Suklaalevite (vegaaninen)

Heippa pitkästä aikaa! Olen viettänyt somen suhteen hiljaiseloa tovin jos toisenkin. Syy on sama kuin kerroin teille viime vuoden loppupuolella. Neurologinen sairaus vie voimia ja jaksamista aika paljonkin. Nyt on kuitenkin jo vähän auringonvaloa näkyvissä. Minulle on tehty iso kasa kokeita ja ensi viikolla pitäisi neurologin aloittaa hoidot, kun kaikki tulokset ovat tulleet.

Olen päättänyt kuntoutua nopeasti ja saada itseni "takaisin". Yksi merkittävä asia minulla on muuttunut, nimittäin ruokavalioni. Syön nykyään hyvin pitkälti kasvisruokaa. Välttelen punaista lihaa, liikoja sokereita ja suosin jälkkärinä mm. kotimaisia marjoja. Kasvisten, marjojen ja hedelmien osuus ruokavaliossani on vähintään 800 g päivässä. Kunhan tästä tokenen, laittelen blogiin näitä uusiakin reseptejä. En ihan totaalikieltäydy herkuista, vaan yritän pitää kohtuuden kaikessa. Niinpä tulin tehneeksi suklaalevitteen, joka suorastaan sulaa suuhun. Neiti rakastaa tätä yli kaiken. Sitä pitää säännöstellä tai syömme molemmat tätä herkkua ihan liikaa.

Suklaalevite

0,5 dl vettä

0,5-1 dl sokeria/luomuruokosokeria

ripaus suolaa

1 rkl kaakaojauhettta

-----

100 g tummaa maidotonta suklaata rouheena

125 g maidotonta margariinia/ voita, jos käytät sitä. Kookosöljykin tod.näk. toimii

1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola ja kaakao. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota pois liedeltä. Lisää suklaa, rasva ja vanilja. Sekoita niin kauan, että seos on tasaista ja kiiltävää. 

Kaada seos puhtaaseen lasipurkkiin (n. 3-4 dl) ja säilytä jääkaapissa. Säilyy ainakin parisen viikkoa. 

Muista tarkistaa raaka-aineet, jos teet vegaanille/allergiselle. Pähkinäjäämiä on monessa suklaassa. Dammenbergillä on hyvin allergiselle ja vegaanille sopivia suklaita. Pandan tumma suklaa on soijatonta, mutta saattaa sisältää jäämiä maidosta ja pähkinöistä. Lue siis tuoteselosteet tarkkaan. 

Vilautan vähän kuvia tekemistäni askarteluista. Jos ei muuta, niin ainakin Neiti on tykännyt huoneensa muodonmuutoksesta.

Plafondista tuli "kristallikruunu". Valmistin metallikehikon ja kiinnitin siihen koristeita. Nyt lamppu valaiseen paremmin ja sopii erinomaisesti lapsukaisen pinkkiin perhosmaailmaan.

Perhonen lentää, lepattaa, sadun korvaan kuiskaa. Se mielikuvitusta hellii ja sanan uuden samalla opettaa. On satupuun juurella hyvä lukea ja paikassa suloisessa olla. 

Suomi Finland 100 - Suomalainen metsä jälkiruoka

Tämä ruoka oli minulle heti rakkain. Jälkiruoka on lähinnä omaa rakkauttani, suklaata. Halusin tuoda jälkiruokaan minulle muitakin rakkaita asioita. Halusin tehdä suomalaisen metsän. En saanut kuviin ihan täysin vangittua sävyjä, mutta tekosammaleeni on aika kivan sammalaisen näköistä livenä.

Muina jälkiruoan elementteinä on harmaat valkosuklaiset karpalotryffelit, jotka edustavat kiviä. (Väri livenä harmaampi.) Suklaavaahtoa multana, suklaasta tehtyjä risuja, sekä mustikkalampi. Lisämakua tuovat vielä mustikat ja puolukat. Sammal on tehty kaurakekseistä.

Syötävä sammal

50-75 g kaurakeksejä

10-15 g kookoshiutaleita

loraus väkevää, kirkasta alkoholia

kuusenvihreää karamelliväriä

Murskaa keksit. Sekoita joukkoon kookoshiutaleet, alkoholi ja karamelliväri. Itse jouduin aika kauan sekoittamaan käsin, että sain värin hyvin joukkoon. Huom! Laita hanskat käteen käsin sekoittaessa tai voit saada eksoottisen väriset kädet. Levitä seos uunipellille ja paista n. 10 min 150 asteessa. Murskaa sen jälkeen uudelleen, kun paistos on jäähtynyt. Säilyy ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä useamman päivän.

Suklaavaahto

Tässä tapauksessa se on oikeammin suklaakermavaahtoa. Kananmunaton versio tietenkin

150 g vispikermaa

75-100 g tummaa suklaata

Kuumenna puolet kermasta. Lisää siihen sulamaan rouhittu suklaa. Sekoita tasaiseksi. Nosta jääkaappiin jäähtymään. Vatkaa vaahdoksi, kun suklaakerma on jääkaappikylmää. Säilyy parikin päivää ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa. 

Valkosuklaakarpalotryffelit

n. 12-14 kpl, koosta riippuen

n. 200 g hyvää valkosuklaata

0,7 dl vispikermaa

1-2 dl kuivattuja karpaloita

Kuumenna kerma. Sekoita joukkoon suklaa rouheena. Anna sulaa hetki. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon karpalot. Anna jähmettyä. Annoin olla ihan huoneenlämmössä yön yli. Jääkaapissa riittää lyhyempi aika. 

Pyörittele vähän karkeanoloisiksi palloiksi. Kuorruta. Sulata kuorrutusta varten mikrossa 200 g valkosuklaata. Sekoita mustaa karamelliväriä tippaan kirkasta alkoholia ja sekoita se valkosuklaan joukkoon. En pysty sanomaan värin tarkkaa määrää, sillä se vaihtelee merkeittäin. Anna jähmettyä. Ripottele päälle halutessasi "sammalta". 

Tryffelit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa viikon verran. Näitä tulee muutama ylimääräinen. 

Mustikkalampi

2,5 dl mustikoita

0,3 dl vettä 

2 rkl sokeria

1 rkl sitruunanmehua

0,75 rkl Maizenaa + 1 rkl kylmää vettä

Kiehauta mustikat, vesi, sokeri ja sitruunanmehu. Anna kiehua pienellä lämmöllä n. 5-10 minuuttia. Sekoita kylmä vesi ja Maizena. Sekoita mustikkaseoksen joukkoon. Kiehauta sen verran, että seos paksunee. Jäähdytä. Tätä tulee vähän yli tarpeen. Loput voi syödä vaikka lettujen kanssa.

Suklaarisut

40 g tummaa suklaata

Sulata suklaa. Laita pieneen Minigrip-pussiin. Pursota leivinpaperin päälle oksiksi. Nosta pakastimeen jäähtymään. (Tässä voi hifistellä ja temperoida suklaan halutessaan. Nyt oikaisin tällä kertaa.)

Kasaa annos. (Niitä tulee n. 4. Jotain voi jäädä yli, mutta ne säilyvät kyllä.) Suklaavaahto sammalen alle. Mustikkalampi johonkin sopivasti viereen, n. 1 rkl. Muutama tryffeli sammalpeitteen viereen. Risuja sopivasti ja päälle vielä muutama mustikka ja puolukka. 

Spelttipannarit

Kirjoitettavien tekstien määrä se vaan kasvaa kasvamistaan! Mitenköhän sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni? Nyt yritän tällaista, että kirjoitan heti ylös, kun teen jotain uutta. Tällä kertaa on aamu-unisten aamiaista tarjolla. Nukuin Neidin kanssa pitkään ja Neiti ei olisi jaksanut millään nousta ylös. Näen painajaisia siitä, että tyttönen aloittaa koulun syksyllä. Tykinlaukauksellako hänet herätän? Vai pitääkö hankkia vanhanaikainen herätyskello ja emalivati? Siihen luulisi heräävän. 

Muutenkin koulunalku tuntuu hurjalta, mun vauvani on jo noin iso. Haikeus täyttää mielen. Vielä lapsukainen tulee syliin ja kertoo rakastavansa, mutta kauanko se jatkuu? Toivottavasti hän on yhtä läheinen aina kanssani ja uskaltaa puhua asiansa. Oma harvahampaani, joka opetti äidin nostamaan taas rahaa pankkiautomaatista. Voitte vaan kuvitella, että miltä tuntui kaivaa säästöpossun kätköistä hammaskeijun kolikko... Palautin sen korkojen kera ja nyt olen pitänyt kolikoita koko ajan rahapussissa. Tarviihan niitä tuolla muuallakin. 

Sitten asiaan. Aamupalalle sopivat hyvin astetta terveellisemmät pancakesit. Spelttia, omaan ruokavalioon sopivat maitovalmisteet, ei sokeria ja paljon marjoja kaveriksi. On niin hyvää!

Spelttipannukakut

1,5 dl erikoishienoja spelttijauhoja (Sunspelt linkki menee oikeaan tuotteeseen, ei mainos)

1 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä tai vastaavaa

4 - 4,5 dl soijamaitoa tai ruokavalioosi sopivaa maitoa

Sekoita yhteen kuivat aineet, lisää sitten hitaasti koko ajan sekoittaen maito ja öljy. Anna turvota vartin verran. Paista keskikuumalla lettupannulla, käännä, kun taikina on hieman hyytynyt ja lettu on sopivan värinen alta. Paistorasvaksi käy esimerkiksi tummansininen Keiju, Hopeinen Sunnuntai tai voi, jos et tee vegaanisena. 

Sitten vähän muita kesäkuvia. Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Äh, ainoa sieni, jonka olen nyt löytänyt. Tosin en ole päässyt liiemmälti metsäänkään.

Alppiruusu mökiltä, kerrankin voin valittaa, että kuvatessa oli liiankin valoisaa.

Lupiini ja sen kaveri

Erään illan jätskiöverit

Paksut pannarit (munaton, maidoton)

Mä kaipaan yhtä asiaa, nimittäin kunnollista lettupannua! Porissa odottaa tällä hetkellä yksi, mutta se pitää vielä rasvapolttaa. Inhoan meillä tällä hetkellä kotiaan pitävää pinnoitettua pannua. Siihen ottaa kaikki kiinni ellei ole kahta kiloa rasvaa pannulla. Syöjät eivät ole valittaneet, kun makuna on ollut voita. Neiti on aina pitänyt rasvan mausta, on sitten kyseessä ollut Keiju tai voi. "Äiti, saanko maistiaispalan?" Ja siinä kohtaa minua on purauttanut, kun lapsukainen on halunnut kunnon nokareen rasvaa. Tässä kohtaa Neiti tulee Isiin. Isi syö mielellään mm. kylkisiivuja tai kunnon läskisoosia, minua ahdistaa pelkkä ajatuskin. Ei pysty, liikaa valkoista rasvaa. Ehkäpä jos joskus saisi oikein autenttista vanhan kansan läskisoosia, voisi kaslerikammoni parantua. 

Nyt taas eksyin asiasta toiselle planeetalle ja jos en pidä varaani, eksyn taas vielä kauemmas. Pitäydyn nyt vähän aikaa vielä näissä paksuissa pannareissa. Ne ovat sopivan ruokaisia viikonlopun aamupalaksi, ne ovat ihanan pehmoisia pikkuisille ja ne ovat kumman lohduttavia, kun on paha olla. Pidemmittä puheitta reseptiin!

Paksut pannarit

2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
pikkuisen suolaa, maun mukaan
2 tl leivinjauhetta
---
2 rkl voisulaa tai öljyä tai maidotonta margariinia
n. 3 dl maitoa tai soija-/kauramaitoa

Sekoita ensin yhteen kuivat aineet, lisää sitten vatkaten maito ja rasva. Lisää maitoa tarvittaessa lisää. Taikina on paksumpaa kuin lettutaikina, mutta sen on tarkoitus levitä pannulla itse. Lämmitä pannu kohtuudella kuumaksi. Paista voi tai margariinitilkassa pannarit kerran kääntäen. Paksuissa pannareissa lämpötila ei saa olla liian kuuma, jotta ne ehtivät kypsyä keskeltä.

Tarjoa hillon tai vaahterasiirapin kera. Kermavaahtokin voipi toimia.

Sitten hyppäänkin ihan toiseen asiaan. Meillä on ollut teknisiä ongelmia taas kerran Neidin nukkumisien kanssa. Jokunen postaus sitten kerroin millaisia ongelmia meillä on ollut. Arvatkaapas kuka oli niin fiksu, että keksi Neiti Prinsessalle ratkaisun! Nyt Neiti nukkuu mielellään omassa sängyssään ja meidän sänky on hyvin usein rauhoitettua vyöhykettä. Selkäni kiittää tästä tästä keksinnöstä.

Käyttämättömät pellavaverhot päätyivät prinsessakatokseksi.

Vähän kaunista roosaa, tähtivaloja.

Ja tähtiä. Tosin Neiti kysyi, että miksi en laittanut tähtiä hotdogin muotoon. Mikki Hiiren kerhotalo meni justiinsa jäähylle. Siitähän Neiti on hotdog-tähtikuvion keksinyt. 

Silkkinauharuusukkeita, kaikkea siis mitä pohjattomasta askartelukaapistani löytyi.

Hyvät yöunet koko perheelle ovat arvostettu asia!

Roséviinihyytelö marjoilla

Joskus on ihanaa nauttia ihan vaan kahden joku herkkupala, kun Neiti on mennyt nukkumaan. Jääkaapissa pitkään pyörinyt roseeviini sai viimeinkin käyttötarkoituksen jälkiruoan muodossa, kun mietin hemmotteluhetkelle pientä hyvää. Pieni herkutteluhetki johtui hääpäivästä, joka sattui osumaan sellaiseen ajankohtaan, että olimme molemmat puolikuntoisia, minä sormieni vuoksi. Silloin on helppo herkku paikallaan. Tämä ei vaatinut liikaa vaivaa ja oli varsin herkullista.

Roséviinihyytelö marjoilla 4:lle

150-200 g marjoja maun mukaan, mansikat sopivat ainakin hyvin

2 dl roseeviiniä

2-4 rkl sokeria, maun mukaan

2 liivatelehteä + vettä

Päälle

vaniljalla maustettua kermavaahtoa tai soijakermavaahtoa

koristeita mielen mukaan, myrkyttymiä kukkia esimerkiksi

Perkaa ja paloittele marjat. Jaa ne neljän kauniin lasin pohjalle. Liota liivatehtiä runsaassa kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Sulata ne sitten tilkkaseen kiehuvaa vettä. Vatkaa liivateliuos viinin joukkoon. Kaada viini marjojen päälle. Peitä lasit kelmulla ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi hyytymään. 

Tarjoile kermavaahdolla ja mielesi mukaisesti koristeltuina.

On se kivaa olla ruokabloggaajan aviopuoliso. Romanttinen illallinen ja mitä tekee bloggaaja - Odota hetki kultaseni. Kuvaan nämä ruoat ensin. 

Hyi minua, jospa seuraavan romanttisen illallisen jätän kuvaamatta.

Raparperinen Tarte Tatin ja kesäkukkatornin rakennusohje

Kun saan päähäni tehdä jotain, niin se vaan on tehtävä, sille ei voi mitään. Mieheni mielestä on aina parempi, että mitä nopeammin tartun toimeen, sitä vähemmän hänen tarvitsee kuunnella jahkailuani asiasta. Tämä raparperitorttu on yksi näistä "tee se nyt vaimokulta, niin päästään molemmat vähemmällä" ruoista.

Yhtäkkiä raparperista valmistettu klassikko Tarte Tatin pomppi silmilleni joka puolelta. Viimeistään siinä kohtaa tiesin, että tätähän on kokeiltava, kun näin taitavan Masterchef Juniorin Ida O'Mahoneyn valmistavan sitä omassa Idan puutarhassa -ohjelmassaan. Neiti on ohjelman kova fani ja sitä tulee kyllä itsekin sivusilmäiltyä. Uunista leijaili aivan hurmaava tuoksu, kun torttu paistui. Onneksi tuoksu ei luvannut liikaa, sillä torttu oli yhtä herkullinen kuin tuoksukin.

Postauksen toinen ohje on kesäkukkatorni. Se on myös juttu, jota jahkailin niin kauan, että se oli sitten pakko toteuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta kaikista kasvatuksistani huolimatta, jouduimme ostamaankin ison kasan kesäkukkia ja vielä jäi vajaaksikin. Rakastan kesäkukkia ja niiden tuomaa kesäfiilistä, niitä ei koskaan voi olla liikaa terassilla. (Tai voi, kun on hellejakso, mutta ei mietitä sitä kastelun määrää nyt.)

Raparperinen Tarte Tatin

150 g voita tai maidotonta margariinia

125 g sokeria

1 tl raastettua appelsiinin kuorta, vain keltainen osa

1/2 vaniljatanko

500 g raparperia

250 g voi- tai lehtitaikinaa, valitse tarvittassa maidotonta

Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Laita vuokaan rasva, sokeri, appelsiininkuoriraaste ja vaniljatangosta siemenet sekä itse tangon palat. Laita uuniin viideksi minuutiksi. (Tämä kuuluisi tehdä valurautapannulla hellalla, mutta halusin kokeilla miten toimii ihan vaan uunissa ja kakkuvuoassa tehty versio.)

Paloittele raparperit ja asettele ne sekoitetun ja sulaneen sokerirasvaseoksen päälle.

Paista raparperia 15 minuuttia uunissa. Kauli voitaikinalevy vuokaan sopivaksi, noin 3 mm vahvaksi. Levy saa olla pikkuisen vuoan ympärysmittaa isompi. Painele taikinaan haarukalla muutama reikä. Nosta levy raparperien päälle ja painele reunat alas.

Paista n. 25-30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista. Tarjoile lämpöisenä vaniljakastikkeen, jäätelön tai vaikkapa kermavaahdon kera. Maidoton lisuke on esimerksiksi riisijäätelöä, Oatlyn tai Alpro soyan vaniljakastiketta. (Vaniljatangot kannattaa ottaa pois ennen tarjoilua.)

Kukkatorni

Olen aina rakastanut kesäkukkia. Ne ovat yksi tärkeimmistä kesän tuojista. Niiden kasvatus, hoito ja kauneus kuuluvat kesääni. Nykyään hyötykasvit ovat vallanneet isoimpia istutuslaatikoita ja ruukkuja, joten halusin keksin muun keinon kukkarunsauden saamiseen terassille. Aiemmin olen tehnyt mm.englantilaisia amppeleita, mutta halusin vähän vaihtelua. Näin ebayssä muovisia kukkatorneja ja asiaa hieman tutkittuani, löysin vinkkejä, että miten kukkatornin voi tehdä itse.

Tarvikkeet: Aitaverkkoa (5 cm x 10 cm silmällä), nippusiteitä, maisemointi- tms muuta kestävää kangasta, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön, sivuleikkurit, sakset ja halutessasi neula ja lankaa.

Leikkaa aitaverkko sopivan kokoiseksi ja tee siitä torni. Näissä halkaisija on n. 25 cm. Jotta sain tornista tukevan ja vakaan, laitoin verkkoa muutaman silmän leveydeltä päällekkäin liitoskohtaan.

Siisti nippusiteiden pää.

Tässä näkyy miten verkkoa on päällekkäin.

Leikkaa kangas oikean kokoiseksi ja kiinnitä sisäpuolelle nippusiteillä ja paikoitellen neulalla ja langalla, jos haluat. Tässä kuva alhaalta. Käännä yläreuna kankaasta pikkuisen yli tornista. Ks. kuvasta alempaa.

Tässä näkyy myös kiinnityksiä.

Leikkaa kankaaseen ristiviillot.

Upota torni tukevasti ruukkuun ja tiivistä reunat mullalla. Täytä tornia pikkuhiljaa mullalla ja istuta kasveja sitä mukaa, muista myös kastella välillä. Lisää joukkoon myös pitkäkestoista lannoitetta, kuten hitaasti liukenevia lannoitekäpyjä tms. Tornin keskellä minulla on muovinen reikäputki, jota pitkin kasteluvesi menee paremmin taimien juurille myös alas.

Tässä näkyy keskeneräinen torni. Vaikka minulla oli olevinaan paljon kasveja, pitää vielä mennä kaupoille.

Torni kaksi päivää istutuksen jälkeen. Siitä se pörhistyy pikkuhiljaa. Päälle valitsin reunoille riippuvia kasveja, jotta yläreuna peittyy ja saan kasveja ohjailtua mahdollisiin koloihin. Torniin menee uskomaton määrä kasveja. Puhutaan ehkäpä n. 30-45 taimesta.

Vilaus vielä alppikärhöistä

Tämän ihanuuden meinaan leikata alas kukinnan jälkeen. Ahdistaa ajatus jo etukäteen, mutta joskus se vaan on tehtävä. Alppikärhöt alkavat vanhetessaan kaljuuntua alhaalta.

Kauniiden tulppaanien myötä ihanaa keskiviikkoa sateen ja tuulen keskelle!

Kuusenkerkkätimjami-pannacottaa, paahdettua raparperia ja karamellisoitua valkosuklaaganachea

Voihan Neiti, sanoisin. Hän on ollut oikea ongelmamagneetti. Jos hän ei ole ollut juoksemassa päätä pahkaa jotain päin, hänelle sattuu ja tapahtuu muuten. Yhtenä päivänä hän vaan putosi keinusta täysistä vauhdeista, mutta siinä ei käynyt hänelle kuinkaan, sillä refleksini toimivat ja nappasin hänet kiinni. Elämäni koppi ihan varmasti. Eilen Neiti alkoi oireilemaan aurinkorasvalle. Ihottumainen niska, turvonnut poski ja suu ja lapsukaisen olo on kurjaakin kurjempi. Siitepölyaikana toinen on muutenkin tukkoinen ja hieman väsähtänyt, sitten tulee vielä muita tylsiä oireita. Allergiat osaavat olla todella kiusallisia vaivoja.

Halusin vähän kokeilla erilaisia tekniikoita ja niinpä syntyi tämä jälkiruoka, joka on hyvin suomalaisen makuinen kuusenkerkkäsiirapillaan että raparperilla sekä talkkunamurulla. Lisää herkullisuutta tuo paahdettu valkosuklaaganache.

Ganache

100 g paahdettua valkosuklaata

100 g vispikermaa

hyvää suolaa maun mukaan

20 g glukoosisiirappia

10 g voita

Paahda hyvää valkosuklaata (Varlhona Ivoire) uunissa 130 asteessa niin kauan, että se on karamellisoitunut (n. 30-40 min). Sekoita suklaata välillä. Mittaa kattilaan kerma, suola, siirappi ja voi. Lisää paahdettu valkosuklaa joukkoon ja kuumenna sekoittaen niin kauan, että massa on tasaista. Kaada kannelliseen astiaan jäähtymään usean tunnin ajaksi.

Kuusenkerkkätimjami-pannacotta

230 g vispikermaa

n. 10-15 oksaa tuoretta timjamia

0,5 dl sokeria

2 tl kuusenkerkkäsiirappia tai maun mukaan

2 liivatelehteä

Laita kerma ja timjami kattilaan. Kiehauta ja anna jäähtyä hetken, jotta timjamin maku siirtyy kermaan. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Siivilöi ja mittaa kattilaan 200 g kermaa. Lisää joukkoon sokeri, kiehauta. Mausta kuusenkerkkäsiirapilla ja sekoita joukkoon liotetut, puristetut liivatteet. Annostele neljään vuokaan. Siirrä jääkaappiin hyytymään. 

Raparperituillet

1 raparperi

tomusokeria

Leikkaa raparperi ohuiksi lastuiksi. Ripottele päälle hieman tomusokeria. Kuivaa 75-asteisessa uunissa 2-3 tuntia tai kunnes ne ovat kypsiä. 

Haudutetut raparperit

2-4 raparperin vartta

0,5 dl omenamehua

pari ruokalusikallista hunajaa

1 kokonainen kardemumma, 1 neilikka (tai timjamia, jos sitä makua haluaa korostaa)

Leikkaa raparperit paloiksi. Laita uunivuokaan. Sekoita loput aineet ja kaada raparperien päälle. Laita 200 asteiseen uuniin ja paista niin kauan, että raparperit ovat mukavan pehmeitä, mutta niissä on kuitenkin vielä hieman purutuntumaa. Ota pois mausteet ja jäähdytä.

Talkkunamuru

20 g sokeria

30 g talkkunajauhoja

50 g vehnäjauhoja

hieman suolaa

50 g voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon voi. Laita murusina leivinpaperoidulle pellille ja paista 200 asteessa kauniin kypsäksi. Varo polttamista. (Huom! Korvaamalla talkkunamurun vaikkapa paahdetulla pähkinärouheella tai gluteenittomilla keksimuruilla, saat annoksesta gluteenittoman.)

Asettelu:

Reilu lusikallinen ganachea lautaselle, päälle raparpereja sopiva määrä, valuta raparpereista isoin kosteus nopeasti pois. Irroita pannacotta varoen ja asettele se kauniisti raparperin päälle. Talkkunamuruja ympärille sekä muutama tippa kuusenkerkkäsiirappia. Koristele raparperituilleilla. 

Nyt on vähän kuvaköyhä postaus. Seuraavalla kerralla sitten piha- ja chilikatsausta. 

Pehmeät pretzelit ja brie-piiraat

Kerron teille yhden viisauden: Älkää koskaan luvatko mahallenne mitään ennen kuin on varmaa, että sitä on saatavilla. Tai varmistakaa ainakin, että kaupat ovat vielä auki ennen lupausta masulle. Suunnittelin lauantai-iltana herkuttelevani vastavalmistetuilla, pehmeillä pretzeleillä, briellä ja viikunahillolla. Olin tehnyt Alton Brownin inspiroivan pretzel-taikinan jo nousemaan, kun joku ääni kuiskasi minulle, että tarkistapa hillotilanne. Voi Ei! Rakas viikunahilloni oli loppu, kaapissakaan ei ollut yhtään kuivattuja viikunoita, joista teen hillon. Kello oli 17.54 lauantai-iltana, ei toivoakaan kauppareissusta. Nyyh, vatsani oli hyvin pettynyt.

Hillokartoituksessa löysin hieman paistonkestävää marmeladia ja mansikka-jalapenohilloa. Hmmm. Jälkimmäisen säästin vuohenjuustolle vaalivalvojaisiin, vadelmamarmeladi päätyi inspiraation lähteeksi. Rakastan suolaisen ja makean yhdistelmää, joten miksipäs ei yhdistäisi pretzeleitä juustoon ja marmeladiin. Pettymys alkoi vaihtumaan jo orastavaksi mielenkiinnoksi.

Vatsani pettymys muuttui tyytyväisyyden huokaukseksi, kun maistoin lopulta aikaansaannoksiani. Joko se on oikeasti hyvää, niin kuin armaani minulle kertoi tai sitten vaan rakastan yli kaiken sitä suolaisen ja makean yhdistelmää.

Ja sitten siihen Altonin ohjeeseen. Kiinnostuin hänen kokkauksistaan kunnolla siinä kohtaa, kun näin hänen valmistavan ruokaa auton moottoritilassa Myytinmurtajissa. (Taas kerran tunnustuksia, Myytinmurtajat on lempiohjelmiani. Jopa siinä määrin, että kun Neiti oli ihan pieni, hän reagoi Adamin ääneen. Jouduin olemaan raskauden aikana pitkään vuodelevossa ja siinä tuli katsottua jakso jos toinenkin Myytinmurtajia.) Taas kerran jaarittelen ihan mitä sattuu, minun piti alkaa kirjoittamaan ohjetta. 

Pehmeät pretzelit

3,5 dl vettä, n. 40-asteista

1 rkl sokeria

2 tl suolaa

3 tl kuivahiivaa tai vastaava määrä tuorehiivaa

575-625 g vehnäjauhoja

50 g voi- tai margariinisulaa (maidotonta tarvittaessa)

---

päälle karkeaa suolaa

---

keittämiseen 2,5 litraa vettä ja 1,25 dl ruokasoodaa (mittayksikkö on oikein, määrä on iso)

Mittaa taikinan ainekset kulhoon ja vaivaa hyväksi taikinapalloksi. Helpoimmalla pääsee käyttämällä esimerkiksi yleis- tai leipäkonetta. Vaivaa käsin kymmenisen minuuttia, koneella viisi riittää. Lisää jauhoja sen verran, että taikina irtoaa reunoista ja muodostaa pallon. Peitä taikina ja anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Aikaa menee noin tunti.

Voit tehdä taikinasta ihan vaan pretzeleitä tai jakaa sen puoliksi ja tehdä piiraitakin. Pretzelin valmistus on helppoa. Pyörittele taikinasta pitkää noin sentin vahvuista pötköä ja leikkaa se n. 25 cm pitkiksi pätkiksi ja kiepauta pretzelin muotoiseksi.

Jos haluat tehdä pretzeleistä isompia ja täytettäviä. Tee pötköistä noin pari senttiä vahvoja ja lisää pituuteen niin paljon, että saat hyviä rinkeleitä aikaiseksi. 

Kiehauta vesi ja sooda. Laita muutama rinkeli kerrallaan kattilaan kiehumaan 30 sekunniksi. Nosta pois reikäkauhalla ja laita pellille. Kuvassa piiraita, mutta sama juttu kummallakin.

Voitele kananmunalla ja ripottele päälle suolaa. Paista 225 asteessa kauniin kullankeltaisiksi, n. 13-25 minuuttia ihan rinkelien koosta riippuen. 

Brie-piiraat

annos pretzel-taikinaa

1-2 dl paistonkestävää hilloa (viikuna/mansikka/vadelma)

hyvää brie-juustoa

Kaulitse taikina noin puolen sentin vahvuiseksi. Ota siitä ympyröitä. Täytä hillolla ja briellä. Saa olla vähän enemmänkin kuin kuvassa, jos teet käsin. Ummista tiiviisti. Kuvassa olevat ympyrät ovat noin 10 cm halkaisijaltaan.

Keitä 30 sekuntia ruokasoodavedessä ja nosta pellille.

 Voitele kananmunalla ja ripottele päälle suolaa. Paista 225 asteessa kauniin kullanruskeiksi.

Anna jäähtyä hetki ja herkuttele!

Pst. Neidille tein rinkeleitä ilman keittämistä ja kananmunalla voitelua, hän rakasti niitä. Kananmuna-allergikolle voi tarjota tällaistä vaihtoehtoa tai sitten ihan keittää ne ja ripottelee suolan heti vedestä nostamisen jälkeen päälle. Väri ei ole yhtä kultainen, mutta maun pitäisi olla suht kohdillaan.

Mitä tehdä pilalle menneestä kakusta?

Katu-uskottavuuteni leipojana kärsii taas, mutta tokkopa sitä enää kovin paljon on jäljelläkään. Sen verran surutta olen tunnustanut kohelluksiani keittiössä. Kaikki alkoi Operaatio Suklaamunasta. Jostain syystä kaikki siihen liittyvä on mennyt kertaalleen pieleen. Suunnittelin tekeväni pilaamastani suklaasta ihanan suklaakahvikakun, mutta yllätys, unohdin sen uuniin... Toivon, etten ole ainoa keittiökoheltaja, siksi tässä postauksessa on vinkkejä meille, joilla saattaa mokia käydä.

Kakkupohjaa voi valmistaa määrällisesti liikaa tai sitten se kuivahtaa uunissa turhankin kuivaksi, kun sattuu unohtumaan jaarittelemaan puhelimessa. (En tunnusta mitään. Voi ei, taisin jo tunnustaa. Niin, enhän minä voi jättää kommelluksia kertomatta.) Saattaapa pohja hajota kappaleiksikin, kun yrittää irrottaa kakkupohjaa vuoasta. Olen tehnyt varmasti nämä kaikki leivontaurani aikana. Olenpa jättänyt pohjan liian raa'aksikin. Onneksi suklaakakun kyseessä ollessa sen voi käyttää ihan puhtaasti mutakakkuna. Aimo kasa kermavaahtoa päälle ja hyvä tulee. Erityisesti kuivahtaneisiin kakkupohjiin ja liikatuotantoon annan nyt vinkkejä.

Trifle

Tämä jälkiruoka on ihana vaihtoehto pilalle menneen kakun hyödyntämiseen. Nimikin on sellainen, että voi vieraille sanoa tehneensä trifleen. Kenellekään ei tule mieleen, että kakkua piti tarjota, mutta näin kävi.

Vaniljavaahto

2 dl kuohukermaa
1 dl creme fraichea
0,5 dl vaniljakastikeainesta
0,5 dl maitoa

Vatkaa kaikki ainekset sopivaksi vaahdoksi. Siinä menee muutama minuutti.
Asettele pohjalle vähän hilloa tai marjoja, sitten kakkupaloja, vaniljavaahtoa, lisää marjoja, kakkupaloja ja vaniljavaahtoa. Koristele marjoilla ja suklaarouheella.

Gluteeniton versio syntyy käyttämällä gluteenittomia kakkupaloja. Munaton versio syntyy munattomista leivonnaisista tai kekseistä.

Korput

Kakkupohjasta voi tehdä aivan ihania korppuja. Leikkaa paloiksi ja kuivaa alle 100 asteessa niin kauan, että palat ovat kuivia.

Voit kastaa toisen pään korpusta sulatettuun suklaaseen ja painella sen vielä vaikkapa pähkinä- tai karkkimurskaan. Tässä on Marianne-murskaa. Suklaa ja minttu toimivat niin hyvin yhdessä.

Tiramisu ja Pappilan hätävara

Unohda savoiardi-keksit ja laita niiden tilalle ylijäänyttä kakkupohjaa tiramisun valmistamisessa. Näistä minulla ei ole kuvaa. Tiramisu-reseptejä löytyy netistä vaikka kuinka monta. (Okei, tunnustan, olen laiska. En jaksa nyt hakea omaa lempiohjettani Mustasta kirjasta. Toivottavasti toimerrun sen joskus julkaisemaan, se on niin hyvää. Mutta toisaalta, niin on moni muukin tiramisu.)

Perinteinen pappilan hätävara syntyy kermavaahdosta, puolukkahillosta ja kakun/keksinpaloista. Kannattaa myös kokeilla tehdä pappilan hätävaraa murentuneesta sitruunapiirakasta, se on tosi hyvää! Korvaa puolukkahillo lemon curdilla.

Chililä

Katsokaas vauvojani, ne ovat kasvaneet vaikka kuinka ja paljon!

Habanero Lemon kasvivalon loisteessa.

 Scotch bonnet

 Ja vielä Habanero Lemon

 Okei, okei, kaivan ne tukikepit ensi sijassa esille. 

 Cherry bomb ja Serrano vauhdissa.

 Habanero Chocolate, komia kasvi!

 Hupsista, Päivänsinetkin kaipaavat jotain "pikku" tukea.

 Samettikukissa on nuppuja koko ajan. Nypin niitä pois ja odotan, että saisin latvoa ne.

 Punalehtisiä basilikoja

Värinokkoset kasvavat myös reippaasti.