Ruususen petit foursit

Yhdet lempimarjoistani alkavat kypsymään. Vadelmat ovat niin ihania pienellä kirpeydellä ja herkullisella aromillaan. Joka vuosi teen pienen annoksen vadelmaviinietikkaa ja muuten säilön vadelmat hillona tai ihan vaan sellaisenaan pakastettuna. Hilloja on kiva käyttää leivonnaisissa aina silloin tällöin.

Nämä pienet ihanat herkkupalat, petit foursit, ovat suloista tarjottavaa. Aina niitä ei ole tarpeen kuorruttaa kokonaan. Ne ovat kauniita ihan ilman upotusta tomusokeriseokseen ja marsipaaniin. Joskus sitä vaan vähemmän on enemmän.

Pohja

n. 20-30 leivosta koosta riippuen

4 isoa kananmunaa

1,5 dl sokeria

50 g voisulaa tai maidotonta margariinisulaa

1,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta, jos teet gluteenittomana

0,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita jauhot ja leivinjauhe yhteen. Sulata rasva. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, kestäväksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Nostele varoen joukkoon rasva ja jauhoseos. Kaada taikina pellille. Paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Anna jäähtyä.

Kasaaminen

pohja

kostutusseos, esim. vettä ja alkoholia

hyvää hilloa 1-2 dl

marsipaania

Kuorrute

tomusokeria

2 dl 

tilkka makuainetta, esim. rommi, ruusuvesi, likööri, mehu

vettä niin paljon, että saat hyvän valuvan tahnan

Leikkaa pohja viivotinta apuna käyttäen suikaleiksi. Kostuta kevyesti. Käytin kostuttamiseen laimeaa sitrusliköörivettä. Välissä on vadelmahilloa. Laitoin päällekkäin neljä kerrosta. Laita jääkaappiin vetäytymään. Voit tehostaa vaikutusta kevyellä painolla päällä. 

Kun pötköt ovat hieman kiinteytyneet, laita päälle marsipaanimassaa. Leikkaa kauniiksi ja tasakokoisiksi paloiksi. Valuta päälle vesitomusokeriseosta. Sekoita siis yhteen tomusokeria ja vettä, jotta saat kauniisti valuvan tahnan. Käytin seoksen maustamiseen ihan pikkuriikkisen ruusuvettä. Sen voi maustaa myös alkoholilla tai mehulla. Värjätä voi halutessaan elintarvikeväreillä. Koristele syötävillä kukilla tai esim. pähkinöillä, suklaarouheella, yrteillä tai marjoilla. Koristella voi millä vaan itse haluaa.

Suloisia, niin suloisia ruusunnuppuja. Väkisinkin tulee Prinsessa Ruusunen mieleen.

Hyvä hillo on ehdoton maun tuoja näin yksinkertaisissa leivonnaisissa. Muuten maku jää tylsäksi ja laimeaksi. Ohut kerros moussea tai jotain maistuvaa kreemiä sopii myös väliin. 

Toivottavasti huomenna saan muutakin kuvattavaa kuin leivonnaiset. Suunnitelmissa metsäretki ja Chililään kurkistelua. Pitäkääpä peukkuja sienien suhteen! Pihassa piipahtanut ritariperhonen aiheutti pienen toiveen perhosten bongaamisessa. Ihanaa, kun on viimeinkin kesä!

Tortillakupit

Tacot ja tortillat ovat suttuista syötävää. Ainakin allekirjoittanut tarvitsisi ihan oikeaa ruokalappua niitä syödessään. Jos ihan rehellisiä ollaan, tarvitsisin sen ruokalapun monen muunkin muun ruoan kanssa. Tortillaongelma on ratkaistu, jos viitsii väsätä hieman. Helpolla kikalla tekee pieniä herkkupaloja suoraan suuhun laitettavaksi.

Tässä näitä pieniä tortillakuppeja. Käytä omia lempitäytteitäsi. Postauksessa ei ole varsinaista reseptiä, vain ideointi ja toteutus kuppiin.

Leikkaa valmiista tortilloista muotilla tms. minimuffinipellille sopivat ympyrät. Painele ympyrät vuokaan, niihin voi jäädä vähän ryppyjä. 

Laita lusikallinen tai pari lempitäytettäsi. Meillä oli paistettua jauhelihaa, jossa oli joukossa sipulia, paprikaa, tomaattia, korianteria, jeeraa, pippuria, suolaa, chipotlea, chiliä (Habanero Brown Large) ja persiljaa. Ripottele päälle pikkuisen cheddar-raastetta. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että juusto sulaa ja kuppi rapeutuu ja asettuu paikoilleen.

Irroita herkkupalat vuoasta.

Tässä lempisalsaani - mangosalsaa. Melkein samoin valmistettu kuin tämän postauksen salsa. Avokado vain unohtui. En muistanut edes ostaa sitä vaikka piti.

Hieman salsaa päälle ja

ei muuta kuin nauttimaan!

Valkosuklainen mansikkajuustokakku

Hmph. Suuri sienisaalis, pöh. Kateellisena olen lukenut muiden sienilöydöistä ja itse olen nähnyt vain muutamia. Tänään menimme varmimpaan sienimetsäämme tutkiskelemaan aarreaittojamme. Saaliina:

• Hirvikärpäsiä, joo-o, ovat ilmestyneet ihastuttamaan luontoa.
• Hyttysiä, pitääkö niiden suorastaan rakastaa minua?
• Madon syömiä keltahaperoita, ei ainuttakaan hyvää.
• Kaksi sappitattia, ei edes punikeita, joita olen jo muualla nähnyt.
• Mustatorvisienet loistivat poissaolollaan.
• Suuri kantarellisaalis riittää yhteen bruchettaan, jos emme liikaa ahnehdi. Vahveronaperoita sen sijaan näkyi paljon, joten parin viikon odotuksen jälkeen tulos voi olla toinen. 
• Yksi kehnäsieni ja erinnäinen määrä jotain muita. Ei rouskuja, ei herkkutatteja, ei juuri muutakaan. Sienimetsät saavat nyt levätä pari viikkoa ennen seuraavaa pistokoetta.

Sienimetsän lisäksi olen saanut viettää lomaa ihanien ja rakkaiden vieraiden kanssa. Aika meni kuin siivillä, kun oli hyvää seuraa. Eilen pistäydyimme maanpäällisessä ostoshelvetissä. Tuurissa tuntui olevan kaikki muutkin suomalaiset, sen verran paljon oli tunkua. 

Opinpa taas jotain. Ei koskaan kannata paljastaa Neidille kaikkia kohteita. Pääpaikkamme piti olla Ähtäri Zoo, mutta kun lapsukaiselle selvisi Miljoonativolin ja Muumipuiston olemassaolo, päätimme yhteisen hyvän nimissä jakaa reissun pariin eri retkeen. Kukaan, ei kukaan, olisi kestänyt Ähtärissä Neitiä, kun kaksi ensimmäistä eläintä olisi katsottu - Joko mennään tivoliin, koska pääseee Muumipuistoon ja sitä rataa. Ähtäri jäi toiseen viikonloppuun ja menemme sinne rauhassa, ilman houkutuksia huvipuistolaitteista. 

Viimeinkin asiaan, tähän vähän erilaiseen mansikkakakkuun. En tiedä, että mistä sain mieleeni tehdä kakun keksireunoilla. Omasta mielestäni ihan kiva ajatus, kakku näyttää hauskalta ja tuo vaihtelua mansikkakakkuihin. 

Pohjaksi tein kääretorttupohjan, josta leikkasin sopivan kokoisen ympyrän. Kekseinä on Pirkan Mireille -keksejä. Niissä oli mansikkatäyte. Jos teet gluteenittoman, valitse gluteenittomia keksejä ja valitse pohjaan pelkkiä perunajauhoja. Munattomaan vaihtoehtoon tee pohja digestive-kekseistä ja voista. Käytä reunaan esimerkiksi Carneval-keksejä. Koristeena on minttua sekä krasseja.

Kääretorttupohja

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

0,75 dl perunajauhoja

0,75 dl vehnäjauhoja (gluteenittomaan sama määrä perunajauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi leivinpelti. Siivilöi yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Nostele kevyesti sekoitellen joukkoon jauhoseos. Levitä pellille ja paista noin 8-10 minuuttia keskitasolla tai kunnes pohja on kypsä. (Voit tehdä pohjasta pienemmän. Tästä annoksesta jää ylimääräistä.)

Munaton pohja n. 150 g Digestive-keksejä ja 50 g voita. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Painele tiiviisti vuoan pohjalle. Tässä tapauksessa tarjoilulautaselle vuoan reunusten sisälle.

Täyte

130 g valkosuklaata rouheena

2 dl vispikermaa

300 g tuorejuustoa

sokeria maun mukaan

1,5 liivatelehteä

Kuumenna kattilassa miedolla lämmöllä 0,5 dl vispikermaa ja valkosuklaa. Sekoittele ja kuumenna niin kauan, että suklaa sulaa. Sekoita joukkoon loput kermasta. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi.

Laita liivate kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Vatkaa valkosuklaakerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Kiehauta tilkka vettä ja liota liivate siihen. Vatkaa liivate juustoseokseen ohuena norona. 

Aloita kakun kasaaminen. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen pala kääretorttupohjasta. Laita pohja tarjoilulautaselle ja laita ympärille vuoan reuna. Kostuta pohja kevyesti. Itse käytin vedellä laimennettua sitruslikööriä. Reunusta vuoka kekseillä. Olisin tarvinnut yhden keksin lisää, jotta olisin saanut ne ihan vierekkäin. Tässä on yhden paketin keksit ja vuoan koko on n. 20 cm halkaisijaltaan.

Kaada täyte vuokaan. Nosta hyytymään useammaksi tunniksi. (Pimeitä kuvia, pimeä kuvaaja...)

Kun kakku on hyytynyt, asettele päälle ainakin litran verran mansikoita. Asettele mansikat siististi ettei keksireunukselle tule painetta. Sitten vielä kuvasaastetta. Kakku edestä, kakku takaa ja hyvä ettei kakku makaa. En osannut valita postauksen kuvia, niinpä iskin niitä tähän roppakaupalla.

Kantarellinaperot pikkuiset, kasvakaa pian! (Kuvattu puhelimella)