Chili con carne ja Heinän puutarha

Tämä kesä on aiheuttanut harmaita hiuksia monelle kotona chiliä kasvattavalle. Kylmyys, ei viikkoihin aurinkoa ja jatkuva sade jarruttivat chilien satoa. Nyt omissa puskissa on kymmeniä ellei satoja pieniä podeja, mutta riittääkö aika vai ei, kas siinä pulma. Pelastus onneksi löytyy, enkä nyt tarkoita hollantilaisia kitkerän makuisia "punaisia" chilejä. Sen sijaan olen ainakin täältä Keski-Suomesta löytänyt yhä useammasta kaupasta Heinän puutarhan laadukkaita kotimaisia chilejä, jotka ovat oikeasti hyviä. Lajikkeet ovat maukkaita, potkua on, jos valitsee tulisia lajikkeita ja laatu on muutenkin hyvä. 

Koska en ole ollenkaan varma omasta sadosta, tilasin Heinän puutarhalta isommat chilisatsin. (Huom, tämä ei ole mainospostaus. Olen vaan taas kerran erittäin tyytyväinen suomalaisen firman toimintaan ja haluan kertoa siitä teille.) Siitä riittää säilöttävää ja heti käytettävää. En voinut olla tekemättä chili con carnea, vaikka se tällä hetkellä tuottikin hieman vaikeuksia (postauksen lopulla kerron miksi). En ole koskaan tehnyt niin herkullista chiliä kuin Manzano Red-lajikkeesta tuli. 

Monelle chili on vain pelkkää tulisuutta, asiaan enemmän perehtyneet ovat huomanneet, että makuja ja poltteen tyyppejä on erilaisia. Chileissä voi havaita hedelmäisyyttä sitruunan, omena tai vaikkapa aprikoosin aromina. Niissä on viipyilevää poltetta, äkillistä tulisuutta, jotkut lajikkeet ovat ihan tulettomia ja osa on jopa ihan makeita. Chileissä on huomattavasti enemmän variaatioita kuin mitä ikinäkään voisi kuvitella kaupan heviosastolla.

Chili con carne

Monella on oma reseptinsä chili con carnen tekoon. Minäkin teen parilla eri tavalla, tämä on niistä suosikkini. Tässä reseptissä on muutama oleellinen asia. Liha pitää ruskistaa huolellisesti pienissä erissä, että saadaan maistuva paistopinta. Lisäksi pitää käyttää hyvää chiliä. Älkää huoliko, Heinän puutarhan chilejä on näkynyt monissa kaupoissa. Puutarhan Facebook-sivulta voi käydä tarkistamassa, että onko Chili Baari mahdollisesti tulossa lähistölle. Ja onhan minulla tietenkin salainen ainesosa, kuka arvaa? No tottakai suklaata pitää laittaa chiliin. Mutta älä laita mitä tahansa, tumma, ei kovin makea on oikea valinta. Sitten asiaan viimeinkin:

1 rkl ruokaöljyä

3-4 rkl pekonikuutioita

700 g paistijauhelihaa (nauta)

1-3 Manzano Red -chiliä, tai jotain muuta hyvää chiliä

1 sipuli hienona silppuna

valkosipulia maun mukaan

400 g tomaattimurskaa

400 g  kidneypapuja (kypsinä tölkistä tai itse liotettuja ja keitettyjä)

3-4 dl lihalientä (tai kokeile joskus olutta tilalla)

suolaa, pippuria maun mukaan

0,5-1 tl korianteria

0,5-1 tl jeeraa

1 rkl paprikajauhetta

pari lirausta worchester-kastiketta (jos teet gluteenittomana, tarkista sopivuus)

1-2 pala tummaa hyvää suklaata

(Lisää halutessasi chipotlea, oreganoa tai muita haluamiasi mausteita)

Kuumenna pannu kuumaksi. Laita siihen öljy pieni tilkka. Paista pekonia hetki, lisää joukkoon osa jauhelihasta. Ruskista hyvin. Siirrä kattilaan. Paista loput jauhelihasta erissä, lisää johonkin erään sipulit sekä chili paistamisen loppuvaiheessa. Kaada paistetut lihat kattilaan. Lisää joukkoon tomaattimurska, pavut, lihaliemi (tai olut) ja muut mausteet paitsi suklaa. Anna chilin kiehua rauhallisesti kuplien ainakin tunnin, tai kahden ajan. Lisää viimeisen vartin aikana suklaa. Lisää nestettä tarvittaessa. Chilin ei ole tarkoitus jäädä vetiseksi, sen on hyvä olla aika paksua.

Tarjoile esimerkiksi tortilloiden täytteenä tai maissilastujen kanssa.

Kuvissa olevat chilit löytyvät lajikekuvauksineen täältä: http://www.chilit.info/keskituliset-chilit

Tässä alapuolella olevassa kuvassa on Heinän puutarhan chilejä. Kuvassa näkyy myös muutama kaupasta ostettu ko. firman chili. Tilaus puutarhalta onnistui hyvin ja chilit tulivat nopeasti ja tuoreina. Hienoa työtä!

Tässä ihan etualalla näkyy Aji Cristalia. Se on omasta mielestäni raikas, mehevä ja hedelmäinen. Tulisuutta löytyy. Aji Cristal on sellainen joka paikan chili.

Manzano Red on todella mehevä ja hyvänmakuinen chili, poltettakin on. Katso kuinka paksu malto! Tästä chilistä olen tehnyt parhaan Chili con carnen. Tänä iltana teen tästä tuoresalsaa. Mmmmmm.

Manzano Orange, taas paksumaltoisempi ja mehevä chili. Nämä ovat ihan toista kuin kauppojen hollantilaiset punaiset chilit. Kyllä Suomessa osataan chilinkasvatus! 

Starfish näyttää hauskalta! Maku on hieman omenainen ja ai että, kun tämä maistuu hyvältä lämpimissä leivissä! Olen ihan koukussa!

Orange Flamen tuoksuun rakastuin. Se on viettelevä. Tämä on myös sellainen jokapaikan chili, ainakin minulle. Maussa on löydettävissä paprikaa.

Täytetyissä Manzanoissa on potkua. Halkaisin chilit, poistin siemenet ja keskellä olevan seinämän. Laitoin pohjalle lusikallisen pippurituorejuustoa, sitten lusikallinen tai kaksi Chili con carnea. Päälle juustoraastetta ja sitten vartiksi uuniin tai grilliin. Sitten syömään! Näissä on hyvä olla chilipää. Jos olet tottumaton, valitse miedompi täytettävä lajike.

Onneksi on Heinän puutarha, kun omat chilit näyttävät vielä tältä. Cherry Bombissa isoin on kuvassa näkyvä.

Scotch Bonnet Redissä on kymmeniä pieniä podin alkuja.

Pieniä alkuja on kaikissa chileissä, jopa chinenseissä kymmeniä ellei satoja. Olisi nyt edes kuukauden päivät lämmintä, jookosta!

Ai niin. Se syy miksi en ole kirjoittanut hetkiis. Neidin nukkumattomuuden takia en ollut ihan hereillä kokkaillessani. Otin uunista vuoan, laskin hellalle ja alle minuutin päästä otin vuoan nostaakseni sen pöytään, paljaalla kädellä... AUTS! Älä katso viimeistä kuvaa, jos palovammat huimaavat. Minulla on näitä ihania koristepalleroita ja voin kertoa, että ne ovat todella kipeitä. Nyt alkaa vähäsen helpottamaan ja pystyn jo näpyttelemään näppistä. Se on hyvä juttu, koska minulla on pari todella ihanaa leivontaohjetta kirjoittamatta. Niiden kanssa palaan asiaan toivottavasti piankin. (Kunhan palleroiset eivät päätä tulehtua...)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Tortillarullat

Teen tunnustuksen. Rakastan texmexiä - chiliä, tortillaa, creme fraichea, salsaa, tacoja ja niin edelleen. Itselleni teen välillä niin tulisia tacoja, että niitä ei tohtisi syöttää vieraille. Ne ovat omaa ja mieheni herkkua. Neitiä vain naurattaa, kun äiti syö tulista ruokaa. Joskus tulee vähän liioiteltua ja se on hänestä hauskaa, kun äiti juo maitoa silmät vettä valuen.

Vakavasti puhuen chiliä ei kannata laittaa liikaa. Oikein annosteltuna se korostaa ruoan makua ja sitä on suorastaan vaikea havaita ruoasta, koska aromit ovat niin kohdillaan, vain sopiva tulisuus kertoo herkullisesta lisästä. Tuorejuusto on chilin parhaita kavereita. Siihen kun sekoittaa mukaan vielä mausteita ja kanaa, on maukas tortillaläpyskän täyte valmis.

Tortillarullat

3-4 tortillaa, koosta riippuen

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
300 g paistettuja kanasuikaleita, hyvin maustettuna (suolaa, pippuria, chiliä, chipotlea jne)
ripaus jeeraa ja korianteria
pippuria ja suolaa maun mukaan
chipotlejauhetta maun mukaan
1/2 paprika pieninä kuutioina
hyvää chiliä maun mukaan silppuna
cheddaria raastettuna maun mukaan
1 kesäsipuli silppuna
1-2 tomaattia pieninä kuutioina, ei siemeniä
tuoretta korianteria silppuna sekä täytteeseen että koristeeksi, laita maun mukaan

Paista ja mausta kanasuikaleet. Jäähdytä. Sekoita kaikki täytteen ainekset yhteen.

Levitä täyte tortillalle. Kääri tortilla rullaksi ja laita saumapuoli alaspäin jääkaappiin kiinteytymään.

Leikkaa tortillarullat sopivankokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle korianteria. Aseta tarjolle. Säilytys kylmässä.

Joku taas kerran kuvannut iltahämärissä...

Juustoinen orakaskeitto

Että olin tänään tyytyväinen sieniä putsatessani. Joo-o, kyllä pääsin vihdoinkin niiden kanssa tositoimiin! Löysin useamman litran sieniä ihan vaan puolen tunnin pikapistolla paikalliseen pöpelikköön. Madottomia lampaankääpiä, vaaleaorakkaita, kantarelleja (enemmistö) ja pari pikkuista herkkutattia tuli ihan väkisin koriini. Hyttyset ja hirvikärpäsetkin tuntuivat paljon siedettävämmiltä, kun oli jotain minkä vuoksi kärsiä ötököistä. 

Orakkaitakin löytyi sen verran, että pääsin hyödyntymään niiden mietoa makua keiton kokkailussa. Laitoin niiden kaveriksi hieman yrttejä ja Koskenlaskijaa. Siitä syntyi varsin maukas keitto. Kauden ensimmäisessä kunnollisessa sienikeitossa vaan on jotain taikaa. 

Juustoinen orakaskeitto

1 litra putsattuja vaaleaorakkaita (ja/tai kantarelleja)
1 rkl voita
1-2 salottisipulia koosta riippuen
1 rkl kuivaa sherryä
4 dl kermaa, laktoositonta tarvittaessa (osan voi korvata miedolla kasvisliemellä)
75-100 g Koskenlaskija sulatejuustoa (perinteinen)
suolaa ja pippuria maun mukaan
yrttejä maun mukaan, esim. persiljaa ja kirveliä

Silppua sipulit. Pienennä sieniä hieman. Laita pannulle voi. Kuullota sipulia pannulla keskikovalla lämmöllä sekoitellen muutama minuutti. Lisää joukkoon sienet. Nosta lämpö kuumaksi. Paistele sekoitellen niin kauan, että sienistä haihtuu neste. Kaada joukkoon sherry. Paista hetki. Lisää kerma, juusto ja mausteet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä kymmenkunta minuuttia välillä aina sekoitellen. Tarjoile heti.

Keitosta tulee tuhtia tavaraa, annoksesta riittää noin neljälle alkupalaksi. Kaloreita tässä on enemmän kuin laki sallii, mutta ei se ole katastrofi, jos kerran kesässä syö oikein kermaisen sienikeiton. 

Tässä kuvassa näkyy vaaleaorakkaan piikit. Ne ovat aika lyhyet, n. 4-6 millimetriä. Piikit katkeavat helposti. Harmittaa niin kovin, kun en muistanut ottaa kameraa metsään mukaan. Nyt siellä olisi ollut kuvattavaakin.

Vaaleaorakkaan lakki on 5–15 cm leveä, nuorempana kupera, vanhemmiten laakeneva ja epäsäännöllisen muotoinen, melkein jopa aaltomainen. Se on reunoilta pitkään sisäänkiertynyt, sileä tai hieman kuhmuinen. Lakin pinta on kuiva. Vaaleaorakas on nuorena kermanvalkoinen, myöhemmin roosansävyinen tai vaalean kellanruskea. Vaaleaorakkaan jalka on tukeva, noin 3-7 cm paksu. Sienen malto murtuu helposti ja se ruskettuu vaurioitumiskohdistaan. (Ks. oikeanpuoleinen sieni) Tuoksu on miellyttävä ja ei mitenkään voimakas. Vaaleaorakkaan löydän yleensä iäkkäistä kuusimetsistä, joissa aluskasvina on sammal. 

Vaaleaorakkaan voi sekoittaa rusko-orakkaaseen, joka nykyisin luokitellaan vaaleaorakkaan tummaksi muunnokseksi. Aiemmin se on ollut oma lajinsa ja on todennäköisesti näin esitelty vanhemmissa sienikirjoissa. Päältä katsottaessa vaaleaorakkaan voi sekoittaa myös lampaankääpään, mutta alta katsoessa huomaa selvän eron. Lampaankäävällä on pillit, vaaleaorakkaalla piikit. (Yritän myöhemmin vielä tehdä tarkemman jutun orakkaista eli yritän ottaa kameran mukaan metsään.)

Katsaus Chililään:

Habanero Peachillä on kymmeniä nuppuja. Ne eivät kovin hyvin näy kuvassa.

Habanero Lemoninkin kukat ja nuput ovat onnistuneesti piilossa. 

Terassikasvatuksessa olevat chilit ovat venyneet reippaasti pituutta ja ne näyttävät muutenkin mallikkailta. Näissä on pieniä chilien alkuja. Toivottavasti ilmat jatkuvat pitkään lämpöisinä!

On ihan pakko laittaa muutama kukkakuvakin. Tässä yksi rakkaista kärhöistäni: 'Paul Farges'

Clematis 'Aljonushka'

Nämä valkoiset liljat ovat nyt parhaimmillaan.