perjantai 30. joulukuuta 2016

Pikkuherkkuja

Eilen illalla meillä oli ihana hetki ihan kahden. Neiti meni nukkumaan ajoissa ja sain nauttia mieheni seurasta ja laadukkaasta viihteestä herkullisten pikkunaposteltavien kera. Niin mukava fiilis ja oli oikein mukava mennä nukkumaan. Juuri kun olin nukahtamassa, lapsukainen kapusi viereen. Ei kulunut aikaakaan, kun huomasin peittoni lähtevän, taas. En tajua tuota kuinka taitava peittovaras Neiti on viereen tullessaan. Isi on viisas ja pakenee sohvalle nukkumaan, minä sen sijaan yritän taistella oikeudestani sänkyyn ja omaan peittoon. Fiksua sitten tai ei.

Joskus mietin puolitosissani (no, tuhannesosa tosissani), että evoluutio ei ole lopettanut ihmisiltä karvankasvua lapsista johtuen. Tarvittaisiin jonkinasteinen turkki öisin, jotta voisi nukkua lämpimässä, sillä peittovaras on hyvin ovela. Se odottaa, että nukahdat oikein makeasti. Sitten heräät tunnin päästä ohuessa pyjamassasi hampaat kalisten. Tässä kun olisi paksumpi turkki, niin sitä tarkenisi paremmin. Mutta miellyttävämpinä vaihtoehtoina tarkenemiseen omassa rakkaassa sängyssäni ovat kuitenkin muut keinot, kuten pukea hyvin paksu pyjama, varata loputon varasto vilttejä sängyn viereen tai hankkia makuupussi. Alan kallistua viimeiseen vaihtoehtoon. Tai niin no, kai Neiti senkin saisi kammettua pois päältäni. Ehkäpä pitääkin ostaa hänelle makuupussi ja peittoni saisi sen jälkeen olla rauhassa.

Mutta asiaan taas kerran. Rakastan pikkusyötäviä, sormiruokaa, naposteltavia, ihan millä nimityksellä vaan. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä. Näiden suupalojen ideana oli saada jääkaapista loppuja jouluksi varattuja herkkuja pois. Muut ruoat osasin laskea hyvin, mutta juustoa, päärynöitä ja parmankinkkua jäi vähäsen yli. Niistä lähdin kasaamaan erilaisia herkkuja muistissa Jamie Oliver.

Mozzarella-parmankinkkupalat

Nämä herkkupalat kasataan haarukoihin. En anna tarkkoja määriä, kerron vaan mitä yhteen haarukkaan laitetaan. 

0,5-1 siivu parmankinkkua
1 pala mozzarellaa (n. 2 cm suuntaansa)
1 mintunlehti
1 pala vesi-/hunajamelonia (n. 2 cm suuntaansa)

Laita meloni ja mozzarella haarukkaan, aseta mintunlehti sopivaan kohtaan, kiepsauta kinkku ympärille. Valmis!


Valkosuklaa-sinihomejuustopalat (n.12 kpl riippuen päärynän koosta)

ruissipsejä (niitä kupin mallisia)
1 rkl voita
1 kiinteä päärynä
2 tl sitruunanmehua
2 cm pala purjoa silputtuna
suolaa ja pippuria maun mukaan
Stiltonia/Auraa (sitä menee maun mukaan noin  2 cm suuntaansa kokoinen palanen ruiskupin pohjalle)
25 g valkosuklaata

Kuutioi päärynä pieneksi, sekoita mukaan sitruunamehu. Sulata voi pannulla kohtalaisella lämmöllä. Laita pannulle purjo, kuullota hetki. Lisää päärynäkuutiot. Sekoita varovasti ja kypsennä muutama minuutti niin ettei päärynä pääse hajoamaan. Ei siis liian kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna jäähtyä.

Laita ruissipsiin homejuustoa, sitten sopivasti päärynää ja lopuksi vuole valkosuklaasta lastuja päälle. Valmis!

Huom! Jos tarjottavan pitää olla gluteeniton, leikkaa sopivia paloja tummasta gluteenittomasta leivästä. Voitele kevyesti.


Päärynä-homejuusto-parmankinkkupalat

1 päärynä
sitruunanmehua
Stiltonia/Auraa
parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua

Pese päärynä hyvin, leikkaa viipaleiksi. Sudi päärynän päälle sitruunamehua kevyesti, estää tummumista. Laita päälle sopiva palanen homejuustoa. Kiepauta ympärille kinkkua. Valmis!


Maustepurkkikokoelmani sai taas muutaman ihanan lisän. Jännä juttu miten tykkään näistä vaikka en yleensä pidä mistään liian krumeluurista. Ihan mukavat rivistöt ovat jo hyllyllä.



Hyvää, herkullista ja turvallista vuodenvaihdetta!




perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua Neidin suklaatalon merkeissä

Nyt meillä alkaa joulunvietto olemaan enemmän kuin lähellä. Koti on puhdas ja koristeltu, ruokavalmistelut ovat hyvällä mallilla ja Neitikin on vielä jännittyneempi kuin viulunkieli. Voisin vannoa, että hän eilen melkein onnistui kiipeämään seinää pitkin. Muistan kyllä itsekin kuinka jännittävää jouluna oli lapsena, mutta en minä nyt ihan noin mahdoton ollut, enhän?

Meillä oli pitkät keskustelut Neidin kanssa, että mikä on meidän tämän joulun piparitalo. Onko se linna, onko se Transformers, onko se majakka vai purjelaiva? Sitten sanoin taikasanan suklaa ja kappas! Ongelma ratkaistu. Pääsimme yksimielisyyteen alta aikayksikön ja suklaatalo oli sillä päätetty.

Suklaatalon tekeminen olikin nopeaa puuhaa. Oikeastaan ainoa juttu, joka on mennyt ihan putkeen ja sujunut ongelmitta. Tiikerikakun otin ihan liian ajoissa uunista, fleur de sel-toffeen tein ihan liian hyvissä ajoin ennen joulua (syöty - hups), imelletyn perunalaatikon unohdin uuniin (koelaatikko, onneksi!), pari lahjaakin muuttuivat lennosta toisiksi, kun alkuperäiset eivät sitten ehtineetkään perille.

Neidin kanssa meillä oli ihan tosi kivaa, kun koristelimme taloa. Lumiesteetkin löytyvät ja ikkunalta joulukoristeita. 6-vuotiaan luovuus oli valloillaan. Joululaulut soivat taustalla ja meillä oli todella tunnelmallista. 

Suklaatalo

6 levyä suklaata
koristeeksi haluamiasi karkkeja
piipuksi Paksu Pepe XXL

Leikkaa varovasti terävällä puukolla talon osat. Meillä oli Pandan tummaa suklaata. Leikkasin päästä pois kahden palan levyiset kappaleet pitkistä seinistä. Päätykolmiollisen levyn leikkasin niin, että matalin kohta päätykolmiossa oli kaksi palaa matalammalla kuin korkea keskikohta. Sillä sain ihan nätin kulman kattoon. Kattolevyt ovat kokonaiset levyt. Oven leikkasin pitkästä sivusta jääneestä kappaleesta, tai niin juu, Neiti leikkasi. 

Sitten vinkkinä: Jos suklaa on kovin kylmää, se lohkeaa helposti. Kuuma veitsi voi auttaa leikkaamisessa. Sulata varovasti suklaata lautasella. Dippaa yhteen liitettävä osa suklaaseen ja yhdistä osat. Pidä hetki paikoillaan, jotta suklaa jähmettyy. Kasaa talo loppuun ja anna kuivua seuraavaan päivään. (Pikeeriäkin voi käyttää kasaamiseen halutessaan.) Sulata vähän suklaata ja kiinnitä haluamasi koristeet taloon. Pandan Paksusta Pepestä tulee hyvä savupiippu. Sitä kannattaa vaan leikata ja muotoilla suklaapalan vastakappaleeksi, jotta saat sen kiinnitettyä kattoon sulalla suklaalla. 

Tuossa kuva mökistä ennen koristelua. En alkanut leikkaamaan ikkunoita tai oviaukkoa. Tumma suklaa lohkeaa todella helposti. Pikeerillä pystyisi tekemään hienot ikkunat ja oviaukon, jos on viitseliäisyyttä.


Vinkki allergisille/intolerantikoille/keliaakikoille karkin ostajille!

Kävin tänään Porin Kauppahallin Karkissa. Luulin jo ostaneeni kaikki joulukarkit, mutta kun kävelin tästä aivan ihanasta karkkikaupasta ohi, minun oli ihan pakko poiketa ostoksille. Hyllyiltä löytyi paljon gluteenittomia ja maidottomia, sokerittomia ja laktoosittomia tuotteita. Ne olivat hyvin merkitty ja henkilökunta oli tietäväistä ja auttavaista. Ihan mahtavaa! 

Nyt mukaani tarttui Kultasuklaan Rocky road-suklaata, Dammenbergin Minttusuklaata (gluteeniton, pähkinätön, kananmunaton, laktoositon (saattaa sisältää maidon jäämiä, siksi ei maidoton) ja kosher. Sitten löysin täältä ihania Sahlmanin toffeita ja jouluisia piparminttukarkkeja, mutta ne päätyivät heti eteenpäin. Porin reissuille tuli yksi vakiopaikka lisää, missä pitää aina käydä.



Rakkaus leipomiseen näkyy meillä kuusessakin.

Nyt toivotan teille kaikille 

Hyvää, rentouttavaa ja etenkin herkullista Joulua!


maanantai 19. joulukuuta 2016

Briejuustokakku viikunahillolla

Olen aina rakastanut ja tulen varmasti aina rakastamaan brien, piparkakun ja viikunahillon yhdistelmää. Minulle on jo pidemmän aikaa tullut olo, että haluan jalostaa tämän kolminaisuuden kakkumuotoon ja nimenomaan juustokakuksi. Mietintä ja testivaihe sujuivat hyvin nopeasti. Tulos on omaani ja testiryhmäni makua varsin tyydyttävä. Kermainen, pehmeä maku yhdistettynä piparkakun rapeuteen ja viikunahillon ihanaan aromiin on juuri sopivaa. Kakku valikoitui joulupöydän jälkiruoaksi kertaheitolla.


Pohja

200 g piparkakkuja (gluteeniton/kananmunaton tarvittaessa)
100 g voisulaa 

Täyte

200 g brietä
2 dl vispikermaa
400 maustamatonta tuorejuustoa
(sokeria oman maun mukaan, jos haluaa)
1 liivatelehti + tilkka vettä

Päälle

Vaniljaista viikunahilloa 2-3 dl (linkki vie blogissa aiemmin julkaistuun reseptiin)

Tee viikunahillo ajoissa tai käytä kaupan viikunahilloa.  Laita brie pakastimeen noin 30-60 minuutiksi. Ota se pois pakastimesta ja raasta se. Laita kattilaan vispikerma ja brieraaste. Kuumenna sekoittaen kattilassa niin kauan, että brie sulaa. Voi olla, että osa kuoresta jää sulamatta, siksi brie kannattaa raastaa. (Pakastaminen helpottaa raastamista.) 

Anna briekerman jäähtyä. Sulata voi ja murskaa piparit. Yhdistä piparit ja voi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 20-22 cm) pohjalle. Painele piparimurskaseos pohjalle. Voit tehdä vähän reunojakin, jos haluat. Kakun makuun sopii aika paksu pohja. 

Laita liivatelehti likomaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto ja briekerma yhteen. Sulata lionnut liivatelehti kiehuvan kuumaan vesitilkkaan. Kaada liivate ohuena nauhana juustomassaan koko ajan vatkaten. Laita juustomassa pohjan päälle. Voit muotoilla massan pikkuisen reunoille nousevaksi, niin saat hillon hyvin kakun päälle. Levitä päälle lopuksi hillo. Laita kylmään ainakin neljäksi tunniksi.

Huomioita: Älä yhdistä tuorejuustoa liian kuumaan briekermaan tai tuorejuusto sulaa. Voit tehdä kakusta munattoman käyttämällä kananmunattomia piparkakkuja. Gluteenittomaan käytä gluteenittomia piparkakkuja. 


Piparkakkujen murskaamisen ei tarvi olla ihan niin justiinsa, vähän isompiakin sattumia voi olla.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Taatelikakku (munaton)

Jännä homma miten kiire lisääntyy ennen joulua. Sitten kun joulupöffeli menee vielä ostamaan höyrypesurin, niin melkoinen yhtälö on valmis. Nyt meillä voi joulun halutessaan viettää kaapissa tai missä vaan sängyn alla. Villakoirat ovat saaneet häädön ja kotona on jo jouluisen kaunista.

Minulle joulun tuo taatelikakku muodossa tai toisessa. Neidin allergian vuoksi tein taatelikakunkin nyt varmuuden vuoksi kananmunattomana. Suunnitelmissa on ollut yhtä sun toista muutakin, mutta kun tämä pöffeli on nyt vähäisellä vapaa-ajallaan siivonnut ja koristellut. Koristelimme joulukuusen jo jokin aika sitten. Siinä huomasin, että seuraava sukupolvi jouluhirmuja on kasvamassa. "Äiti, et sinä sitä koristetta siihen voi laittaa, niitä on muuten kaksi samanlaista vierekkäin." Ei ole oppi mennyt ohi pienten korvien. Muutenkin Neiti on oppinut ymmärtämään äidin väriteemoja. Tietenkin, kun nyt on punainen ja hopea, niin onhan se tarpeeksi värikästä hänelle. Neidin oma valinta huoneeseensa oli pinkki-violetti-valkoinen. Ei liene yllätys, kun on kyse 6-vuotiaasta tytöstä.

Mutta jospa palaisin taatelikakkuun. Näissä kuvissa taatelikakulla on ikää jo parisen viikkoa. Se siis säilyy erinomaisesti ihan huoneenlämmössä. Ainoa huomattava asia on pienehkö kuivahtaminen pitkässä säilytyksessä. Tuoreena kakku on ihanan mehevää.


Taatelikakku

2,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta
------
taatelipaketti + 3 dl vettä
100 g voita
1 tl vaniljauutetta
1 prk kermaviiliä
2 rkl siirappia
n. 1 dl kermamaitoa (siis osa maitoa ja osa kermaa tai ihan vaan kulutusmaitoa)

Irroittele taatelit kattilaan, tarkista ettei ole kiviä. Lisää vesi. Keitä taateleita pehmeiksi niin kauan, että vesi on melkein haihtunut. Ota pois levyltä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kuumaan seokseen voi sulamaan. Anna jäähtyä hetki.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin kahden litran vuoka. Yhdistä kuivat aineet sokerista leivinjauheeseen. Lisää taatelivoiseokseen vaniljauute, kermaviili, siirappi ja 1 dl kermamaitoa. Yhdistä kuivat ja kosteat seokset kevyesti sekoittamalla. Lisää maitoa tarvittaessa, jos seos jää liian paksuksi. Maidon määrä vaihtelee mm. sen mukaan kuinka paljon vettä on jäänyt taateleihin keittämisen jälkeen.

Paista uunissa alatasolla noin 45-60 minuuttia tai kunnes kakku on kokeiltaessa kypsä. (Tikkuun ei jää taikinaa.) Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten.

Ihania lautasia eikö? Joulupöffeli sortui tilaamaan itselleen Valkoinen tonttumetsä -sarjaa (Linkki vie Apilanlehden sivuille. Kyseessä ei ole blogiyhteistyö, vaan olen ihan itse maksanut astiat.) sen verran, että sain perheellemme pienen kattauksen näitä. Aivan ihania astioita, selvittävät konepesunkin kuin vettä vaan! Hyvä ominaisuus juhla-astioita. Viimeinkin minulla on siis jouluastiat. Ihan kuin niitä astioita ei olisi muutenkin tarpeeksi. *viheltelee* Tilasin minä joulukuusenkin UK:sta, kun en Suomesta löytänyt sopivaa. Ihan mahdotonta olla joulupöffeli! Kuusesta kuva myöhemmin. Nyt kuvissa sembramännyn kävyistä tekemiäni askarteluja. Luonnon aineksista saa monesti tehtyä aivan ihania juttuja. 






Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin....