lauantai 27. syyskuuta 2014

Minttusuklainen mutakakku (munaton)

Olen jo aikaisemminkin kertonut Neidin edistysaskelista allergiataipaleella. Nyt minulla on lisää kerrottavaa. Neiti on enenevissä määrin käyttänyt maitoa viimeisen neljän viikon ajan!!! Tuntuu ihan uskomattomalta! Eilen tein meille hampurilaiset ja minulta pääsi itku, kun pystyin laittamaan Neidille juustoa hampurilaiseen. Oikeastaan se itku tuli, kun Neiti söi niin hyvällä ruokahalulla. Muutamaa muutakin herkkua on kokeiltu. Brunbergin laktoositon maitosuklaa on ollut hitti, puhumattakaan tavallisesta jogurtista. Neiti rakastaa myös spagettipaistosta, jonka teen hyvään kanaliemeen ja ruokakermaan. On ollut niin ihanaa tehdä samaa ruokaa koko poppoolle.

Kananmunaa emme ole vielä uskaltaneet kokeilla. Muutenkin tämä testailu on hurjan hidasta. Olen heittänyt romukoppaan metodin, jossa testataan päivän aikana aluksi vähän ja sitten annosta lisätään saman päivän aikana reippaasti, jos oireita ei tule. Sen sijaan olen antanut joka päivä ihan vähän. Olen aloittanut puolesta teelusikallisesta ja lisännyt annosta hitaasti. Maidon olen lisännyt ruokiin tai antanut hapanmaitotuotteita, koko ajan hitaasti, mutta varmasti. Samaa olen tehnyt muiden ruoka-aineiden kanssa kesän aikana. Nyt allergialistalla on enää muna, kala, sinappi, ruis ja ohra. Olen melko varma rukiin ja ohran sopivuudesta, mutta pidän tahdin hitaana ja lisään ne myöhemmin kokeiluun.  


Neidin herkkua on ollut suklaaleivonnainen muodossa tai toisessa. Äitinsä tyttärenä hän rakastui tähän minttusuklaiseen mutakakkuun. Parasta tässä on se, että sitä ei edes arvaisi munattomaksi. Kakun saa helposti tehtyä vegaaniseen ruokavalioon soveltuvaksi. Kurkkaa vinkit postauksen loppupuolelta.

Minttusuklainen mutakakku

3,5 dl jauhoja
2 dl sokeria
1 dl kaakaota
0,75 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
---
1 dl juoksevaa margariinia tai sulatettua voita
1 rkl siirappia
1-2 tl piparminttuaromia
1 tl valkoviinietikkaa
2 dl maitoa tai soijamaitoa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita yhteen kuivat aineet jauhoista suolaan ja kosteat aineet margariinista maitoon eri kulhoissa. Yhdista seokset nopeasti lastalla tai lusikalla sekoittaen. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Voit laittaa vuoan pohjalle leivinpaperin, se helpottaa siirtämistä. Paista uunissa noin 18-22 minuuttia. Älä paista liian kypsäksi. Anna jäähtyä ihan rauhassa huoneenlämpöiseksi. Ota kakku pois vuoasta ja laita tarjoilulautaselle.

Kuorrute

1 dl vispikermaa
150-200 g maitosuklaata (osa voi olla tummaa suklaata) rouhittuna
Muutama tippa piparminttuaromia

Koristeluun suklaapalleroita tai suklaarouhetta

Kiehauta kerma ja ota se pois levyltä. Sekoita joukkoon suklaarouhe. Sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Kun se on tarpeeksi paksua, levitä se kakulle. Suklaan määrä riippuu siitä, että kuinka jämäkän kuorrutteen haluat. Vähemmän suklaata on yhtä kuin juoksevampi kuorrute. Koristele esimerkiksi minttusuklaapalleroilla (Pirkka).

Allergia- ja ruokavalioinfo
Kakusta saa myös maidottoman, jolloin se sopii vegaaneillekin. Käytä soijamaitoa ja maidotonta margariinia. Kuorrutuksen voi valmistaa maidottomasta margariinista ja tummasta maidottomasta suklaasta (Brunberg, Panda, Urtekram). Lue tuoteselosteet raaka-aineista huolellisesti. Sulata miedolla lämmöllä 50 g maidotonta margariinia (t.sin. Keiju) ja 150 g maidotonta suklaata. Sekoita tasaiseksi ja kuorruta kakku. Esimerkiksi Pirkalla ja Rainbow'lla on tummat minttutäytesuklaat, jotka ovat maidottomia. 

Mutakakkua ilman munia ja se on jopa ihan kuin mutakakkua! 


tiistai 23. syyskuuta 2014

Vaniljainen karamellipäärynähillo

Meillä on säilötty, säilötty ja säilötty ja säilötty vielä vähän lisää. Kasvimaalta on kerätty jo melkein kaikki, joten viikonloppu kului sujuvasti sitä käsitellessä. Puolukat, loput yrtit ja chilit ja vaikka mitkä muutkin vaativat vielä huomiotaan. Keittiössä on vuoron perään tuoksunut etikka ja makea hillo.

Kaikista viettelevin tuoksu oli yhdellä uudella kehitelmälläni. Se pääsikin heti suosikkilistallemme. Vanilja, karamelli ja päärynä ei yksinkertaisesti voi olla huonoa yhdessä, eikä se olekaan. Sen sijaan se on niin hyvää! Yksinkertaisuudessaan loistavaa vaniljajäätelön kanssa. Tekeminenkään ei ole liian vaikeaa. Karamellin maku tuli näppärästi fariinisokerista, hillosokerista saadaan vähän rakennetta ja vaniljatangon voi halutessaan korvata vaniljauutteella. Vaniljasokerista tulee liian mieto maku epäilen. Jos olet mausteiden ystävä, kaneli tai inkiväärikin voisi sopia.


Vaniljainen karamellipäärynähillo

1,5 kg päärynöitä
0,5 vaniljatankoa
2 dl fariinisokeria
3 dl hillosokeria
0,25-0,5 dl vettä

Kuori ja paloittele päärynät. Laita ne kattilaan. Mittaa joukkoon sokerit sekä vesi. Halkaise vaniljatanko ja raavi siitä veitsellä siemenet irti. Laita ne kattilaan. Heitä joukkoon mukaan tankokin antamaan makua keittämisen ajaksi. Muista ottaa se pois, kun hillo on valmista.

Kiehauta hillo ja hauduta sitä sitten miedohkolla lämmöllä tunnin ajan. Painele päärynänpaloja pienemmiksi perunansurvimella. Purkita desinfioituihin purkkeihin. Hilloa tulee n. 1 litra. Noin kuukauden säilytys jääkaapissa. Pidempi aikainen säilöminen kannattaa tehdä pakastimessa, koska sokeria on normaalia hilloa vähemmän.

Tältä tämä herkku näyttää purkissa. Jostain kumman syystä en saanut otettua kauniista täysinäisestä hillopurkista kuvaa. Meillä taitaa asustaa hillovoro. Enkelin sädekehä pääni päällä kerron, että se en ole minä. Kukaan, mukaan lukien minä itse, ei usko tuohon.

Tässä yksi satsi satoa. Meillä on leijaillut kaalin tuoksuakin melkoisesti (anteeksi naapurit!) Olen tehnyt yhtä sun toista kasviksista ja marjoista. Lähipäivinä laittelen ohjetta mm. ihanaan punasipulihilloon. Facebookin puolelta voit käydä lukaisemassa kasvimaaraporttia. Se on jo vanhempaa perua, mutta paikkansa pitävää yhä.

Tässä kertauksena muutama blogissani jo aiemmin julkaistu, mutta jälleen lähiaikoina käyttämäni säilöntäohje:



perjantai 19. syyskuuta 2014

Pulled pork kuppikakut

Joskus on mukava huijata makuaistia. Kun näkee kuorrutetun kuppikakun, maha alkaa odottamaan makeaa herkkua, ei suolaista. Luvassa tällä kertaa on kuitenkin iloinen yllätys makuaistille. Sopivan suolaista kuppikakkua, täytteenä mehevää pulled porkia (tai kanaakin voi käyttää), tuorejuustosta tehty kuorrute sekä kaiken kruununa tippa tai kaksi grillikastiketta.


Kuppikakut ovat helppotekoisia, ei mitään kikkailuja ja jos on pulled porkia valmiina, ovat ne vielä nopeita valmistaakin. Kaupastakin saa nykyään monelta eri valmistajalta pulled porkia, jos ei halua itse sitä valmistaa. Loput annoksesta voi hyvin syödä perinteisesti sämpylän välissä tai  käyttää omaa lemppariini, pizzaan.

Pulled pork kuppikakut

8 kuppikakkua

3 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja (tavallisia, ei tärkkelys)
2 tl leivinjauhetta
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl ruohosipulisilppua/jalapenosilppua
1 kananmuna
2 dl maitoa tai kermamaitoseosta
75 g sulatettua voita tai margariinia
---
1-2 dl valmista Pulled porkia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja jauhotoa muffinipelti tai laita pellille paperiset vuoat (2 päällekkäin).

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri, suola sekä maustesilppu ja toisessa kulhossa kananmuna, maito ja rasva. Yhdistä ja sekoita nopeasti taikinaksi. Taikinaa ei saa sekoittaa liikaa, jotta saa parhaan mahdollisen rakenteen. Jaa muffinipellille taikinaa reilu ruokalusikallinen, laita päälle nokare pulled porkia ja peitä possu taikinalla.


Paista 200 asteessa noin 20-27 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Anna jäähtyä ennen kuorrutusta.

Kuorrutus

vaihtoehto 1:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja pippuria maun mukaan
2-3 rkl paholaisen hilloa tai muuta chilihilloa
ripaus korianteria ja chipotlea

Sekoita kuorrutuksen ainekset yhteen ja pursota kuppikakun päälle.

Vaihtoehto 2:

200 g omaa lempituorejuustoasi

Notkista juusto sekoittamalla ja kuorruta kuppikakut sillä.

Koristele halutessasi grillikastikkeella. Säilytä jääkaapissa. Kuppikakut voi pakastaa ilman kuorrutusta. Kakkuset voi tarjota myös kokonaan ilman kuorrutetta.

Makuaistin huijausta, eikö? 

Tavallisesta valmiiksi maustetusta tuorejuustosta saa jämäkämmän kuorrutteen kuin hillolla maustetusta, varsinkin jos hillo on yhtään löysemmän sorttista. Pulled pork kuppikakuista olen nähnyt amerikkalaisilla sivustoilla monia erilaisia versioita. Tämä on niistä suomalaistettu versio. Olen vähentänyt sokerin määrää paljon sekä lisännyt vähän mausteita. 



torstai 18. syyskuuta 2014

River Cottagen punajuuribrowniet

Minulla on joku salainen pikku ihastus Hugh Fearnley-Whittingstalliin. Vuosia sitten katselin ohjelmaa Paluu River Cottageen, jossa Hugh (en ala kirjoittamaan tähän juttuun Herra Nimihirviö, pelkkä etunimi saa riittää.) keitteli hilloja puutarhansa antimista ja kisaili kylän rouvia vastaan niin hilloissa kuin leivonnaisissakin. Siitä asti olen tykännyt aina silloin tällöin kurkistaa mitä River Cottagessa tapahtuu. Viime vuonna sinne ilmestyi ihana punajuuribrownien ohje.


Brownie on mehevää ja kosteaa sekä suklaista, juuri minun makuuni. Pieni häivähdys punajuurta laittaa makuaistin miettiväiseksi ennen kuin tajuaa, että mitä tässä on käytetty. Parasta kaikessa on, että nämähän ovat terveellisiä! Eikö? Punajuuria ja sitten korvasin osan jauhoista speltillä. Tummaa suklaatakin kaiken kukkuraksi, varsinainen antioksidanttipommi! No ehkä vähän liiottelua, mutta tosi hyviä brownieita. Täytyy tunnustaa, että olen pakastanut keitettyä ja raastettua punajuurta juurikin 250 gramman annoksissa, jotta saan helpommalla vaivalla tehtyä näitä.

Punajuuribrowniet

250 g voita tai maidotonta margariinia
250 g hyvää tummaa suklaata (maidotonta tarvittaessa)
3 isoa kananmunaa
250 g sokeria
ripaus suolaa
100 g erikoisvehnäjauhoja
50 g kakkuspelttijauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
250 g keitettyä punajuurta hienona raasteena

Keitä ja jäähdytä punajuuret kypsiksi. (Punajuuresta riippuen keittoaika vaihtelee 30-60 minuutin välillä.) Kuori ja raasta punajuuret hienoksi.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi 25 cm x 25 cm vuoka. Sulata kattilassa miedolla lämmöllä rasva ja suklaa. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hetki. Vatkaa kulhossa munat ja sokeri hyvin sekaisin. Mittaa toiseen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola.

Sekoita munasokeriseokseen suklaarasvaseos. Lisää joukkoon jauhot sekä punajuuriraaste. Sekoita nopeasti taikinaksi. Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa 20-25 minuuttia. Älä paista liikaa ettei brownieista tule kuivia. Jäähdytä. Koristele halutessasi suklaaganachella.


Nopea suklaaganache

1 dl ruokakermaa tai vispikermaa (tai kookoskermaa)
100 g hyvää tummaa suklaata
1 rkl glukoosisiirappia (ei pakollinen, voi käyttää myös hunajaa tai voita)

Kiehauta kerma ja siirappi. Lisää joukkoon rouhittu suklaa. Sekoita tasaiseksi. Kaada brownien päälle.

 We want more!
 Tämä ei vielä riitä.
 Lisää suklaata!
 Ihanaa, suklaa on niin ihanaa!
 Koko herkkupalan päälle suklaata.
Mmmmm....

Allergiainfo


  • Gluteeniton versio toimii käyttämällä 50 g mantelijauhoa sekä 75 g gluteenitonta jauhoseosta tai laittamalla 150 g gluteenitonta jauhoseosta taikinaan. 
  • Maidoton versio on varsin helppo. Valitsee vaan maidottoman margariiniin brownieen. Jos haluaa tehdä kuorrutuksen, kannattaa laittaa kookoskermaa ja jos kookoksen maku häiritsee, kokeile laittaa 100 g maidotonta margariinia ja 100 g tummaaa maidotonta suklaata.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Banaanisuklaamuffinit (vegaani)

Neiti rakastui näihin minimuffineihin ihan täysillä, onhan näissä suklaata, hänen herkkuaan. Banaanin makua voi voimistaa käyttämällä ylikypsiä banaaneita, juuri ja juuri kypsiä käytettäessä maku jää miedommaksi. Näitä on ihana popsia itsekin.

Tänään olisin kyllä kaivannut jotain vielä suklaisampaa hermosyömistä. (Hermosyöminen = hermojen täyttöön, kun kärsivällisyys melkein loppuu vaikka kuinka laskee kymmeneen.) Flunssainen Neiti ja siivous on painajaismainen yhdistelmä, mutta minkäs teet, kun siivousinspiraatio iskee. Se on hyödynnettävä ihan tosissaan. Niinpä meillä kuurattiin muutama huone tänään katosta lattiaan ja pestiin ikkunoita niin kauan kuin hermoni kestivät. Suihkupullo ikkunanpesussa on käsittämättömän mielenkiintoinen apuri, kun taas sitä käyttävä Neiti muistuttaa kauheasti Touho Ankkaa tohelluksineen. Se on positiivista, että vierashuoneen päiväpeitekin on nyt pesty. Niin ja ikkunakin peräti kaksi kertaa. Lapsi, flunssa ja ikkunanpesu, miten voinkaan olla niin ajattelematon. Hatshiuuu suoraan vastapestyyn lasiin. jippii. (Pieni alkukirjain ihan syystä.)

Neidin huoneen siivoaminen oli operaatio sinänsä. Jokainen lapsen kanssa siivoava on varmasti huomannut kuinka kiva on leluja laittaa paikoilleen. Vie yksi, tuo kaksi, lienee lapsien motto. Tai sitten lelukaappia siivotessa kuulee - Oi, olen etsinyt tätä pitkään ja sitten se nalle ja kaksisataa muuta kiikutetaan keskelle lattiaa ja levitetään sellaiseksi kerroksi, että lumikola olisi tarpeen sen siivoamisessa tai edes lumilapio. Huovalla reunustettu lumilapio ja älyttömän iso lelulaatikko voisi olla paras ratkaisu lastenhuoneen siistinä pitämiseen.


1 keskikokoinen banaani
1,5 dl sokeria
1 dl soijamaitoa
0,75 dl rypsiöljyä
1 tl vaniljauutetta
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
75 g maidotonta suklaarouhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja jauhota muffinipelti tai levitä pellille paperiset muffinivuoat. Paperisia käytettäessä laita niitä kaksi päällekkäin.

Muussaa banaani, lisää sen joukkoon sokeri, soijamaito, rypsiöljy ja vaniljauute ja sekoita ne yhteen. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe sekä suklaa. Yhdistä seokset ja jaa muffinivuokiin. Paista 200 asteessa 15-25 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kauniin kullankeltaisia ja kypsiä. Paistoaika riippuu koosta.


Meillä on muutenkin ollut vipinää Neidin flunssasta huolimatta. Olen tehnyt säilöntähommia. Tänään keittelin vaniljaista omenasosetta pakkaseen. Osa menee kyllä heti lettujen päälle, ai nam, kun se on hyvää hilloa.


lauantai 13. syyskuuta 2014

Hävikkiviikko: Mitä saa meksikolaisen illan jämistä?

En ole varmaankaan ainoa, kenellä jää aina muutama tortilla ja ainakin pari kourallista maissilastuja tähteeksi texmex/meksikolaisillan päätteeksi. Hävikkiviikko sai minut miettimään asioita, kun aamulla katsoin, että jahas, taas olisi jämiä. Maissilastut ovat erinomaisia leivitykseen ja hieman mausteita lisäämällä broilerin nuijat nousevat uusiin ulottuvuuksiin. Pehmeistä tortilloista on perinteistä tehdä quesadilloja, mutta ne taipuvat myös muuhun. Tortillalasagnen tai tortillapizzan sijaan halusin kokeilla jotain makeaa. Koska omenoita löytyi yli tarpeen, saivat ne tortilloista kaverin. Tuloksena oli tortilla-omenavanukas, erilaista ja hyvää!

Puhutaan muutenkin hieman ruoan hävikistä. Tiesittekö muuten, että Suomessa heitetään ruokaa roskiin vuosittain noin 23 kg vuodessa per henkilö? Se on iso kasa ja rahanarvoinenkin, noin 125 euroa. Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin 500 miljoonan euron edestä. Se on aika järkyttävää, kun sitä alkaa miettimään.

Olen huomannut, että jos en yhtään suunnittele ruokia, hävikkiä tulee paljon. Sen sijaan, jos mietin tarkkaan viikon ruokalistan, hävikki on aivan olematonta. Teen esimerkiksi tomaattista jauhelihakastiketta spagetille, seuraavana päivänä siitä voi tehdä tuhdin jauhelihapizzan tai lasagnen. Ihan tavallinen murusoosi sopii erinomaisesti perunajauhelihalaatikkoon. Perunamuusin voi hyödyntää piirakkapohjissa tai perunarieskoissa. Puuroja voi laittaa pannarin joukkoon tai perinteisesti sämpylöihin. Hieman suunnittelemalla hävikkiä voi pienentää merkittävästi. Aika usein suunnittelen ruokalistan vasta kaupasta tultuani. Silloin tiedän tarkasti, että mitä saan aikaiseksi ostamistani raaka-aineista.

Jämistä tehty, eikä ollenkaan pöllömpää. Creme fraichen loput eiliseltä sain upotettua kastikkeeseen. 


Tortilla-omenavanukas (maidoton tarvittaessa)

4 annosta

3-4 tortillaa

2 kananmunaa
2,5 dl ruokakermaa (tai maito-kermaseosta)*
0,5 dl sokeria
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria (tai 1 tl vanilja-aromia)

2 omenaa (keskikokoisia ja kotimaisia)
2 rkl fariinisokeria
0,5 tl kanelia
1 rkl voita tai maidotonta margariinia sulatettuna

* voi tehdä myös maidottomana esimerkiksi mantelimaidosta tai soijamaidosta. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele hyvin 4 annosvuokaa (vetoisuus ainakin 2 dl). Leikkaa tortillat 8 kolmioon kukin. Asettele ne nätisti vuoan pohjalle ja reunoille. Paloittele omenat ja sekoita palojen joukkoon fariinisokeri, rasva ja kaneli. Jaa omenapalat vuokiin.


Sekoita vanukkaan kerma, sokeri, kananmuna, vanilja ja kaneli. Jaa vanukas vuokiin. Huom! Vanukas nousee reippaasti uunissa ja laskee sitten. Parin sentin kohoamisvara oli liian vähän... Nimimerkillä taas kuurasin uunin.

 Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Ihanan syksyistä herkkua!


Rapeat broilerit ja jalapenokastiketta (gluteeniton, munaton)

1 pkt broilerin nuijia ja suolaa
pari kourallista maissilastuja
pippuria
jalapenoa/chiliä maun mukaan
2 rkl rapsiöljyä

Suolaa broilerit paria tuntia aiemmin kuin valmistat ne. Anna maustua jääkaapissa. Laita maissilastut isoon kulhoon/mortteliin ja murskaa ne ihan hienoksi. Lisää joukkoon mausteet makusi mukaan sekä öljy. Sekoita hyvin.

Kasta broilerit seokseen ja painele murska niihin hyvin kiinni. Laita leivinpaperoidulle pellille ja anna kuivahtaa sen aikaa, kun uuni lämpenee 175 asteeseen. Paista uunin keskitasolla 45-50 minuuttia.

Kastike

1 dl creme fraichea
1 dl tuorejuustoa
suolaa ja pippuria maun mukaan
1/4 tl korianteria
tuoretta jalapenoa maun mukaan
chipotlea maun mukaan
1 rkl persiljasilppua

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja aja hienoksi kastikkeeksi. Laita tarjolle broilerin ohelle.

Pienellä suunnittelulla ja jääkaapin säännöllisellä "ratsaamisella" säästää mukavasti rahaa ja ruokahävikkiä ei tule juuri lainkaan. Käy tutustumassa ideoihin sivulla https://www.facebook.com/havikistaherkuksi




torstai 11. syyskuuta 2014

Omenakakku

Rakastan niin syksyä. Monet kotimaiset raaka-aineet ovat parhaimmillaan, maku on kohdillaan ja usein vielä hintakin. Nyt kotimaiset omenat ovat vallanneet monen keittiön. Meillä niistä tehtiin ihanaa omenakakkua, hyvin helppoa sellaista. Isoin homma oli omenien paloittelu. Kanelinen kuorrutus on piste iin päällä, täyteläistä, mutta ei liian maistuvaa, jotta omenan aromi pääsee esille.


Kakku

275 g vehnäjauhoja
250 g sokeria
1 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 isoa kananmunaa
115 g voita tai margariinia huoneenlämpöisenä
5 keskikokoista omenaa paloina tai kolme isoa
(1 dl pähkinärouhetta)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi noin 35 cm x 25 cm x 5cm uunivuoka. Sekoita kaikki kakun ainekset keskenään. Taikina jää aika kuivaksi, mutta se on tarkoituskin, omenista sitten irtoaa nestettä lisää.

Kotimaiset omenat voi paloitella kuorineen niin halutessaan, ulkomaiset pitää kuoria. Käytä mielellään happamia lajikkeita. Taputtele taikina vuokaan jauhojen avulla.

Paista 175 asteessa 30-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä.

Kuorrutus

200 g tuorejuustoa
50 g voita tai margariinia
100 g tomusokeria
1 tl kanelia tai maun mukaan

Vatkaa kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä kuorrutus kakulle. Koristele halutessasi esimerkiksi pähkinärouheella. Säilytä kuorrutettuna kylmässä, kuorruttamattomana huoneenlämmössä.

Maidoton versio kakusta syntyy käyttämällä maidotonta margariinia ja Tofutin sour supremea. Tosin kakku on tosi hyvää ilman kuorrutustakin, joten sitä ei ole pakko tehdä.




tiistai 9. syyskuuta 2014

Sieniretkellä ja fricandoa leppärouskuista

Nyt tulee vähän erilainen ja pitkä postaus. Yritän kertoa teille kuvilla, että mikä meitä viehättää metsissä ja varsinkin sienissä. Kerron myös miten sienestysharrastus alkoi. Ihan postauksen lopussa on espanjalainen ruokaohje, jossa käytetään leppärouskuja. Oikeasti fricando tehdään vasikasta, mutta en löytänyt sitä tähän hätään, joten tyytyminen oli naudanpaistiin. Fricando on täyteläistä ja herkullista. Se maistuu harmoniselta ja tasapainoiselta ja se lämmittää syksyisessä ilmassa.

Aloitellaanpa sitten ihan alkutaipaleella. Innostuin hurjasti vuosia sitten, kun löysin mökiltä kantarelleja. Sinä syksynä kävimme ensimmäistä kertaa sienessä kunnolla. Koska olimme hiljattain muuttaneet Keski-Suomeen, meillä ei ollut täällä vielä uusia työkavereita kummallisempia tuttuja, jouduimme aloittamaan sienestämisen kartan kanssa. Katselimme karttoja ja ajelimme sekä kävelimme erilaisilla metsäteillä. Pikku hiljaa alkoivat maisemat olemaan tuttuja ja opin erottamaan metsätyyppejä toisistaan. Vähitellen tietämys kasvoi. Kävin sieninäyttelyissä, liityin Suomen sieniseuraan, hankin sienikirjoja ja imin koko ajan oppia kuin sieni. (Anteeksi huono vitsini.)

Katsokaa kuinka täydellinen kärpässieni! Niin kaunis, mutta myrkyllinen.

Vuosi vuodelta saaliit paranivat ja sienestys valtasi syksyt jopa niin, että kesäloma sijoitetaan mieluiten syksyyn. Nykyisin löydämme paljon paremmin sieniä kuin alussa, mutta se on oikeasti kovan työn takana. Olemme tarponeet satoja kilometrejä metsissä, jotta olemme löytäneet huippupaikkamme. Monella sienestäjällä on sama juttu, siksi niitä sienipaikkoja ei niin hevin paljasteta.

Metsä on koko perheen juttu. Neitikin tunnistaa jo herkku- ja lehmäntatin, kantarellin, torvisienen ja karvarouskun sekä puna- ja valkokärpässienen. Ei huonosti alle 4-vuotiaaksi. Lisäksi opetamme häntä koko ajan marjoista, puista, kasveista ja ötököistä. On ihana katsoa maailmaa pienen silmin. Se on niin avoin ja hämmästelevä. Iso kuusikin voi näyttää aivan ihmeelliseltä ja toiselta lapsen silmin. Puhumattakaan koppakuoriaisista tai muurahaiskeosta. Monet itselle tavalliset asiat näyttäytyvät aivan toisin.

Viime sunnuntain sieniretkellä ihmeteltyä:

 Pieni ja napakka herkkutatti, herkkua toden totta!

 Kehnäsieniä oli pilvin pimein. Tässä näkyy hyvin kehnäsienen "kehnä".

 Mikäs se sieltä kurkistaa? 

 Tatin viimeinen lepopaikka näyttää mukavalta ja aurinkokin vielä vilkuttelee sille jäähyväisiä.

Tämän kauden ihme, madoton leppärousku! Niitä on ollut paljon. Leppä ei leppärouskun nimessä tarkoita puuta, vaan se tulee muinaissuomen verta tarkoittavasta sanasta. Oikeastaan leppärousku on siis verirousku. Nimitys johtunee oranssista maitiaisnesteestä.

The Holy Grail,

sillä leppärousku näyttää valitettavan usein tältä.


Muistellaanpa vielä aiempia sieniretkiäkin, koska joskus vaan näkee niin hauskoja juttuja tai saa todella tunnelmallisia kuvia. Suurin osa sienikuvista on mieheni ottamia. 

Alien vai sieni? Seitikki kasvattanut kädet keltasarvikkaan avulla. Olin ihan raskauden loppuvaiheissa, kun näin tämän ja halusin heti mieheni kuvaamaan. Raukkaparka varmaan luuli synnytyksen käynnistyneen, kun karjaisin metsässä.

 Upponupikoita löytyi ojan pohjalta.

Yksi lempikuvistani, niin tunnelmallinen.

Tässä toinen tunnelmakuva ja myöskin yksi lempikuvistani.

Joskus luonto näyttää voimansa. Tässä myrskytuhoja parin vuoden takaa. Sitä tuntee itsensä pieneksi tällaista tuhoa katsellessaan.

Lumimies kuvattu!

Palataanpa asiaan eli ruokaan. Kaunista tämä ei ole, mutta niin hyvää ja mureaa.


Fricando

2+2 rkl oliiviöljyä
1 kg naudanpaistia, suolaa, pippuria ja vehnäjauhoja
1 sipuli pienenä silppuna
1 l leppärouskuja viipaleina (voi käyttää myös muita metsäsieniä)
1 valkosipulinkynsi silppuna
1 porkkana pieninä kuutioina
3 tomaattia pieninä kuutioina
2 dl hyvää lihalientä
1 dl punaviiniä

Picada

100 g kokonaisia, kuorittuja manteleita
vähäsen sahramia
2 rkl persiljaa
ripaus suolaa

Valmistetaan ensin Fricando. Valmistele ensin sipulit, tomaatit, porkkana ja sienet. Leikkaa paisti alle sentin vahvuisiksi viipaleiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla sekä pyöräytä kevyesti jauhoissa. Paista viipaleet öljytyllä kuumalla pannulla ruskeiksi. Nosta ne kattilaan.

Paista sitten sienet pannulla. Paista niitä niin kauan, että suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää sienet kattilaan. Paista porkkanaa, sipulia ja valkosipulia pannulla muutama minuutti. Lisää joukkoon tomaatit ja paista sekoitellen 5 minuuttia.

Lisää seos kattilaan. Mittaa joukkoon punaviini ja lihaliemi. Sekoita ja kypsennä miedohkolla lämmöllä kannen alla niin kauan, että liha on oikein mureaa. (Teimme painekattilassa ja ruoka oli valmista puolessa tunnissa. Lihana oli kulmapaisti. Sisäpaistin kypsyminen tavallisessa kattilassa ottanee tunnin verran.) Sekoittele fricandoa välillä.

Fricandon kypsymisen aikana valmista picada. Picadan tehtävänä on vähän suurustaa kastiketta ja tuoda makua. Ohjeita molempiin, sekä picadaan että fricandoon löytyy vaikka kuinka paljon. Joissain ohjeissa lisätään Picadaan valkosipulia, joissain suklaata, toisissa oliiviöljyä ja joissain käytetään hasselpähkinöitä manteleiden sijasta. Voit muokata sitä mielesi mukaan. Itse taidan seuraavaksi lisätä joukkoon aavistuksen Habanero Brown Largea.


Paahda pähkinöitä hetki pannulla. Siirrä ne sitten mortteliin ja hienonna ne ihan hienoksi mausteiden kera. Hienonna enemmän kuin minä hienonsin, jookos. Kun fricando on valmista, sekoita joukkoon vielä picada ja kiehauta kastike. Tarjoile heti riisin kera.

Voit käyttää fricandoon myös kuivattuja tatteja (10 g). Liota niitä kahdessa desilitrassa vettä noin 30 minuuttia ennen paistamista. Käytä tattien liotusvesi lihaliemen sijasta fricandon liemessä.

Tunnelma kuin sadussa, minne tie vie ruskokärpässienet?

Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...