sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tattipiiraset ja tattihulluutta kerrakseen

Moni teistä ihanista lukijoista on varmaan arvannutkin, että miksi on vähän hiljaisempaa blogissa tai jos ei olekaan arvannut, on syy selvinnyt facebookin puolella. Meidän perhe on painanut metsissä kuin hirvet konsanaan. Nyt on niin ihana tattisyksy. Herkkutatteja nousee aivan huikeat määrät kuusikoissa ja metsäpolkujen varsilla. Tietyissä metsissä liikkuessa niitä näkee ihan kaikkialla ja ehei, en kerro missä metsissä.

Olen kotona jatkojalostanut 26 kg tatteja. Kuivuri hurisi kolme vuorokautta yhtä soittoa, paistinpannut tekivät ylitöitä yhtä lailla. Minulla oli öisin herätyskello soimassa, jotta sain vaihdettua sienet kuivuriin. Meidän talomme tuoksui ensin tatille, sitten se haisi tatille ja eilen se löyhkäsi tatille. En pystynyt enää laittamaan viimeistä satsia kuivuriin, olisin ihan varmasti oksentanut niistä höyryistä. Paistinpannu sai siis lisää ylitöitä.

Onneksi kaikki tattihöyry ei vaikuttanut niin kuin kuivauksen aiheuttama. Tein eilen illalla toista kertaa ihan lähipäivänä näitä ihania tattitaskuja. Helppo ja lehtevä taikina, kermainen, tattinen ja pekoninen täyte on aivan täydellisen herkullista ihan vaikka pelkästään lusikoitavaksi. (Taidettiin me muutama lusikallinen niin pistellä poskeenkin.) Herkkutatit voi korvata muillakin sienilä. Kantarellistakin tulee aivan mahtava täyte näihin sienipiirasiin.

Pohja
375 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
0,75 tl leivinjauhetta
345 g voita tai maidotonta margariinia
175 g creme fraichea (tai Tofutin sour supreme -valmistetta)

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Nypi kevyesti joukkoon kylmä rasva. Sekoita nopeasti joukkoon creme fraiche ja vaivaa mahdollisimman vähäisellä määrällä taikinaksi. (Jos tällaista "voi"taikinaa vaivaa liian kauan, se sitkistyy.)

Laita taikina jauhotetulle pöydälle ja taputtele pötkyläksi.

Kaulitse pieneksi levyksi ja taita kolmesti. Käännä 90 astetta ja kauli taas. Toista tämä kolme kertaa. Laita sitten taiteltuna jääkaappiin ainakin tunniksi. Laita taikina muovin sisälle ettei se ota muita makuja.


Täyte

1 rkl voita tai maidotonta margariinia
1-1,5 litraa tattiviipaleita, paloja
1 pkt pekonia paloiteltuna pienemmäksi
1 keskikokoinen sipuli silppuna
1 dl kermaa tai ruokavalioon sopivaa kermavalmistetta, soija tms.
liraus hyvää fondia
pippuria (suolaa, jos tarvii)

Paista ensin tatteja niin kauan, että niistä häipyy nestettä jonkin verran pois. Lisää joukkoon pekonipalat ja sipuli. Paista kypsäksi ja rapeahkoksi. Lisää joukkoon kerma, fondi ja pippuri. Anna kiehua kasaan viitisen minuuttia. 

Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä levyksi. Leikkaa se 12 suorakulmaiseen palaan. Laita levyn toiselle puolikkaalle täytettä. Voitele reuna kananmunalla tai vedellä. Painele tasku kiinni. Painele reunat vielä haarukalla. Voitele munalla (jos teet munattomana, älä voitele.) ja paina haarukalla päälle muutama reikä. Kuvia tästä vaiheesta löytyy tästä postauksestani: mustikkataskut

Paista 220 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kauniin kullankeltaisia.


Uunista ulos klo 00.05... Jostain syystä en jaksanut tehdä piirasista ihan identtisen näköisiä. Ovatpahan ainakin kotona tehdyn oloisia.



Tässä näkyy osa yhden päivän tattikasasta, 14 kg...

Tuossa toisen päivän saalis, 12 kg. Puhelimella näpsäisty kuva. Oli ihan vikatikki kasata kaikki sienet pöydälle, se vuori siinä ei tuntunut pienentyvän ollenkaan. Kori ja ämpäri sentään tyhjenivätkin joskus. 

Eilen en suostunut enää lähtemään metsään, kun se tattihaju leijaili täällä joka puolella. Yöllä mieleeni välähti, että niin juu, anoppilassa voisi kuivurin laittaa hurisemaan ulkovarastoon tai autotalliin. Nyt puolivakavissani mietin tätä ja taistelen vakavissani itseäni vastaan metsään menosta. Tattihulluus on ihan oikeaa hulluutta tai ainakin siltä tuntuu. 



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Cola burger

Halusin jotain hyvää ja vähän erilaisempaa juhlistamaan True Bloodin vihoviimeistä jaksoa. Mietin ensin erilaisia lousianalaisia ruokia, mutta mikään ei innostanut. Sitten ajattelin True Bloodia ja mieleeni tuli Merlotte's. Baari, suolatikkuja, Cocista ja hampurilainen oli ajatusketjuni kulku. Sitten menin keittiöön kokeilemaan ajatuksiani. Hampurilaisesta tuli niin mehevä, että nenäliinojen lisäksi tv-nautinnossani tarvitsin vielä ison kasan servettejä.

Maun salaisuus ei tällä kertaa 100% lihaa oleva pihvi. Ehei, ei sinne päinkään. Pihvissä on suolatikkuja, Coca-colaa ja kananmunaa, lisäksi pihviä valellaan grillikastikkeen ja Cociksen seoksella. Hämmästyttävää kuinka maistuvaa siitä tulee.


Cola burgerit

4-6 pihviä

700 g hyvää ja vähärasvaista naudanjauhelihaa
1 dl sokerillista Coca-colaa
20 kpl suolatikkuja murskattuna
1 iso kananmuna
2 lirausta Worcester-kastiketta
2 lirausta punaviinietikkaa
2 rkl ketsuppia
suolaa, chiliä ja pippuria maun mukaan

Valeluun
0,5 dl Coca-colaa
0,5 dl grillikastiketta (käytin Hunt's -merkkistä)

Kiehauta valeluun tarvittava Cocis ja grillikastike. Anna kiehua muutama minuutti. Nosta sivuun odottamaan.

Murskaa suolatikut ja kaada päälle Cocis. Anna turvota muutama minuutti. Lisää joukkoon kananmuna, jauheliha ja mausteet. Sekoita hyvin huolellisesti taikinaksi. Muotoile pihveiksi ja grillaa tai paista kypsiksi. Sudi välillä päälle valelukastiketta.

Kasaa hampurilainen haluamillasi täytteillä. Meillä oli ihan kaupasta ostetut sämpylät (hyi minua, en ole ehtinyt leipomaan, liikaa tekemistä sienien kanssa...), cheddaria siivu, pekonia, vähäsen ketsuppia, sipulia, salaattia ja tomaattia, amerikkalaisia maustekurkkuja sekä lisäksi kotitekoisia etikkajalapenoja. (Jalapenojen resepti tulossa myöhemmin.)

Jos teet maidottomana, jätä pois cheddar. Pihvit saa tehtyä gluteenittomana käyttämällä gluteenittomia pretzeleitä, ainakin Glutanolla on Bretzeln-nimisenä. Muista tarkistaa myös kastikkeiden raaka-aineet.

Yritän päästä sinuiksi uuden läppärini kanssa. Pahoittelut vähistä kuvista postauksessa, minun pitää ratkoa vielä muutama ongelma, jotta homma lähtisi toimimaan kunnolla.


tiistai 26. elokuuta 2014

Suklaahippumuffinit

Syksyn tulon alkaa jo huomaamaan. Ei nyt ehkä lämpötiloissa, mutta omat mieliteot ovat syksyisiä. Olen kaivanut villasukkalangat esille ja sukkia on alkanut syntymään. Välillä teen kirjontatöitä ja sitten taas erilaisia askarteluja tai huovutuksia Neidin kanssa. Ruoanlaitossa ja leivonnassa on vahvempia makuja ja paljon sadonkorjuun tuotteita.

Vähän rehevämmät ja helppotekoiset muffinitkin houkuttelevat kahvin kera. Ei mitään kikkailuita, puhtaita perusmakuja ja vain vähän vaivaa. Suklaaksi voit valita omaa suosikkiasi ja saat takuulla itsellesi maistuvia herkkuja.

Suklaahippumuffinit

4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl luomuruokosokeria (tai puolet tavallista ja puolet fariinisokeria)
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa (suola korostaa suklaan makua)
150-200 g suklaata rouhittuna
---
2 isoa kananmunaa
1,5 dl maitoa
1,5 dl sulatettua voita tai margariinia
1 tl vaniljauutetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja jauhota muffinivuoat tai levitä paperiset pellille/muffinipellille. Käytä paperisia kaksi päällekkäin elleivät ne ole hyvin tukevia.

Sekoita kuivat aineet jauhoista suklaaseen keskenään. Lisää joukkoon kosteat aineet. Sekoita nopeasti taikinaksi. Hyvän muffinitaikinan salaisuus on se, ettei sitä sekoitella liikoja. Aineet vain juuri ja juuri sekaisin.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista noin 15-25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä. Muffineita tulee muffinipellillinen, 12 kpl.


Maidottomaksi muffinit saa käyttämällä soijamaitoa, maidotonta margariinia, maidotonta suklaata.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Metsäsienilevite

Nyt on niin ihanaa aikaa. Sadepisarat houkuttelevat sienet maan alta ja metsien antimet ovat parhaimmillaan. Tänään kipaisin pikaisesti muutamaan otteeseen metsässä ja kumpikin reissu oli tuloksekas - toisella kertaa kastuin tunnin metsäkäynnillä ja toiseen raahasin koko perheeni mukaan, jotta saimme olla viisi minuuttia metsässä ja sen jälkeen juosta kiireen vilkkaa autolle ukkosen vuoksi. Ihan riittämiin herkuteltavaa ja säilöttävää silti löytyi.

Viime viikonloppuna jo löysimme mukavasti sieniä. Niistä osasta tein nopeasti valmistettavaa herkullista tuorejuustolevitettä patongin päälle. Levitteeseen sopii moni sieni. Voi käyttää tatteja tai vaikkapa herkkusieniäkin. Meillä oli kantarellia ja torvisieniä, kun niitä nyt sattui löytymään. Joskus aina ikävöin raskausaikaa. Loppuraskaudesta, kun en enää joutunut olemaan vuodelevossa, kävin sienimetsällä ja löysin kantarellit tuoksun perusteella. Ikävä kyllä se ominaisuus jäi synnärille. Nyt kantarelleja joutuu etsimään ihan perinteisellä tavalla, mutta kivaa puuhaa se silti on.


Sienilevite

2 rkl voita 
1 punasipuli
2 litraa metsäsieniä, kuten kantarelleja, torvisieniä, tatteja tms
2 rkl kuivaa sherryä
timjamia muutama oksa
0,5 dl persiljaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Puhdista sienet ja pienennä niitä hieman. Silppua punasipuli pieneksi. Paista pannulla sipulia voissa keskilämmöllä sekoitellen pari minuuttia. Kun sipuli on kuullottunut, lisää joukkoon sienet. Lisää lämpöä ja paista sienet melkein kypsiksi, noin 3-5 minuuttia. Lisää joukkoon sherry ja timjamin oksista lehdet. Paista kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Anna jäähtyä ainakin vartin verran.

Sekoita sitten joukkoon tuorejuusto, persilja, suola ja pippuri. Hienonna sauvasekoittimella tahnaksi. Anna maustua muutama tunti. Levitä leivän päälle ja nauti. Tätä levitettä ei kannata säästellä, syö se muutamassa päivässä loppuun.

Kantarellin ja torvisienen tuoksu paistinpannulla on huumaava.

Tässä tämän päivän saalista. Tatit olivat madottomia, muutama etanan haukkaisu vaan. Kelpaa, kiitos! 

torstai 21. elokuuta 2014

Suklaakakku 'Pasilla'

Meillä oli eilen hääpäivä ja halusin tietenkin tehdä jotain kakkua. Aloitin sillä, että iskin kasan suklaalevyjä pöydälle ja aloin miettimään. Päähäni ei tullut mitään, ei yhtään mitään. Pidin pienen luovan tauon ja hienonsin sen aikana kuivattua Pasilla chiliä. Siinä samassa nenääni leijaili Pasillan tuoksu ja tiesin haluavani yhdistää sen tummaan suklaaseen. Vihdoin pääsin leipomaan kakkua.

Suklaakakku chilillä ei ole mitenkään tulista, vaikka minäkin laitoin melkoisen määrän Pasillaa kakkuun. Pieni tulinen vivahdus piristää kovin suklaan makua ja vanilja taittaa sen nopeasti. Varsin maistuva yhdistelmä toisenkin päivänsankarin mielestä.

Ei kannata huolestua, jos ei ole kuivattua Pasillaa, sen sijaan voi käyttää vallan mainiosti 'Ancho' -chiliä. (Ancho on oikeasti kuivattu 'Poblano') Sitä löytyy kuivattuna, kokonaisena pussissa ainakin Santa Marialta. Anchon maku sopii myös erinomaisesti suklaan kanssa. Sen sijaan ei kannata laittaa jotain peruschilijauhetta, koska lajikkeesta ei ole niin tietoa ja ihan kaikki chilit eivät toimi suklaan kanssa niin hyvin kuin nämä kaksi mainitsemaani.


Usein haluan koristella kakun niin, että se vähän kertoo myös kakun sisällöstä. Tässä tapauksessa en käyttänyt samaa chililajiketta, vaan nappasin muutaman 'Biquinhon' koristeeksi. Kuivattu Pasilla ei kovin paljon kerro leiskuvasta lemmestä, joten oli keksittävä muuta. Sitten minulle tuli idea chilisydämestä rakkaan ystäväni chilikuvasta, jossa podit muodostivat itse sydämen kasvaessaan. En ihmettele yhtään, että chilit halusivat kertoa tunteistaan ystävälleni, sillä hän on paras chilinkasvattaja, jonka tiedän. 

Suklaakakku 'Pasilla'

125 g voita
100 g Lindt excellence sea salt -suklaata
100 g tummaa suklaata, maks 60%
---
2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
1-2 rkl kuivattua ja jauhettua Pasillaa tai Anchoa
2 rkl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
---
3 isoa kananmunaa
2 dl luomuruokosokeria
2 tl vaniljauutetta
1 dl creme fraichea

Poista chilistä siemenet ja paahda sitä pannulla tai uunissa (175 astetta) muutama minuutti. Jauha se sitten hienoksi morttelissa.

Voitele kaksi irtopohjavuokaa (18-20 cm halkaisijaltaan), voit myös laittaa leivinpaperin pohjalle, se helpottaa kakkujen irroittamista. 

Sulata voi kattilassa levyllä. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää siihen suklaat rouheena sulamaan. Kun suklaa on sulanut, sekoita seos tasaiseksi. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, chilijauhe, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Toisessa kulhossa vatkaa munat, sokeri, vaniljauute ja creme fraiche hyvin sekaisin. 

Lisää munaseokseen suklaavoiseos ja sitten jauhoseos. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää halutessasi chiliä. Maku mietonee jonkinkin verran uunissa. Mutta chilin määrä on täysin kiinni chiliholismin määrästä, makuja sen suhteen on todella monia. 

Jaa taikina kahteen vuokaan ja paista 175 asteessa 30-40 minuuttia tai kunnes kakut ovat kypsiä (tikkuun ei jää taikinaa kokeiltaessa.). Anna sitten jäähtyä. 

Niin hyvää suklaata!

Täyte ja kuorrutus

200 g tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
1 dl creme fraichea
2 tl vaniljauutetta
1-3 rkl sokeria, maun mukaan
1 liivatelehti + vettä

kostutukseen vaniljasokerilla maustettua maitoa

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Vatkaa juusto, kerma, creme fraiche, vaniljauute sekä sokeri hyväksi ja paksuksi vaahdoksi. Purista liivatteesta isoimmat vedet pois ja liota se tilkkaseen kiehuvan kuumaa vettä. Vatkaa täytteen joukkoon. 

Pese irtopohjavuoan reunus. Laita toinen kakkupohja tarjoilulautaselle (tasoita kakkupohjia tarvittaessa), reunusta se irtopohjavuoalla. Kostuta pohja hyvin kevyesti vaniljamaidolla. Levitä päälle puolet tuorejuustokuorrutuksesta. Nosta päälle toinen kakkupohja, kostuta se ja levitä loput kuorrutteesta sen päälle. Koristele suklaarouheella ja nosta jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. Irroita reunus varovasti, auta veitsellä tarvittaessa. Koristele lisää halutessasi. 

Tuoksutehtaalla - chileissä on niin paljon erilaisia aromeja, että niistä saa loputtamasti ideoita.


tiistai 19. elokuuta 2014

Chilisalsa

Olen nyt aivan vakavissani, todella, todella vakavissani. On totta, että tieto lisää tuskaa ja niin on minullekin käynyt. Kotisäilöntä tuntuu lisääntyvän koko ajan ja varsinkin suomalainen chili-innostus on saanut ihmiset säilömään erilaisia chilisäilykkeitä, minutkin. Olen tehnyt muutamia salsoja, itse pikkelöityjä jalapenoviipaleita ja sitä rataa. Sen vuoksi aion nyt laittaa lähiaikoina muutaman turvallisen chiliohjeen.


Meillä on syöty jo kolme litraa tätä salsaa... Voileipiin, keittoihin ja vaikka mihin on tullut laitettua mausteeksi. Olen suorastaan riippuvainen siitä jo. 

Puhutaan hetki todella vakasta asiasta, nimittäin säilönnästä sekä botuliinista. Botuliini on erittäin voimakas hermomyrkky. Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä esiintyy kaikkialla, maaperässä ja vesistöissä hapettomissa olosuhteissa. Satunnaisesti niitä on myös kaloisssa, vihanneksissa, yrteissä sekä hunajassa. Perusterveen aikuisen ihmisen elimistö selviytyy ruoassa olevista itiöistä, mutta kun itiöistä tulee bakteereita, on tosi kyseessä. (Tästä syystä hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaille.) Botulinum-bakteeri tuottaa vaarallista neurotoksiinia, joka aiheuttaa todella vaarallisen sairauden - botulismin, jonka aiheuttama lihasten lamaantuminen on tappava. Botulismi on kuitenkin hoidettavissa, jos se todetaan ajoissa. 

Botulinum-bakteerin itiöt ovat varsinaisia harminkappaleita, osa niistä tuhoutuu kunnolla vasta noin 120 asteen lämpötiloissa. (Linkki juttuun: Älä säilö botuliinia purkkiin.) Niinpä kotisäilönnässä on tärkeää huolehtia huolellisesta säilönnästä, varastoinnista ja hygieniasta. Löytyy keinoja, joilla tehdään vihannessäilykkeistä turvallisia. Korkeahappoisissa tuotteissa ph:n pitäisi olla alle 5. Suolapitoisuuden pitää olla yli 10%, jos käytetään suolaamista säilöntämenetelmänä. Viimeinen varmistuskeino on jääkaappisäilytys. Botulinum-bakteerin itiöt eivät kehity bakteereiksi alle kolmessa asteessa. Hyvällä kylmäsäilytyksellä varmistaa säilykkeen turvallisuuden. 


Tutkittuja reseptejä ei saa muutella muuten kuin esimerkiksi jättämällä pois kuivamausteita tai vaihtamalla paprika-/chililajiketta toiseen. Sokerin lisääminen on turvallista, mutta esimerkiksi vihannesten määrää ei saa lisätä, chili- ja paprikalajikkeita voi vaihdella, mutta kokonaismäärää ei saa ylittää. Käytä vain pullotettuja sitruuna-/limemehuja, niissä on happamuusaste vakioitu. Käytä vain ensiluokkaisia aineksia. Itse olen löytänyt turvalliset ohjeet Yhdysvaltain maatalousministeriöltä, tuolta lakisyytteiden luvatusta valtakunnasta. Ne ovat tutkittuja ja turvallisia ohjeita. Tässä yksi niistä:

Salsa

1 l tomaattipaloja
4,7 dl paprikaa
1 dl jalapenoa
0,6 dl sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa 
1,5 tl merisuolaa
1 rkl sokeria
4,75 dl omenasiiderietikkaa, väh. 5 % (omenaviinietikka käy myös)

Kalttaa tomaatit (ristiviilto pohjaan, kiehuvaan veteen 30-60s, jäähdytä hetki, irroita kuori). Ota pois kova keskiosa ja paloittele tomaatit. Laita kattilaan ne kattilaan. Silppua paprika ja jalapenot hienoksi. (Tässä kohtaa voit säätää tulisuutta vaihtamalla osan paprikasta johonkin chililajikkeeseen.) Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä salsaa noin 30-40 minuuttia välillä sekoitellen.

Purkita salsa puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Jätä purkkeihin 1,5 cm tyhjää, pyyhi reunat puhtaiksi. Sulje purkit ja laita ne painekeittimeen (Painekeittimen pitäisi olla tarpeeksi iso useampaan isoon purkkiin, jotta se on turvallinen säilöjä.) ja keittimen pohjalle vettä valmistajan ohjeistama määrä. Toimi valmistajan ohjeiden mukaan saavuttaaksesi keittimen paineen ja prosessoi purkkeja 20 minuuttia, sammuta levy. Odota viisi minuuttia, päästä paineet pois ja nosta purkit jäähtymään varovasti. Älä laita niitä ihan vieri viereen tai vetoisaan paikkaan. Tölkin umpiointi varmistuu, kun keskikohta on painunut alas ja purkista on kuulunut "pop". Säilytä kylmässä, kun ne ovat jäähtyneet. 

Salsan voi myös pakastaa muutamaksi kuukaudeksi, jos käyttää sitä ruoan valmistuksessa. Maku ei niinkään muutu, mutta koostumus vähän kärsii. Tällöin sitä ei tarvitse umpioida. Uuniumpiointiakin käytetään, mutta se ei ole turvallinen metodi, koska kuiva lämpö läpäisee purkit todella hitaasti ja siinä on purkkien räjähtämisriski. 

Olenko liian vakavissani, ehkä, mutta pitää muistaa olla todella huolellinen säilöjä. Ohjeita löytyy monenmoisia ja ihan turvallisissakin lähteissä on eroja. Itse haluan pelata varman päälle ja tehdä tiukempien löytämieni ohjeiden mukaan. Vain hyvät ainekset, tarkkuus, huolellisuus ja hyvä kylmäsäilytys takaavat turvallisen lopputuloksen. Olen jostain lukenut, että salsan säilöntä ei ole taidetta, vaan tiedettä. Se pitää kyllä paikkansa. Siksi en ole alkanut säveltämään itse, vaan luotan tutkittuihin resepteihin. Niitä löytää netistä etsimällä "canning safe salsa" -haulla. 



Lue lisää kotisäilönnästä ja botulinum-bakteerista:

Pst. Seuraava chili-ohjeeni on huomattavasti helpompi ja onnistuu ihan normaaleilla välineillä. 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sitruksinen palapulla

Tarvitsin lohturuokaa, kiitos armaan tyttäreni kommentin. "Äiti haluaisitko tuollaista rasvaa? Se voisi parantaa sinun ryppysi." Lähestyvän neljänkympin kriisin huomasi hyvin, kun silmiini oli oikein kohoavinaan kyyneleet, kun marssin siltä seisomalta tekemään pienen kasvohoidon. Hyvin kyllä tajusin Neidin vaan toistaneen mainoksen sanoja, mutta silti se kävi naiselliselle turhamaisuudelleni. Olin jo pitkään halunnut kokeilla amerikkalaista Pull-Apart -pullaa ja nyt minulle tuli siihen sopiva tekosyy, sillä mikä onkaan parempaa lohturuokaa kuin pulla? Sitä paitsi ihan pieni kilomäärän lisäys silottaa ryppyjä, kun nahka taas kiristyy. (Älä ota viimeistä virkettä tosissassi, en minäkään ota. Varsinkin kun pieni pyykkiapulaiseni otti pyykkitelineestä äidin pikkuhousut ja sovitteli niitä itselleen. Äidin isot pikkuhousut oli kommentti... Ja kriisit senkus lisääntyvät vaan.)


Taikina

Ohjeesta tulee kaksi "pullapitkoa"

0,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl sokeria
---
100 g voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
---
2 isoa kananmunaa
2 dl maitoa (vettä, jos teet maidottomana)
9-10 dl vehnäjauhoja
ripaus muskottipähkinää

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri kulhossa. Jätä odottamaan viideksi minuutiksi.

Vatkaa rasva, sokeri ja suola kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat vatkaten ja sitten hiivaseos.  Lisää jauhot vähitellen joukkoon, kun taikina on hyvin käsiteltävää ja muodostaa pallon/irtoaa reunoista, älä lisää enempää jauhoja. Koneella vaivausaika noin 5 minuuttia, käsin vähän enemmän. Peitä taikina leivinliinalla ja jätä kevyesti öljyttyyn kulhoon nousemaan kaksinkertaiseksi (1-1,5 tuntia).



Täyte

2 dl sokeria
4 rkl appelsiinin kuoriraastetta (vain keltainen osa kuoresta)
2 rkl sitruunan kuoriraastetta (vain keltainen osa)
---
n. 50 g voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä

Sekoita ainekset yhteen.

Päälle

2-4 rkl juoksevaa hunajaa
2-4 rkl voisulaa tai juoksevaa maidotonta margariinia

Voitele kaksi pitkulaista isoa leipävuokaa. Painele kohonneesta taikinasta ilma pois ja kaulitse se isohkoksi levyksi. Voitele pinta rasvalla. Ripottele päälle sokerisitrusseos. Leikkaa vuokaan sopiviksi neliöiksi. Pinoa neliöt vuokaan. Parhaiten se käy nostamalla vuoka pystyyn ja kasaamalla paloja siihen.


Tähän pari vinkkiä:
-Älä käytä vuoan tukena kaulinta, se rullaa erittäin kauniisti leivinpöydältä alas ja se siitä tuesta.
-Älä laita vuokaa liian täyteen, sillä pullan noustessa sokerinen täyte valuu hienosti yli uunissa ja muodostaa kauniin mustan pinnan uunin pohjalle, bonuksena käry ja savu.

Kun olet kasannut palat vuokaan, kerää varissut sokeri ja ripottele se pullan päälle. Peitä vuoka liinalla ja anna pullan nousta tunnin verran. Kun se on noussut, valuta päälle hieman hunajaa ja voisulaa/margariinia. Paista 175 asteessa 30-35 minuuttia tai kunnes pulla on kauniin kullanruskeaa ja kypsää. Anna jäähtyä hetki.


Kuorrutus

4 dl tomusokeria
2 rkl voi- tai margariinisulaa
2 tl appelsiininkuoriraastetta
1-3 rkl appelsiininmehua
1 rkl sitruunanmehua

Siivilöi tomusokeri. Sekoita joukkoon rasvasula ja appelsiininkuori. Lisää mehuja niin paljon, että saat aikaiseksi hyvän kuorrutteen. Valuta pullan päälle. Anna kuorrutuksen asettua ja herkuttele sitten. Pulla maistuu myös ilman kuorrutetta.

Pulla nostetaan vuoasta viipale kerrallaan, se sujuu ihan hyvin, jos et ole laittanut vuokaa liian täyteen.



Tämänkin ohjeen olen joskus kirjoittanut ylös Southern Living -lehdestä.


perjantai 15. elokuuta 2014

Pulled porkia painekeittimessä

Olen niin rakastunut ja ihastunut uusimpaan keittiövempaimeeni, painekeittimeen. Isot perunat valmiita 10 minuutissa, pulled pork tunnissa ja chili kypsyy noin puolessa tunnissa ja kondensoidusta maídosta kinuskin tekee vartissa. Ihanaa ajan ja energian säästöä! Monella on mielikuvissa kattoon asti räjähtänyt hernesoppa. Nykyään painekattilat ovat kehittyneet turvallisemmiksi ja oikealla käyttötavalla moista mossahdusta ei onnistu saamaan aikaiseksi, ellei ole Myytinmurtaja. Tosin hekin joutuvat tuhoamaan turvamekanismeja, jotta onnistuisivat. Räjähtämisen sijaan moni ruoka kypsyy meheväksi hyvin nopeassa tahdissa.

Muutenkin on nyt hyvä fiilis! Katsokaapa postauksen lopusta muutama kuva pikaiselta metsäkäynniltä. Metsässä nousee jo yksi sun toinen kaveri hellehorroksesta. Toivo sienirintamalla alkaa heräilemään samaa vauhtia sienien kanssa. Okei, tunnustetaan, sienipöffelin toivo taitaa olla paljon nopeampi kuin yhdenkään sienen kasvuvauhti.

Pulled pork

2 rkl rypsiöljyä
1,5-2 kg porsaan lapaa
1 sipuli silputtuna
3 dl grillikastiketta (omaa suosikkiasi, tarkista raaka-aineet allergikolle valmistettaessa)
2,5 dl vettä
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl valkosipulijauhetta (tuoreen voit paistaa sipulin kanssa)
0,5 tl
suolaa, chiliä ja pippuria maun mukaan

Leikkaa lavan palat pienemmiksi. Laita painekeitin levylle keskikovalle lämmölle. Kaada kattilaan öljy ja kun se on lämmennyt, ruskista lavan palat. Tee se erissä.

Ota liha pois kattilasta ja ruskista sipulisilppu. Nosta liha takaisin kattilaan. Sekoita vesi, mausteet ja grillikastike sekaisin. Kaada neste lihan päälle. Sulje painekeitin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Laita paineasetus päälle (käytin tässä Tefalin keittimessä asentoa 2) ja nosta lämpö kuumaksi. Kun paine on noussut, laske levyn lämpötilaa sen verran, että isoin pihinä lakkaa, mutta paineet kuitenkin säilyvät. Noudata koko ajan valmistajan käyttöohjeita!

Kun kattilaan on noussut paineet, ota siitä aikaa tunti. Kun se on kulunut, sammuta levy ja päästä hetken kuluttua höyry pois jälleen kerran ohjeiden mukaisesti.

Ota liemestä pois lihat ja nyhdä liha sormin tai haarukalla. Kiehauta lientä ilman kantta 5-10 minuuttia, niin että siitä tulee paksumpaa, sellaista siirappimaista. Lusikoi liemi lihan joukkoon ja tarjoile nyhtöpossu purilaisina tai tortillan kera, nyt näin esimerkkinä.

Sitten siirrytään sinne metsään!
 Ensimmäiset ihanuudet olivat torvisieniä! Sydämessä oikein läikähti, kun tajusin, että nyt se sienikausi alkaa.

Haperoitakin näkyi jo monenmoisia. Kaikki hyvin matoisia ja syötyjä. Ikävä kyllä sienituholaisetkin ovat heränneet sienien ilmestyessä.

Pieniä keltasarvikkaan alkuja 

Kaunista kultaa kantarellin muodossa.

Tässä vielä mun muruni, Tefal Secure 5 painekeitin. Hintavertailu muuten kannattaa. Säästin useamman kympin, kun katsoin vähäsen, mitä missäkin maksaa. Seuraava linkki vie Gigantin verkkokaupan sivuille: Gigantin verkkokaupasta löytyi edullisin hinta. (Ei ole mainos, olen vaan tosi tyytyväinen ostokseeni.)
Kylläpäs postaukseni pomppi sinne ja tänne ja tonne. No, olen itsekin nyt kovin pomppivan oloinen. Tahdon metsään, ihania sieniä etsimään!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mustikkataskut

Rakastuin näihin mustikkataskuihin. Ne ovat suht helppoja tehdä ja niissä on väin vähän sokeria. (Ei puhuta rasvan määrästä mitään, eihän.) Taskut on näppärä syödä ja niitä voi pitää vaikka eväsruokana. Ne pystyy tekemään munattomiksi ja maidottomiksi tarvittaessa.

Iltalenkillä lähimetsissä näin vielä ihan mukavasti mustikoita. Niitä voi vallan mainiosti mennä poimimaan vielä. Mutta sienet. Voi surku kuinka kuivaa on. Muutama sadekuuro ei tilannetta vielä pelasta. Tänne Jyvässeudulle kaivataan paljon vettä. Monen päivän vesisade saisi ihanat kullankeltaiset kantarellit nousemaan, torvisientenkin aika alkaa olemaan ja herkkutattejakin kaipailen. Eräässä vakipaikassani kantarellin alkuja on vähän näkynyt, mutta voi kuinka halkeilevia ja pieniä ne kuivat rassukat ovat. Ei edes Neidin ja minun hyppimä sadetanssi ole tuonut kaivattua kosteutta tänne. Sadetanssia on tarvittu kasvimaan vuoksi.  Blogin Facebook-sivulta voit käydä katsomassa kasvimaakuulumisia kuivalta kesältä ja kerätä kenties muutaman vinkinkin lajikevalinnasta.


Pohja
250 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
230 g voita tai maidotonta margariinia
115 g creme fraichea (tai Tofutin sour supreme -valmistetta)

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Nypi kevyesti joukkoon kylmä rasva. Sekoita nopeasti joukkoon creme fraiche ja vaivaa mahdollisimman vähäisellä määrällä taikinaksi. (Jos tällaista "voi"taikinaa vaivaa liian kauan, se sitkistyy.)

Laita taikina jauhotetulle pöydälle ja taputtele pötkyläksi.

Kaulitse pieneksi levyksi ja taita kolmesti. Käännä 90 astetta ja kauli taas. Toista tämä kolme kertaa. Laita sitten taiteltuna jääkaappiin ainakin tunniksi. Laita taikina muovin sisälle ettei se ota muita makuja.

Muutama vaihekuva:


Täyte

250 g mustikoita (puoli litraa)
50 g sokeria
2 tl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja

Keita mustikoita, sokeria ja sitruunamehua noin 5-10 minuuttia kohtalaisella lämmöllä sekoitellen. Anna jäähtyä tunnin verran. Sekoita joukkoon perunajauhot.

Päälle

kananmuna (vettä)
sokeria

Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä levyksi. Leikkaa se 8-10 suorakulmaiseen palaan. Laita levyn toiselle puolikkaalle täytettä. Voitele reuna kananmunalla tai vedellä. Painele tasku kiinni. Painele reunat vielä haarukalla. Voitele kananmunalla/vedellä ja ripottele päälle sokeria.


Paista 220 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kauniin kullankeltaisia. Mustikkataskujen perusidea on King Arthurilta.

perjantai 8. elokuuta 2014

Helppo Focaccia

Aina ei jaksa tehdä mitään isotöisiä leipiä, ei ainakaan kuumalla kelillä tai kuten meillä on vähän aikaa ollut, valvovaa Sherlockia leikkiessä. Nopeasti valmistuva ja oikaisten tehty focaccia on juuri oikea valinta. Se on paljon helpompi tehtävä kuin ruoka-allergisen lapsen oireiden selvittely.

Neiti laittoi taas vanhempansa hälytystilaan ja etsivämoodiin. Öisin allergia sekä refluksitauti oireilivat niin paljon, että lapsirassu ihan oksensikin. Pidin päiväkirjaa ja testailin eri ruokia. Pelkäsin, että olemme menneet takapakkia, mutta siitä onneksi ollut kyse. Syypääksi paljastui hammastahna. Sitä joutuu miettimään ihan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, kaivamaan esiin suurennuslasin ja mietintämyssyn, kun selvittelee oireiden syypäätä. Vaivaa näkemällä ja hieman asioita tutkimalla ongelma yleensä ratkeaa. Onneksi joskus näinkin ettei ruokavaliota tarvitse karsia. Hmm. tulevaisuudessa sitä voikin perustaa etsivätoimiston, sen verran harjaantunut salapoliisi allergiaäidistä kehittyy.


Helppo focaccia

425 g erikoisvehnäjauhoja
1 rkl kuivahiivaa
3,5 dl vettä
3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa

Päälle
oliiviöljyä
sormisuolaa
kirsikkatomaatteja
basilikaa

Laita leivinpaperi noin. 25 cm x 35 cm vuokaan. Mittaa ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimen hiivataikinaterillä minuutin ajan. Taikina jää melko löysäksi, on sellaista paksua liisteriä. Kaada taikina vuokaan ja taputtele kostutetuilla käsillä vuokaan levyksi. Peitä varoen leivinliinalla ja anna nousta noin tunnin verran.

Valele pinnalle oliiviöljyä ja painele sormenpäilläsi koloja taikinaan. Ripottele päälle esimerkiksi tuoretta basilikaa ja kirsikkatomaatteja. Ripottele vähäsen hyvää sormisuolaa pinnalle.

Paista 190 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes se on kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä vähän aikaa ja tarjoile. On muuten herkkua, kun laittaa väliin mozzarellaa.



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Helpotusta helteisiin sorbetin ja mehujäätelön muodossa

Osoitin taas suuremmoisen älykkyyteni, kun aloin tekemään Neidin kanssa mansikka-persikkamehujäätelöä ja vesimelonisorbettia. Sokerisiirappi + hedelmäsoseet + Neiti + Äiti = Katastrofi isolla Koolla. Aluksi sujui vallan mainiosti, kun kuorimme ja paloittelimme hedelmät. Ei mitään vaikeutta, vaikka Neiti ihan itsekin leikkasi hedelmänpaloja pienemmiksi. Sauvasekoitintakin käytimme sivistyneesti eikä niin kuin eräs vanhempi hiihtäjätähti Neljän tähden illallisessa.

Sokerin mittaaminen kattilaan oli ensimmäinen oire katastrofista. Sokeria oli vähäsen lattialla ja pöydällä. No, ei se haitannut, imurilla ja rätillä siitä selvittiin. Mutta valmis mehujäätelömassa ja Neiti, huokaus. Tietenkin, tottakai lapseni halusi tehdä itse jäätelönsä. Alle 4-v laittamassa mehujäätelöä muotteihin. No, keittiön lattia kaipasikin pesua.

Pakastimeen laittokin oli aivan oma operaationsa. En ymmärrä miten tuosta lapsukaisesta on tullut kissa. Hän pyörii jaloissa kuin kissa, jolle avataan ruokapurkkia. Suoritin siinä sitten neljän kierteen väistöliikkeen ja voih, kaipasi se pakastimen ovi muutenkin pesua.

Ja se oli vasta mansikka-persikkajäde. Vesimelonijäätelö oli oikea painajainen. Kun sokerisiirappi oli jäähtynyt, sekoitimme siihen soseutetun vesimelonin. On sitten tahmeaa tavaraa. Neiti halusi maistiaisia siitä sellaisenaan. Ok, pelkkä vesimelonipyre, se nyt oli helppo pestä pöydästä pois. Muttamutta. Sorbetti... Sokerisiirappi... Minä kömpelys... Pakastin... No joo, kyllä se pakastinkin kaipasi jo sulatusta ja pesua. Ja keittiön lattia pesua, taas. Ja pesua kolmeen kertaan ennen kuin kaikki tahma oli poissa.

Mitä tästä opimme? Kun meinaat sekoittaa pakastimessa kipassa olevaa sorbettia, katso, että se on edes vähän alkanut jäätyä ennen kuin avaat kannen. Tai avaa kansi ainakin varovasti, hyvin varovasti. Se tatina on melkoista pestävää. Positiivinen puoli on, että kun olet nämä herkut valmistanut, keittiösi kiiltää puhtauttaan! Tosin viisas ei tee niin kuin minä teen, vaan on kymmenen kertaa varovaisempi ja ei saa itselleen moista urakkaa aikaiseksi lainkaan.


Ihanan raikkaita herkkuja kaikesta huolimatta. Näitä on helppo säätää ja muokata omaan makuun sopivaksi.

Mansikka-persikkamehujäätelö

1 l mansikoita
4 persikkaa
sokeria maun mukaan

Perkaa mansikat, kuori persikat. Soseuta ne tehosekoittimessa tai vaikka sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sokeria maun mukaan. Kaada mehujäätelömuotteihin ja pakasta.

Vesimelonisorbetti

1/2 pienestä vesimelonista
0,5 dl limen mehua
8 dl vettä
2-4 dl sokeria
1 dl glukoosisiirappia*

Kiehauta vesi ja sokeri sekoitellen niin kauan, että sokeri sulaa. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä. Paloittele meloni, poista kuori ja siemenet. Soseuta meloni limemehun kanssa. Siivilöi tarvittaessa, jos siemeniä on jäänyt. Sekoita vesimeloniseos jäähtyneeseen sokerisiirappiin. Kaada sopivaan kannelliseen rasiaan ja laita pakastimeen jäätymään. Sekoita jäätymisen aikana haarukalla pari kolme kertaa, varovasti.

*Glukoosisiirappi on valmistajan ilmoituksen mukaan gluteeniton, mutta käytä keliaakikon tuntemuksen mukaan. Joillekin sopii, joillekin ei. Kysy, jollet tiedä varmaksi. Glukoosisiirappi ei ole välttämätön, vatkaa ilman glukoosisiirappia valmistettua sorbettia useammin pakastamisen aikana paremman rakenteen aikaan saamiseksi.


 Annos on iso. Valmista sorbettia tulee noin 1,5 litraa. Kuvaamiseen en uskaltanut panostaa yhtään. Ties mitä olisin vielä joutunut pesemään. Neitikään ei meinannut uskaltaa maistaa jätskejä, kun ne suttaavat. Onneksi meillä on kuitenkin näillä nyt herkuteltu.

maanantai 4. elokuuta 2014

Aito ja alkuperäinen kolibrikakku (Hummingbird cake)

Hummingbird cake esiteltiin ihan ensimmäisenä Southern Living -lehdessä helmikuussa 1978. Siitä tuli hyvin nopeasti hitti. Kakku on hyvin suosittu ja pidetty. Hyväähän se onkin, niin hyvää, että nimestäkin on ollut paljon pohdintaa. Tiesitkö, että kolibrikakun englanninkielisen nimen puhutaan tulevaan siitä, että jokainen suupala saa sinut hymisemään nautinnosta? Toinen teoria kertoo kakun olevan niin makeaa, että se kelpaa kolibrillekin. (Hyvä pointti, sokeria voi vähän vähentää ohjeesta. Kunnioitan kuitenkin alkuperäistä ja kirjoitan ohjeeseeni sokerimäärän sen mukaan.) Kolmas teoria kertoo ihmisten pyörivän kakun ympärillä kuten kolibrit kukkien ympärillä.

Kakku on kyllä hyvää ja pidän siitä enemmän, kun se on hetken muhinut jääkaapissa. Annos on iso, joten kakun voi hyvin tehdä puolikkaana annoksena. Itse tein niin ja siitä tuli varsin riittävä kakku.


Kolibrikakku

7 dl jauhoja
4,5 dl sokeria
1 tl suolaa (laitoin vain ripauksen, alkuperäisessä ohjeessa on tuo 1 tl)
1 tl ruokasoodaa
1 tl jauhettua kanelia
---
3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
3,5 dl rapsiöljyä
1,5 tl vaniljauutetta
1 prk ananasmurskaa ei valutettuna
2 kypsää banaania paloina
2,5 dl saksanpähkinöitä tai pekaanipähkinöitä rouhittuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoat. Sekoita isossa kulhossa yhteen kuivat aineet jauhoista kaneliin. Lisää joukkoon loput aineet. Älä vatkaa, sekoita kevyesti tasaiseksi. Jaa taikina kolmeen kakkuvuokaan n. 26 cm halkaisijaltaan. Paista 175 asteessa 25-30 min tai kunnes pohjat ovat kypsiä. Anna jäähtyä 10 minuuttia vuoissa, kumoa sitten.

(Tämä kolmeen kakkuvuokaan jakaminen tuntuu olevan hyvin yleistä amerikkalaisissa ohjeissa. Tuottaa vaikeuksia, tiedän. Puolikkaan annoksen paistoin vain kahdessa vuoassa ja hyvin toimi.)

Kuorrutus

400 g tuorejuustoa
225 g voita tai margariinia huoneenlämpöisenä
900 g tomusokeria
2 tl vaniljauutetta

Sekoita juusto ja rasva keskenään. Lisää joukkoon tomusokeri ja vaniljauute. Vatkaa kunnes kuorrute on vaaleaa ja kuohkeaa.

Levitä kuorrutetta kakkupohjan päälle, laita seuraava päälle ja levitä kuorrutetta taas väliin. Päällystä kakku kuorrutteella ja koristele pähkinöillä.

Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...