Daim-juustokakku

Kananmuna-sokerivaahdon paikka ei ole ikkunassa tai keittiön seinällä. Eikä se muuten kuivu kovin kauniiksi, joten siitä on ihan turha suunnitella ikkunaan koristemaalausta. Lipaston takaa se ei näy, mutta eipä sitä ole kiva raaputtaa sieltäkään irti. Pikkuvinkkinä kerron, että munavaahtosotkun siivoaminen sujuu helpoimmin tuoreeltaan laastilastan avulla. Sama koskee sulanutta jäätelöä, joka pitää siivota lipaston takaa tai lattialle pudonnutta juustokakkumassaa. Ehei, en yleensä ole tällainen kömpelys, mutta pikku apurin kanssa vahinkoja sattuu.

Meidän taloudessa saan vaan syyttää itseäni moisista vahingoista Neidin kanssa. Olen tehnyt melkoisen kasvatusvirheen - olen luonut kakkumonsterin. Neiti rakastaa leivontaa ja tekisi sitä aina. Hän on saanut leipoa äidin kanssa 1-vuotiaasta asti. Otan hänet aina mukaan -ton leivontaan. Tästä nyt sitten vaan on seurannut se, että Neiti haluaisi auttaa aina, kun äiti leipoo, eikä se tietenkään aina onnistu. Neidin pelastamiseksi on tullut tehtyä vähän ylilyöntejä silloin tällöin. En vaan kestä sitä, että on pikkuisen masu kipeytyy äidin leipomusten vuoksi. Siksi joskus tavaraa päätyy sinne minne ei pidä. Tai sitten taikinaan meinaa päätyä väärää ainetta, kun Neiti haluaa tulla auttamaan äidin järjestämästä sijaisaktiviteetista huolimatta. Huomautuksena: Sormivärit eivät toimi kakkutaikinassa...

Puhumattakaan valokuvaamisesta. Huokaus. Voin kertoa, että noin 75 prosenttia ruokakuvia sisältää Neidin sormen, kasvot tai kielen. 20 prosenttia on tärähtäneitä kuvia, kun äiti leikkii matadoria Neidin hyökkäyksiä torjutessaan. Sivutuloksena kehittyy melkoinen pesukonepeppu, salsaaminen sujuu taatusti keinuvin lantein. Neljä prosenttia kuvista on epätoivoisesti valaistu keskellä yötä, kun saa kuvata rauhassa. Onneksi naapurit eivät ole vielä ihmetelleet, että miksi meillä vatkain laulaa keskellä yötä tai miksi yhdessä huoneessa on sellainen valaistus, että lentokentällä näkevät laskeutua, vaikka kiitoradan valot olisivat pois käytöstä. Joskus on vaan niin paljon helpompaa leipoa ja kuvata yöllä.

Neiti on aivan ihana ja rakas, nyt uhmaikäisenäkin, päikkäreitä vastaan taistelevana pakkauksena. Neidin kanssa leivotaan huomenna, nyt äiti teki "aikuisille" Daim-juustokakun pyhäinpäivän jälkkäriksi.

Kakussa ei ole liikaa aineita, eikä muuta kikkailua kuin paistaminen vesihauteessa. Se vaan tekee vissin eron juustokakun rakenteeseen. Koska Daim ja vaniljarahka ovat makeita itsessään, en lisännyt joukkoon edes sokeria. Ohje on 18 cm halkaisijaltaan olevalle kakulle. Reuna ja pohja ovat hyvin ohuita. Kannattaa tuplata pohjan ohje, jos teet kakun 24 cm vuokaan ja puolitoistakertaistaa, jos tuntuu vaikealta tehdä ohutta pohjaa. Siinä olisi se hyvä puoli, että jäisi enemmän keksejä maisteltavaksi.

Daim-juustokakku

Pohja:
7 Daim-keksiä (Paketissa on 8 keksiä, mutta yksi on pakko maistaa itse...)
40-50 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte:
1 prk Valion vaniljarahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g creme fraichea
2 isoa kananmunaa tai 3 keskikokoista
1 tupla Daim rouhittuna

Päälle:
Daim rakeita

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen. Murskaa keksit ja lisää joukkoon sula rasva. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Ota pala foliota ja aseta vuoka sen keskelle. Kääri folio vuoan ympärille. Folio toimii vesieristeenä.
Tähän tyyliin:

Painele keksimurska ohueksi kerrokseksi pohjalle ja reunoille. Nosta pohja odottamaan jääkaappiin. Vatkaa tuorejuusto, rahka ja creme fraiche tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kananmunat ja vatkaa taas sileäksi. Sekoita joukkoon Daim-rouhe.

Ota vuoka jääkaapista ja kaada täyte siihen. Laita uuniin syvä uunipelti (tai muu uunivuoka, johon kakkuvuoka mahtuu) ja nosta vuoka uunipellille. Kaada pellille muutama sentti kuumaa vettä. Paista kakkua 160 asteessa noin tunnin verran. Ota kakku pois, nosta pois myös vesihauteesta ja foliosta. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Ripottele Daim-rakeet päälle ennen tarjoilua.

Sanoinko minä jotain siitä sormesta???