Minulle tehtiin kuluneella viikolla eräs lääketieteellinen toimenpide. Sairaalakutsun saatuani kerroin äidilleni tästä. Hän ilmoitti heti tulevansa Porista tänne apuihin. Sanoin pärjääväni, onhan minulla Neiti ja Isi. Mutta ei, ehei. Mummi ei ottanut tuota kuuleviin korviinsa. Hän sanoi tulevansa toimenpidettä edeltävänä iltana ja lähtee sitten, kun näkee minun olevan kunnossa. Joskus tiedän, että nyt ei kannata väittää vastaan. Tämä oli niitä hetkiä.
Onhan se ihanaa, kun joku tulee huolehtimaan. Olen todella kiitollinen siitä huolenpidosta, vaikka rehellisyyden nimissä jossain kohtaa se alkoi ottamaan päähän pahemman kerran. Sairaalasta kotiuduttuani menin ohjeiden mukaisesti lepäämään. Ajattelin ottavani ehkä torkut ja olevani rennosti. Nukahtaminen vaan osottautui yllättävän vaikeaksi. Minua kurkisteltiin viiden minuutin välein.
"Onko kaikki kunnossa?" Mummin ääni kuuluu oven suusta. "No on, ihan samalla tavalla kuin viisi minuuttia sitten." vastaan vielä kohteliaasti. (Noin 20 kerran paikkeilla ääneni saattoi kiristyä aavistuksen verran.) "Tarvitsetko juotavaa? Sinun pitää juoda nyt paljon." Kanaemo Mummi tiedustelee. "Kiitos, minulla on äsken tuomasi vesipullo tässä vielä. Pärjään kyllä." Joo-oh, ihana huomata, että rakas äitimuori vieläkin huolehtii tyttärestään.
Aiheutin Mummille vähän sydämentykytyksiäkin. Hiippailin käymään vessassa kaikessa rauhassa. "Missä äiti on?" Mummi kuului kysyvän Neidiltä hätääntyneeseen sävyyn. "Lenkillä!" vastasin aika laillakin sarkastiseen sävyyn. Helpottuneisuus kuului Mummin naurussa. Olen pienen hetken sängystä poissa ja heti huolestutaan, että olenko karannut sairastuvalta. Eipä tullut mieleen pieneenkään lähteä muutamaa askelta pidemmäs vuoteesta, mutta selvästi Mummi luuli toisin.
Parin päivän kuluttua olin jo siinä kunnossa, että Mummi uskalsi jättää minut parantelemaan itseäni Neidin ja Isin hellään huomaan. En kiellä sitä, että ylimääräisestä käsiparista oli valtava apu, kun olin vuoteenomana. Ja onhan ne oman äidin ruoat aina niitä parhaita!
Mutta nyt siihen ohjeeseen. Tämä on helppotekoinen viritelmäni. Hyödynnän taas valmista croissant-taikinaa. Täytteen voi valmistaa ihan kaupan nyhtökanasta tai sitten keitellä sitä itse. Täytteen maustava tacokastikekin löytyy purkista.
Tacorulla
2 pkt croissant-taikinaa
---
Nyhtökanaa n. 400-500 g
tacokastiketta maun mukaan
100-150 g maustamatonta tuorejuustoa
säilöttyjä jalapenoja silppuna maun mukaan
pippuria ja muita mausteita oman mielen mukaan
150 g juustoraastetta
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita yhteen täytteen ainekset. Asettele taikinalevyt kuvien näyttämällä tavalla. Levitä päälle täyte ja taita rulla kiinni. Väliin jää aukkoja. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia tai kunnes rulla on kauniin kullankeltainen. Tarjoile salaatin ja salsan kera. Parhaimmillaan tuoreena. Säilyy noin 2 pv jääkaapissa.
Rullaa voi keventää kuullottamalla kasviksia mukaan. Sipuli, paprika ja porkkana sekä maissi toimivat ihan varmasti. Samoin kikherneet voisivat sopia.
Persimon-salsa
1 persimon hedelmä
1/2 paprika
pieni punasipuli
2 tomaattia
chiliä maun mukaan
liraus ruokaöljyä
limen mehua maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan
Silppua ainekset pieneksi. Sekoita joukkoon öljy, lime, suola ja pippuri. Tarkista maku ja lisää halutessasi tarvittavia aineita. Tarjoa salsa tacorullan ja salaatin kanssa.
Ai niin! Äiti, älä ota tekstiä liian vakavasti. Olet ihana ja minulle kovin rakas! Kiitos vielä kerran avusta!
