tiistai 16. joulukuuta 2014

Pipareita (maidoton, munaton) sekä allergisten jouluasetelmia

Joulun odotus näkyy meillä koko ajan entistä enemmän. Neidin kanssa on jo leivottu hänelle sopivia pipareita. Olemme tehneet allergisten huusholliin sopivia kukka-asetelmia. Kaikki on sujunut enemmän tai vähemmän hyvin, vaikka koko ajan ei siltä tunnukaan. Joulun odotus kasvattaa vanhempien hermoja mittavissa määrin.

Jokainen lapsen "hankkimista" harkitseva ihminen pitäisi laittaa lapsiperheeseen pariksi viikoksi ennen joulua ihan koko ajaksi asumaan ja kauppareissuille mukaan. Mieli saattaisi muuttua, tai sitten ei.

Joulun odotus on koko ajan Neidin olemuksessa läsnä. Meillä on jo satoja, ellei tuhansia kertoja laskettu päivät ja yöt jouluun. Joulukalenteri on hänestä ihan nurinkurinen. Pitäisi laskea kuinka monta päivää on jäljellä, ei sitä monesko joulukuun päivä on, kun sehän nyt on ihan selvää. Joka päivä lasketaan ne jäljellä olevat luukut ja moneen kertaan.

Muutenkin joulun odotus on vertaansa vailla, itsellä ei moista intoa enää ole, vaikka joulusta tykkäänkin. Täytyykin tunnustaa, että ihan vain Neidin toivomuksesta suostuin kasaamaan tekokuusen eilen, uskokoon ken tahtoo. (Kuka muuten on suunnitellut ne karmeat kuusenjalat, jotka pitää kasata itse? Hirveitä härpäkkeitä.) Jotain hyötyä allergioistakin, tekokuusen voi laittaa huoletta pystyyn hyvissä ajoin ilman pelkoa isommasta neulassadosta.

Kuusen kasaaminen ja koristelu olikin varsinainen operaatio. Sanoin Neidille etten suostu tekemään mitään sen eteen ennen kuin on siivottu. Jostain syystä Neiti tajusi koko homman ihan väärin. Hän kuskasi leluja omasta huoneestaan olohuoneeseen, jota yritin epätoivoisesti siivota. Ehei tyttökulta, kuusi tulee olohuoneeseen, ei sinun tupaasi. Lopulta kun käytin kaikki tonttukonstit, (Ei muuten toimi Neidillä. Hän menee ikkunasta katsomaan ja sanoo, että ei täällä mitään tonttuja ole.) uhkailut, kiristämiset ja lahjonnat, niin saimme kaikki paikat kuurattua. Siinä kohtaa olin jo aivan tattismorohei, mutta kun se kuusi oli luvattu, niin oli pakko jatkaa.

Kuusen kanssa meinasi epätoivo iskeä. Se jalka, ihan oikeasti, miksi? Ensi vuodeksi ostan uuden ja paremman kuusen, on siippa siitä mitä mieltä tahansa. Ensimmäiseksi tarkistan jalan, sitten vasta muut ominaisuudet, kuten hintalapun. Kun Neiti oli miljoonatta kertaa kysynyt, että osaatko äiti, joko on valmista ja kannustanutkin vielä - Hyvä äiti, olet reipas, äiti. - sain sen kuusen pystyyn. Ihan vain huomatakseni, että eilen kuusenkoristeita valitessani olin unohtanut ottaa kuusenvalot kultaisten köynnösten laatikosta. (Jep...9 laatikollista koristeita, lajiteltuna väreittäin. Joulupöffeli tai jotain.) Kuvista varmaan näette miksi kultaiset koristeet jäivät tänä vuonna laatikkoon.

Ei muuta kuin takaisin varastoon kaivelemaan valot. Neiti oli jo ihan täysin kärsivällisyytensä rajoilla. Sitten sitä koeteltiinkin kunnolla. Minä kun en hyväksynyt sitä, että jokainen koriste jäi puoleen väliin tai sen alle kuusta. Ja kaiken lisäksi kehtasin haluta laittaa ensin valot, sitten köynnökset ja lopulta vasta Neidin jumaloimat pallot ja kristallit. Lopputuloksena ihan ok kuusi, kunhan keksin oikean taktiikan. En laittanut yksin koristetta, vaan ehdotin Neidille oksia joihin koristeita saa laittaa ja hän niistä ihme kyllä valitsi oikeat, pienellä vaivihkaisella opastuksella. Tuota taitoa olenkin harjoitellut jo kauan mieheni kanssa. Jotain olen tehnyt kummankin kanssa oikein, sillä sekä Neiti ja Isi olivat sitä mieltä, että meidän on löydettävä turkooseja ja vedenvärisiä palloja kuuseen. Kuulostaapa tosi helpolta tehtävältä!

Huomenna pitäisi tehdä piparitaikina, jotta voisi tehdä talon. Pitäisi varmaan olla fiksu ja tehdä taikina yksin tai muuten joku pikku tyttönen kysyy koko illan ja varmasti yönkin, joko leivotaan. Vielä fiksumpi olisin, kun leipoisinkin sen itse ja ottaisin Neidin mukaan vasta koristeluihin. Mutta kun on varustettu minun järjelläni, otan Neidin alusta asti mukaan ja kehitän hermojani uusiin ulottuvuuksiin. Uusista ulottuvuuksista vielä sen verran, että tiesittekö joulupukin asuvan Porissa? Neiti katseli viime joululta valokuvia ja uskoo nyt joulupukin asuvan Porissa. Niin että terkkuja vaan Porin kummisedälle, joka viime jouluna esiintyi pukkina!


Jospa pääsisin viimeinkin asiaan "tuulettamisen" jälkeen. Nämä piparit on helppo valmistaa munattomiksi ja maidottomiksi. Taikinaa on hyvä käsitellä ja samasta taikinasta pystyy tekemään niin piparkakkutalon kuin tavalliset piparitkin.

Piparkakut (munaton, maidoton)

1,5 dl siirappia
1,5 dl maitoa, myös soijamaito sopii
2,5 dl sokeria
1 tl kanelia
0,5-1 tl neilikkaa
0,5 tl inkivääriä
0,25 tl pomeranssinkuorta (voi jättää poiskin)
100 g maidotonta margariinia tai voita
7,5-8 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Mittaa kattilaan siirappi, maito, sokeri ja mausteet. Lisää joukkoon margariini. Sekoita yhteen jauhot, leivinjauhe ja sooda. Lisää jäähtyneeseen seokseen hyvin sekoittaen. Peitä taikina ja anna levätä yön yli jääkaapissa. 

Leivo seuraavana päivänä pipareiksi ja paista ne 200 asteessa 5-7 minuuttia, piparien koosta riippuen. Käytä leivonnassa apuna jauhoja. 

Aina kannattaa paistaa muutama koepipari, jotta näet paljonko ne leviävät ja tarviiko jauhoja lisätä. Jos teet piparkakkutalon, kannattaa jauhoja käyttää pikkuisen reilu 8 dl. (Reseptin runko löytyi Yhteishyvän sivuilta.)

Kukka-asetelmat

Kun nyt olen tällainen istutus- ja kylvöintoilija, minun oli pakko saada jo vähäsen upottaa sormia multaan. Tuloksena on monelle allergikolle sopivia asetelmia. Tosin pitää ottaa huomioon, että maali voi olla allergikolle huono maalausvaiheessa, sekä välttämättä kaikki eivät kestä huonesypressiä. Valitse lajit allergikolle sopiviksi. Meille sopivat nämä näkyvät lajit. 

Maalasin hopeisella koristesuihkeella mehitähden sekä kävyt. Lisäksi käsittelin huonesypressin lumisprayllä (myydään myös valmiina).  Korin pohjalla on soraa salaojituksena, sitten multaa, istutus ja koristekiveä. Viherlandiasta löytyi hauskasti käsitelty kaktus. Metallilangalla reunustetusta koristenauhasta pyörittelin rusetin vielä somistamaan asetelmaa. 

Asetelma on nyt valmis ja tuunattu meidän väreihin sopivaksi.

Pienillä hopearakeilla saa tunnelmaa soran joukkoon.

Hopealla koristesprayllä suihkutettuja omenapuun ja koivun oksia. Joulupalloja, kristalleja sekä maljakon pohjalle koristehiekkaa. Kiva kuusenkorvike tai ihan vaan koristeasetelma.

Niin, näitä minä olen sitten väsännyt. Toivottavasti tänään maltan jo mennä keittiön puolelle enemmän.









sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Karpalo-valkosuklaakakku

En ole ehtinyt edes kirjoittamaan blogiin, vaikka materiaalia olisi valmiina. Olen ollut niin siivousvimman ja koristeluinnon vallassa. Mikä ihme moneen menee ennen joulua? Sitä pitää kaapitkin siivota ja järjestää. Eikä kukaan edes kurki kaappeihin jouluna. Eilen innostuin järjestelemään kirjahyllyä. Taas kerran lupasin itselleni, että opettelen käyttämään kirjastoa tehokkaammin. Tänään suunnittelen tekeväni karkkeja, ans kattoo, antaako siivousinto peräksi. Mutta kerrotaanpa kakusta vähän lisää.

Karpalo sopii ihanasti valkosuklaan kaveriksi. Tässä kakussa on hyvä tasapaino kirpeän karpalon ja makean valkosuklaan välillä. Mousse on hyvin ilmavaa ja pehmeää. Se pysyy juuri ja juuri kasassa leikkaamisen ajan. Liivatetta ei ole käytetty liikaa. Kakku vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on kuitenkin hieman leiponeelle helpohko. Kakun pystyy helposti muuntamaan gluteenittomaksi. Ohje tähän postauksen loppupuolella. 

Tämä herkku oli hyvin pidetty Neidin synttäreillä. Kuljetustappioita kakku kärsi hieman, se oli vähäsen siistimpi ennen 250 kilometrin matkaa. Siihen nähden olen hyvin tyytyväinen kakun ulkonäköön. 

Karpalososetta ja pâte à bombe -pohjaa tulee vähän ekstraa, mutta ne säilyvät viikonkin jääkaapissa. Niitä voi käyttää mousseissa ja jäädykkeissä. 

Karpalosose

250 g karpaloita
2,5 dl vettä
2,5 dl sokeria

Mittaa ainekset kattilaan. Kiehauta ja vähennä lämpöä, anna seoksen hiljakselleen kiehua niin kauan, että nestettä on vielä vähäsen jäljellä. Soseuta varovasti sauvasekoittimella. Jäähdytä.

Pohja 

4 isoa kananmunaa
125 g sokeria
125 g erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl voisulaa (ei liian kuumaa)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota 24 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Sekoita yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaaleaksi vaahdoksi. Kun valutat vatkaimesta vaahtoa, pitää valutuskuvion jäädä hetkeksi näkyviin. Nostele varoen taikinaan jauhot ja voisula. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 20-35 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. (En muistanut kirjoittaa paistoaikaa ylös ja unohdin sen.) Jäähdytä. Leikkaa ennen kasaamista 2-3 osaan.

Pâte à bombe

225 g sokeria
55 g glukoosisiirappia
110 g vettä
85 g keltuaisia

Mittaa sokeri, siirappi ja vesi kattilaan. Kiehauta kunnes seoksen lämpötila on 115 astetta. Vatkaa samaan aikaan keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Kun sokeriseos on saavuttanut lämpötilansa, kaada se ohuena norona keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista niin kauan, että seos on jäähtynyt. Prosessia voi nopeuttaa kietomalla kylmällä vedellä kastellun pyyheen kulhon ympärille. (Helpointa ja ennen kaikkea turvallisinta valmistus on yleiskoneella.)

Karpalovaahto

60 g pâte à bombe
2-2,5 liivatelehteä + tilkka kiehuvaa vettä
100 g karpalososetta
2,5 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljauutetta 

Liota liivatteita kylmässä vedessä 5 minuuttia. Vatkaa kerma, sokeri ja vanilja vaahdoksi. Vatkaa pâte à bombe ja karpaloseos hyvin sekaisin. Purista liivatteista liotusvesi pois. Liota liivatteet pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä. Vatkaa karpaloseoksen joukkoon ohuena norona koko ajan vatkaten. Vatkaa lopuksi kermavaahto joukkoon. Anna pienen hetken hyytyä jääkaapissa. Ei liian kauaa, että pystyt vielä kaatamaan moussen kakkupohjan päälle. 

Jos karpalososeesi on kovin löysää, käytä 2,5 liivatelehteä. 

Valkosuklaavaahto

1,5 dl vispikermaa
75 g valkosuklaata
1 liivatelehti + tilkka kiehuvaa vettä

Liota liivate kylmässä vedessä. Sulata valkosuklaa joko vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää siihen vatkaten valkosuklaa. Lopuksi liivate kiehuvaan vesitilkkaan liotettuna. Kaada liivate joukkoon ohuena norona koko ajan vatkaten. 

Kostutus ja kasaus

1 dl vettä
1 rkl Cointreau-likööriä

Sekoita yhteen. Käytä kostutukseen. Tarkoitus ei ole käyttää koko määrää, vaan kostutus on kevyt.

Leikkaa kakku kahteen tai kolmeen osaan. Siisteimmän lopputuloksen saa, kun pistää jokaisen moussekerroksen väliin yhden pohjalevyn. Pese irtopohjavuoan rengasosa. Aseta se tarjoilulautaselle.

Alimmaiseksi pohjalevy irtopohjavuoan sisään, kostuta pullasudilla kevyesti. Kaada päälle kerros karpalomoussea (vähän reilu puolet). Asettele karpalon puolikkaita koristeeksi halutessasi. Laita seuraava kakkupohjalevy päälle. Sitten kostutus taas. Painele kevyesti ja tasaisesti. Sitten valkosuklaamousse. Kakkupohjalevy, kostutus ja loput karpalovaahdosta. Laita jääkaappiin yön yli hyytymään. Pidä pieni hetki kuumaa pyyhettä vuoanreunojen ympärillä. Irroita tarvittaessa veitsellä auttaen. Koristele karpaloilla ja halutessasi valkosuklaakuvioilla. 

Itse leikkasin ajatuksissani kakkupohjan vain kahteen osaan. Kolmeen osaan leikattuna tulos olisi ollut siistimpi. Seuraavalla kerralla muistan varmasti tämän. 

Huom! Kakusta saa gluteenittoman käyttämällä perunajauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta kakkupohjassa. Glukoosisiirappi käy Dansukkerin mukaan keliaakikolle. Kysy keliaakikolta itseltään asian varmistukseksi.

Muistakaa nautiskella jouluvalmisteluista! Nyt on se hetki joulusta, mistä nautin eniten. Kaikki koristelut, siivoukset, kokkailut ja leipomiset, ihanaa joulunalusaikaa!






perjantai 12. joulukuuta 2014

Joululimppu

Kunnollinen joululimppu on hyvin tärkeä asia meille. Jouluyönä lapsen nukkuessa yks sun toinen käy tekemässä kinkkuleivän tai kaksi. Limppua, kinkkua ja sinappia, siitä on santsiruoka tehty jouluyönä. Joulupäivänä onkin sitten jo toiset herkut, mutta niistä lisää myöhemmin.


2 isoa limppua

6 dl piimää, tarvittaessa laktoositonta
2 dl fariinisokeria
1,5 dl siirappia
1 rkl fenkolin siemeniä murskattuna (enemmänkin, jos olet fenkolin ystävä)
2 tl suolaa
50 g margariinia tai voita sulatettuna
1 pss kuivahiivaa tai vastaava määrä tuorehiivaa
1,5 dl vettä (kädenlämpöistä)
500 g ruisjauhoja
600 g vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan piimä, sokeri, siirappi, fenkolin siemenet ja suola. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen niin kauan, että sokeri liukenee. Lisää joukkoon sula rasva. 

Anna jäähtyä, jos seoksesta tuli kuumempaa kuin kädenlämpöinen. Kun seos on 42-asteista (kuivahiiva) tai 37 asteista (tuorehiiva), lisää joukkoon veteen sekoitettu hiiva. Lisää joukkoon jauhot ja vaivaa huolellisesti taikinaksi. Koneella 6-8 minuuttia, käsin 12-15 minuuttia. Peitä kulho leivinliinalla ja anna nousta kaksi, jopa kolme tuntia.

Jauhota leivinpöytä ja kumoa taikina siihen. Vaivaa sitä vähäsen ja jaa se sitten kahtia. Muotoile leivät pyöreiksi ja laita pellille. Peitä leivinliinalla ja anna nousta kaksinkertaisiksi, tunnin verran ainakin. 

Paista 175 asteessa 45-55 minuuttia tai kunnes leivät ovat kypsiä. Sekoita yhteen 0,5 dl siirappia ja 0,5 dl vettä. Voitele heti paiston jälkeen siirappivedellä kahdesti. Anna jäähtyä rauhassa.

Huom! Katso maidottoman limpun valmistuohje postauksen loppupuolelta.

Hieman liian lämpimänä leikattu siivu saattaa näyttää tältä. Mutta kuka pystyy olemaan maistamatta uunituoretta leipää?

Limput ovat isoja. Ne täyttävät meidän 60 cm leveän uunipellin hyvin tehokkaasti.

Maidottoman limpun voi valmistaa myös veteen. Silloin kannattaa kiehauttaa vesi, siirappi, fariinisokeri, fenkoli ja suola. Lisää sitten maidoton margariini sulamaan kuumaan vesiseokseen. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva ja ruisjauhot. Peitä leivinliinalla ja anna olla vedottomassa paikassa noin 6-8 tuntia. Vaivaa sitten joukkoon vehnäjauhot ja nostata liinalla peitettynä pari tuntia. Jatka sitten leipomista ylemmän ohjeen mukaan. Paistaminen myös samoin. Limpun maku ei ole ihan sama, vaan siitä tulee vähän "maltaisempi". 



Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...