Pikkuherkkuja

Eilen illalla meillä oli ihana hetki ihan kahden. Neiti meni nukkumaan ajoissa ja sain nauttia mieheni seurasta ja laadukkaasta viihteestä herkullisten pikkunaposteltavien kera. Niin mukava fiilis ja oli oikein mukava mennä nukkumaan. Juuri kun olin nukahtamassa, lapsukainen kapusi viereen. Ei kulunut aikaakaan, kun huomasin peittoni lähtevän, taas. En tajua tuota kuinka taitava peittovaras Neiti on viereen tullessaan. Isi on viisas ja pakenee sohvalle nukkumaan, minä sen sijaan yritän taistella oikeudestani sänkyyn ja omaan peittoon. Fiksua sitten tai ei.

Joskus mietin puolitosissani (no, tuhannesosa tosissani), että evoluutio ei ole lopettanut ihmisiltä karvankasvua lapsista johtuen. Tarvittaisiin jonkinasteinen turkki öisin, jotta voisi nukkua lämpimässä, sillä peittovaras on hyvin ovela. Se odottaa, että nukahdat oikein makeasti. Sitten heräät tunnin päästä ohuessa pyjamassasi hampaat kalisten. Tässä kun olisi paksumpi turkki, niin sitä tarkenisi paremmin. Mutta miellyttävämpinä vaihtoehtoina tarkenemiseen omassa rakkaassa sängyssäni ovat kuitenkin muut keinot, kuten pukea hyvin paksu pyjama, varata loputon varasto vilttejä sängyn viereen tai hankkia makuupussi. Alan kallistua viimeiseen vaihtoehtoon. Tai niin no, kai Neiti senkin saisi kammettua pois päältäni. Ehkäpä pitääkin ostaa hänelle makuupussi ja peittoni saisi sen jälkeen olla rauhassa.

Mutta asiaan taas kerran. Rakastan pikkusyötäviä, sormiruokaa, naposteltavia, ihan millä nimityksellä vaan. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä. Näiden suupalojen ideana oli saada jääkaapista loppuja jouluksi varattuja herkkuja pois. Muut ruoat osasin laskea hyvin, mutta juustoa, päärynöitä ja parmankinkkua jäi vähäsen yli. Niistä lähdin kasaamaan erilaisia herkkuja muistissa Jamie Oliver.

Mozzarella-parmankinkkupalat

Nämä herkkupalat kasataan haarukoihin. En anna tarkkoja määriä, kerron vaan mitä yhteen haarukkaan laitetaan. 

0,5-1 siivu parmankinkkua

1 pala mozzarellaa (n. 2 cm suuntaansa)

1 mintunlehti

1 pala vesi-/hunajamelonia (n. 2 cm suuntaansa)

Laita meloni ja mozzarella haarukkaan, aseta mintunlehti sopivaan kohtaan, kiepsauta kinkku ympärille. Valmis!

Valkosuklaa-sinihomejuustopalat (n.12 kpl riippuen päärynän koosta)

ruissipsejä (niitä kupin mallisia)

1 rkl voita

1 kiinteä päärynä

2 tl sitruunanmehua

2 cm pala purjoa silputtuna

suolaa ja pippuria maun mukaan

Stiltonia/Auraa (sitä menee maun mukaan noin  2 cm suuntaansa kokoinen palanen ruiskupin pohjalle)

25 g valkosuklaata

Kuutioi päärynä pieneksi, sekoita mukaan sitruunamehu. Sulata voi pannulla kohtalaisella lämmöllä. Laita pannulle purjo, kuullota hetki. Lisää päärynäkuutiot. Sekoita varovasti ja kypsennä muutama minuutti niin ettei päärynä pääse hajoamaan. Ei siis liian kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna jäähtyä.

Laita ruissipsiin homejuustoa, sitten sopivasti päärynää ja lopuksi vuole valkosuklaasta lastuja päälle. Valmis!

Huom! Jos tarjottavan pitää olla gluteeniton, leikkaa sopivia paloja tummasta gluteenittomasta leivästä. Voitele kevyesti.

Päärynä-homejuusto-parmankinkkupalat

1 päärynä

sitruunanmehua

Stiltonia/Auraa

parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua

Pese päärynä hyvin, leikkaa viipaleiksi. Sudi päärynän päälle sitruunamehua kevyesti, estää tummumista. Laita päälle sopiva palanen homejuustoa. Kiepauta ympärille kinkkua. Valmis!

Maustepurkkikokoelmani sai taas muutaman ihanan lisän. Jännä juttu miten tykkään näistä vaikka en yleensä pidä mistään liian krumeluurista. Ihan mukavat rivistöt ovat jo hyllyllä.

Hyvää, herkullista ja turvallista vuodenvaihdetta!

Hyvää joulua Neidin suklaatalon merkeissä

Nyt meillä alkaa joulunvietto olemaan enemmän kuin lähellä. Koti on puhdas ja koristeltu, ruokavalmistelut ovat hyvällä mallilla ja Neitikin on vielä jännittyneempi kuin viulunkieli. Voisin vannoa, että hän eilen melkein onnistui kiipeämään seinää pitkin. Muistan kyllä itsekin kuinka jännittävää jouluna oli lapsena, mutta en minä nyt ihan noin mahdoton ollut, enhän?

Meillä oli pitkät keskustelut Neidin kanssa, että mikä on meidän tämän joulun piparitalo. Onko se linna, onko se Transformers, onko se majakka vai purjelaiva? Sitten sanoin taikasanan suklaa ja kappas! Ongelma ratkaistu. Pääsimme yksimielisyyteen alta aikayksikön ja suklaatalo oli sillä päätetty.

Suklaatalon tekeminen olikin nopeaa puuhaa. Oikeastaan ainoa juttu, joka on mennyt ihan putkeen ja sujunut ongelmitta. Tiikerikakun otin ihan liian ajoissa uunista, fleur de sel-toffeen tein ihan liian hyvissä ajoin ennen joulua (syöty - hups), imelletyn perunalaatikon unohdin uuniin (koelaatikko, onneksi!), pari lahjaakin muuttuivat lennosta toisiksi, kun alkuperäiset eivät sitten ehtineetkään perille.

Neidin kanssa meillä oli ihan tosi kivaa, kun koristelimme taloa. Lumiesteetkin löytyvät ja ikkunalta joulukoristeita. 6-vuotiaan luovuus oli valloillaan. Joululaulut soivat taustalla ja meillä oli todella tunnelmallista. 

Suklaatalo

6 levyä suklaata

koristeeksi haluamiasi karkkeja

piipuksi Paksu Pepe XXL

Leikkaa varovasti terävällä puukolla talon osat. Meillä oli Pandan tummaa suklaata. Leikkasin päästä pois kahden palan levyiset kappaleet pitkistä seinistä. Päätykolmiollisen levyn leikkasin niin, että matalin kohta päätykolmiossa oli kaksi palaa matalammalla kuin korkea keskikohta. Sillä sain ihan nätin kulman kattoon. Kattolevyt ovat kokonaiset levyt. Oven leikkasin pitkästä sivusta jääneestä kappaleesta, tai niin juu, Neiti leikkasi. 

Sitten vinkkinä: Jos suklaa on kovin kylmää, se lohkeaa helposti. Kuuma veitsi voi auttaa leikkaamisessa. Sulata varovasti suklaata lautasella. Dippaa yhteen liitettävä osa suklaaseen ja yhdistä osat. Pidä hetki paikoillaan, jotta suklaa jähmettyy. Kasaa talo loppuun ja anna kuivua seuraavaan päivään. (Pikeeriäkin voi käyttää kasaamiseen halutessaan.) Sulata vähän suklaata ja kiinnitä haluamasi koristeet taloon. Pandan Paksusta Pepestä tulee hyvä savupiippu. Sitä kannattaa vaan leikata ja muotoilla suklaapalan vastakappaleeksi, jotta saat sen kiinnitettyä kattoon sulalla suklaalla. 

Tuossa kuva mökistä ennen koristelua. En alkanut leikkaamaan ikkunoita tai oviaukkoa. Tumma suklaa lohkeaa todella helposti. Pikeerillä pystyisi tekemään hienot ikkunat ja oviaukon, jos on viitseliäisyyttä.

Vinkki allergisille/intolerantikoille/keliaakikoille karkin ostajille!

Kävin tänään Porin Kauppahallin Karkissa. Luulin jo ostaneeni kaikki joulukarkit, mutta kun kävelin tästä aivan ihanasta karkkikaupasta ohi, minun oli ihan pakko poiketa ostoksille. Hyllyiltä löytyi paljon gluteenittomia ja maidottomia, sokerittomia ja laktoosittomia tuotteita. Ne olivat hyvin merkitty ja henkilökunta oli tietäväistä ja auttavaista. Ihan mahtavaa! 

Nyt mukaani tarttui Kultasuklaan Rocky road-suklaata, Dammenbergin Minttusuklaata (gluteeniton, pähkinätön, kananmunaton, laktoositon (saattaa sisältää maidon jäämiä, siksi ei maidoton) ja kosher. Sitten löysin täältä ihania Sahlmanin toffeita ja jouluisia piparminttukarkkeja, mutta ne päätyivät heti eteenpäin. Porin reissuille tuli yksi vakiopaikka lisää, missä pitää aina käydä.

Rakkaus leipomiseen näkyy meillä kuusessakin.

Nyt toivotan teille kaikille 

Hyvää, rentouttavaa ja etenkin herkullista Joulua!

Briejuustokakku viikunahillolla

Olen aina rakastanut ja tulen varmasti aina rakastamaan brien, piparkakun ja viikunahillon yhdistelmää. Minulle on jo pidemmän aikaa tullut olo, että haluan jalostaa tämän kolminaisuuden kakkumuotoon ja nimenomaan juustokakuksi. Mietintä ja testivaihe sujuivat hyvin nopeasti. Tulos on omaani ja testiryhmäni makua varsin tyydyttävä. Kermainen, pehmeä maku yhdistettynä piparkakun rapeuteen ja viikunahillon ihanaan aromiin on juuri sopivaa. Kakku valikoitui joulupöydän jälkiruoaksi kertaheitolla.

Pohja

200 g piparkakkuja (gluteeniton/kananmunaton tarvittaessa)

100 g voisulaa 

Täyte

200 g brietä

2 dl vispikermaa

400 maustamatonta tuorejuustoa

(sokeria oman maun mukaan, jos haluaa)

1 liivatelehti + tilkka vettä

Päälle

Vaniljaista viikunahilloa 2-3 dl (linkki vie blogissa aiemmin julkaistuun reseptiin)

Tee viikunahillo ajoissa tai käytä kaupan viikunahilloa.  Laita brie pakastimeen noin 30-60 minuutiksi. Ota se pois pakastimesta ja raasta se. Laita kattilaan vispikerma ja brieraaste. Kuumenna sekoittaen kattilassa niin kauan, että brie sulaa. Voi olla, että osa kuoresta jää sulamatta, siksi brie kannattaa raastaa. (Pakastaminen helpottaa raastamista.) 

Anna briekerman jäähtyä. Sulata voi ja murskaa piparit. Yhdistä piparit ja voi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 20-22 cm) pohjalle. Painele piparimurskaseos pohjalle. Voit tehdä vähän reunojakin, jos haluat. Kakun makuun sopii aika paksu pohja. 

Laita liivatelehti likomaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto ja briekerma yhteen. Sulata lionnut liivatelehti kiehuvan kuumaan vesitilkkaan. Kaada liivate ohuena nauhana juustomassaan koko ajan vatkaten. Laita juustomassa pohjan päälle. Voit muotoilla massan pikkuisen reunoille nousevaksi, niin saat hillon hyvin kakun päälle. Levitä päälle lopuksi hillo. Laita kylmään ainakin neljäksi tunniksi.

Huomioita: Älä yhdistä tuorejuustoa liian kuumaan briekermaan tai tuorejuusto sulaa. Voit tehdä kakusta munattoman käyttämällä kananmunattomia piparkakkuja. Gluteenittomaan käytä gluteenittomia piparkakkuja. 

Piparkakkujen murskaamisen ei tarvi olla ihan niin justiinsa, vähän isompiakin sattumia voi olla.

Taatelikakku (munaton)

Jännä homma miten kiire lisääntyy ennen joulua. Sitten kun joulupöffeli menee vielä ostamaan höyrypesurin, niin melkoinen yhtälö on valmis. Nyt meillä voi joulun halutessaan viettää kaapissa tai missä vaan sängyn alla. Villakoirat ovat saaneet häädön ja kotona on jo jouluisen kaunista.

Minulle joulun tuo taatelikakku muodossa tai toisessa. Neidin allergian vuoksi tein taatelikakunkin nyt varmuuden vuoksi kananmunattomana. Suunnitelmissa on ollut yhtä sun toista muutakin, mutta kun tämä pöffeli on nyt vähäisellä vapaa-ajallaan siivonnut ja koristellut. Koristelimme joulukuusen jo jokin aika sitten. Siinä huomasin, että seuraava sukupolvi jouluhirmuja on kasvamassa. "Äiti, et sinä sitä koristetta siihen voi laittaa, niitä on muuten kaksi samanlaista vierekkäin." Ei ole oppi mennyt ohi pienten korvien. Muutenkin Neiti on oppinut ymmärtämään äidin väriteemoja. Tietenkin, kun nyt on punainen ja hopea, niin onhan se tarpeeksi värikästä hänelle. Neidin oma valinta huoneeseensa oli pinkki-violetti-valkoinen. Ei liene yllätys, kun on kyse 6-vuotiaasta tytöstä.

Mutta jospa palaisin taatelikakkuun. Näissä kuvissa taatelikakulla on ikää jo parisen viikkoa. Se siis säilyy erinomaisesti ihan huoneenlämmössä. Ainoa huomattava asia on pienehkö kuivahtaminen pitkässä säilytyksessä. Tuoreena kakku on ihanan mehevää.

Taatelikakku

2,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta
------
taatelipaketti + 3 dl vettä
100 g voita
1 tl vaniljauutetta
1 prk kermaviiliä
2 rkl siirappia
n. 1 dl kermamaitoa (siis osa maitoa ja osa kermaa tai ihan vaan kulutusmaitoa)

Irroittele taatelit kattilaan, tarkista ettei ole kiviä. Lisää vesi. Keitä taateleita pehmeiksi niin kauan, että vesi on melkein haihtunut. Ota pois levyltä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kuumaan seokseen voi sulamaan. Anna jäähtyä hetki.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin kahden litran vuoka. Yhdistä kuivat aineet sokerista leivinjauheeseen. Lisää taatelivoiseokseen vaniljauute, kermaviili, siirappi ja 1 dl kermamaitoa. Yhdistä kuivat ja kosteat seokset kevyesti sekoittamalla. Lisää maitoa tarvittaessa, jos seos jää liian paksuksi. Maidon määrä vaihtelee mm. sen mukaan kuinka paljon vettä on jäänyt taateleihin keittämisen jälkeen.

Paista uunissa alatasolla noin 45-60 minuuttia tai kunnes kakku on kokeiltaessa kypsä. (Tikkuun ei jää taikinaa.) Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten.

Ihania lautasia eikö? Joulupöffeli sortui tilaamaan itselleen Valkoinen tonttumetsä -sarjaa (Linkki vie Apilanlehden sivuille. Kyseessä ei ole blogiyhteistyö, vaan olen ihan itse maksanut astiat.) sen verran, että sain perheellemme pienen kattauksen näitä. Aivan ihania astioita, selvittävät konepesunkin kuin vettä vaan! Hyvä ominaisuus juhla-astioita. Viimeinkin minulla on siis jouluastiat. Ihan kuin niitä astioita ei olisi muutenkin tarpeeksi. *viheltelee* Tilasin minä joulukuusenkin UK:sta, kun en Suomesta löytänyt sopivaa. Ihan mahdotonta olla joulupöffeli! Kuusesta kuva myöhemmin. Nyt kuvissa sembramännyn kävyistä tekemiäni askarteluja. Luonnon aineksista saa monesti tehtyä aivan ihania juttuja. 

Kesäkurpitsasalsaa

Siis mä heitän tämän Chromebookini pian maata kiertävälle radalle tai jonnekin vielä vähän kauemmas. Huokaus, nyt se ei suostu näyttämään minulle kuvia. Tiedä sitten mitä on uudistettu vai sanooko tämä lopullisesti sopimusta irti. No, onneksi minulla on muutamia kuvia varastossa. Siirtelen sitten uusia kuvia myöhemmin toisten masiinoiden kautta. 

Kesä oli armelias chileille. Sain mukavasti satoa ja loistavan täydennyksen ihanalta ystävältäni. Niistä sitten pitkin kautta keittelin tietenkin erilaisia salsoja. Yksi löytöni oli kesäkurpitsasalsa. Hämmästyttävän vähän siitä tulee kesäkurpitsan makua. Salsa tuntuu ihan tavalliselta salsalta ja runsaan kurpitsasadon saa hukutettua johonkin ilman, että perhe nousee kapinaan, kun kesäkurpitsaa on joka paikassa. 

Sen opin, että jos chiliä käsittelee liikaa kerralla, kapsaiini tulee kaksienkin käsineiden läpi. Jos olet riittävän pöllö, etkä ota niitä hanskoja välillä pois tai pese niitä, vaan pidät niitä kaksi tuntia samaan syssyyn paikoillaan, olet tuhoon tuomittu. Kapsaiini imeytyy ihon pintakerrokseen ja polte ei lakkaa millään. Ei jogurttihauteella, ei öljy-Fairy-pesulla, ei maitoliotuksella, ei käsidesillä tai ruokasoodalla pesu. Vodkapesukin oli tuhoon tuomittu. Se olisi takuulla auttanut enemmän sisäisesti... Ei siinä auttanut muu kuin kärvistellä ja lopulta ottaa Panadolia, jotta kesti sen kihelmöinnin. Seuraavan chilisatsin käsittelyssä muistin pestä hanskoja todella usein jostain kumman syystä. 

Vasemmalla kesäkurpitsasalsa, oikealla mangosalsaa, josta kirjoittelen toisella kertaa.

Kesäkurpitsasalsa

11,5 dl kesäkurpitsaraastetta

1 sipuli silppuna

2 keskikokoista punaista paprikaa

0,3 dl karkeaa merisuolaa

----

0,5 rkl sinappijauhetta

0,5 rkl sipulijauhetta

0,5 rkl juustokuminaa eli jeeraa jauhettuna

0,25 rkl chilijauhetta

0,5 rkl nestesavua

2,4 dl valkoviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

tuoretta chiliä n. 5-10 kpl, minulla oli Habanero Peruvian White, Omnicolor ja Jalapeno Craig's Grande lajikkeita

0,5 tl mustapippurirouhetta

8 dl tomaattikuutioita

0,5 rkl Maizenaa 

140 g Mutti tomato paste säilykettä (purkissa lukee Parma ja double concentrated tomato paste)

Pese kesäkurpitsat ja paprikat hyvin. Kuori sipuli. Raasta kesäkurpitsa. Silppua sipuli ja paprika hienoksi. Yhdistä aineet kulhossa. Sekoita joukkoon suola. Peitä kulho ja nosta jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Seuraavana päivänä huuhtele ja valuta kesäkurpitsaseos hyvin. Laita ne isoon kattilaan. Itse otin kattilaan kertyvää nestettä ja sekoitin siihen Maizenan ennen kattilaan laittamista. Lisää loput ainekset ja keitä 15 minuuttia. Kuori pinnalta vaahto pois.Purkita salsa puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Jätä purkkeihin 1,5 cm tyhjää, pyyhi reunat puhtaiksi. Sulje purkit ja laita ne painekeittimeen (Painekeittimen pitäisi olla tarpeeksi iso useampaan isoon purkkiin, jotta se on turvallinen säilöjä.) ja keittimen pohjalle vettä valmistajan ohjeistama määrä. Toimi valmistajan ohjeiden mukaan saavuttaaksesi keittimen paineen ja prosessoi purkkeja 20 minuuttia, sammuta levy. Odota viisi minuuttia, päästä paineet pois ja nosta purkit jäähtymään varovasti. Älä laita niitä ihan vieri viereen tai vetoisaan paikkaan. Tölkin umpiointi varmistuu, kun keskikohta on painunut alas ja purkista on kuulunut "pop". Säilytä kylmässä, kun ne ovat jäähtyneet. 

Salsan voi myös pakastaa muutamaksi kuukaudeksi, jos käyttää sitä ruoan valmistuksessa. Maku ei niinkään muutu, mutta koostumus vähän kärsii. Tällöin sitä ei tarvitse umpioida. Uuniumpiointiakin käytetään, mutta se ei ole turvallinen metodi, koska kuiva lämpö läpäisee purkit todella hitaasti ja siinä on purkkien räjähtämisriski. 

Tämän reseptin alkuperäinen kirjoittaja Sandy Reluctant Entertainer -blogista kertoo, että tässä salsassa on tarpeeksi happamuutta, jotta se säilyy ilman prosessointia. Eli hänen mukaansa tätä ei tarvitsisi keittää painekattilassa. Samoin kuin Sandy, neuvon itse miettimään ja tutkimaan salsaohjeita ja saatavilla olevaa tietoa, että onko salsareseptisi turvallinen säilöttäväksi. 

Sitten vielä parit chiliräpsäisyt, jotka löytyivät puhelimesta.

Kinuskikakku (munaton täytekakkupohja)

Lapsen logiikka on joskus ihan parasta. Minulla oli Neidin kanssa keskustelua joulupukista. Hän kun alkaa olemaan siinä iässä, että vähäsen mietityttää Joulupukin ja tonttujen olemassaolo. Hän aloitti keskustelun sanomalla, että tonttuja ei ole olemassa. Seuraavalla hetkellä hän kertoi, että on merkinnyt lelukuvastoon, että mitä toivoo joulupukilta. Kun katsoin sitä, niin jokainen lelu oli ympäröity. Sitten kerroin hänelle, että joulupukilla ei ole varaa ostaa noita kaikkia leluja. Armas tyttäreni mietti hetken ja kysyi sitten:
- Äiti, onko meillä sellaista sopivaa lahjakassia?
- Mihin tarvit lahjakassia?
- No annan joulupukille kolikkoni lahjaksi, jotta hänellä on varaa ostaa kaikki lelut minulle ja muille maailman lapsille.

Neidin säästöpossu taitaa rikkoa fysiikan lakeja olemalla paaaaaljon isompi kuin miltä se näyttää.

Mutta sitten itse asiaan. Isänpäivänä meillä syötiin täytekakkua ja Neidin allergian vuoksi se tehtiin munattomaksi. Tällaista pohjaa olen käyttänyt nyt paljon. Se ei ole ihan yhtä ilmava kuin perinteinen ilman rasvaa valmistettu sokerikakkupohja kananmunalla, mutta toimii kuitenkin kivasti täytekakun pohjana. Pohja on hyvänmakuinen, helppotekoinen ja ei vaadi mitään ihmeellisiä aineita. Se sopii hyvin kinuskin ja kerman kaveriksi.

Munaton täytekakkupohja

2 dl sokeria

4 dl jauhoja

1 tl ruokasoodaa

0,5 tl leivinjauhetta

---

2 rkl siirappia

1,5 dl jogurttia

100 g voisulaa

1 tl vaniljauutetta (tai sitten kuivien aineiden joukkoon 2 tl vaniljasokeria)

150 g creme fraichea

0,75 dl maitoa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota n. 20 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita keskenään nestemäiset aineet. Jos taikina on kovin paksua, lisää vielä liraus maitoa. Yhdistä seokset, älä vatkaa liikaa. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla noin 40-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä mielellään yön yli. 

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja täytä.

Täytimme kakun tällä kertaa kermavaahdolla ja itsetehdyillä hilloilla. Se olisi ehkä kaivannut raikkautta tuoreemmasta täytteestä. Neidin synttäreille hyödynnän pakastettuja marjoja, jotta saan kaipaamaani raikkautta enemmän. Nyt pääarkkitehtinä toimi tietenkin Neiti, joka teki isänpäivän kakkua. Onneksi kakkuna oli sellainen, jota olin itse jo tehnyt useasti, niin pystyin antamaan Neidin itse mittailla aineksia niin pohjaan kuin täytteeseenkin. Ja olisitte nähneet koristelun! Se vasta tarkkaa työtä olikin. Hienosti Neiti sai kermavaahdonkin levitettyä reunoille. Olin varsin tyytyväinen, ei aina tarvi olla justiinsa tasaista. 

Kinuskikastike

Tämä on varsinainen pikaversio, mutta se toimii aina.

2 dl fariinisokeria

2 dl  vispikermaa

Mittaa kattilaan sokeri ja kerma. Keitä välillä sekoittaen niin kauan, että kinuski on maultaan hyvä ja koostumukseltaan sopivan paksua. Anna jäähtyä. Jos kinuskikastikkeen levittää liian kuumana, se sulattaa kerman ja holahtaa helposti kakun sisään.

Vinkki: Levitän aina kinuskikastikkeen alle ohuen kerroksen aprikoosi- tai vaikkapa omenamarmeladia, niin kinuski pysyy paremmin kakun päällä. Lisäksi pursotan kermareunat valmiiksi, niin ne toimivat barrikadeina valumiselle.

Pursotuksissa autoin Neitiä.

Ja pinkkejä koristeita, tietty!

Tähän kakkuun olivat tyytyväisiä niin Neiti, Isi kuin minäkin. 

Baileys-kolokakku

Minulla on syntinen olo, todella syntinen. Käytin reilulla kädellä suklaata, kaadoin mukaan runsaasti Baileysia. Keitin suklaakastiketta, johon laitoin vielä lisää suklaata ja Baileysia, murustelin siihen jopa Daimin joukkoon. Otin kaapista vielä lisää Daimia, vatkasin kermaa ja kaadoin joukkoon Baileysia kuorrutusta valmistaessani. Tämä synti näkyy lanteilla, jos sitä syö liikaa.

Leivoin rakkaalle miehelleni toivomuksesta "pienen" Baileys-kakun. Kakun koko oli varmaan kolme kertaa se kuin mitä piti. En tiedä mitä ajattelin, kun aloin tekemään taikinaa. En varmaan mitään on aika todennäköistä. Leipoessa mietin vain, että millä korostan suklaan makua ja mikä sopisi mihinkin. Kokoseikka oli viimeinen mielessäni. Niinpä nyt saankin esitellä ohjeen, jossa on paljon makua ja kokoa. 

Nämä kolo-kakut ovat siitä kivoja, että niihin saa laitettua täytettä vähän eri tavalla. Muuten tämä olisi aika lailla kuin brownie, mutta kun tekee pohjaan koloja ja kaataa niihin kostuketta tai täytettä, muuttuu leivonnaisen luonne ihan täysin.

Baileys-kolokakku n. 20-24 palaa

Pohja

3 dl sokeria

5 dl jauhoja

1 dl kaakaojauhetta siivilöitynä

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

---

2 isoa kananmunaa

2 dl maitoa

100 g voisulaa

1 dl Baileysia

1 dl vahvaa kahvia

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen leivinpaperoi tai voitele ja jauhota uunivuoka. Minulla oli vuoassa kokoa 32 cm x 24 cm. Sekoita yhteen kuivat aineet. Sekoita yhteen kosteat aineet. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet vaikkapa puuhaarukalla sekoittaen. Kaada vuokaan. Paista uunissa noin ehkäpä puolen tunnin ajan tai niin kauan, että pohja on kypsä. Kokeiltaessa tikulla, tikkuun ei jää taikinaa. (Arvatkaapa muistinko kirjoittaa paistoaikaa ylös. En muista enää tarkasti kauanko se oli. Suhtautukaa varauksella puoleen tuntiin, kannattaa taikinakerroksen paksuudesta riippuen tarkkailla paistoa 20 minuutin paikkeilta jo.) Anna pohjan jäähtyä.

Suklaakastike

1 dl vispikermaa

50 g tummaa suklaata

1 iso daim

0,5 dl - 1 dl Baileysia

Murustele suklaa ja Daim pieneen kattilaan. Kaada kerma päälle. Sulata sekoitellen miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon Baileys, jos haluat kiehauttaa alkoholin pois. Jos et, lisää Baileys vasta lopuksi. Anna kastikkeen jäähtyä. 

Vinkki: Daim kannattaa murustella pieneksi, se ei sula niin helposti kuin suklaa.

Tee jäähtyneeseen pohjaa vaikkapa pyöreällä puulastan varrella koloja. Valuta suklaakastike koloihin. Kastike on aika nestemäistä, se kostuttaa samalla pohjaa. 

Kastiketta voi olla pinnallakin, ei ole niin tarkkaa, jos ei jaksa laittaa sitä pelkkiin koloihin.

Levittelin kastiketta vähän joka puolelle pohjaa. Se valuu kyllä koloihin.

Kuorrutus (kuvan paloissa on vain puolikas annos kuorrutetta. Kerma loppui kesken...)

1 dl vanhan ajan vaniljakastikejauhetta

1 dl Baileysia

3-3,5 dl vispikermaa

päälle 2 isoa Daimia

Mittaa ainekset kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella hyväksi vaahdoksi, noin 3-4 minuuttia. Levitä pohjan päälle ja nosta kakku vielä jääkaappiin pariksi tunniksi. Rouhi päälle Daimit. Leikkaa paloiksi. Kakun kannattaa antaa lämmetä 20 minuuttia ennen tarjoilua. Säilytys jääkaapissa. 

En olekaan pitkään aikaan kertonut, että mikä on kokoelmani tilanne. Eilen tuli pari purkkia lisää. Nyt olen saanut kasaan 13 purkkia 24:stä. 

Jippii, mun pitää taas järjestää maustehylly uusiksi... Tai sitten ihastelen uusia purkkeja muuten vaan ja odotan, että löytäisin pari purkkia lisää ja vasta sitten tekisin operaationi. 

Masaliisat eli mokkapalat (munaton)

Masaliisat vievät minut kotiin länsirannikolle äidin herkkujen ääreen. Masaliisat ovat yksiä herkullisista lapsuusmuistoistani. Muistan miten pienempänä en pitänyt tummasta kaakaosta tehdystä kuorrutteesta ja äiti toisinaan teki sitten masaliisan kuorrutteesta vaaleamman. Aina äidin masaliisat ovat maailman parhaita ja tämä pätee varmasti monelle lapselle. Haluan saada Neidille yhtä ihania ruokamuistoja kuin mitä minulla on. Niinpä aloin kehittelemään munattomia masaliisoja. Tässäkin projektissa minulla oli lapsityövoimaa käytössä ja meillä olikin varsin hauskaa tutkia taikinan koostumusta ja miettiä, että miksi leivonnaiset nousevat uunissa.

Tässä syksyn aikana olen saanut treenata oikein kunnolla kysymyksiin vastaamista. Se on ihanaa huomata, että kaikki luetut ja opitut asiat eivät ole itselläkään menneet hukkaan ja joka asiaan ei ole pakko kaivaa Googlen apuja. Eräällä metsäretkellä aiemmin syksyllä sain kyllä käyttää kaiken kognitiivisen kapasiteettini. Tenttikierros alkoi siitä, että miksi dinosaurukset kuolivat. Sen jälkeen sain kertoa tasa- ja vaihtolämpöisistä elämistä. Jotta äiti ei vahingossakaan pääsisi helpommalla, Neiti alkoi tenttaamaan, että miksi ihmiset kehittyivät. Evästauolla kuvittelin voivani huokaista helpotuksesta, mutta ehei, nuo kysymykset olivat vasta lämmittelyä. Tykitys jatkoi ja sainkin vastailla vielä siihen, että miksi jättiläisiä ei ole kehittynyt. Kun puhalsin helpotuksesta, Neiti löysi kärpässienen ja alkoi ihmettelemään, että mitä myrkky on ja miten se toimii. Toivon mukaan Neiti pitää tämän mielenkiintonsa maailman ihmeitä kohtaan vielä kouluaikanakin. Oma mielenkiintokin on syytä pitää hereillä, jotta osaa vastata kysymyksiin. Ties mitä sieltä vielä tulee!

Vähän on hämärässä kuvaamisen taidot ruosteessa... Pitänee treenata taas!

Masaliisat eli mokkapalat (munaton) n. 16-24 kpl, riippuen vuoan ja palan koosta

pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

0,5 tl ruokasoodaa

0,5 tl leivinjauhetta

---

100 g voita tai margariinia

100 g tummaa suklaata

1 rkl siirappia

300 g turkkilaista jogurttia

2 rkl-0,5 dl maitoa, sen verran, että taikina on sopivan löysähköä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi vuoka. (Minulla oli vuoka kooltaan 24 x 24 cm ja se oli liian pieni. Olisin halunnut masaliisoista matalampia.) Mittaa kulhoon kuivat aineet, siivilöi kaakaojauhe. Sulata kasarissa tai kattilassa miedolla lämmöllä rasva ja suklaa. Anna jäähtyä pienen hetken.

Kaada taikinan joukkoon kosteat aineet. Sekoita taikinaksi. Lisää maitoa sen verran, että taikina on löysähköä. Tarkka määrä riippuu esim. jauhojen kosteudesta, joten sitä ei pysty sanomaan. Tuntuu siltä, että jokaisella leivontakerralla se on erilainen.

Kaada taikina vuokaan ja paista kypsäksi. Paistoaika vaihtelee vuoan koon mukaan, n. 15-20 minuuttia uunin keskitasolla. Voit tikulla kokeilla pohjan kypsyyttä. Kun tikkuun ei jää enää taikinaa, on pohja kypsä. Anna jäähtyä.

Kuorrutus:

Kuorrutuksen määrät ovat ohjeellisia. Teen sen aina näppituntumalta ja tässä on suurinpiirteiset arviot. Jos kuorrute on liian paksua, lisää kahvia tai maitoa, jos se on liian löysää, lisää tomusokeria.

75 g voi- tai margariinisulaa

2-4 rkl vahvaa kahvia

300-400 g tomusokeria

1-3 rkl kaakaojauhetta

koristeeksi nonparelleja

Siivilöi kulhoon kaakao ja tomusokeri. Lisää voisula ja kahvia sen verran, että saat sopivan levitettävän kuorrutteen. Levitä kuorrute nopeasti pohjan päälle ja koristele nonparelleilla. 

Nämä masaliisat ovat pehmoisia kuin pumpuli. 

Ohjeen voi muuttaa maidottomaksi käyttämällä maidotonta margariinia, soijajogurttia, soijamaitoa sekä maidotonta suklaata lehmänmaidosta valmistettujen tilalla.

Hyvää Halloweenia - helpot "kurpitsapiirakat"

Heippa piiiiiitkästä aikaa! Suuret suunnitelmani palata säännöllisempään bloggailuun jäivät sitten elämästä nauttimisen ja muiden kiireiden pariin. Ihan rehellisesti sanottuna minua laiskotti kuvailla ja kirjoitella. Pitkä taukokin nostaa kynnystä kirjoittamiseen. Sitä tulee vähän sellainen olo, että mites sitä nyt kehtaa kirjoitella, kun on niin laiskotellut. Nyt olen viimein kerännyt intoa ja rohkeutta kirjoittamiseen. 

Aloittelen tällaisella hyvin helposti toteutettavalla ohjeella. Tässä on käytetty lapsityövoimaa hävyttömästi hyväksi. Neiti on kaulinnut, voidellut ja laittanut hillot sekä auttanut koristelussa. Näissä ei ole kananmunaa siitä syystä, että meidän taloudessa kananmuna on nyt poissa täysin käytöstä. Neidin anafylaktisen reaktion syy selvisi ja se oli kananmunakontaminaatio. Selvittäminen kesti pitkään, mutta viimeinkin saimme selville aiheuttajan, kiitos fiksun lääkärin, joka osasi ehdottaa tarkempaa diagnostiikkaa allergioihin. Neiti on vakavasti allerginen kananmunalle. Niissä määrin, että meillä on kananmunan käyttökielto kotosalla lapsen ollessa maisemissa. Adrenaliinikynä kulkee mukana ja koko ajan on oltava tosi huolellinen. Olenkin tässä puolivakavissani miettinyt, että pitäisikö blogin nimeksi vaihtaa Munaton taikina? 

Omenatäytteiset Halloween-tortut

lehtitaikinalevyjä, yhdestä levystä tulee kaksi torttua

omenakanelimarmeladia, 1-1,5 rkl/torttu

koristeeksi: 

oranssia tomusokerikuorrutetta

suklaata, maidotonta tarvittaessa

mintun lehtiä

Ota torttulevyt sulamaan 15-20 minuuttia ennen hommiin alkamista. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti.

Jauhota leivintoalusta kevyesti ja kaulitse taikinalevy kaksinkertaiseksi. Taita kahtia ja leikkaa puoliksi. Leikkaa taikinapyörällä, pizzaleikkurilla tai terävällä puukolla vapaalla kädellä kurpitsanmuotoiseksi.

Kuten huomaat, vapaalla kädellä tehty. Itsetehty saa näyttää itsetehdyltä! Tee pintaan kurpitsalle tyypilliset viillot. Ne saavat olla aika syviä. Itse tein ne turhan mataliksi.

Jätin toisen reunan kiinni, niin on helpompi täyttää ja ummistaa.

Voitele reuna vedellä (kananmunalla, jos voi) ja laita keskelle hilloa.

Ummista reunat huolellisesti. Tässä vaiheessa nämä voi voidella kananmunalla, jos haluaa. Paista uunissa noin 10-15 minuuttia tai kunnes ovat kauniinvärisiä. Anna jäähtyä. 

Sekoita tomusokerista, oranssista elintarvikevärista ja vedestä sopivanvahvuinen kuorrute. Pursota kurpitsamaisesti. Laita kantaan hiemaan sulaa suklaata ja kiinnitä mintun lehdet suklaalla. 

Näitä oli lapsen kanssa mukava tehdä toipilaana. Neiti on jo niin iso, että hänestä on paljon apua. Meillä on mykoplasma keuhkokuumeen muodossa vieraana kiertelemässä taloutta läpi ja voin sanoa, että ei oo kiva vieras. Tuntuu olevan vielä kovin pitkään viihtyväkin.

Mutta jospa hieman vielä muistelen kesää. Yksi meidän vierailupaikoista oli Ähtäri. Kun ruoka-aineallergikko matkaa sinne, suosittelen omia eväitä. Kierrokselle saa mukaan vetokärryn, johon voi hyvin laittaa kylmälaukun. Ähtärin omista myyntipisteistä ei saanut juuri mitään allergiselle sopivaa. Neidille löytyi pillimehu ja yksi jäätelö. Ei mitään leipiä tai muita ollut sopivia. Mutta olinkin tätä ounastellut ja pakannut mukaan hyvät eväät. Kierroksen varrella on grillausmahdollisuus. Jos siihen päätyy, suosittelen ottamaan oman folioalustan mukaan tai grillaamaan niin ettei grillattava ruoka osu ritilään. Siinä on selkeä kontaminaatiovaara. Muuten Ähtäri on ihana paikka ja käymisen arvoinen. Laitan teille vielä muutaman kuvan sieltä.

Uroskarhu näytti ihan parastaan

Kultapanda eli pikkupanda

Olimme hyvänä päivänä liikkeellä. Näimme kaikki eläimet ahmaa ja jotain toista lukuunottamatta. Neidin lemppari oli kultapanda, äiti tykkäsi karhuista. Suosittelen Ähtäriä matkakohteeksi mielelläni ja allergiset, ottakaa omaat eväät mukaan!

Matkalla allergisen lapsen kanssa kotoisassa Suomessa - Viking Grace

Meillä on ollut mukava kesäloma. Sen sijaan, että olisimme menneet ulkomaille, olemme käyneet lähikohteissa. Arkailen varsinkin nyt sen anafylaksian jälkeen Neidin kanssa reissaamista. Olemme mielellämme pysyneet tutuissa maisemissa ja viettäneet aikaa Suomessa erilaisissa kohteissa. Teenkin nyt pienen juttusarjan, jossa kerron missä olemme käyneet ja miten allergikot huomioidaan matkalla. Kaikki reissut ovat omakustanteisia, ei sponsorikytköksiä. Havaintoni ovat omiani, ei maksettuja.

Aloitan juttusarjani reissusta Viking Linen Grace-laivalla, joka liikennöi Turusta Tukholmaan. Voitteko uskoa, että minulle tuli vesi silmiin kahdesti reissussa? Eikä syy ollut se, että Neidin allergiat olisi huomioitu huonosti, vaan se että häntä kohdeltiin kuin prinsessaa! Olen todella kiitollinen Viking Gracen henkilökunnalle niin keittiössä kuin salin puolellakin siitä, että he jaksoivat ottaa Neidin allergiat tosissaan ja jokainen ihminen teki parhaansa Neidin ruokailujen kanssa. Aivan uskomattoman hienoa kohtelua allergiaperheelle. Kertaakaan en joutunut pelkäämään Neidin ruokien puolesta. Kaikki oli huomioitu ensiluokkaisesti. Epipen sai pysyä laukussani.

Alusta alkaen reissu sujui hyvin. Lähetin sähköpostia Vikingille ja he lisäsivät varaukseemme infon Neidin allergioista. Laivalla henkilökunta oli tietoinen asiasta ennen kuin saavuimme sinne. Ihan vinkkinä, että kun varaa matkaa, se kannattaa varata ajoissa, jos tarvitsee allergiahytin. Ne menevät aika nopeasti loppuun. Me emme lyhyellä varoitusajalla saaneet allergiahyttiä, mutta pärjäsimme hyvin tavallisessakin hytissä. Mitä aiemmin matkastaan tietää, sitä helpompaa on allergisen varailla itselleen tarpeelliset asiat.

Kaikki eivät voi tällaisesta pöydästä ottaa ihan mitä haluavat. Minä sain näitä maistella, mutta Neiti ei. Onneksi Neiti sai oman ihanan jälkiruokansa. Tässä pieni katsaus jälkiruokapöytään Buffet Aurorassa. Se oli minulle positiivinen yllätys, sillä jälkkärit maistuivat tuoreilta, ei sellaisilta, jotka ovat olleet jääkaapissa pitkään. Yleensä en ihmeemmin jälkiruokia laivalla syö, mutta nyt tein poikkeuksen omaksi onnekseni. Herkullisia jälkiruokia! Juustoissa yllätyin iloisesti, sillä tarjottimelle oli pääty yksi henkilökohtaisista suosikeistani - Comté. Viikunahillokin oli maukasta, sekin oli plussaa.

Jos ei kärsi sellaisista allergioista kuin Neiti tällä hetkellä, löytää kivan avun itselleen Viking linen allergeenitoiminnosta. Meidän tapauksessamme Neidin ruoat tulivat erikseen keittiöstä ja voi pojat millaisia ruokia lapseni saikaan:

Alkupalasalaatti (Pahoittelen kuvalaatua, en halunnut ottaa järeämpää kuvauskalustoa mukaan, jotten häiritsisi muita matkustajia.)

Ranskalaisia ja lehtipihviä

Ensimmäisen ruokailun suosikki ja eikä ihme - aivan ihana jälkiruoka!

Oscar'sin erikoisaamiainen ja Neidin oman ruoan osa 1 - kaakaota, leipää ja lisukelautanen

Sitten tuli vielä puuroa ja nakkeja. Puuro oli älyttömän hyvää. Kyllä näiden eväiden kanssa kelpaa leikkiä! Lisää vielä kaikenmoisista leikkimahdollisuuksista laivalla jutun loppupuolella. Jälkkäriksi Neiti sai ihanan kulhon mansikoita. Se oli koristeltukin allergiaystävällisesti. Kiitos Oscar'sin ajattelevaiselle henkilökunnalle! Äitikin nautti omista ruoistaan ihan täysillä. Kantarellipiirakka oli sienestäjän unelma, siinä maistui ihan oikeasti kantarelli. Ja jälkiruokakakut... Ihan pelkästään niiden vuoksi menisin reissuun uudelleen. Todella herkullista budapestkakkua ja prinsessakakkua. Erikoisaamiseen voi tutustua etukäteen täällä. Laktoosi-intolerantikko ei löydä jälkkäreitä, mutta muuten ruoka oli erinomaista. Siinä on kehittämisen paikkaa.

Vasikka-annos oli Neidin lemppari. Hän söi tämän melkein viimeistä murua myöten. Aika hyvin 5-vuotiaalta. Reissun jälkeen hän on ihastellut hauistaan, kun siihen tuli niin paljon proteiinia lihasta. Niin ihanaa huomioimista allergiselle lapselle ja se mikä oli parasta, lapsen makupalettia ei aliarvioitu. Tällä kertaa Neiti ei jaksanut enää jälkiruokaa. Meillä oli kaksi ihanaa tarjoilijaa, jotka kävivät Neitiä tervehtimässä. Olisitte kuulleet kuinka ylpeä Neiti oli, kun hän näytti tarjoilijarouvalle, että mitä kaikkea hän oli syönyt. 

Neiti rakastui laivakissa Ville Vikingiin. Ohjelmaa lapsille oli ihan koko ajaksi. Yhtään tylsää hetkeä ei ollut ja leikkipaikkoja oli paljon. Konferenssikansi oli muutettu lasten leikkimaaksi. 

Tässä laivan tähti Ville Viking. Villen disko ja Les Millsin tanssikoulu olivat Neidin suosikkeja. Ja okei, hän tykkäsi pallomerestä, pomppulinnasta, kannen polkuautoista, nukketeatterista, parkour-radasta ja ja ja. Aktiviteetteja lapsille oli todella paljon!

Play and fun erikoisaikaa on tarjolla elokuun puoliväliin asti. Laivalla Ville Vikingin tassun jäljet opastavat oikeaan paikkaan. 

Äiskällä on aina hauskaa Maarianhaminassa. Tykkään katsoa kun laivat pyörivät pienessä tilassa. Tässä on matkaa jatkamassa Viking Amorella. 

Tässä vielä vinkit allergisen matkalle Viking Linella:

• Varaa matka ajoissa, jotta saat allergiahytin, jos tarvitset sellaisen.
• Ota yhteyttä jos ruokavaliosi on vaativa.
• Tutustu tarjontaan etukäteen (Viking Linen ravintolat) ja esim. Vikingillä on hyvä allergeenitoiminto. Älä luota pelkkään allergeenitoimintoon, kysele tarvittaessa henkilökunnalta lisää. 

Neidin pahinta ikävää laivalle helpottaa palikkalaiva. Hän nimittäin kysyi jo ennen kuin olimme satamassa, että koska menemme Ville Viking -laivalle uudelleen. Aika selkeä suosikki laivanvarustamoista on löytynyt Neidille ja itseasiassa äidillekin. Ystävällinen henkilökunta, hyvä ruoka ja kivat (lue liiankin kivat... Veuve Clicquot, Godiva, Guess, Boss, jep, rahaa meni, mutta kun halvalla sai... Ihan varmasti saan pian vihreän pipon á la Sulo Vilén.) ostosmahdollisuudet ovat kiva yhdistelmä. Kiitos Viking Grace ja ihana henkilökunta! Toivottavasti näemme taas pian!