Kesäkurpitsabrownie ja sienimetsän kuvia

Puh ja huh, mitä menoa ja meininkiä meillä on ollut. Aikuiselämässä on kiirettä, vieraita kävi Porista ja yllätys yllätys - Neiti on taas flunssassa. Tällä menolla Neidillä on rautainen vastustuskyky ennen syyslomaa tai ainakin viimeistään ennen joululomaa. Sen verran paljon hän tekee tuttavuutta virusten ja bakteerien kanssa. Vähemmästäkin muistisolut osaavat tulevaisuudessa torjua ison joukon turhan läheiseksi pyrkiviä pöpöjä. (Antakaa minun edes toivoa niin, jookos!)

Terveellisempien ruokien inspiroimana syntyi kesäkurpitsabrownie, josta vähensin rasvan määrää lisäämällä kesäkurpitsasosetta. Paatuneinkaan makkaranpurija ei osaa erottaa kesäkurpitsan makua mehevästä browniesta. Osan jauhoista voi halutessaan vaihtaa vaikkapa spelttiin tai täysjyvävehnäjauhoihin, jos mielii leivonnaisesta entistä terveellisemmän.

Sunnuntaina mieheltäni meinasi mennä hermot ja ihan syystä. En itsekään enää jaksanut kuunnella itseäni. Olen viimeiset pari viikkoa pähkäillyt sienitilannetta - pitäisi mennä metsään, ei siellä mitään kuitenkaan ole, mutta jos nyt kuitenkin, ääh en nyt viitsi mennä pahoittamaan mieltäni, vakipaikat pitäisi kuitenkin katsoa, entäs kosteikot, nyt tuli tippa vettä, jospa se osui juuri sopivaan sienirihmastoon... Monella sienestyksen ystävällä on varmasti ollut samat mietinnät menossa. Sunnuntaina mieheni sanoi, että mettävaatteet päälle, nyt mennään. Onneksi menimme! Saaliina oli mukava määrä kantarelleja. Nyt jääkaapissa odottaa kaksi taikinaa leipojaa, toivottavasti huomenna ehdin perehtymään niihin iltasella. Säilöttäväksikin jäi reilu satsi.

Kesäkurpitsabrownie

200 g tuoretta kesäkurpitsaa sileänä soseena

50 g voisulaa tai maidotonta margariinia

3 kananmunaa

1 tl vaniljauutetta

---

150 g sokeria

30 g kaakaota

100 g vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

100 g suklaarouhetta, maidotonta suklaata tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi vuoka (minulla oli  24 cm x 24 cm). Sekoita kuivat aineet sokerista suklaaseen kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kesäkurpitsasta vaniljauutteeseen. Yhdistä seokset nopeasti sekoittaen. Kaada leivinpaperoituun ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia. Älä paista kuivaksi. Anna jäähtyä.

Jos et haluaa niin tummaa brownieta kuin minulla, laita vähemmän kaakaota ja lisää jauhoja yhtä paljon kuin poistit kaakaota. Valitse oman makusi mukainen suklaa. 

Kuorrutus

0,5 dl vispikermaa (maidoton vaihtoehto tarvittaessa)

100 g hyvää tummaa suklaata (ja taas maidoton tarvittaessa)

Kiehauta kerma. Lisää joukkoon suklaa rouhittuna. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä niin kauan, että kuorrute on vähän paksumpaa. Kaada brownien päälle ja anna kovettua jääkaapissa pari tuntia. Sen jälkeen voit ottaa leivonnaisen pois jääkaapista ja säilyttää sen huoneenlämmössä. Vähärasvainen koostumus ei pidä jääkaappisäilytyksestä. Huoneenlämmössä koostumus on mehevä ja pehmoinen.

Kuorrutus tuo lisää suklaisuutta. Jos laiskottaa, brownien voi hyvin jättää kuorruttamatta.

Neiti, minä ja minikupit kupuineen. Arvatkaa vaan onko meillä näiden astioiden kanssa varsinaiset prinsessajuhlat? Tiarat ja kaikki, molemmilla...

Sienikuvat ovat napsaistu ilman ihmeempiä keskittymisiä puhelimella ja pokkarikameralla. 

Aurinko kultasi kantarellit niin kauniisti kosteikossa.

Ovatko ufot laskeutuneet? 

Mustesieniä kasvoi vanhalla metsätiellä melkoisia määriä. 

Punajalkahapero (en ole ihan varma lajista) herättää metsässä kulkijan ihastelemaan luonnon kauneutta.

Mustikkakauramuffinit speltillä

Flunssa, toinen flunssa, mahatauti ja huoh, kaikki jotka ovat kierrossa, tuntuvat rantautuvan tähän huusholliin. Olihan se päivähoidon alkamisen myötä tiedossakin, että Neiti alkaa kehittämään vastustuskykyään keräämällä jokaisen pöpön, joka vaan on kiinnostunut meidän perheemme tartuttamaan. 

Tautirupeamasta seurauksena on ollut laiskaa leivontaa ja ruoanlaittoa. Aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt, enkä itsekään nuhanenänä ole mitenkään innokas keittiöimmeinen ollut. Toivottavasti sairastaminen alkaa pian vähentymään. Käsihygienian lisäksi olen lisännyt entistä enemmän kaikenlaisia antioksidantteja ja vitamiineja ruokavalioomme. Herkut hukkuvat marjoihin ja jälkiruokakulhoissa on usein paljon marjoja ja tilkka vaniljakastiketta tai ihan vaan raejuustoa. 

Nämä muffinit syntyivät sairastelurupeaman inspiroimana. Laitoin taikinaan mukaan terveellisempiä aineita - kaurahiutaleita, spelttiä ja paljon mustikoita. Sokeria laitoin säästeliämmin kuin yleensä. Tuloksena ei niin makea, mutta kuitenkin hyvin maistuva leivonnainen, joka toivottavasti auttaa flunssan torjuntatyössä edes psyykkisesti.

Mustikkakauramuffinit
12 kpl

50 g spelttijauhoja
75 g vehnäjauhoja
125 g kaurahiutaleita
100 g fariinisokeria
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl sitruunankuoriraastetta, vain keltainen kuoriosa
---
1 kananmuna
1 prk lohkeavaa sitruunajogurttia
1 dl maitoa
50 g voisulaa
---
200 g mustikoita (tuoreita tai pakastettuja)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele tarvittaessa muffinipelti. Paperisia vuokia käytettäessä kannattaa laittaa kaksi vuokaa päällekkäin. Taikina on aika paksua.

Sekoita yhteen kuivat aineet speltistä kaneliin. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kananmunasta voisulaan. Yhdistä seokset nopeasti yhteen, älä vatkaa tai sekoita liikaa. Nostele joukkoon mustikat. Paista noin 25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä.

Pst. Jos teet maidottomana, käytä vaniljanmakuista soijajogurttia ja hieman enemmän sitruunankuorta.

Ripottele päälle kanelisokeria ennen paistoa lisämakua tuomaan. Voi pojat, mikä kuva. Tämä ei näytä kääntämälläkään järkevältä.

Sitten vaan herkuttelemaan! Tällä hetkellä mustikka taitaa olla lempimarjani. Loistavaa "superfoodia", hyrrr...

Patonkia 45 minuutissa

Usein leivon leipiä joiden valmistaminen saattaa kestää parikin päivää. Pikainen patonki on tervetullutta vaihtelua monimutkaisempiin ohjeisiin. Tämän leivän valmistaa nopeasti ja vain yhdellä kohotuksella. Maku on silti hyvä ja kuohkeutta on, ei toki niin paljoa kuin Jan Hedhin ranskalaisessa patongissa, mutta ihan kivasti kotileivälle. Maku on hyvä ja pinnan saa rapeaksi, sopivaa arkipatonkia siis.

Arkipatonki on meillä nyt pop. Neiti aloitti jokunen aika sitten päiväkotiuransa. Ensimmäinen päivä oli minulle paljon vaikeampi kuin Neidille. Jos näitte päiväkodin liepeillä naisen, joka itki valtoimenaan, se olin minä. Sydämeni särkyi, kun vein lapseni muiden hoidettavaksi. Neiti jäi hyvin mielellään päiväkotiin kavereiden kanssa leikkimään, hänellä ei ollut mitään hätää.

Seuraava kilinä särkyneestä sydämestä kuului, kun tiedustelin Neidiltä, että haenko hänet aiemmin lyhyemmän päiväni vuoksi. Ei, häntä ei saanut hakea aiemmin. Ja minä olin taas se, joka oli sirpaleina. Sitä kun on tottunut Neidin läheisyyteen 24/7, on aika vaikeaa yhtäkkiä huomata, että tyttöni kasvaa isoksi. 

Aika nopeasti neuroottinen suhtautumiseni päiväkotivalmisteluihin muuttui. Olin ennen päiväkotielämän alkua eritellyt päiväkoti- ja muut vaatteet. Kaikki oli kauniisti nimikoituna omalla hyllyllään. Toisella viikolla kaivoin tyytyväisenä vaatteita muidenkin joukosta aamulla nopsasti kynällä nimikoiden. Ruoan suhteen neuroottisuuteni jatkuu. Haluan hyvää ruokaa nopeasti, niinpä meillä on pakastimessa puolivalmiiksi tai valmiiksi asti tehtynä yhtä sun toista. Sopivasti suunnitellen viikonlopusta kuluu pari tuntia ja monikäyttöiset arjen ruoat ovat valmiina. 

Laatuaika Neidin kanssa arkisin on kortilla. Niinpä hyödynnän illat lapsen kanssa touhutessa. Hassuttelut, tyynysodat, satu- ja askarteluhetket sekä pienet leivontahommat ovat nyt iltapuuhia. Iltaisin ei kilinää kuulu sydämestäni. Sen sijaan pienet palaset liimautuvat yhteen niin kuin kylkeeni liimaantunut Neiti. Ikävä hälläkin on, vaikkei iso tyttöni sitä tahdo tunnustaakaan.

Pikapatonki

5 dl vettä, n. 42 asteista (tai 37-asteista tuorehiivaa käyttäessä)

0,5 pss kuivahiivaa tai vastaava määrä tuorehiivaa

1 rkl sokeria

1,5 tl suolaa

8,5-10 dl erikoisvehnäjauhoja

Sekoita hiiva, sokeri, vesi ja 1 dl jauhoja kulhossa. Anna hiivan heräillä 10 minuuttia. Lisää joukkoon suola. Vaivaa joukkoon jauhoja niin paljon, että saat aikaiseksi pehmeän taikinan, joka ei ihan tartu käsiin. Oikeaa jauhomäärää on vaikea sanoa, kun se voi vaihdella jauhojen ja ilmankosteudesta riippuen. 

Nyt tehdäänkin erilailla kuin hiivataikinoissa yleensä. Jaa taikina heti neljään osaan ja muotoile patongeiksi. Laita leivinpaperoidulle pellille. Nostata leivinliinan alla vartin verran. Ripottele pellille hieman vettä. Paista 225-asteisessa uunissa kauniin kullankeltaisiksi, noin vartti. Paistoaika riippuu patonkien koosta ja omasta uunista. Jos haluat pehmeämmän pinnan patonkeihin, voitele ne heti paiston jälkeen vedellä ja jätä hetkeksi leivinliinan alle jäähtymään.

Patonkien malli ei ole niin viimeisen päälle. Kotitekoisuus saa näkyä! Pellillä näkyy sinne tänne ripottelemiani vesipisaroita. Ne tuovat rapeutta pintaan.

Chililä

Scotch Bonnet Redin podit kasvavat vauhdilla, riittäkö aika vai ei, kas siinä pulma.

Aji Umba

Habanero Brown Large

Chililä on vauhdissa, mutta hui, kun on kylmää luvassa. Nytkin on jo todella viileä illalla. Cherry Bombeissa on yli 50 podin alkua. Jamaican mushroom yellow on kasvatellut useaa podia ilman, että olen edes huomannut sitä. Scotch Bonneiteissa on paljon podeja ja ne kasvavat koko vauhdilla. Voi kunpa lämmintä riittäisi vielä tovi!