitsellä. Toffee on helppo kääräistä paloina paistokelmuun. Paistokelmu toimii paremmin karamallien kääreenä kuin sellofaani. Se jopa pysyy käärittynä ilman teippiä.

Syystunnelmia itsetehtyjen somisteiden myötä

Sikurirouskuista tehty Panna cotta

Noni, nyt sillä on viimeinenkin ruuvi löysällä. Miksi ihmeessä pitää tehdä sienistä jälkiruokaa? No ihan siksi, että sikurirouskun maku sopii hyvin jälkiruokiin. Sopii sienenystävän jälkiruoaksi mitä parhaiten. Maku on yllättävän makea, joten kannattaa olla tarkka siitä paljonko laittaa sokeria mukaan. Panna cotan maustaminen on muutenkin mielenkiintoista puuhaa. Kermaan pystyy uuttamaan hyvin erilaisia makuja. Samoin pystyy maustamaan mm. kinuskikastiketta eri mauilla. Mieleeni on tullut yhtä sun toista eri ajatusta panna cotan ja erilaisten kastikkeiden maustamisesta. Minnan koekeittiö on siis taas toiminnassa.

Sikurirousku Panna cotta

3-4:lle

3 dl kuohukermaa
2 dl sikurirouskuja
1-2 rkl fariinisokeria
2-2,5 liivatelehteä
1 tl vaniljauutetta

Suklaakastike
1,5 dl kuohukermaa
0,5 rkl glukoosisiirappia (ei pakollinen)
100 g hyvää, tummaa (70%) suklaata rouhittuna

Karamellisoidut sikurirouskut
2 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sikurirouskuja

Tee ensin panna cotta hyytymään. Laita kattilaan kuohukerma ja sikurit. Kiehauta ja anna maun uuttua puolisen tuntia. Siiviöi sitten sikurit pois. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen viideksi minuutiksi. Kuumenna kerma uudelleen. Lisää siihen lionneet liivatteet, joista on vesi puristettu pois. Sekoita hyvin. Lisää makusi mukaan sokeria ja vaniljaa. Ole varovainen fariinisokerin kanssa ettei tule liian makeaa. Kaada annosvuokiin ja laita hyytymään jääkaappiin.

Tee seuraavaksi karamellisoidut sikurirouskut. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää sikurirouskut. Keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia tai kunnes rouskuissa alkaa näkymään läpikuultavuutta. Nosta rouskut pois reikäkauhalla ja aseta jäähtymään leivinpaperin päälle. (Tähän minun pitää sanoa, että haluaisin kokeilla vielä paistetuista sikurirouskuista, mutta nyt en ehdi. Päivittelen ohjeen myöhemmin, jos se toimii vielä paremmin.)

Tee suklaakastike. Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen niin kauan, että suklaa sulaa. Anna jäähtyä.

Kun panna cotta on hyytynyt, kumoa se lautaselle. Asettele päälle sikurirouskut ja suklaakastiketta. Tarjoile.

Ruoasta oli ihan liian vähän kuvia, niinpä heitän pari kuvaa luonnosta. Siellä kun liikkuu rauhassa, huomaa monia ihania ja ihmeellisiä asioita. Tällä kertaa kuvasin limasieniä ja hyytelösienen.

Nuijanuoranen

Liuskahytykkä (hyytelösieni)

Sienicurry

Luin järkyttyneenä jutun Iltalehdestä. Siinä kerrottiin tänä vuonna myrkytyskeskukseen tulleen jo noin 200 puhelua mahdollisista sienimyrkytyksistä. Sienestäminen on vastuullista puuhaa, mutta kuitenkin todella antoisaa. Kannustan kovasti ihmisiä metsään sieniä keräämään, mutta perusasiat pitää olla hallussa. Sieni minkä syöt, pitää olla ehdottomasti tunnistettu syötäväksi sieneksi, arvailu ei riitä. Nykyään harrastetaan paljon valokuvatunnistusta. Se ei ole täysin varmaa. Pitää muistaa itse verrata sientä vielä tuntomerkkeihin ja ottaa vastuu itse siitä, että syökö vaiko ei. Jos on hiukankin epävarma, on parempi jättää syömättä.

Jos aloittaa sienestyksen, ei kannata heti yrittää ottaa haltuun kaikkia ruokasieniä, muutamalla helpolla tunnistettavalla pääsee jo pitkälle. Kantarellista, suppilovahverosta, vaaleaorakkaasta, mustatorvisienestä ja karvarouskusta on hyvä aloittaa. Ne sienet ovat helposti tunnistettavia. Herkkutattikin on helppo tunnistettava, kunhan muistaa, että kiltillä herkkutatilla on valkoiset verkkosukat, tuhmalla sappitatilla mustat. Niissä on muitakin eroja, mutta jos alan nyt käymään sitä läpi, tulee tästä vielä pidempi vuodatus kuin nyt...

Hyvä sienikirja auttaa paljon. Ota haltuun käsitteet jalka, lakki, helttasieni, poimut, pillit, tuppi, täyteinen, ontto, kolotyvinen, tasatyvinen, johteinen, itiöpöly, metsätyypit. Ehkä nämä nyt kuulostavat heprealta, mutta kun oikeasti opit ne, ymmärrät täysin mitä kirjoitin. Kerää sienet kokonaisena, jotta tunnistaminen olisi mahdollisimman varmaa. Opettele 1-2 uutta sientä kaudessa. Lyöttäydy konkarin matkaan sienireissulle ja käy sieninäyttelyissä. Livenä näkemällä oppii parhaiten. Silloin pystyy opettelemaan enemmän kuin sen 1-2 sientä.

Älä ahnehdi, opit kyllä tunnistamaan kehnäsienen tai koivunkantosienen ajallaan. Aloitin sienestyksen 10 vuotta sitten ja nyt on varmuudella hallussa 120 sienilajia. Lisäksi uskon tunnistavani parikymmentä muuta, kunhan vaan näen. Kyllä se tietomäärä siitä kasvaa ajan myötä!

Nyt kun olen saanut vuodatettua sieniasiani, jatkan vielä sieniruoan parissa. Tässä ruoassa käytin peruskerääjälle ehkä aavistuksen oudompia sieniä - mm. sikurirouskua, vyöleppärouskua, kehnäsieniä ja vähän tunnetumpaa vaaleaorakasta. Sienicurryssä voi hyvin käyttää myös keitettyä haaparouskua. 

Sienicurry

4:lle hengelle

1 litra sekasieniviipaleita

0,75 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia

----

3 rkl öljyä

1 tl sarviapilan siemeniä

1 tl sinapinsiemeniä

1 vihreä kardemumman siemen*

2 kokonaista neilikkaa*

1 laakerinlehti*

----

n. 20 kuivattua curryn lehteä muserreltuna

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 tl inkiväärimurskaa

1 tl kurkumaa

1 keskikokoinen sipuli silppuna

1-4 Kashmiri Mirch -chiliä tai muuta chiliä maun mukaan

3 isohkoa tomaattia kuutioituna

suolaa maun mukaan

vettä niin paljon, että on saat hyvän koostumuksen curryyn

Siivoa ja viipaloi sienet. Keitä tarvittaessa rouskuja, esim. haaparouskuja 5 min väljässä vedessä. Huuhtele ryöpätyt sienet. Laita sieniviipaleet marinoitumaan jogurttiin. 

Kuumenna öljy keskikuumalla lämmöllä. Lisää sarviapilan siemenistä laakerinlehteen olevat aineet öljyyn. Paistele sekoitellen hetki. Lisää seuraavaksi sipuli, curryn lehdet, inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuli kauniin kuultavaksi, siihen kuluu noin viitisen minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan. Lisää joukkoon sienet jogurtteineen ja tomaatti. Paista niin, että sienet kypsyvät. Mausta suolalla. Lisää paistamisen loppupuolella vettä niin, että saat hyvän koostumuksen. Anna hautua. Tarkista suolaisuus. Tarjoile riisin ja naan-leivän kera. Ohrarieskakin toimi yllättävän hyvin.

*-merkityt otetaan pois ennen tarjoilua

Muutamia sienikuvia vielä. Esittelen lyhyesti sikurirouskun, joka on omiaan tällaisiin ruokiin.

  Sikurirousku - Lactarius Camphoratus

Lakki on kooltaan 2-5 cm leveä. Sikurirousku tuoksuu voimakkaasti currylta tai sikurilta. Varsinkin kuivatessa curryn tuoksu on hyvin voimakas. Itse en tykkää kuivata sikureita voimakkaan tuoksun vuoksi sisällä. Kuivattua sikurirouskua käytän mausteena. Jauhan sen jauheeksi ja laitan milloin mihinkin lusikallisen pari mausteeksi.

Lakki on nuorempana nipukallinen, kuvassa näkyy vielä hieman nipukkaa. Lakki on tahmeahko, punertavanruskea ja vanhempana voi olla suppilomainen.

Kaksi sikurirouskun piirteistä näkyy tässä hyvin. Valkoista maitiaisnestettä irtoaa erittäin hyvin. Hyvä kikka metsässä sikurirouskun varmistamiseen on tökätä veitsellä sienen lakkia. Sikurirouskusta oikein purskahtaa "maitoa" esille. Lisäksi kuvassa näkyy miten jalka tummuu tyveen päin. Jalka on ontto. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja kapeahkot. Heltat ovat vaaleanruskeat, myöhemmin voivat olla tummanpunaisen ruskeita. 

Lue vielä sikurirouskusta muista lähteistä. Opettele tunnistamaan se varmasti ennen kuin syöt. Sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä. Sen voi paistaa suoraan pannulla. 

Muistakaa sienestää turvallisesti!

Sitruunainen juustokakku

Joskus sitä vaan on vanhassa vara parempi. Välillä seikkailen juustokakkujen kanssa mitä moninaisemmissa makuyhdistelmissä, mutta sitten palaan takaisin vanhaan rakkaaseen eli sitruunaan. Se on raikas, se kevyt. Se sopii niin keveytensä vuoksi jälkiruoaksi ja on yleensä maualtaan sellainen, että kelpaa monelle.

Koristelu on simppeliä. Muutama raita sulaa suklaata, vähän mintunlehtiä, muutama granaattiomenan siemen ja kolme ananaskirsikkaa. Katso postauksen loppupuolella olevista kuvista kuvaa kokonaisesta kakusta. Toimisi esimerkiksi rippijuhlissa kivasti!

Pohja:

150 g kaurakeksejä tai gluteenittomia keksejä

65-70 g voisulaa

Täyte:

4 liivatelehteä+tilkka vettä

2 dl vispikermaa

400 g hyvää maustamatonta tuorejuustoa

1 tl vaniljauutetta

sokeria maun mukaan

Yhden luomusitruunan kuoriraaste, vain keltainen osa

sitruunamehua maun mukaan


Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Lisää voisulaa sen verran, että saat kosteaa hiekkaa muistuttavan seoksen. Laita hyydykevuoan rengas tai irtopohjavuoan (20-24 cm) reunus tarjoilulautaselle. Painele keksimuruseos pohjalle. Laita kylmään hetkeksi.

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen määrään kylmää vettä. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää mukaan juusto, vanilja, sokeri ja sitruunankuori ja -mehu. Tarkista maku.

Kiehauta tilkka vettä. Purista likoamassa olevista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja liota ne kuumaan veteen. Kaada juustomassan joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Kaada massa vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irroita reunus varoen. Koristele haluamallasi tavalla.