Kasviscurry (vegaani)

Koko alkanut viikko on mennyt saman kaavan mukaan. Aamuyöstä herään ihan järjettömään päänsärkyyn. En voi liikuttaa päätä senttiäkään ilman, että hirvittävä kipu iskee. Sairaalassa ollessani migreeninestolääkitystäni rukattiin, mutta se ei tunnu auttavan yhtään. Ärsyttää. Joo ja tiedän, että olisi syytä mennä päivystykseen tuolla kivulla, mutta kun sitä ei vaan halua liikahtaa milliäkään. Onneksi minulla on pian taas aika neurologille. Neurosarkoidoosi on pahentanut migreenini ihan uusille sfääreille. Onneksi nukkuminen tasoittaa oloa sen verran, että iltapäivällä pystyy syömään jotain ja nousemaan ylös.

Tällaisina päivinä en pysty tekemään mitään. En sitten yhtään mitään järkevää. Keittiö olisi valoineen ja äänineen painajainen. Siksi teen parempina päivinä ruokaa pakastimeen. Yksi omista suosikeistani pakastettavaksi on erilaiset curryt. Ohjeen curry on yksi lemppareistani. Olen opetellut tekemään curryja alkujaan Jamie Oliverin ohjeista ja nyt niistä on muokkautunut omia versioitani milloin milläkin raaka-aineella. Peruslähtökohta on kuitenkin usein sama. Siitä syystä ohje saattaa tuntua tutulta. En ole viitsinyt muuttaa liikaa tuttua hyväksi havaittua ohjetta.

Kasviscurry

3 rkl ruokaöljyä makusi mukaan, kunhan sopii paistamiseen

1-2 sipulia silppuna

1 tl tummia sinapinsiemeniä

0,5 tl sarviapilan siemeniä

1 tl inkivääriä murskana

0,5 tl korianteria

0,5 tl juustokuminaa eli jeeraa

2 tl paprikajauhetta

1 tl kurkumaa

1 valkosipulinkynsi silppuna/murskana

10-15 kuivattua curryn lehteä

chiliä ja suolaa maun mukaan

1 prk tomaattimurskaa tai 4 tomaattia kuutioita

1 prk kookosmaitoa

1-4 dl kasvislientä

1 myskikurpitsa

1 prk kikherneitä

1 dl pakastettuja, esipaistettuja sieniä tai 1 l tuoreita (käytin seosta, jossa oli sikurirouskuja ja kehnäsientä)

Kuori ja paloittele myskikurpitsa. Poista siitä sisällä oleva "rihmasto" siemenineen. Siemenet voi kuivata ja käyttää esimerkiksi leivonnassa. Kuori ja silppua sipuli. Paista sienet, jos käytät tuoreita. Älä lisää pannulle rasvaa, haihduta sienistä vaan ylimääräinen neste. 

Laita iso paistinpannu korkeilla reunoilla (tai isohko kattila) keskikuumalle lämmölle liedelle. Kaada pannulle öljy. Lisää sinapin- ja sarviapilansiemenet. Paista n. 1-2 minuuttia. Lisää sipulisilppu, inkivääri, jeera, korianteri, chili, paprika, jeera, kurkuma, valkosipuli ja murskatut curryn lehdet (puristele kuivattuja curryn lehtiä sormissasi lisätessäsi ne pannulle). Paista sekoitellen kunnes sipulit ovat kuultavia ja ottaneet vähän väriä. Lisää myskikurpitsa, tomaattimurska ja kookosmaito. Lisää tarvittaessa kasvislientä niin paljon, että kurpitsanpalat peittyvät. Lisää joukkoon sienet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsat ovat melkein pehmenneitä. Lisää joukkoon huuhdellut ja valutetut kikherneet. Keitä niin kauan, että kurpitsanpalat ovat kypsiä. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoile riisin ja naanleivän kera. Säilyy jääkaapissa pari päivää, pakastimessa noin kolme kuukautta. 

Pst. Jos et ole kookoksen ystävä, voit laittaa sen tilalle keittämisen loppuvaiheessa pari desiä turkkilaista jogurttia. Käytä kasvislientä hieman enemmän.

Intialaisittain pikkelöityjä sieniä, naanleipää ja kanacurrya

Tämä resepti on odottanut pitkään kirjoittamistaan. Niin pitkään, että mietin sen jättämistä seuraavalle sienikaudelle. Mutta olen tehnyt tätä jo monta kertaa pakastetuistakin sienistä, niin totesin ettei ohjeen tarvitse odottaa tuoreita metsäsieniä.

Intialaisiin ruokiin sopii erittäin hyvin sikurirousku, mutta voit hyvin käyttää muitakin sieniä. Olen tehnyt itselleni pakastimeen vartavasten sekoituksen, jossa on sikurirouskua, kehnäsientä ja leppärouskuja. Tämä kombinaatio on toiminut hyvin erilaisissa curryissa. Kaupan herkkusienetkin ovat miedon makuisia ja sopivat tähän ruokaan.

Sen pidemmittä puheitta itse reseptiin. Se on kilometrin pituinen, joten kirjoittamista piisaa vielä. Ohje on vähän sinnepäin kirjoitettu, sillä kokkailen tämän tyyppisiä curryja niin usein, että harvemmin mittailen ainesosia tarkasti. Ruoan ahkera maistaminen kannattaa. Uskalla luottaa omaan makuaistiisi ja lisää sen mukaan mausteita.

Pikkelöidyt sienet

1,5 l tuoreita sieniä tai n. 1,5-2 dl pakastettuja

0,5 tl inkiväärimurskaa

0,5 tl valkosipulimurskaa

4 rkl ruokaöljyä

0,5 tl kurkumaa

1 tl tummia sinapinsiemeniä

0,5 tl sarviapilan tai seesaminsiemeniä

chilijauhetta tai tuoretta chiiä maun mukaan

suolaa ja limemehua maun mukaan

Paloittele sienet. Haihduta ensin kuivalla pannulla sienistä isoimmat nesteet.  Kaada öljy pannulle. Lisää siemenet ja paista niin kauan, ne alkavat pomppia. Lisää sienet, inkivääri, valkosipuli, kurkuma ja chili. Paista niin kauan, että sienet ovat mukavia rakenteeltaan. Tarkasta maku ja lisää suola sekä limemehu. Anna maustua jääkaapissa useampi tunti ennen tarjoilua. Lämmitä tarjolle laitettaessa.

Kanacurry

Tämän ruoan teen usein kasvisversiona. Käytän kikherneitä ja myskikurpitsaa broilerin tilalla.

1 pkt broilerin fileesuikaleita tai paistisuikaleita

1,5 dl maustamatonta jogurttia tai kookosmaitoa

suolaa maun mukaan

0,5 tl kurkumaa

chiliä maun mukaan

---

3 rkl ruokaöljyä

1-2 sipulia silppuna

1 tl tummia sinapinsiemeniä

0,5 tl sarviapilan siemeniä

1 tl inkiväärimurskaa

0,5 tl korianteria

0,5 tl juustokuminaa eli jeeraa

1 valkosipulinkynsi silppuna/murskana

10-15 kuivattua curryn lehteä

1 laakerinlehti

chiliä maun mukaan

3-4 tomaattia kuutioina, ei vetistä sisäosaa

suolaa maun mukaan

Sekoita jogurttiin suola, chili ja kurkkuma. Sekoita joukkoon broilerin suikaleet ja anna marinoitua pari tuntia. 

Silppua sipuli, valkosipuli, inkivääri ja tomaatit valmiiksi. Laita öljy pannulle ja kuumenna pannu kuumaksi. Laita pannulle siemenet, paista niin kauan, että ne alkavat pomppia. Lisää sipuli, inkivääri, valkosipuli, korianteri, jeera ja chili. Paista hetki. Lisää broileri jogurtteineen. Paista kypsäksi asti. Laske lämpö keskilämmölle ja sekoittele niin ettei sipuli pala. (Jos haluat, voit paistaa broilerin ensin kypsäksi ja lisätä sen vasta kypsänä. Niin olen ennen tehnyt, nykyään olen ihan liian laiska siihen.) Lisää curryn lehdet murskana sekä laakerinlehti ja tomaattikuutiot. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia kannen alla, pidä silmällä nestemäärää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä chiliä. 

Naanleipä

8 kpl

1,5 dl lämmintä vettä
1 dl maustamatonta jogurttia (jos teet maidottomana, käytä tilalla vettä)
1 tl kuivahiivaa
2 rkl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
(leivän voi maustaa halutessaan valkosipulilla, korianterilla, kuminalla, fenkolilla jne) 
---
50-75 g sulatettua voita leipien voiteluun

Sekoita kulhossa vesi, jogurtti, hiiva ja sokeri. Anna seistä 10 minuuttia. Lisää joukkoon suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa 5-8 minuuttia. Lisää mausteet halutessasi vaivaamisen loppupuolella. (Käytin leipäkonetta vaivaamiseen, sillä tuli näppärästi ja vähällä vaivalla, onnistuu hyvin käsinkin. Enkä välttämättä jaksa enää niin tunnollisesti vaivata pitkään. Lyhyempikin aika on riittänyt.)

Anna taikinan nousta tunnin pari liinalla tai muovilla peitettynä. Painele taikinasta sitten ilma pois ja jaa se 8 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja anna niiden nousta leivinliinan alla puoli tuntia.

Kaulitse taikinapallot noin puolen sentin vahvuisiksi leiviksi. Paista kuumalla paistinpannulla pari kolme minuuttia per puoli. Kääntämisen jälkeen, voitele leipä sulatetulla rasvalla. Tarjoile lämpimänä.

Seuraava ohje tulee taas askarteluihin. Niitä on ollut kiva tehdä ja olen oikein innostunut jouluaskartelusta.

Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin. Vihelten täällä.) Olen todistanut sitä loppumatonta äidinvaistoa nyt hyvin läheisesti. Niin läheisesti, että Neiti puhuu Mummille jälleen kerran minusta sinun lapsenasi. "Sinun lapsesi haluaa nyt puhelimen." se on Neidistä hyvinkin hauskaa sanottavaa. Ja siltähän minusta itsestäkin tuntui - äitini lapselta.

Minulle tehtiin kuluneella viikolla eräs lääketieteellinen toimenpide. Sairaalakutsun saatuani kerroin äidilleni tästä. Hän ilmoitti heti tulevansa Porista tänne apuihin. Sanoin pärjääväni, onhan minulla Neiti ja Isi. Mutta ei, ehei. Mummi ei ottanut tuota kuuleviin korviinsa. Hän sanoi tulevansa toimenpidettä edeltävänä iltana ja lähtee sitten, kun näkee minun olevan kunnossa. Joskus tiedän, että nyt ei kannata väittää vastaan. Tämä oli niitä hetkiä.

Onhan se ihanaa, kun joku tulee huolehtimaan. Olen todella kiitollinen siitä huolenpidosta, vaikka rehellisyyden nimissä jossain kohtaa se alkoi ottamaan päähän pahemman kerran. Sairaalasta kotiuduttuani menin ohjeiden mukaisesti lepäämään. Ajattelin ottavani ehkä torkut ja olevani rennosti. Nukahtaminen vaan osottautui yllättävän vaikeaksi. Minua kurkisteltiin viiden minuutin välein.
"Onko kaikki kunnossa?" Mummin ääni kuuluu oven suusta. "No on, ihan samalla tavalla kuin viisi minuuttia sitten." vastaan vielä kohteliaasti. (Noin 20 kerran paikkeilla ääneni saattoi kiristyä aavistuksen verran.) "Tarvitsetko juotavaa? Sinun pitää juoda nyt paljon." Kanaemo Mummi tiedustelee. "Kiitos, minulla on äsken tuomasi vesipullo tässä vielä. Pärjään kyllä." Joo-oh, ihana huomata, että rakas äitimuori vieläkin huolehtii tyttärestään.

Aiheutin Mummille vähän sydämentykytyksiäkin. Hiippailin käymään vessassa kaikessa rauhassa. "Missä äiti on?" Mummi  kuului kysyvän Neidiltä hätääntyneeseen sävyyn. "Lenkillä!" vastasin aika laillakin sarkastiseen sävyyn. Helpottuneisuus kuului Mummin naurussa. Olen pienen hetken sängystä poissa ja heti huolestutaan, että olenko karannut sairastuvalta. Eipä tullut mieleen pieneenkään lähteä muutamaa askelta pidemmäs vuoteesta, mutta selvästi Mummi luuli toisin.

Parin päivän kuluttua olin jo siinä kunnossa, että Mummi uskalsi jättää minut parantelemaan itseäni Neidin ja Isin hellään huomaan. En kiellä sitä,  että ylimääräisestä käsiparista oli valtava apu, kun olin vuoteenomana. Ja onhan ne oman äidin ruoat aina niitä parhaita!

Mutta nyt siihen ohjeeseen. Tämä on helppotekoinen viritelmäni. Hyödynnän taas valmista croissant-taikinaa. Täytteen voi valmistaa ihan kaupan nyhtökanasta tai sitten keitellä sitä itse. Täytteen maustava tacokastikekin löytyy purkista.

Tacorulla

2 pkt croissant-taikinaa

---

Nyhtökanaa n. 400-500 g 

tacokastiketta maun mukaan

100-150 g maustamatonta tuorejuustoa

säilöttyjä jalapenoja silppuna maun mukaan

pippuria ja muita mausteita oman mielen mukaan

150 g juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita yhteen täytteen ainekset. Asettele taikinalevyt kuvien näyttämällä tavalla. Levitä päälle täyte ja taita rulla kiinni. Väliin jää aukkoja. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia tai kunnes rulla on kauniin kullankeltainen. Tarjoile salaatin ja salsan kera. Parhaimmillaan tuoreena. Säilyy noin 2 pv jääkaapissa.

Rullaa voi keventää kuullottamalla kasviksia mukaan. Sipuli, paprika ja porkkana sekä maissi toimivat ihan varmasti. Samoin kikherneet voisivat sopia.

Persimon-salsa

1 persimon hedelmä

1/2 paprika

pieni punasipuli

2 tomaattia

chiliä maun mukaan 

liraus ruokaöljyä 

limen mehua maun mukaan

suolaa ja pippuria maun mukaan

Silppua ainekset pieneksi. Sekoita joukkoon öljy, lime, suola ja pippuri. Tarkista maku ja lisää halutessasi tarvittavia aineita. Tarjoa salsa tacorullan ja salaatin kanssa.

Ai niin! Äiti, älä ota tekstiä liian vakavasti. Olet ihana ja minulle kovin rakas! Kiitos vielä kerran avusta!

Tacos Carne Asada Syrjälän tilan Anguslihasta

Harvassa paikassa olisin ollut samaa mieltä Neidin kanssa, kun hän sanoo minulle näin: "Äiti, sinä varmaan haluaisit olla lehmä. Pääsisit laitumella ollessasi metsään aina, kun haluat." Kieltämättä olin samaa mieltä. En ole päässyt metsään, niin kyllä, olisin sillä hetkellä ollut mielelläni lehmä. Missä tämä lausahdus sitten Neidin suusta pääsi? Kävimme hakemassa kuukauden lihasatsia Angustilalta Muuramesta. Syrjälän tilasta on tullut meille luottopaikka. Siellä on kiva käydä, mukavia ihmisiä, tuttu miljöö ja itse näkee miten lehmiä kasvatetaan. Liha on osoittautunut todella laadukkaaksi ja hyväksi. 

Tällä kertaa lihatilauksessamme oli mukana flank steakia. Tämä lihapala on naudan kuvetta. Suhteellisen ohueksi leikattu lihapala, joka kypsennetään nopeasti ja leikataan ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Flank steak on mainiota mediumina. Nyt teimme siitä tacoja. Joskus sitä haluaa kunnioittaa pelkästään lihan makua ja laittaa vain suolaa ja pippuria, mutta toisinaan on mukava kokeilla uusia juttuja. 

Vanhaa tuttua on spelttitortillat. Lisäksi tein Pico de Galloa. Käytännössä se on tomaattista salsaa astetta tyylikkäämmällä nimellä. Vaikka tässä on itse tehtävää jonkin verran, on ruokalaji kuitenkin suhteelliset helppotekoinen. Esivalmistelut voi tehdä hyvissä ajoin ja ennen ruokailua jää vain tortilloiden sekä lihan paistaminen. No okei, pitää ne tortillat kaulitakin. Mutta kiitos hyvän spelttijauhon, se on helppoa. 

Marinadi n. 800 g lihaa

0,75 dl ruokaöljyä
jalapenoa silputtuna maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan
0,5 rkl valkoviinietikkaa
1 limen mehu
0,5 appelsiinin mehu
1 valkosipulin kynsi silputtuna  tai määrä maun mukaan
korianterisilppua, jos haluaa

Sekoita marinadin ainekset. Laita liha tiiviiseen pussiin ja kaada marinadi sinne. Katso, että sitä menee joka puolelle. Laita liha jääkaappiin kahdeksi tunniksi. Käännä pussi välillä. Ota liha lämpenemään tuntia ennen paistoa.

Pico de Gallo

3 isoa tomaattia
0,5 punasipulia
1 kevätsipuli tai purjoa
Chiliä maun mukaan
Suolaa ja pippuria maun mukaan
Valkosipulia maun mukaan
1 limen mehu
2 rkl ruokaöljyä
Tuoretta korianteria, jos haluat

Kuutioi tomaatit ja sipulit pieniksi. Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Kaikkea limen mehua ei kannata lisätä kerralla ettei sitä tule liikaa. Limen mehupitoisuus vaihtelee niin paljon hedelmä hedelmältä. Laita Pico de Gallo maustumaan jääkaappiin. 

Spelttitortilla
10 kpl

5,5 dl spelttijauhoja (erikoishienojauho)
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl rapsiöljyä
2 dl melko lämmintä vettä

kaulitsemiseen reilusti spelttijauhoja

Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon öljy ja vesi. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää vielä joukkoon jauhoja. Peitä muovilla ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Jaa taikina kymmeneen osaan ja kaulitse reilusti jauhoja apuna käyttäen ohuiksi lätyiksi. Paista kuumalla ja kuivalla pannulla puolesta minuutista minuuttiin molemmin puolin. Kun tortillaan ilmestyy ruskeita pilkkuja paistopuolelle, on se aika kääntää. Peitä tortillat leivinliinalla odottamaan tarjoilua.

Huom! Älä käytä paistamiseen hyvää pinnoitettua paistinpannua tai pilaat pannusi. Pinnoitteet eivät kestä tyhjänä kuumennusta.

Kokoa tacot. Pohjalle salaattia, sitten maukasta lihaa, päälle Pico de Galloa. Lisäksi voit ripotella päälle juustoraastetta, korianterisilppua, creme fraichea, jalapenoja ja vielä puristaa tilkan limemehua. 
Voit muuttaa ohjeen gluteenittomaksi käyttämällä maissitortilloja. 

Jutussa on linkkejä, jotka vievät blogista pois. Nämä eivät ole mainoslinkkejä, olen ostanut tuotteeni itse. Tämä on jälleen kerran sitä, että olen huomannut jonkun hyvän suomalaisen tuotteen ja haluan kertoa siitä teille. 

Chilihillo karhunvadelmista

Minähän lupasin, että tulee säilöntäviikko. Tässä viikon toinen hillo-ohje. Äitini pihassa kasvaa ihania karhunvadelmia. Sain niitä muutaman litran ja tein niistä erilaisia hilloja. Tästä tulisesta reseptistä sukeutui heti meidän suosikki.

Chilihillo karhunvadelmista

300 g karhunvadelmia
250 g vadelmia
150 g punaisia paprikoita silppuna
chiliä maun mukaan, käytin Brasileira Marimbondoa muutaman podin verran
3 rkl balsamiviinietikkaa
175 g hillomarmeladisokeria
muutama murskattu rosépippuri

Pese ja desinfioi huolellisesti muutama pienehkö hillopurkki. Mittaa kattilaan karhunvadelmat, vadelmat ja paprikasilppu sekä chili. Lisää pieni tilkka vettä. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Lisää pippuri, balsamiviinietikka ja hillosokeri. Keitä vielä 5 minuuttia. Kuori vaahto pois pinnalta. Anna jäähtyä hetki ja sekoita. Purkita. Säilytä jääkaapissa. Jos teet isomman erän, pakasta osa.

Ihanat värit!

Sienicurry

Luin järkyttyneenä jutun Iltalehdestä. Siinä kerrottiin tänä vuonna myrkytyskeskukseen tulleen jo noin 200 puhelua mahdollisista sienimyrkytyksistä. Sienestäminen on vastuullista puuhaa, mutta kuitenkin todella antoisaa. Kannustan kovasti ihmisiä metsään sieniä keräämään, mutta perusasiat pitää olla hallussa. Sieni minkä syöt, pitää olla ehdottomasti tunnistettu syötäväksi sieneksi, arvailu ei riitä. Nykyään harrastetaan paljon valokuvatunnistusta. Se ei ole täysin varmaa. Pitää muistaa itse verrata sientä vielä tuntomerkkeihin ja ottaa vastuu itse siitä, että syökö vaiko ei. Jos on hiukankin epävarma, on parempi jättää syömättä.

Jos aloittaa sienestyksen, ei kannata heti yrittää ottaa haltuun kaikkia ruokasieniä, muutamalla helpolla tunnistettavalla pääsee jo pitkälle. Kantarellista, suppilovahverosta, vaaleaorakkaasta, mustatorvisienestä ja karvarouskusta on hyvä aloittaa. Ne sienet ovat helposti tunnistettavia. Herkkutattikin on helppo tunnistettava, kunhan muistaa, että kiltillä herkkutatilla on valkoiset verkkosukat, tuhmalla sappitatilla mustat. Niissä on muitakin eroja, mutta jos alan nyt käymään sitä läpi, tulee tästä vielä pidempi vuodatus kuin nyt...

Hyvä sienikirja auttaa paljon. Ota haltuun käsitteet jalka, lakki, helttasieni, poimut, pillit, tuppi, täyteinen, ontto, kolotyvinen, tasatyvinen, johteinen, itiöpöly, metsätyypit. Ehkä nämä nyt kuulostavat heprealta, mutta kun oikeasti opit ne, ymmärrät täysin mitä kirjoitin. Kerää sienet kokonaisena, jotta tunnistaminen olisi mahdollisimman varmaa. Opettele 1-2 uutta sientä kaudessa. Lyöttäydy konkarin matkaan sienireissulle ja käy sieninäyttelyissä. Livenä näkemällä oppii parhaiten. Silloin pystyy opettelemaan enemmän kuin sen 1-2 sientä.

Älä ahnehdi, opit kyllä tunnistamaan kehnäsienen tai koivunkantosienen ajallaan. Aloitin sienestyksen 10 vuotta sitten ja nyt on varmuudella hallussa 120 sienilajia. Lisäksi uskon tunnistavani parikymmentä muuta, kunhan vaan näen. Kyllä se tietomäärä siitä kasvaa ajan myötä!

Nyt kun olen saanut vuodatettua sieniasiani, jatkan vielä sieniruoan parissa. Tässä ruoassa käytin peruskerääjälle ehkä aavistuksen oudompia sieniä - mm. sikurirouskua, vyöleppärouskua, kehnäsieniä ja vähän tunnetumpaa vaaleaorakasta. Sienicurryssä voi hyvin käyttää myös keitettyä haaparouskua. 

Sienicurry

4:lle hengelle

1 litra sekasieniviipaleita

0,75 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia

----

3 rkl öljyä

1 tl sarviapilan siemeniä

1 tl sinapinsiemeniä

1 vihreä kardemumman siemen*

2 kokonaista neilikkaa*

1 laakerinlehti*

----

n. 20 kuivattua curryn lehteä muserreltuna

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 tl inkiväärimurskaa

1 tl kurkumaa

1 keskikokoinen sipuli silppuna

1-4 Kashmiri Mirch -chiliä tai muuta chiliä maun mukaan

3 isohkoa tomaattia kuutioituna

suolaa maun mukaan

vettä niin paljon, että on saat hyvän koostumuksen curryyn

Siivoa ja viipaloi sienet. Keitä tarvittaessa rouskuja, esim. haaparouskuja 5 min väljässä vedessä. Huuhtele ryöpätyt sienet. Laita sieniviipaleet marinoitumaan jogurttiin. 

Kuumenna öljy keskikuumalla lämmöllä. Lisää sarviapilan siemenistä laakerinlehteen olevat aineet öljyyn. Paistele sekoitellen hetki. Lisää seuraavaksi sipuli, curryn lehdet, inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuli kauniin kuultavaksi, siihen kuluu noin viitisen minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan. Lisää joukkoon sienet jogurtteineen ja tomaatti. Paista niin, että sienet kypsyvät. Mausta suolalla. Lisää paistamisen loppupuolella vettä niin, että saat hyvän koostumuksen. Anna hautua. Tarkista suolaisuus. Tarjoile riisin ja naan-leivän kera. Ohrarieskakin toimi yllättävän hyvin.

*-merkityt otetaan pois ennen tarjoilua

Muutamia sienikuvia vielä. Esittelen lyhyesti sikurirouskun, joka on omiaan tällaisiin ruokiin.

  Sikurirousku - Lactarius Camphoratus

Lakki on kooltaan 2-5 cm leveä. Sikurirousku tuoksuu voimakkaasti currylta tai sikurilta. Varsinkin kuivatessa curryn tuoksu on hyvin voimakas. Itse en tykkää kuivata sikureita voimakkaan tuoksun vuoksi sisällä. Kuivattua sikurirouskua käytän mausteena. Jauhan sen jauheeksi ja laitan milloin mihinkin lusikallisen pari mausteeksi.

Lakki on nuorempana nipukallinen, kuvassa näkyy vielä hieman nipukkaa. Lakki on tahmeahko, punertavanruskea ja vanhempana voi olla suppilomainen.

Kaksi sikurirouskun piirteistä näkyy tässä hyvin. Valkoista maitiaisnestettä irtoaa erittäin hyvin. Hyvä kikka metsässä sikurirouskun varmistamiseen on tökätä veitsellä sienen lakkia. Sikurirouskusta oikein purskahtaa "maitoa" esille. Lisäksi kuvassa näkyy miten jalka tummuu tyveen päin. Jalka on ontto. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja kapeahkot. Heltat ovat vaaleanruskeat, myöhemmin voivat olla tummanpunaisen ruskeita. 

Lue vielä sikurirouskusta muista lähteistä. Opettele tunnistamaan se varmasti ennen kuin syöt. Sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä. Sen voi paistaa suoraan pannulla. 

Muistakaa sienestää turvallisesti!

Spelttinen suklaakakku (munaton, vegaani)

Että on osannut ollut rasittava kevät. Pakkasta, kylmää, pilvistä, välillä pilkahdus toivoa ja sitten taas palellaan. Onko Frozenin Elsa kiukkuisena Suomessa vai mikä ihme vaivaa tätä kevättä? Normaalisti tähän vuoden aikaan olen täynnä tarmoa. Suunnittelen kasvimaata, teen kylvöjä ja vaikka mitä. Ja mitä tänä vuonna? Päätimme ettei meille tule kasvimaata. Aloitin uudessa työssä hiljattain ja kesälomaa ei ole, eikä oikein viikonloppuvapaitakaan. Eipä siinä liiemmälti lähde länsirannikolle kasvimaata laittamaan mökille. Ne harvat kerrat kun sinne pääsee, voisi olla kiva lomailla.

No chilit sentään olen kasvattanut. Taimet ovatkin terhakoita. Pitääkin yrittää kuvata niitä piakkoin. Tarkoitus olisi saada ne ulos nyt, kun pahimmat pakkaset (kopkopkop) ovat toivottavasti ohi pian. Toivottavasti luottavaisuuteni Suomen suveen palaa pian ja inspiroidun kylvämään edes kesäkurpitsoita ruukkuihin.

Äitienpäivä oli meillä ihan erilainen kuin ennen. Neiti sai sentään herättää minut ja olin aamun kotosalla, mutta sitten lähdin töihin. Onneksi Neidillä oli ollut hauskaa Isin kanssa, joten päivä ei ollut ihan pilalla minun vuokseni. Vietin sitten spesiaalipäivän Neidin kanssa maanantaina. Hoploppia, shoppailua ja herkuttelua kuului maanantaihin. Voi hyvänen aika sentään kuinka lujaa tulee alas Hoplopin liukumäistä aikuisen massalla tai sitten äitiä huimaa nykyään enemmän kuin 30 vuotta sitten...

Neitikin sai erityisen hyvää palvelua ja ruokaa. Hän halusi käydä Amarillossa ja menimme varovasti tiedustelemaan, että onnistuuko Neidin ruokailu siellä. Henkilökunta oli todella mahtavaa niin keittiössä kuin salinkin puolella ja typy sai haluamansa annoksen hänelle sopivaksi tuunattuna. Hänestä pidettiin taas niin hyvää huolta. On ilo huomata, että tällaista omistautumista työlle löytyy henkilökunnalta. Neiti on taas yhtä hyvää ruokakokemusta rikkaampi. (Teille, joille blogini ei ole niin tuttu, niin Neidillä on erittäin vakava kananmuna-allergia, joka aiheuttaa anaflaktisen reaktion. Kala-allergia ei ole yhtä paha, mutta riittävän vakava sekin.) Joten vielä kerran: kiitos Amarillo Jyväskylä!

Tästä tulikin varsinainen kuulumispostaus. En ole pitkään aikaan kertonut ihmeempiä, mutta nyt sain vähän enemmän itsestäni irti. Mutta jospa nyt siirtyisin pääasiaan eli suklaakakkuun. Äitienpäivänä tein Neidin kanssa yhteistyössä suklaakakun. Taisi olla yksi parhaista munattomista suklaakakuista mitä olemme tehneet. Kakku ei kaivannut muuta kuin mansikoita raikastukseksi. Suklaata ei voi olla liikaa, mutta se kaipaa välillä jotain raikkautta.

Suklaakakku

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl spelttijauhoja (Erikoishienojauho Sunspelt, Voit käyttää koko määrän spelttijauhoja, laita silloin 4,75 dl)

3 dl sokeria

1,25 dl kaakaojauhetta (Jos kaakaon määrä on liian runsas mielestäsi, korvaa siitä osa jauhoilla)

2 tl leivinjauhetta

ripsaus suolaa

---

2 dl soijamaitoa tai tavallista maitoa

n. 1 dl soijavaniljajogurttia tai tavallista maustamatonta jogurttia

n. 1 dl rypsiöljyä

3 rkl glukoosisiirappia

2 tl vaniljauutetta

100 g tummaa maidotonta suklaata tai esim. taloussuklaata

1 tl omenaviinietikkaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota 24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka. Sekoita yhteen kuivat aineet jauhoista suolaan isossa kulhossa. 

Lämmitä maito ja suklaa kattilassa niin, että suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon muut nestemäiset aineet. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet. Älä sekoita liikaa, mutta sekoita kuitenkin sen verran, että taikina on tasaista. 

Kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla kypsäksi, mutta ei kuivaksi, n. 30-45 min. Pinta tuntuu hieman joustavalta kokeiltaessa ja reunat alkavat hieman irtoamaan vuoasta. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. 

Kuorrutus

100 g tummaa suklaata

1 dl kookoskermaa tai tavallista kermaa tai maidotonta margariinia

1 rkl glukoosisiirappia

Kuumenna kerma (sulata margariini ja suklaa yhdessä kattilassa, jos käytät margariinia) ja sekoita joukkoon suklaarouhe ja glukoosisiirappi. Sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että seos on tasaista. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten kakun päälle. 

En mainosta tässä postauksessa mitään. Olen maksanut tuotteet ja ruokailut itse. Haluan vain kertoa hyvistä tuotteista ja palveluista. Kun leivon spelttijauhoilla kakkua, on luottotuotteeni Sunspeltin Erikoishienojauho ja Amarillo Jyväskylä kohteli Neitiä kuin prinsessaa. 

Chilinen jauhelihadippi ja hotit piirakat

Jokunen vuosi sitten jo oli muotia Hotter than hell -dippi. Niin se oli meilläkin. Sitä tuli tehtyä varsinkin illan viettoihin usein. (Hyvänen aika, siitä taitaa olla aikaa 10 vuotta, eikä vain jokusta. Niin se aika vaan hujahtaa.) Sitten kun muutimme näille nurkille, dipin tekeminen jäi. Sitä tuli aina liikaa ja koska dippi on niin hyvää, se oli syötävä loppuun. Ei hyvä juttu, koska dipissä on mm. 400 g tuorejuustoa. Melkoinen kalori- ja rasvapommi siis! Nyt kehittelin dippauksen lisäksi toisen käyttötavan tälle herkulle. Tein siitä piirakoita. Lisää kaloreita siis, ojasta allikkoon. Onneksi nämä piirakat säilyvät pari kuukautta pakastimessa vierasvarana.

Hotter than hell dippi

400 g tuorejuustoa

---

400 g jauhelihaa

1 sipuli

1 punainen paprika

2 tl ruokaöljyä

1 prk tomaattimurskaa

1 tl valkosipulimurskaa

chiliä maun mukaan

liraus punaviinietikkaa

1 tl sokeria

suolaa ja pippuria maun mukaan

korianteria, juustokuminaa, paprikaa, chipotlea maun mukaan 

tabascoa maun mukaan

---

purjoa maun mukaan
säilöttyjä jalapenoja maun mukaan
100 g juustoraastetta
oliiviviipaleita

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Ota esille parin litran uunivuoka. Silppua sipuli ja paprika. Paista jauheliha tilkassa öljyä. Kun olet vähän sitä ruskistanut, lisää joukkoon sipulisilppu. Parin minuutin kuluttua paprika. Paista kypsäksi (siis jauheliha ruskeaksi). Lisää joukkoon tomaattimurska ja mausteet. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Silppua tällä välin purjo ja jalapenot.

Laita uunivuoan pohjalle tuorejuusto. Sitten jauhelihakastike, purjosilppu ja jalapenot. Tähän väliin juustoraaste ja päälle oliivit. Paista noin 20 minuuttia. Tarjoile kuumana tacolastujen kera. Dipin voi tarjota kerrosdippinä tai sitten sekoittaa yhteen kuten minä jostain ihmeellisestä syystä usein teen.

Hotit piirakat
Piirakkapohja on aiemmin julkaisemastani reseptistä


1,25 dl vettä
1 tl suolaa
75 g voita tai maidotonta margariinia
3,5 dl vehnäjauhoja tai 3,5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
0,5 tl leivinjauhetta

Kiehauta vesi ja suola kattilassa. Nosta pois levyltä. Lisää rasva paloina sulamaan. Sekoita ja anna jäähtyä hetki. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhot rasvaseokseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Anna levätä noin puoli tuntia. (Yllättävää kyllä, gluteenitonkin versio vaatii sen 3,5 dl jauhoja.)


Kaulitse jauhojen avulla taikina levyksi. -ton taikinan kaulinnassa käytä keltaisia maissijauhoja apuna. Ota pyöreällä muotilla ympyröitä, n. 10 cm halkaisijaltaan. Laita reipas ruokalusikallinen täytettä keskelle ja ummista piiraat. (Gluteenitonta taikinaa pitää käsitellä hellävaroen. Itse tein sen niin, että tein pieniä palloja ja taputtelin  pallerot ympyröiksi. En alkanut "urheilemaan" kaulimalla.)

Tavalliset piiraat voi voidella kananmunalla ennen paistoa, meillä käytettiin voiteluun ihan vain vettä. Kaunis väri tuli niinkin. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Suosittelen tarjoamaan lämmitettyinä. Säilytys muutaman päivän ajan jääkaapissa tai pakasteessa pari kuukautta.

Vietnamilaiset kesäkääryleet

Oikeasti vietnamilaiset kesäkääryleet pitäisi tehdä huolellisesti ainekset tarkasti asetellen, mutta siihen riittää harvoin aikaa. Olen siis kehitellyt nopeamman keinon tehdä lempiherkkuani. En aina edes ajattele tarkkaan täytteitä, heittelen joukkoon mitä jääkaapissa on. Yhdestä en tingi, se on kunnon hapanimelä dippi. Ohje löytyy tästä postauksesta. Nykyään teen dippiä useamman annoksen kerralla ja pakastan sitä annoksina.

Olen jo kauan sitten lakannut laittamasta muille tarjottaviin kääryleisiin korianteria. Itse pidän siitä, mutta tiedän joidenkin maistavan korianterin maun suussaan saippuaisena. Jokainen voi tehdä omat rullan makunsa mukaan. Sen pitemmittä puheitta, mennään ohjeeseen.

Vietnamilaiset kesäkääryleet
n. 10 kpl riippuen paperin koosta

10 riisipaperikuorta (etnisistä kaupoista tai sitten marketista Blue Dragon merkkisiä)

2 porkkanaa
10 cm pätkä kurkkua
1/2 punaista paprikaa
1 kevätsipuli tai purjoa
makusi mukaan chiliä, minulla oli Habanero Lemonia ja Aji Cristalia
1 dl katkarapuja tai kanaa tai lisää kasviksia esim. parsaa, kesäkurpitsa, sieniä
salaattia, jos haluat ja sama koskee korianteria ja muita yrttejä, kuten thai-basilikaa

Valmista ensin dippikastike jääkaappiin jäähtymään. Kuori porkkanat ja pese ja kuori muutkin sitä kaipaavat kasvikset. Raasta porkkanat ja kurkku karkeaksi raasteeksi. Silppua paprikat, sipulit ja chili sekä salaatti. Silppua yrtit ja paloittele kanat. Jos laitat katkarapuja, niin niitä ei välttämättä tarvitse paloitella. Sekoita kaikki täytteen aineet yhteen.

Kiehauta vettä ja kaada se laakeaan astiaan. Kasta yksi paperi kerrallaan. Älä anna olla liian kauaa tai paperi pehmenee liikaa ja ei ole enää käsiteltävissä. Liian lyhyt kostutus puolestaan ei pehmennä paperia tarpeeksi. Aseta pikkuisen reilu ruokalusikallinen täytettä keskelle yläkolmannesta. Taita paperin reunat päälle.

Painele kevyesti yläreunasta ilmat pois ja käännä se täytteen päälle. Kääri rullalle. 

 Jos riisipaperia on liikaa, leikkaa siitä pätkä pois, jos haluat. 

Asettele tarjolle dipin kanssa.

Sitten herkuttelemaan!

Blogitaukoa on taas päässyt kertymään. Meillä ei ole ollut ihmeemmin aikaa ja ikävä kyllä olen sairastellutkin aika lailla. Mutta onneksi olen pian pääsemässä leikkaukseen, joka lopettaa sitten tyyten sairastelun. Juhannus meni Porin maisemissa herkutellen. Laitan teille muutamia kuvia kuulumisista.

Mökiltä pari tunnelmakuvaa.

Saalis ei ollut pääasia vaan tunnelma.

Meri, se on meidän koko perheellemme tärkeä.

Kurkut ovat viimeinkin juurtuneet.

Rucola ja sipulit kasvavat reippaasti. Niin rikkaruohotkin. Nämä penkit oli perattu (kitketty) kuvaamista edeltävänä päivänä...

Lomatunnelmiin kuului myös keuhkoputkentulehdus. 

Juhannuksena herkuttelimme tällä perinteisen mansikkakakun ja grilliruoan lisäksi.

Porin juhannusmaisemaa Pohjoisrannasta katsottuna.

Kotiin tullessa chilit näyttivät tältä:

No joo, tää ei oo chili vaan ananaskirsikka. 

Aji Cristal

Scotch Bonnet Red

Aji Benito

Ja vielä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Aji Cristal. 

Kurpitsajuustokakku

Halloween - se on minulle hieman kaksipiippuinen juttu. Tykkään juhlista, naamiaisista, erilaisista kokkailuista ja koristeluista. Ristiriitoja mielessäni aiheuttaa se, että kuuluuko juhla Suomeen vai ei. Jotain on kuitenkin kiva tehdä, kuten kaivertaa kurpitsaa ja kokeilla erilaisia ruokia. (Joo, ja olemme me varautuneet karkki ja keppostelijoihinkin. Neidistä se on hauskaa.) Pääosin pyrimme kunnioittamaan Pyhäinpäivää ja suurin osa tarjottavista on hyvin suomalaisia. Aina pitää kuitenkin olla kaikelle uudelle avoin, niinpä annan Halloweenille tilaisuuden valloittaa mieleni. Sen vuoksi yksi meidän herkuistamme on kurpitsainen juustokakku.

Tyrni voisi olla Suomen oma "Halloween"-raaka-aine. Väri olisi juuri passeli.

Kurpitsajuustokakku

Pohja:
3,5 dl piparimuruja tai Digestive-muruja (gluteenittomia tarvittaessa)
50 g voisulaa 

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
150 creme fraichea
1-1,5 dl sokeria tai maun mukaan
3 isoa kananmunaa
1 tl vaniljauutetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
0,5 tl kanelia
ripaus neilikkaa ja muskottipähkinää
2-2,5 dl kurpitsasosetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kiedo vuoan ulkopuolelle folio. Juustokakku paistetaan parhaan rakenteen aikaansaamiseksi vesihauteessa, folio toimii eristeenä. Jos selitykseni ei auennut, katso aiemmasta ohjeestani kuvavinkit. Murskaa piparit ja sekoita niihin voisula. Painele vuoan (20-24 cm halkaisijaltaan) pohjalle. Voit pikkuisen painella reunoillekin, jos muruseosta riittää. Nosta pohja uuniin ja esipaista 5 minuuttia. Tee täyte.

Vatkaa yhteen juusto, creme fraiche ja sokeri. Lisää kananmunat ja vatkaa huolellisesti. Lisää vanilja, mausteet ja kurpitsa. Sekoita tasaiseksi. Kaada esipaistetun pohjan päälle. (Voit tehdä kakun kaksivärisenä. Ota pari desiä juustokakkumassaa erikseen ennen mausteiden ja kurpitsan lisäämistä. Kaada vaalea massa pohjalle ja oranssisempi päälle.)

Nosta vuoka syvälle uunipellille. Nosta pelti uuniin ja kaada pellille sitten sentin parin kerros kiehuvaa vettä. Ole varovainen. Paista noin 40-50 minuuttia. Kakkua ei saa paistaa liikaa ettei mehevyys katoa. Sen pitää olla juuri ja juuri keskeltä kiinteää. Ei hyllyvää, mutta sellaista tukevaa tutisevaa. Ota pois uunista ja nosta varoen pois vesihauteesta. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten useamman tunnin (tai yön yli) jääkaapissa.

Kurpitsasoseen tein itse. Koversin piiraskurpitsan ja paistoin hedelmälihaa (ei siemeniä) noin puolisen tuntia 200 asteessa. Sitten soseutin sen. Kurpitsasosetta myydään myös tölkissä. Tarkista tölkin kyljestä, että onko se jo valmista piirastäytettä vai pelkkää kurpitsasosetta. Tämä sen vuoksi, että piirastäyte on usein valmiiksi maustettua (kanelia, neilikkaa ja muskottia). 

Koristele haluamallasi tavalla. Menin siitä mistä aita on matalin, jäisiä tyrnejä päälle. Itse kasvattamani piiraskurpitsan väri jäi aika vaaleaksi amerikkalaisiin sisariinsa verrattuna. 

Omaan suuhuni kurpitsakakku maistuu hyvin jouluiselta ja joulupöytään taidan sitä seuraavaksi valmistaa. Kuvassa hieman näkee täytteen kaksivärisyyttä.

Sisä-Chililästä kuulumisia

Jamaican Yellow Mushroom taitaa olla Jamaican Hot. Ei sen väliä, hyvältä maistuu! Viimeinkin on tullut ihan kivasti omaakin satoa. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Cherry Bombeja tulee hyvin reippaasti. Helppo kasvattettava, mutta ei kovinkaan mehukas chili. Mietin kovin, että jatkaako se ensi kaudelle vai ei.

Scotch Bonnet Red... Mmmm. Jamaikalaista ruokaa tulossa pian meidän pöytään. Näitä chilejä kypsyy nyt vauhdilla. Nam!

Hyviä pyhiä itse kullekin!