perjantai 30. lokakuuta 2015

Kurpitsajuustokakku

Halloween - se on minulle hieman kaksipiippuinen juttu. Tykkään juhlista, naamiaisista, erilaisista kokkailuista ja koristeluista. Ristiriitoja mielessäni aiheuttaa se, että kuuluuko juhla Suomeen vai ei. Jotain on kuitenkin kiva tehdä, kuten kaivertaa kurpitsaa ja kokeilla erilaisia ruokia. (Joo, ja olemme me varautuneet karkki ja keppostelijoihinkin. Neidistä se on hauskaa.) Pääosin pyrimme kunnioittamaan Pyhäinpäivää ja suurin osa tarjottavista on hyvin suomalaisia. Aina pitää kuitenkin olla kaikelle uudelle avoin, niinpä annan Halloweenille tilaisuuden valloittaa mieleni. Sen vuoksi yksi meidän herkuistamme on kurpitsainen juustokakku.

Tyrni voisi olla Suomen oma "Halloween"-raaka-aine. Väri olisi juuri passeli.

Kurpitsajuustokakku

Pohja:
3,5 dl piparimuruja tai Digestive-muruja (gluteenittomia tarvittaessa)
50 g voisulaa 

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa

150 creme fraichea
1-1,5 dl sokeria tai maun mukaan
3 isoa kananmunaa
1 tl vaniljauutetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
0,5 tl kanelia
ripaus neilikkaa ja muskottipähkinää
2-2,5 dl kurpitsasosetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kiedo vuoan ulkopuolelle folio. Juustokakku paistetaan parhaan rakenteen aikaansaamiseksi vesihauteessa, folio toimii eristeenä. Jos selitykseni ei auennut, katso aiemmasta ohjeestani kuvavinkit. Murskaa piparit ja sekoita niihin voisula. Painele vuoan (20-24 cm halkaisijaltaan) pohjalle. Voit pikkuisen painella reunoillekin, jos muruseosta riittää. Nosta pohja uuniin ja esipaista 5 minuuttia. Tee täyte.


Vatkaa yhteen juusto, creme fraiche ja sokeri. Lisää kananmunat ja vatkaa huolellisesti. Lisää vanilja, mausteet ja kurpitsa. Sekoita tasaiseksi. Kaada esipaistetun pohjan päälle. (Voit tehdä kakun kaksivärisenä. Ota pari desiä juustokakkumassaa erikseen ennen mausteiden ja kurpitsan lisäämistä. Kaada vaalea massa pohjalle ja oranssisempi päälle.)


Nosta vuoka syvälle uunipellille. Nosta pelti uuniin ja kaada pellille sitten sentin parin kerros kiehuvaa vettä. Ole varovainen. Paista noin 40-50 minuuttia. Kakkua ei saa paistaa liikaa ettei mehevyys katoa. Sen pitää olla juuri ja juuri keskeltä kiinteää. Ei hyllyvää, mutta sellaista tukevaa tutisevaa. Ota pois uunista ja nosta varoen pois vesihauteesta. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten useamman tunnin (tai yön yli) jääkaapissa.


Kurpitsasoseen tein itse. Koversin piiraskurpitsan ja paistoin hedelmälihaa (ei siemeniä) noin puolisen tuntia 200 asteessa. Sitten soseutin sen. Kurpitsasosetta myydään myös tölkissä. Tarkista tölkin kyljestä, että onko se jo valmista piirastäytettä vai pelkkää kurpitsasosetta. Tämä sen vuoksi, että piirastäyte on usein valmiiksi maustettua (kanelia, neilikkaa ja muskottia). 


Koristele haluamallasi tavalla. Menin siitä mistä aita on matalin, jäisiä tyrnejä päälle. Itse kasvattamani piiraskurpitsan väri jäi aika vaaleaksi amerikkalaisiin sisariinsa verrattuna. 

Omaan suuhuni kurpitsakakku maistuu hyvin jouluiselta ja joulupöytään taidan sitä seuraavaksi valmistaa. Kuvassa hieman näkee täytteen kaksivärisyyttä.


Sisä-Chililästä kuulumisia



Jamaican Yellow Mushroom taitaa olla Jamaican Hot. Ei sen väliä, hyvältä maistuu! Viimeinkin on tullut ihan kivasti omaakin satoa. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Cherry Bombeja tulee hyvin reippaasti. Helppo kasvattettava, mutta ei kovinkaan mehukas chili. Mietin kovin, että jatkaako se ensi kaudelle vai ei.

Scotch Bonnet Red... Mmmm. Jamaikalaista ruokaa tulossa pian meidän pöytään. Näitä chilejä kypsyy nyt vauhdilla. Nam!

Hyviä pyhiä itse kullekin!

torstai 29. lokakuuta 2015

Uuniomenapuuro

Uunipuurot ovat mitä kätevämpiä iltapalapuuroja tehdä varsinkin sellaisena päivänä, kun on tehnyt jo päivällisen uunissa. Uunipuuro uuniin perään miedolle lämmölle ja kas, siinä on sitten hetken kuluttua iltapala valmiina. Joskus teen tätä aamuksi valmiiksi ja ajastan leipäkoneeni tekemään puuron.

Uunipuuro on muutenkin niin hyvää. Kaikenlaisista terveysvaikutuksista voisin paasata puolen päivää, mutta kaikki varmasti tietävät jo kauran ja pähkinöiden hyvät terveysvaikutukset hunajasta puhumattakaan. 



Uunipuuro

1 rkl rasvaa vuoan voiteluun (voi, margariini tai  rypsiöljy)
2-5 hapahkoa omenaa koosta riippuen 
hunajaa tai sokeria oman maun mukaan
3-4 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia tarvittaessa)
1-2 dl pähkinöitä oman maun mukaan
1 l maitoa, tarvittaessa soijamaitoa tai vaikkapa vettä tai omenamehua

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Voitele vuoka. Kuori ja paloitele omenat. Laita ne vuoan pohjalle. Valuta päälle hunaja tai sokeri ja nosta omenat uuniin noin vartiksi, jos haluat oikein pehmeitä omenoita. Rouhi sinä aikana pähkinät. Sekoita ne kaurahiutaleiden joukkoon. Ota omenat pois uunista, kaada päälle kaurahiutalepähkinäseos. Kaada päälle maito. Sekoita. Nosta uuniin ja paista noin parin tunnin ajan. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile.

Käytä raaka-aineita käytössä olevan dieetin mukaan, kuten vegaanille soijamaito ja ei hunajaa. Maitoallergiselle soija- tai kauramaito jne.  

Voihan kurpitsa!

Tai oikeastaan voihan Elsa, sanon vaan. Neiti halusi viimeinkin katsoa Frozenin ja nyt sitä on sitten katsottu uudestaan ja uudestaan. Kaikki pitäisi olla yhtä Frozenia. Neiti näki säästelemäni piiraskurpitsan ja pyysi, että voisiko siitä kaivertaa Olafin. Ööööö, Isi on reissussa (Isi osaa piirtää, minä en), mutta voihan äiti kokeilla. Tunsin itseni jokseenkin hölmöksi, kun hahmottelin Olafia kurpitsaan ja kummasin aina pois, mutta onnistui se sitten lopulta! Tai ainakin Neiti ja minä olemme tyytyväisiä. Se kaiketi on pääasia.

Piiraskurpitsan sisus päätyi juustokakkuun, josta lisää huomenna. Nyt kauniita unosia, tämä mamma ainakin painaa päänsä tyynyyn!


lauantai 24. lokakuuta 2015

Daim-kakku

Viimeinkin sain taas toimivaksi bloggaus-kalustoni. Se on niin tätä päivää, että kun tekniikka pettää, on itse ihan pulassa. Ei sitä ole ennen tullut ajatelleeksi, että kuinka paljon tämäkin homma vaatii erilaisia teknisiä vempeleitä, kamera ja tietokone nyt tietenkin ihan etunenässä. 

Yhtä sun toista olen tässä ehtinyt tekemään ja leipomaan. Kuvia käsiteltäväksi on läjäpäin, yhden ihanan reseptin jo jouduin laittamaan sivuun odottamaan uusia kuvauksia. Harmillista huomata, että on kuvien takia ihan pakko leipoa uudelleen ihanaa omenakakkua. Hmmm. Onkohan se todellinen syy vai löytyykö se syy bloggaajan mieliteosta kakkua kohtaan?

Kaikesta reseptisumasta valitsin ensimmäiseksi Daim-kakun. Kun syksy tulee, minulle iskee vastustamaton halu palata vanhanaikaisten kahvikakkujen maailmaan. Ne ovat minulle ensimmäinen merkki lähestyvästä joulusta. Jep, se joulupöffeli on palannut jo. Olen kovin miettinyt, ostanut ja tehnytkin lahjoja, haaveillut uusista jouluherkuista ja kuolannut Lindtin joulustandin edessä. Mutta jotta tämä ei mene ihan pelkäksi jouluhaaveiluksi, alan kirjoittelemaan ohjetta. 


Daim-kakku

175 voita tai margariinia
150 g - 175 g sokeria
2 isoa kananmunaa
2 rkl siirappia
2 rkl kermaa
------
200 g erikoisvehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 isoa Daimia pieninä paloina

Yhdistä kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää siirappi ja kerma ja lopuksi kuivat aineet. Sekoita taikinaksi. Laita voideltuun ja jauhotettuun kuivakakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 40-50 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla kokeiltaessa kypsä. (Tikkuun ei jää taikinaa.) Anna jäähtyä jonkin aikaa ja kumoa sitten. Anna jäähtyä.

Kuorrutus

100 g Daimia
50 g voita
2 rkl maitoa
100 g tomusokeria

Mittaa kattilaan Daim, voi ja maito. Sekoita miedolla lämmöllä kunnes Daim sulaa. Siinä menee tovi, mutta älä menetä hermojasi, kyllä se sulaa. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Odota hetki, jotta kuorrute on sopivaa levitettäväksi. Kaada se jäähtyneen kakun päälle. Koristele halutessasi Daim-rouheella tai vaikkapa manteleilla. Anna jähmettyä ennen tarjoilua. 

Eipä näissäkään kuvissa ole juhlimista. Kaapissakin on Daimia... Hmmm, pitäisi ehkä leipoa taas.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Tulihillo sekä hedelmäsalsa

Tämä syksy on ollut yksi ehkä raskaimmista elämässäni. Neidin päivähoidon aloitus on tuonut tullessaan melkoisia muutoksia elämässämme. Nyt en tarkoita omaa elämääni, onhan siinäkin ollut muutoksia, mutta Neidin sairastaminen on ollut omaa luokkaansa. 

Hänen hoitopaikkansa on aivan ihana, henkilökunta loistavaa ja allergiaosaavaa, sen puolesta en ole kantanut huolta. Mutta meidän pikkuinen, yskii, yskii ja sairastaa hengitystieinfektioita. Kotona käytössä on Pep-puhalluksesta hunajaan ja käsihygieniasta höyrytykseen ja vitamiineihin sekä maitohappobakteereihin kaikki konstit. Niistä ei ole ollut apua. Olen jo monesti toivonut meidän asuvan Porissa, jossa rakkaita sukulaisia ja kummeja olisi paljon lähempänä. On muuten ensimmäinen kerta meidän täällä Keski-Suomessa asumisen aikana! 

Neiti on väsynyt, minä olen väsynyt, koko perhe on väsynyt. Yöt menee milloin yskiessä, milloin huolissaan valvoessa. Kuljen kuin zombi ja toivon parempia aikoja. Viimeisimmällä lääkärikäynnillä saimme Neidille testiin astmalääkkeitä. Arvatkaapa vain, että tuliko Neidille niistä nokkosrokko. Odottelemme uusia lääkkeitä ja mahdollisia testejä tulevaisuudessa. Tämä päivä on kulunut varpaillaan Neidin reaktion vuoksi. Sitä tulee vainoharhaiseksi ennen pitkää, kun tarpeeksi kaikkea on tapahtunut.

Vapaahetkinäni olen allergiasaneerannut lisää. Kaikki mahdolliset pölyt on siivottu pois, pehmolelut ovat saaneet mattopiiskasta selkäänsä ja kaikki mahdollinen turha tavara on järjestetty laatikoihin näkymättömiin pölyttömyyttä helpottamaan. Aiemmin jo olen tajunnut Neidin olevan pölylle allerginen. Tuoksuja, tupakkaa ja eläimiä meillä ei ole näkynyt oikeastaan koskaan ja kasvejakin vain jokunen. Vauvana Neiti sai altistua metsälle, ruoholle ja mullalle mielinmäärin, joten ylihygieniastakaan ei ole kyse. Kai tässä pitää todeta, että lapsukainen on saanut vain allergiset geeninsä vanhemmiltaan. Toivotaan parasta, että ajan kuluessa helpottaa ja Neiti ei sairastakaan astmaa. Ehkä hänellä vaan on tavallisen sitkeä virusinfektio keuhkoja tukkimassa. Saanhan toivoa näin, saanhan!

Onneksi sentään perheessä joku ei ole äidin rakkaalle asialle allerginen - nimittäin chilille. Sitä olen rauhassa laittanut omiin ruokiini ja nauttinut tulisuudesta. Ihanat chilin aromit ovat näissäkin tuotoksissa - salsassa ja tulihillossa. Tulihillo on oma sukulaiseni paholaisenhillolle, joka on aina varma suosikki meidän ruokapöydässämme. Tulihillossa käytetään kauniin keltaisia aineksia ja tulista Habaneroa, jotta saadaan tulihillosta nimensä veroista. Kannattaa testata ostamansa chilin tulisuus ettei tule pettymyksiä. Joskus jopa samasta erästä saattaa joku chili olla ihan tuleton ja toinen taas ihan supertulinen.


Tulihillo

400 g keltaisia tai oransseja tomaatteja
25 g sipulia
175 g keltaista paprikaa silppuna
Habaneroa (Peach tai Lemon tai ihan vaan keltainen Habanero) niin paljon kuin sielu sietää
0,5 tl suolaa
rouhittua pippuria maun mukaan
0,25 dl väkiviinaetikkaa
165 g hillomarmeladisokeria (Dansukker)

Kalttaa* tomaatit ja poista tomaatin puiseva kanta. Silppua hedelmälihat. Laita vetisistä siemenistä vain pieni osa kattilaan, jottei hillosta tule liian vetistä. Silppua sipuli ja paprika sekä chilit pieneksi silpuksi ja laita kattilaan. Lisää suola ja pippuri. Keitä seosta hiljalleen puolisen tuntia välillä sekoitellen. Lisää joukkoon etikka sekä hillomarmeladisokeri sekoitellen. Keitä vielä viitisen minuuttia. Purkita hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

* Leikkaa tomaattien pohjaan ristiviilto. Laita tomaatteja kiehuvaan veteen ja keitä noin minuutin ajan. Ota pois ja anna jäähtyä pieni hetki. Irroita ohut kuori.

Hedelmäinen salsa

450 g tomaatteja
2 dl sipulisilppua (keltasipuli)
1 dl paprikasilppua
0,5 dl chilisilppua (käytin todella herkullista Brasileira Marimbondo-chiliä)
0,650 g persikkaa 
1 Granny Smith omena tai vastaava määrä hapanta kotimaista omenaa
1 tl merisuolaa
3 dl sokeria
1,75 dl omenaviinietikkaa
rouhaisu roseepippuria

Kalttaa tomaatit. Poista kanta ja vetiset osat. Silppua tomaattien hedelmäliha. Kuutioi sitruunaveteen omenat ja persikat. Silppua sipuli, paprika ja chilit. Valuta sitruunavesi pois omenoista ja persikoita. Kaada kattilaan chili, paprika, sipuli, persikat, omenat, sokeri, suola, etikka ja roseepippuri. Kiehauta ja anna poreilla 30 min. Sekoittele välillä ettei seos pala pohjaan. 

Purkita puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin, jotka kestävät umpioinnin. 

Laita suljetut purkit kattilaan. Laita niiden päälle vettä niin, että ne ovat noin 2,5 cm pinnan alla. Keitä purkkeja 15 min. Anna jäähtyä hetken ja ota sitten pois vedestä varovasti. Anna jäähtyä pöydällä. Jos umpiointi onnistuu, pian kuuluu pop-ääni ja kansi painuu alas. 

Säilytä jääkaapissa. Jos umpiointi ei onnistunut jossain purkissa, käytä se ensimmäisenä. 

Älä muuta reseptin ainemääriä, jotta turvallisuus säilyy. 


Lupaan palata leivonnankin pariin, kunhan vain jaksan. Reseptejä minulla on mietittynä jo vaikka kuinka! Kunhan vain saan arjen sujumaan ja Neidin terveeksi, niin sitten alkaa toivottavasti aikaa riittämään paremmin! 

Pst. Viikonlopun kuvia vielä:

Valio... että tällaista oli perjantaina. Oli oikeastaan aika kivaa pelata Carcassonea kynttilänvalossa myöhemmin illalla.

Torstain metsäretken näkyjä. Tässä on viimevuotinen hyvä tattipaikkani. Ei ole enää. Ok, metsää pitää harventaa, jotta se tuottaa, mutta en usko pakastimien hyödyntävän metsänhoitoa tipan tippaa.




Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...