Kollaasi

Kollaasi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Karpalokeikauskakku

Monet varmasti muistavat lapsuudestaan keikauskakut. Nämä sokeriset pehmoiset kakut, joiden tähtinä olivat coctailkirsikat ja ananakset. Perusversio keikauskakusta tuntuu tänä päivänä vanhanaikaiselta, mutta sitten ymmärsin, että mihin se sopii nerokkaasti. Moni on varmasti syönyt jälkiruokana kinuskikastiketta ja karpaloita. Siinähän se onkin! Keikauskakun kinuski ja karpalot, nam!


Vähän kirpsakkaa, mutta niin hyvää! Lisämakeutta kaipaavat voivat tarjota vielä erikseen kinuskikastiketta.

Keikauspäällinen
60 g voita tai maidotonta margariinia
150 g fariinisokeria
5-6 dl karpaloita

Kakkutaikina
250 g vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
yhden tai maun mukaan (luomu)appelsiinin raastettu kuori, vain keltainen osa
125 g voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
150 g sokeria
2 tl vaniljauutetta tai 3 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa
1,25 dl maitoa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele 24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka. Keitä rasvaa ja fariinisokeria hetki. (Huom! Jos teet maidottomana, älä keitä liian kauaa, koska margariini erottuu. Lyhyt kiehautus vain.) Sen verran, että voi ja sokeri sulavat ja seos karamellisoituu hieman. Kaada se vuoan pohjalle. Levitä päälle karpalot.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja appelsiinin kuori. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna kerrallaan. Sitten vaniljauute. Lisää vielä maito ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja levitä vuokaan karpaloiden päälle. Paista 175 asteessa noin 45-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.
Keikauskakku on parasta lämpimänä.

Vähän vaihekuvia:
Karpalot <3


Taikinaa... Tylsä kuva, mutta se minulle nyt anteeksi annettakoon.

Karpalot uppoavat ihanasti taikinaan osittain.





Kinuski kiiltelee pinnassa. Keikauskakku on parhaimmillaan hieman lämpimänä.


torstai 26. marraskuuta 2015

Frozen-synttäriherkkuja

Neidin 5v synttäreitä vietettiin tänään kavereiden kanssa. Huh, mitä meininkiä ja menoa! Äitikin sai laulaa sydämensä kyllyydestä (anteeksi naapurit!) ja leikittää lapsia Olafin nenän kiinnityksen, onginnan ja monen muun leikin varjolla. 

Kokemus on opettanut minua sen verran, että osa tarjottavista on ihan suosiolla kaupan herkkuja, keksit, vaahtokarkit (Olaf oli ideana tietty) ovat helppoja ja takuulla maistuvia herkkuja. Samoin perinteiset coctail-tikut ovat suosikeita vuodesta toiseen. Niissä saa helposti lapsille kasviksia tarjolle. Tein tällä kertaa kaikki tarjottavat sellaisiksi, että ne sopivat jokaisen ilmoittautuneen ruokavalioon (suomentajan huomautus: Neidin ruokavalio oli isoin rajoittava tekijä). Kakku oli munaton, muffinit munattomia ja maidottomia. Jouduin vielä muuttamaan suunnitelmiani kesken kaiken, sillä tilaamani Elsa-nukke kakkua varten ei saapunutkaan luvatusta huolimatta ajoissa perille. Kiitos vaan Suomen Posti. Yleensä olen ymmärtänyt lakkoja ja lakkoilijoita, mutta nyt alkaa kertymään vähän liikaa. Kaksi myöhästynyttä pakettia (isänpäivän lahja tuli myöhässä, tilattu ajoissa. Nyt tämä nukke) sekä kolme hukattua pakettia on ihan liikaa kolmen kuukauden aikana. Tämä tästä Postista, en paasaa siitä enempää tai tulen kirjoittaneeksi piip-piip-piip. Onneksi Jyväskylästä löytyy nykyään Confetin myymälä, josta löysin Elsa-kakkukuvan. 

Elsa-kakun tein tästä pohjasta (Katso postauksen loppupuolelta. Tuplana taikina = 60 cm leveälle pellille pohja, josta leikkasin ympyrät. Kaakaon määrää voi vähentää, korvaa vähennetty vehnäjauhoilla 1:1.), aprikoosihillosta ja ihan vaan kermavaahdosta täyte. Kuorrutteena vaaleansiniseksi värjättyä sokerimassaa sekä kermavaahtoa. Tarvittaessa voi käyttää margariinista, vaniljasta ja tomusokerista tehtyä kreemiä sokerimassan alla tai soijavispistä vatkattua vaahtoa. Vohvelipohjainen kakkukuva kannattaa laittaa vaahdon päälle, koska se tarvitsee kosteutta leikkautuakseen kauniisti. Kuva kannattaa laittaa kakkuun ainakin kuusi tuntia aiemmin, jotta se ehtii kostua. Kakku on koristeltu sivuista sokerimassalla, päällä on kermavaahtoa. Sivuissa on vielä tomusokerivesiseoksella liimattuja lumihiutaleita. 

Suuret suunnitelmani yhdestä sun toisesta jutusta kaatuivat ajan puutteeseen. Olen nimittäin tässä syksyn aikana normaaliin arkitouhuun yhdistänyt vielä opiskelunkin. Joskus sitten isona pystyn auttamaan entistä paremmin allergiasta ja astmasta kärsiviä tavalla tai toisella. Mutta ei siitä sen enempää. Kerron vaan, että miksi julkaisutahti on tavallista hitaampi. 



Jaa kiire vai kakun teossa? Huolellinen jälki on kaukana tästä kakusta...


Maidottomat ja munattomat banaanimuffinit
12 kpl

2 dl sokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
---
2 banaania soseutettuna
150 g soijajogurttia (tai tavallista jogurttia)
0,5 dl soijamaitoa (tai tavallista maitoa)
100 g maidotonta margariinia sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita valmiiksi muffinivuoat. Rasvaa pelti tarvittaessa, levittele paperivuoat tai tee niin kuin minä - ota esiin silikoninen muffinivuoka ja älä tee sille mitään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon kosteat aineet, älä vatkaa. Jaa taikina 12 muffiniksi. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä. Kuorruta esim. soijavispillä ja koristele halutessasi. 



Kaupan herkkuja ja astioita. Voi sitä kerran vuodessa mennä kertakäytön kanssa, säästän luontoa sitten muissa asioissa.


Arvatkaapa, että oliko ilmapallopumppu hukassa. No, ainakin tämän mamman keuhkot saivat hyvää harjoitusta ilmapallojen kanssa.

Katsokaa hei, minäkin osallistuin teemaan!

Jostain syystä rakasta Mariah Careyn joululaulua. Tässä on tämän joulun lempparivalosarjani. Siirappista, mutta ei sen väliä. Joskus saa olla siirappinen muuallakin kuin keittiössä.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Krooninen huono omatunto ja kuolaa näppiksellä (ohjeena teeleipäset)

Elämän ruuhkavuodet ovat antaneet meille parastaan ja pahintaan. Olen iltaisin jo kolmeen kertaan alkanut kirjoittamaan postausta Neidin nukahtamisen jälkeen, mutta tuloksena on ollut koneen viereen nukahtanut äiti, joka on kuolannut pöydälle ja näppikselle. Onneksi en ole vahingossa julkaissut tälläistä pää-näppiksellä-siansaksa-postausta. Joskus sitä vaan pitää myöntää itsellensä olevansa väsynyt ja antaa armoa vaikka omatunto kolkuttaisikin. Niinpä olen sitten keskittynyt perheeseen ja arkielämään vähän aikaa voimia kerätäkseni. Kaikki muu on saanut olla hetken rauhassa. 

Tällä hetkellä keräilemme vieläkin voimia. Neiti korvatulehduksen kera, minä flunssan kourissa. Päässä kolkuttaa Neidin lausahdus tulevista synttäreistä - Äiti, muista sitten, että kaikki ihastelevat sitä Elsa-kakkua, minkä sinä teet. Heh, ei mitään pieniä paineita tyttäreni asettanut minulle. Kaikki ideat otetaan vastaan! Tällä hetkellä ei ole oikein postin kulkuunkaan luottaminen, joten joudun aikamoisen haasteen eteen, jotta voin toteuttaa Neidin toivomat Frozen-juhlat. Onneksi olen jotain rekvisiittaa jo löytänyt ja ideoinut aika lailla leivonnaisiakin. Hopea-valkoinen joulukoristelaatikko pelastaa paljon lumihiutaleineen ja tähtineen. Joskus on hyötyä siitä, että on joulupöffeli! 

Mutta jospa siirtyisin asiaan. Ohje on tällä kertaa hyvin helppo ja lyhyt. Meidän perheen arkilausahdus tällä hetkellä. Ruoan on oltava helppoa ja nopeaa. Lämmin leipänenkin voi olla hyvin nopea, kun muistetaan vanhat kunnon teeleivät.


Sconesit eli teeleipäset

7 dl jauhoja
1-2 rkl sokeria
60 g voita tai maidotonta margariinia
3,5 dl maitoa tai kermaa+maitoa, tarvittaessa kauramaitoa
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Nypi yhteen jauhot, leivinjauhe, suola, sokeri ja rasva. Lisää maito ja sekoita nopsasti taikinaksi. Kaulitse noin 1-2 cm levyksi. Ota muotilla n. 5 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Aseta vierekkäin leivinpaperoituun vuokaan (n. 25 cm x 25 cm). Yhdistä varoen lopputaikina ja ota niin paljon ympyröitä lisää kuin vain suinkin saat. Paista n. 16-20 minuuttia tai kunnes leipäset ovat kypsiä. Tarjoile lämpiminä esimerkiksi juuston tai hillon kanssa.
Ennen paistoa.

Mmmm. Uunilämpimiä, niin makoisia.

Näihin tulee voin ja leivinjauheen ansiosta kiva rakenne.