Jamien kalkkuna Wellington

Teimme viime joulun ruoaksi Jamie Oliverin version Wellingtonista. Aivan ihana vaihtoehto kinkulle tai täytetylle kalkkunalle! Ohje saattaa vaikuttaa pitkältä ja monimutkaiselta, mutta ei se loppujen lopuksi niin hankala ole. Kalkkunan voi valmistaa erissä. Sen pystyy paistamaan jo edellisenä päivänä ja seuraavana sitten tekee "Wellington"-vaiheen. Lisukkeeksi sopivat hienosti paahdetut perunat. Wellingtonia valmistettaessa täytyy pitää huoli siitä, että täyte ja kalkkuna eivät ole kuumia, kun laitat ne taikinakuoreen. Jos niin tekee, taikina sulaa ja tulos ei ole onnistunut.

Karpalotäyte:
250 g karpaloita
125 g hillosokeria
pari ruokalusikallista vettä

Kiehauta karpalot ja vesi. Sekoita joukkoon hillosokeri. Keitä parisenkymmentä minuuttia. Jäähdytä. 

Kalkkunan valmistus:
1,5 kg kalkkunanrinta (Huom! Jos käytät tuoresuolattua, älä lisää suolaa)
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
karpalotäyte tai 1 prk valmista karpalohilloa
timjamia maun mukaan, tuoretta mieluusti

Ota kalkkunanrinta puoli tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Leikkaa siihen viilto keskelle ja syvennä sitä kummallekin sivulle. Hiero viiltoon suola ja pippuri. Ripottele päälle Laita vähäsen oliiviöljyä pintaan. Onko muuten ruokaohjetta, johon Jamie Oliver ei laittaisi oliiviöljyä? Levitä vielä karpalotäyte kalkkunaan leikattuun "taskuun". Lisää lopuksi vielä timjamia hillon päälle.

Kääri kalkkuna rullalle ja kiinnitä leikattu kohta hammastikuilla. Voitele uunipannu oliiviöljyllä ja aseta kalkkuna pannulle. Laita lämpömittari paksuimpaan kohtaan kuitenkin täytettä välttäen. Peitä kalkkuna foliolla. Paista 175 asteessa niin kauan, että mittari näyttää 72 astetta. Jäähdytä.

Wellingtonin tekeminen

Iso lehtitaikinalevy (600 g) Huom! lehtitaikinaa löytyy myös maidottomana sekä gluteenittomana

6 pekonisiivua (ks. lopusta vinkki pekonin korvaamisesta)

25 g kuivattuja herkkutatteja

600 g tuoreita herkkusieniä tai 3-5 dl kuivattuja suppilovahveroita

2 oksaa tuoretta rosmariinia
2 rkl voita (maidotonta margariinia)
suolaa, pippuria
1 kananmuna (tai vettä munattomassa vaihtoehdossa)

Laita tatit (tarvittaessa myös suppilovahverot) likoamaan kuumaan veteen. Ota taikinalevy sulamaan. Viipaloi pekoni ja paista se pannulla rapeaksi. Ota lehdet rosmariinioksista ja paista niitä 30 sekuntia pekonien kanssa. Laita seos syrjään ja paista sitten pekoninrasvassa herkkusienet (valutetut suppikset). Lisää sitten pannulle valutetut tatit ja lisää myös tilkka liotusvettä. Anna hautua 10-15 minuuttia tai kunnes pannu on kuivahko ja sienet ovat reunoistaan kauniisti karamellisoituneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä joukkoon voi tai  margariinia ja sekoita sieniä niin kauan, että rasva sulaa. Kaada sienet tehosekoittimeen ja pyöräytä hienoksi. Anna täytteen jäähtyä hetki.

Huom! Pekonin voi halutessaan korvata savuaromilla ja 1 rkl:lla margariinia tai voita.

Jauhota pöytä ja kaulitse taikinalevy noin tuplaten kalkkunan kokoiseksi. Jamie tekee kahdesta levystä, minä oikaisin ja kaulitsin yhden ison levyn.

Ota pois hammastikut kalkkunasta. Levitä toiselle puolikkaalle noin kalkkunanrinnan kokoiselle alalle puolet sienitäytteestä. Aseta kalkkuna päälle ja levitä sen päälle loput sienistä. Ripottele päälle rosmariini-pekoniseos.

Voitele sekoitetulla kananmunalla kalkkunan ympäriltä taikina ja painele taikina kauniisti kiinni. Ummista reunat huolella. Voitele kananmunalla ja paista 180 asteessa 50-60 minuuttia.

 Anna vetäytä hetki. Leikkaa sopiviksi viipaleiksi ja tarjoile perunoiden, kasvisten ja oman mielikastikkeesi kera.

Ette arvaakaan millaiset poltteet minulla on kokeilla sitä uutta konvehtimuottiani. Ikävä kyllä se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Heti kun Neiti näki suklaat, sain taas pitää mahakipu-ihottuma-refluksi - miksi sinä et saa syödä suklaata keskustelun. Näin joulun aikaan se varsinkin on tylsää. Joka puolella on herkkuja monenmoisia ja allergiset jäävät monesta paitsi. Yritin sitten hyvitellä Neitiä ja leivoimme -ton pipareita...

Ensimmäinen satsi oli sellainen, että eihän siitä taikinasta ollut kuin kuulaksi tai savikiekoksi. En ole ihan varma olisiko ampujakaan saanut sitä taikinaa hajalle, joten ehkä kuula olisi ollut parempi vaihtoehto. Vaihtoehtoisesti voisin mennä myymään sitä ankkuriksi tuohon läheiselle venepaikalle.

Toinen satsi käyttäytyi paljon paremmin. Leivottaessa minua suretti kovasti, kun meidän possumuottimme on niin kovin hoikka. Juuri ennen joulua raukkaparka on ollut dieetillä. No, onneksi taikina lihotti possun puolestamme. Siitä tuli hyvinkin pyöreä. Maku pipareissa oli hyvä, mutta ulkonäkö, no joo. Ei nyt ihan kuin Strömsössä. Kolmatta ohjetta kokeilen huomenna ja jos sekään ei toimi, heitän jokaisen valmiin gluteenittoman ohjeen nurkkaan ja sovellan omasta päästäni. Minulla on jo onneksi ajatus siitä, että mikä taikinaohjeissa mättää.