keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. Kaikki sairaudet eivät esimerkiksi näy päällepäin, kuten minulla oleva neurosarkoidoosi. Harvinaisten sairauksien päivän teemana on tutkimus. Se muistuttaa harvinaissairauksien tutkimuksen tärkeydestä. Ilman tutkimusta ei pystytä kehittämään uusia lääkkeitä ja kohentamaan ihmisten elämää. Tutkimus tuo toivoa ja voi auttaa mm. lääkäreitä diagnosoimaan harvinaissairauksia. Harvinaisiin sairauksiin päivään kuuluu pitkä litania muitakin sairauksia, mutta kerron nyt itseäni lähimmin koskettavasta pari sanaa. 

Itse kuulun näihin harvinaisiin. Sairastan neurosarkoidoosia, jota sairastaa noin 75-150 ihmistä Suomessa. Sarkoidoosi on yleiselimellinen tulehdussairaus. Neurosarkoidoosissa sarkoidoosin tulehdussolukertymät ovat muodostuneet keskushermoston, ääreishermoston ja lihasten alueelle. Oireina ovat mm. kasvojen motoriikan heikkous, kuulo- ja näköhäiriöt, muutokset tunto- ja tasapainoaisteissa, erilaiset kivut, päänsärky, rakon toiminnan häiriöt, epileptiset kohtaukset ja kognitiiviset häiriöt nyt osan mainitakseni. Sairaus on hyvin yksilöllinen. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä tulehdussolukertymiä on.

Omaan päivääni neurosarkoidoosi vaikuttaa esimerkiksi kovilla kivuilla. Menisin paljon mieluummin synnytyssaliin kuin kärsisin näistä päänsäryistä, joita minulla on nyt öisin. Kipu on ihan 10+ luokkaa. Minulla on sellainen olo kuin pääni räjähtäisi irti. Lisäksi koen, että minulla on palovammakipua kädessä ilman palovammaa. Tulehdussolukertymä lähettää aivoilleni virheellistä tietoa tuntoaistista. Saman käden voimat ovat heikommat ja tuntoaisti on muutenkin korostunut. Jopa peitto sattuu käden päällä. Lisäksi olen erittäin uupunut, kuumeilen, tasapainoni on heikentynyt, jalassa on myös kovia kipuja, toinen puoli kasvoistani on vähän väliä puuduksissa ja lamaannuttavan päänsäryn lisäksi kärsin myös tavallisesta päänsärystä ja migreenistä.

Selviydyn osasta arjen puuhia ihan mallikkaasti, pystyn pukemaan päälleni ja samoin myös auttamaan Neitiä. Mutta esimerkiksi turvallisuussyistä en ota uunista mitään raskasta ja kuumaa pois, en kiipeä keittiötikkaille, en kaada perunakattilasta vesiä ja käytän ulkona keppiä tukena. Keppi onkin oikeastaan ainoa, joka näkyy muille.

Harvinaispäivässä on tärkeää saada näkyvyyttä harvinaissairaille. Monet ovat varmasti nähneet tilanteen, jossa terveen näköinen ihminen ajaa auton invapaikalle ja menee kauppaan. Hänellä on invapysäköintiin oikeuttava lappu ja tekisi mieli alkaa valittamaan, että no niin, niin sitä Kaarina menee kauppaan isoisänsä pysäköintilapulla, kun ei viitsi kävellä pitkältä. Asia ei välttämättä ole näin. Voi olla, että Kaarinalla on joku harvinainen sairaus, joka ei näy päälle. Monelle sairaus voi olla myös arka paikka. Ei uskalleta puhua siitä, pelätään työn puolesta ja  hävetään sitä, että on sairas. Mutta kun sille ei voi mitään. Sairauden voi kääntää voitoksi ja vaikka omaksi ominaisuudeksi. Ilman tätä sairautta, en olisi saanut ihania uusia ystäviä. Mutta sitten siirrytään ruoan pariin.
Sano minulle kookos ja suklaa, niin olen myyty. Tosi monessa kaupallisessa tuotteessa vaan on laktoosia, joten ne ovat no-no meidän perheessä. Paras vaihtoehto olisi vegaaninen ja astetta terveellisempi (älkää sanoko mitään sokerin määrästä). No mitä sitten muuta kuin tekemään. Kokeilin pariakin ohjetta, jotka eivät toimineet, joten ei auttanut muu kuin alkaa tekemään niitä itse.
Eskimon paistokelmu on ihan paras käärinpaperi karkeille!

Kookossuklaapatukat
n. 16-20 kpl

150 g kookossokeria tai luomuruokosokeria tai tavallista
4 rkl kookosmaitoa, sitä paksumpaa osaa mielellään
6 rkl kookosöljyä
5 rkl kaakaota oman mieltymyksen mukaan, raakaa tai tummaa
----
0,5 maapähkinävoita
1 dl auringonkukan siemeniä
1dl kookoshiutaleita
2 dl kaurahiutaleita, gluteenittomia tarvittaessa

Sekoita kattilassa kookossokeri, -maito, -öljy ja kaakao. Anna kiehahtaa. Keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Sen pitäisi vähän paksuuntua ja lakata maistumasta "raa'alta". Sitten se on valmista. Sekoita joukkoon loput aineet ja painele leivinpaperin päälle levyksi. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Leikkaa patukoiksi. Säilyy tiiviissä rasiassa jääkaapissa ainakin viikon.

Kiitos, kun jaksoit lukea pitkän postauksen 💜

Bloggauksessa käytetyt lähteet sekä lisää luettavaa:

tiistai 27. helmikuuta 2018

Pehmeät sämpylät puurosta

Nyt on vuorossa pikaresepti, joita tulee leivottua vähän väliä. Olen joskus aikanani vuosia (lue kymmeniä vuosia sitten) ottanut perusohjeen jostain ylös ja sitten se on muokkautunut omanlaiseksi niin kuin varmasti jokaisella sämpyläntekijällä. Resepti muokkautuu aina sen mukaan mitä kaapissa on. Joskus puurona on ruispuurona tai kaurapuuroa, toisinaan ohrapuuroa. Jos ei ole hunajaa, käytän siirappia ja päin vastoin. Joskus olen heittänyt joukkoon sokeriakin hiivan ravinnoksi. Jauhoja olen välillä käyttänyt niin, että osa on ollut spelttiä tai muuta pussin pohjaa. Aikansa kun tekee sämpylätaikinaa, siihen muotoutuu omat rutiinit ja uskaltautuu kokeilemaan yhtä sun toista muutakin metodia. Jos tekee vegaanisena, älä käytä puurossa tavallista maitoa ja älä käytä hunajaa. 



Puurosämpylät 
20 kpl

4 dl ohrapuuroa tai muuta puuroa
0,5 l kädenlämpöistä vettä tai hieman kuumempaa, jos puuro on kylmää
2 rkl hunajaa tai siirappia
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
13 dl vehnäjauhoja

Sekoita puuro ja maito. Tarkista, että lämpötila ei kuumempi kuin 42 astetta. Lisää joukkoon makeutus ja hiiva. Anna hiivan herätä muutama minuutti. Lisää joukkoon loput aineet ja vaivaa pehmeäksi taikinaksi. Peitä taikina leivinliinalla. Anna kohota kaksinkertaiseksi. 

Leivo taikina sämpylöiksi. Laita nousemaan kahdelle pellille. Peitä leivinliinalla. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. 

Loppuun vielä kuva Neidin minulle ostamasta lahjasta. Hän tietää minun tykkäävän chilistä ja tulisesta ruoasta. Niinpä hän halusi ilahduttaa minua chileillä. Nyt hän odottaa minun kokkaavan noista koko ajan. Onneksi ei enää toivo, että käytän kaikki yhteen ruokaan! Se oli hänen alkuperäinen suunnitelmansa. Onneksi suunnitelmiin sai tulla perusteltu muutos. 


torstai 15. helmikuuta 2018

Kasviscurry (vegaani)

Koko alkanut viikko on mennyt saman kaavan mukaan. Aamuyöstä herään ihan järjettömään päänsärkyyn. En voi liikuttaa päätä senttiäkään ilman, että hirvittävä kipu iskee. Sairaalassa ollessani migreeninestolääkitystäni rukattiin, mutta se ei tunnu auttavan yhtään. Ärsyttää. Joo ja tiedän, että olisi syytä mennä päivystykseen tuolla kivulla, mutta kun sitä ei vaan halua liikahtaa milliäkään. Onneksi minulla on pian taas aika neurologille. Neurosarkoidoosi on pahentanut migreenini ihan uusille sfääreille. Onneksi nukkuminen tasoittaa oloa sen verran, että iltapäivällä pystyy syömään jotain ja nousemaan ylös.

Tällaisina päivinä en pysty tekemään mitään. En sitten yhtään mitään järkevää. Keittiö olisi valoineen ja äänineen painajainen. Siksi teen parempina päivinä ruokaa pakastimeen. Yksi omista suosikeistani pakastettavaksi on erilaiset curryt. Ohjeen curry on yksi lemppareistani. Olen opetellut tekemään curryja alkujaan Jamie Oliverin ohjeista ja nyt niistä on muokkautunut omia versioitani milloin milläkin raaka-aineella. Peruslähtökohta on kuitenkin usein sama. Siitä syystä ohje saattaa tuntua tutulta. En ole viitsinyt muuttaa liikaa tuttua hyväksi havaittua ohjetta.


Kasviscurry

3 rkl ruokaöljyä makusi mukaan, kunhan sopii paistamiseen
1-2 sipulia silppuna
1 tl tummia sinapinsiemeniä
0,5 tl sarviapilan siemeniä
1 tl inkivääriä murskana
0,5 tl korianteria
0,5 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
1 valkosipulinkynsi silppuna/murskana
10-15 kuivattua curryn lehteä
chiliä ja suolaa maun mukaan
1 prk tomaattimurskaa tai 4 tomaattia kuutioita
1 prk kookosmaitoa
1-4 dl kasvislientä
1 myskikurpitsa
1 prk kikherneitä
1 dl pakastettuja, esipaistettuja sieniä tai 1 l tuoreita (käytin seosta, jossa oli sikurirouskuja ja kehnäsientä)

Kuori ja paloittele myskikurpitsa. Poista siitä sisällä oleva "rihmasto" siemenineen. Siemenet voi kuivata ja käyttää esimerkiksi leivonnassa. Kuori ja silppua sipuli. Paista sienet, jos käytät tuoreita. Älä lisää pannulle rasvaa, haihduta sienistä vaan ylimääräinen neste. 

Laita iso paistinpannu korkeilla reunoilla (tai isohko kattila) keskikuumalle lämmölle liedelle. Kaada pannulle öljy. Lisää sinapin- ja sarviapilansiemenet. Paista n. 1-2 minuuttia. Lisää sipulisilppu, inkivääri, jeera, korianteri, chili, paprika, jeera, kurkuma, valkosipuli ja murskatut curryn lehdet (puristele kuivattuja curryn lehtiä sormissasi lisätessäsi ne pannulle). Paista sekoitellen kunnes sipulit ovat kuultavia ja ottaneet vähän väriä. Lisää myskikurpitsa, tomaattimurska ja kookosmaito. Lisää tarvittaessa kasvislientä niin paljon, että kurpitsanpalat peittyvät. Lisää joukkoon sienet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsat ovat melkein pehmenneitä. Lisää joukkoon huuhdellut ja valutetut kikherneet. Keitä niin kauan, että kurpitsanpalat ovat kypsiä. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoile riisin ja naanleivän kera. Säilyy jääkaapissa pari päivää, pakastimessa noin kolme kuukautta. 

Pst. Jos et ole kookoksen ystävä, voit laittaa sen tilalle keittämisen loppuvaiheessa pari desiä turkkilaista jogurttia. Käytä kasvislientä hieman enemmän.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän wienerit

Testailimme jo Ystävänpäiväksi jotain kivaa. Teimme Neidin kanssa rakkauskirjeitä täytettynä marmeladilla. Sekoitettu "voitaikina" toimii näissä loistavasti myös vegeversiona. Taikina on helppotekoinen ja helposti käsiteltävä. Taikina on yksi lemppareistani ominaisuuksiensa ja helppotekoisuutensa vuoksi. Se taipuu niin suolaisiin kuin makeisiin leivonnaisiin. Nyt taikinalla lähetetään rakkautta ystävänpäivänä. 


Pohja
250 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
230 g maidotonta margariinia tai voita 

115 g Oatly Fraichea tai creme fraichea

Täyte
2 dl mansikkamarmeladia, paistonkestävää

Voiteluun
1 dl vettä + 2 tl siirappia sekoitettuna yhteen

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Nypi kevyesti joukkoon kylmä rasva. Sekoita nopeasti joukkoon creme fraiche ja vaivaa mahdollisimman vähäisellä määrällä taikinaksi. (Jos tällaista "voi"taikinaa vaivaa liian kauan, se sitkistyy.)

Laita taikina jauhotetulle pöydälle ja taputtele pötkyläksi.

Kaulitse pieneksi levyksi ja taita kolmesti. Käännä 90 astetta ja kauli taas. Toista tämä kolme kertaa. Laita sitten taiteltuna jääkaappiin ainakin tunniksi. Laita taikina muovin sisälle ettei se ota muita makuja.



Muutama vaihekuva:



Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä levyksi. Leikkaa se 12-13 10 cm x 10 cm palaan. Laita levyn toiselle puolikkaalle täytettä ja vetäise marmeladia lusikalla kohti yhtä kulmaa. Voitele reunat vedellä. Ota kiinni kulmista ja asettele kirjekuoren muotoon ja painele kiinni. 


Ota ylijääneestä taikinasta muotilla pieniä sydämiä. Voitele siirappivedellä kiinnityskohta ennen kuin painat sydämen paikoilleen. Voitele siirappivedellä ja ripottele päälle sokeria. Paista 210 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kauniin kullankeltaisia.







sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Bataattilinssikeitto marokkolaiseen tyyliin

Kylmänä talvisena päivänä rakastan mausteisia keittoja. Niissä ei ole pakko olla tulisuutta, mausteisuus voidaan hakea muulla tapaa. Tällä kertaa tein kasviskeiton marokkolaisella teemalla. Inkivääri, kurkuma, kaneli, paprika, jeera ja korianteri sulautuvat herkullisen lämmittäväksi kokonaisuudeksi bataatin, porkkanan ja linssien kanssa. Tätä meillä tullaan tekemään useamminkin!

Kuvassa näkyvä sämpylä on niin ihanasta taikinasta, että ei tosikaan. Yritän jaksaa kirjoittaa sen ohjeen lähiaikoina. Lupaan, että et pety, jos tykkäät pehmeistä ja kevystä sämpylöistä.

Bataattilinssikeitto
n. 5 annosta

3 rkl ruokaöljyä
1 keltasipuli
1 tl kurkumaa
0,5-1 tl kanelia
0,5-1 tl jeeraa
0,5-1 tl korianteria
2 tl paprikajauhetta
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 tl murskattua inkivääriä
3 porkkanaa paloina
1 keskikokoinen bataatti paloina
1 prk tomaattimurskaa
5-10 dl kasvislientä
1 prk linssejä
suolaa maun mukaan

Kuori ja paloittele porkkana ja bataatti. Silppua sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri ihan hienoksi tai käytä valmista inkivääritahnaa. Kuumenna kattilassa öljy. Lisää sipulisilppu. Kuullota muutama minuutti ja lisää sitten jauhetut mausteet sekä valkosipuli, inkivääri että porkkana. Kuullota vielä muutama minuutti. Lisää mausteita oman makusi mukaan. 


Lisää sitten kasvisliemi ja tomaattimurska. Keitä 10 minuuttia. Lisää bataatti ja keitä niin kauan, että kasvikset ovat melkein sopivan kypsiä. Lisää lientä tarvittaessa. Lisää vielä huuhdellut ja valutetut linssit ja anna kiehua vielä 5 minuuttia. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Tarjoile kuumana.



Ihanien kasvisruokien valmistelua on mukava tehdä ihan kaikessa rauhassa. Istuin alas ja pikkuhiljaa kuorin ja paloittelin. Ajatuksissani mietin ystävääni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Reseptin pohja on häneltä. Niin että terkkuja vaan maailmalle! En ole likikään yhtä nopea ja näppärä kuin ennen, mutta sain kuitenkin tehtyä. Siitä jo tuli hyvä mieli. Kyllä minä sen sarkoidoosin päihitän ja saan sen remissioon!


torstai 8. helmikuuta 2018

Laskiaispitat ja kuulumisia

Vietin taas somehiljaisuutta. Yritin ja yritän yhä edelleen sisäistää diagnoosiani. Minulla on neurosarkoidoosi. Ei, se ei ole sarkoosi, se ei ole sarkooma, se on sarkoidoosi. Sain diagnoosin viime viikon maanantaina ja hoidot aloitettiin osastolla tiistaiaamuna, kun minusta otetut kokeet näyttivät vihreää valoa. Vietin sairaalassa aikaa perjantaihin asti. Blogi tulee elämään epäsäännöllisesti nyt tämän tieni ajan. Menen vointini mukaan. Voi olla, että en käy katsomassa edes kommentteja niinä hetkinä, kun en yksinkertaisesti jaksa tai voi hyvin, saati sitten kirjoita uusia juttuja. Laitan nyt toipumisen tärkeimmäksi asiaksi. Toisinaan voin innostua kirjoittelemaan paljonkin. Varastossa olisi paljon reseptejä ja kuvia, kun vaan löytäisi voimia jostain kirjoittamiseen.

Sain tällä viikolla apua ihanalta äidiltäni. Hänen tukemanaan jaksoin tehdä laskiaispitat. Tein tätä versiota jo viime laskiaiseksi. Nytkin tein melkein samoin, mutta korvasin osan jauhoista spelttijauhoilla. Olin tekevinäni edes astetta terveellisempiä versioita. Täytettä saa suhteessa pullaan enemmän ja näistä pystyy jopa haukkaamaankin. (Testiryhmän arvio)

Viime vuoden pullapitat

Tässä tämän vuoden versiot. Kolmannes jauhoista on spelttiä.

Valmistuksen voi käydä katsomassa aikaisemmasta postauksestani. Laitan tähän vain spelttisemmän taikinan ohjeen. 

Taikina
12 kpl

2,5 dl lämmintä ( maks. 42 astetta) maitoa tai vettä
kuivahiivaa hieman yli puoli pussia
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 dl voisulaa tai nestemäistä maidotonta margariinia (Keiju)
4 dl erikoisvehnäjauhoja
2,5 dl hienoja spelttijauhoja
kardemummaa maun mukaan

Mittaa kaikki ainekset jonkin sekoitusmasiinan kulhoon ja anna koneen hoitaa työt. Vaivaa taikinaa 5 minuuttia. Lisää jauhoja tarvittaessa, jos taikinasta ei muodostu palloa. Käsin aikaa menee tuplaten. Peitä leivinliinalla ja anna nousta noin pari tuntia. (Jos käytät tuorehiivaa, pidä huoli siitä, että veden lämpötila ei ylitä 37 astetta.)

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Pyörittele pötköksi ja leikkaa 12 yhtäsuureen palaan. Pyöritä palat pulliksi. Taputtele litteämmiksi. Laita leivitetylle alustalle ja anna kohota 10 minuuttia. Käännä ylösalaisin ja taputtele noin sentin vahvuiseksi pitaleivän näköiseksi leipäseksi. Laita pellille ja anna nousta 10 minuuttia. Paista 225 asteessa kypsäksi. Palavat nopsasti, ole tarkkana. Anna jäähtyä. Tiedä sitten onko kaikki kääntelykikkailuni tarpeen. Pääasia on leipoa pullat ohuiksi, jotta niistä tulee ikäänkuin pitoja. 

Täyttövinkit löytyvät siis aiemmasta postauksestani, johon on ylempänä linkki.


Liu lau laskiaisii,
hamput kun hallukoi,
pellavat kun silkin suonii,
naurik kun paimenen kakui,
juntik (lantut) ku nurkan päit,
perunak kun kiukaan kivvii
ja tupakki kultaa kans.

- Vilho Saariluoma, Muurla 1913



lauantai 27. tammikuuta 2018

Suklaalevite (vegaaninen)

Heippa pitkästä aikaa! Olen viettänyt somen suhteen hiljaiseloa tovin jos toisenkin. Syy on sama kuin kerroin teille viime vuoden loppupuolella. Neurologinen sairaus vie voimia ja jaksamista aika paljonkin. Nyt on kuitenkin jo vähän auringonvaloa näkyvissä. Minulle on tehty iso kasa kokeita ja ensi viikolla pitäisi neurologin aloittaa hoidot, kun kaikki tulokset ovat tulleet.

Olen päättänyt kuntoutua nopeasti ja saada itseni "takaisin". Yksi merkittävä asia minulla on muuttunut, nimittäin ruokavalioni. Syön nykyään hyvin pitkälti kasvisruokaa. Välttelen punaista lihaa, liikoja sokereita ja suosin jälkkärinä mm. kotimaisia marjoja. Kasvisten, marjojen ja hedelmien osuus ruokavaliossani on vähintään 800 g päivässä. Kunhan tästä tokenen, laittelen blogiin näitä uusiakin reseptejä. En ihan totaalikieltäydy herkuista, vaan yritän pitää kohtuuden kaikessa. Niinpä tulin tehneeksi suklaalevitteen, joka suorastaan sulaa suuhun. Neiti rakastaa tätä yli kaiken. Sitä pitää säännöstellä tai syömme molemmat tätä herkkua ihan liikaa.


Suklaalevite

0,5 dl vettä
0,5-1 dl sokeria/luomuruokosokeria
ripaus suolaa
1 rkl kaakaojauhettta
-----
100 g tummaa maidotonta suklaata rouheena
125 g maidotonta margariinia/ voita, jos käytät sitä. Kookosöljykin tod.näk. toimii
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan vesi, sokeri, suola ja kaakao. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota pois liedeltä. Lisää suklaa, rasva ja vanilja. Sekoita niin kauan, että seos on tasaista ja kiiltävää. 

Kaada seos puhtaaseen lasipurkkiin (n. 3-4 dl) ja säilytä jääkaapissa. Säilyy ainakin parisen viikkoa. 

Muista tarkistaa raaka-aineet, jos teet vegaanille/allergiselle. Pähkinäjäämiä on monessa suklaassa. Dammenbergillä on hyvin allergiselle ja vegaanille sopivia suklaita. Pandan tumma suklaa on soijatonta, mutta saattaa sisältää jäämiä maidosta ja pähkinöistä. Lue siis tuoteselosteet tarkkaan. 

Vilautan vähän kuvia tekemistäni askarteluista. Jos ei muuta, niin ainakin Neiti on tykännyt huoneensa muodonmuutoksesta.

Plafondista tuli "kristallikruunu". Valmistin metallikehikon ja kiinnitin siihen koristeita. Nyt lamppu valaiseen paremmin ja sopii erinomaisesti lapsukaisen pinkkiin perhosmaailmaan.

Perhonen lentää, lepattaa, sadun korvaan kuiskaa. Se mielikuvitusta hellii ja sanan uuden samalla opettaa. On satupuun juurella hyvä lukea ja paikassa suloisessa olla. 

Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...