tiistai 29. syyskuuta 2015

Omenoiden aikaan - karamelliomenahillo

En olisi uskonut kaapivani hillon jämiä kattilasta lusikalla ja syöväni sen ilman mitään muuta särvintä kuten lettuja tai pannaria. Tämä ehkä kertoo sen kuinka herkullista karamellisoidusta omenahillosta tuli. Laitoin siihen hieman sitruunaa taittamaan pahimman makeuden ja suojaamaan omenoita kuorimisen jälkeiseltä tummumiselta. Lisäsin joukkoon vaniljaa pehmentämään makua. Toiseen satsiin laitan kanelia tuomaan syksyn ja talven tunnelmia. Kanelin kanssa pitää olla hieman varovaisempi, koska se tuo voimakasta makua. Pitääkin maistella kesken keittämisen, mikä ihana tekosyy herkutteluun. 




Karamelliomenahillo

500 g sokeria (250 g karamellisointiin, 250 g muuhun)
2 rkl vettä
1 kg omenalohkoja (paino siis kuorittuna ja paloiteltuna)
1 sitruunan mehu
1/2 vaniljatanko halkaistuna, siemenet pyyhkäistynä hillon joukkoon tai 1 kanelitanko

Ota ainakin kolmen litran vetoinen kattila. Purista sitruunasta mehu kulhoon. Kuori ja paloittele omenat kulhoon odottamaan. Sekoita ne kauttaaltaan sitruunamehuun. 

Laita kattilaan 250 g sokeria ja 2 rkl vettä. Sulata sokeri kattilaan välillä ravistellen. Sokeri pitää sulattaa noin meripihkan väriseksi. Hetki liikaa ja sokeri palaa, hetki liian vähän ja sokeri on ylimakeaa. Ole siis tarkkana ja muista, että sokeri on todella kuumaa sulaessaan. 

Kun sokeri on karamellisoitunut, lisää joukkoon omenalohkot. Nyt sokeri jämähtää, älä hätäänny. Sekoittele vaan kärsivällisesti, niin se sulaa taas. Lisää sitten joukkoon loput sokerista (250 g) sekä puolikas vaniljatanko halkaistuna. Jotta saat parhaat aromit irti tangosta, raaputa veitsellä siemenet halkaistusta tangosta ja laita ne omenien joukkoon. Lisää vielä tankokin keittämisen ajaksi seokseen.

Keitä hilloa puolisen tuntia kevyesti poreillen. Omenahillolla on tapana roiskahdella, ole varovainen. Muista myös sekoitella hilloa ettei se ota pohjaan kiinni. Voit painella kauhalla omenoita soseeksi, jos haluat. 

Anna hillon jäähtyä pieni hetki. Ota tanko pois. Purkita sitten puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä. Pidemmän ajan säilönnän suositan tekemään pakastimessa. Kokemukseni mukaan omenahillo ei ole parhaiten säilyviä hilloja.
Hilloa tulee noin 1 litra. 

Viikonloppuna aikaa kului taas metsän siimeksessä. Saaliina suppiksia ja kantarelleja. Mustavahakkaita menin etsimään, mutta niistä ei näkynyt vielä edes pienen pientä alkua. Suppikset sen sijaan olivat aloittaneet reippaan kasvun. Niitä saimme enemmän kuin kuivuriin kerralla mahtuu, ihan kelpo satsi.

Missä on suppilo? Missä on suppilo?

Täällähän minä, täällähän minä. Koriin minä kuulun, koriin minä kuulun. Sinne siis, sinne siis. 
Sienestäjän lastenlaulu à la sienipöhkö

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kantarellipiirakat

Syksy ja sienet, ne lämmittävät mieltäni. Syksystä on tullut lempivuodenaikani. Rakastan tuulen tuiverrusta, ikkunaan piiskaavaa sadetta, kuumaa kaakaota ja tietenkin syksyisen metsän retkiä. Luonnon antimista kelpaa Suomessa laittaa ruokaa ja leipoa herkkuja. 

Se taitaa olla nyt lyhyestä virsi kaunis. Olen koko päivän yrittänyt keksiä tähän muuta kirjoitettavaa, mutta ei, nyt ei sanat luista. Voisin tietenkin valittaa Neidin yhä jatkuvasta flunssasta, mutta en jaksa. En myöskään välitä kertoa valvotuista öistä ja väsyneistä päivistä, ei sekään inspiroi. Ei vaikka kaikenlaista pöhköä olisi kerrottavana kuten se, että hukkasin läppärini. Kuka arvaa missä se oli? No sylissäni tietenkin ja käytinkin sitä kaiken hyvän lisäksi. Kun ajatuksen juoksuni on tällä tasolla, on viisainta pitää teksti lyhyenä ja ytimekkäänä. 

Näiden piirakoiden johtotähtenä on kantarelli, voit käyttää myös herkkutattia, suppilovahveroa tai vaikkapa herkkusieniä kaupasta, jos metsäretki ei inspiroi. Hyvin reipas voin määrä ei myöskään pahenna makua. Jos voin korvaa margariinilla, on tuloksena lehtevämpiä piirakoita. 

Kantarellipiirakat

Taikina:
375 g vehnäjauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
340 g voita
150 g creme fraichea

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola yhteen. Nypi joukkoon voi. Lisää creme fraiche ja sekoita nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa liian kauaa, ettei taikina sitkisty. Laita jauhotetulle pöydälle. Kaulitse taikinaa hieman, taita kolmikerroksiseksi, käännä 90 astetta, kauli taas. Toista tätä 3-4 kertaa. Kääri sitten kelmuun ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi. (Tarvittaessa taikina säilyy pari päivää jääkaapissa. Kokeiltu konkreettisesti, säilyy hyvin.) 

Täyte:

1 rkl voita
1,5 l kantarelleja
1 keskikokoinen punasipuli
pieni pätkä purjoa
3-4 dl palvikinkkua rouheena
100-150 g ruohosipulin makuista tuorejuustoa
pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu
ruohosipulia ja persiljaa maun mukaan

Siisti kantarellit ja revi ne hieman pienempiin osiin. Silppua sipuli ja purjo, rouhi kinkku. Sulata voi pannulla ja kuullota hetki sipuleita sekä purjoa. Lisää joukkoon sienet ja paista niin kauan, että neste haihtuu. Lisää joukkoon kinkkurouhe sekä tuorejuusto. Sekoittele niin kauan, että juusto sulaa. Mausta makusi mukaan. Anna jäähtyä jonkin aikaa. Liian kuuma täyte sulattaa taikinan.

Kauli taikina pitkäksi levyksi. Voit tarvittaessa jakaa taikinan kahteen osaan. Levyn leveys olisi kaksi kertaa valmiin piirakoiden leveys. Laita toiseen reunaan sopivin välimatkoin iso lusikallinen täytettä. Voitele ympäriltä kananmunalla tai vedellä. (Tai käytä omaa piirakoiden tekotapaasi.)


Taita levyn toinen puolikas päälle. Painele taikina täytteen ympärille. Leikkaa piirakoiksi, siisti reunoja tarvittaessa ja painele kiinni. Laita pellille ja voitele. (Jos teet kananmunattomana, voitelu ei ole pakollista. Väristä tulee vain vaaleampi.)

Paista 225 asteessa kauniin kullankeltaisiksi. Aikaa menee 15-20 minuuttia. Tarjoile lämpiminä. Säilytys jääkaapissa parin päivän ajan, pidempi säilytys pakastimessa ja siellä maksimissaan yksi kuukausi runsaasta rasvamäärästä johtuen.


Rakas ystäväni ilahdutti minua lämpöisellä paketilla. Tämä jos joku lämmittää masua. Ystäväni on paras chilinkasvattaja, jonka tunnen. Upeita satoja joka kesä. Ja kun vielä otetaan tämän kesän vaativuus huomioon, niin kertakaikkiaan huippuluokan suoritus! Kiitos ystäväiseni!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kesäkurpitsabrownie ja sienimetsän kuvia

Puh ja huh, mitä menoa ja meininkiä meillä on ollut. Aikuiselämässä on kiirettä, vieraita kävi Porista ja yllätys yllätys - Neiti on taas flunssassa. Tällä menolla Neidillä on rautainen vastustuskyky ennen syyslomaa tai ainakin viimeistään ennen joululomaa. Sen verran paljon hän tekee tuttavuutta virusten ja bakteerien kanssa. Vähemmästäkin muistisolut osaavat tulevaisuudessa torjua ison joukon turhan läheiseksi pyrkiviä pöpöjä. (Antakaa minun edes toivoa niin, jookos!)

Terveellisempien ruokien inspiroimana syntyi kesäkurpitsabrownie, josta vähensin rasvan määrää lisäämällä kesäkurpitsasosetta. Paatuneinkaan makkaranpurija ei osaa erottaa kesäkurpitsan makua mehevästä browniesta. Osan jauhoista voi halutessaan vaihtaa vaikkapa spelttiin tai täysjyvävehnäjauhoihin, jos mielii leivonnaisesta entistä terveellisemmän.

Sunnuntaina mieheltäni meinasi mennä hermot ja ihan syystä. En itsekään enää jaksanut kuunnella itseäni. Olen viimeiset pari viikkoa pähkäillyt sienitilannetta - pitäisi mennä metsään, ei siellä mitään kuitenkaan ole, mutta jos nyt kuitenkin, ääh en nyt viitsi mennä pahoittamaan mieltäni, vakipaikat pitäisi kuitenkin katsoa, entäs kosteikot, nyt tuli tippa vettä, jospa se osui juuri sopivaan sienirihmastoon... Monella sienestyksen ystävällä on varmasti ollut samat mietinnät menossa. Sunnuntaina mieheni sanoi, että mettävaatteet päälle, nyt mennään. Onneksi menimme! Saaliina oli mukava määrä kantarelleja. Nyt jääkaapissa odottaa kaksi taikinaa leipojaa, toivottavasti huomenna ehdin perehtymään niihin iltasella. Säilöttäväksikin jäi reilu satsi.


Kesäkurpitsabrownie

200 g tuoretta kesäkurpitsaa sileänä soseena
50 g voisulaa tai maidotonta margariinia
3 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
---
150 g sokeria
30 g kaakaota
100 g vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
100 g suklaarouhetta, maidotonta suklaata tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi vuoka (minulla oli  24 cm x 24 cm). Sekoita kuivat aineet sokerista suklaaseen kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kesäkurpitsasta vaniljauutteeseen. Yhdistä seokset nopeasti sekoittaen. Kaada leivinpaperoituun ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia. Älä paista kuivaksi. Anna jäähtyä.

Jos et haluaa niin tummaa brownieta kuin minulla, laita vähemmän kaakaota ja lisää jauhoja yhtä paljon kuin poistit kaakaota. Valitse oman makusi mukainen suklaa. 

Kuorrutus

0,5 dl vispikermaa (maidoton vaihtoehto tarvittaessa)
100 g hyvää tummaa suklaata (ja taas maidoton tarvittaessa)

Kiehauta kerma. Lisää joukkoon suklaa rouhittuna. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä niin kauan, että kuorrute on vähän paksumpaa. Kaada brownien päälle ja anna kovettua jääkaapissa pari tuntia. Sen jälkeen voit ottaa leivonnaisen pois jääkaapista ja säilyttää sen huoneenlämmössä. Vähärasvainen koostumus ei pidä jääkaappisäilytyksestä. Huoneenlämmössä koostumus on mehevä ja pehmoinen.

Kuorrutus tuo lisää suklaisuutta. Jos laiskottaa, brownien voi hyvin jättää kuorruttamatta.

Neiti, minä ja minikupit kupuineen. Arvatkaa vaan onko meillä näiden astioiden kanssa varsinaiset prinsessajuhlat? Tiarat ja kaikki, molemmilla...

Sienikuvat ovat napsaistu ilman ihmeempiä keskittymisiä puhelimella ja pokkarikameralla. 
Aurinko kultasi kantarellit niin kauniisti kosteikossa.

Ovatko ufot laskeutuneet? 

Mustesieniä kasvoi vanhalla metsätiellä melkoisia määriä. 

Punajalkahapero (en ole ihan varma lajista) herättää metsässä kulkijan ihastelemaan luonnon kauneutta.

Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...