Kollaasi

Kollaasi

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Roséviinihyytelö marjoilla

Joskus on ihanaa nauttia ihan vaan kahden joku herkkupala, kun Neiti on mennyt nukkumaan. Jääkaapissa pitkään pyörinyt roseeviini sai viimeinkin käyttötarkoituksen jälkiruoan muodossa, kun mietin hemmotteluhetkelle pientä hyvää. Pieni herkutteluhetki johtui hääpäivästä, joka sattui osumaan sellaiseen ajankohtaan, että olimme molemmat puolikuntoisia, minä sormieni vuoksi. Silloin on helppo herkku paikallaan. Tämä ei vaatinut liikaa vaivaa ja oli varsin herkullista.



Roséviinihyytelö marjoilla 4:lle

150-200 g marjoja maun mukaan, mansikat sopivat ainakin hyvin
2 dl roseeviiniä
2-4 rkl sokeria, maun mukaan
2 liivatelehteä + vettä

Päälle
vaniljalla maustettua kermavaahtoa tai soijakermavaahtoa
koristeita mielen mukaan, myrkyttymiä kukkia esimerkiksi

Perkaa ja paloittele marjat. Jaa ne neljän kauniin lasin pohjalle. Liota liivatehtiä runsaassa kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Sulata ne sitten tilkkaseen kiehuvaa vettä. Vatkaa liivateliuos viinin joukkoon. Kaada viini marjojen päälle. Peitä lasit kelmulla ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi hyytymään. 

Tarjoile kermavaahdolla ja mielesi mukaisesti koristeltuina.

On se kivaa olla ruokabloggaajan aviopuoliso. Romanttinen illallinen ja mitä tekee bloggaaja - Odota hetki kultaseni. Kuvaan nämä ruoat ensin. 


Hyi minua, jospa seuraavan romanttisen illallisen jätän kuvaamatta.

tiistai 25. elokuuta 2015

Mustikkapalapulla

Oikeampi nimi olisi ehkä mustikkanyhtöpulla (pull apart), mutta olen todella kyllästynyt sanaan nyhtö. Ei siinä mitään, ylikypsä liha on todella hyvää, niin on nyhtöpullakin. Joskus vaan jotkut sanamuunnokset käytetään loppuun, kuten halpuutimme hintoja. Hyrrrrr... Niinpä minun nyhtöpullani ovat palapullia, se sopii suuhuni paljon paremmin. 

Mustikkapulla syntyi, kun en saanut mielestäni Luimupupun mustikkapiirakkaa. Jo aiemmin hän oli julkaissut niin ihanan näköisen rahkaisen mustikkapiirakan ohjeen, että sekin pyöri takaraivossani. Näistä kahdesta se idea sitten lähti. Päädyin tekemään tuorejuustolla ja mustikoilla täytettyä pullaa. Jotta sain sen helposti kasaan, käytin näppärää palapullatekniikkaa.

Taikina (ohjeesta tulee kaksi palapullaa)

2,5 dl lämmintä ( maks. 42 astetta) vettä tai maitoa
kuivahiivaa hieman yli puoli pussia
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 dl nestemäistä maidotonta margariinia (Keiju) tai sulatettua voita 100 g
6,5-7 dl erikoisvehnäjauhoja

Mittaa kaikki ainekset jonkin sekoitusmasiinan kulhoon ja anna koneen hoitaa työt. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää jauhoja tarvittaessa, jos taikinasta ei muodostu palloa. Käsin aikaa menee vartin verran. Peitä leivinliinalla ja anna nousta noin 1,5 tuntia. (Jos käytät tuorehiivaa, pidä huoli siitä, että veden lämpötila ei ylitä 37 astetta.)

Täyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 dl sokeria, maun mukaan
1 tl vaniljauutetta tai 3 tl vaniljasokeria
2-4 dl mustikoita, taas maun mukaan

Sekoita ensin yhteen juusto ja sokerit. Sekoita lopuksi varovasti joukkoon mustikat. (Pst. Jos teet maidottoman version, käytä tuorejuuston tilalla Tofutin valmisteita, esim. Sour supreme. Säädä sokerin ja vaniljan määrä makuusi sopiviksi. Soijavalmisteen maku on tavalliseen tuorejuustoon tottuneelle voimakkaampi.)

Leipominen

Voitele hyvin kaksi pitkulaista vuokaa. Jaa taikina kahtia. Kaulitse noin sentin vahvuisiksi levyiksi. Leikkaa noin 6-8 cm kokoisiksi neliöiksi. (Koko riippuu vuokiesi koosta.) Laita lusikallinen täytettä jokaiselle neliölle. Kasaa neliöitä päällekkäin ja nosta vuokaan. Nostata leivinliinan alla tunnin verran. Paista 175 asteessa uunin toisiksi alimmalla tasolla noin 30-35 minuuttia tai kunnes pulla on kauniin kypsä. Anna jäähtyä, jottei tuorejuusto valu pois. Säilytys jääkaapissa. 


Älä täytä vuokaa liian täyteen tai olet pulassa, kun taikina nousee ja täyte valuu uunin pohjalle.

Ihan huomaamattani herkuttelin kolme palaa tätä pullaa. Se on minulle nykyään iso määrä makeaa kerralla. Se kertoo jotain pullan mausta - kotoisa, maukas, mustikkainen ja sopivan makea. Kiva herkkupala kahville.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Chili con carne ja Heinän puutarha

Tämä kesä on aiheuttanut harmaita hiuksia monelle kotona chiliä kasvattavalle. Kylmyys, ei viikkoihin aurinkoa ja jatkuva sade jarruttivat chilien satoa. Nyt omissa puskissa on kymmeniä ellei satoja pieniä podeja, mutta riittääkö aika vai ei, kas siinä pulma. Pelastus onneksi löytyy, enkä nyt tarkoita hollantilaisia kitkerän makuisia "punaisia" chilejä. Sen sijaan olen ainakin täältä Keski-Suomesta löytänyt yhä useammasta kaupasta Heinän puutarhan laadukkaita kotimaisia chilejä, jotka ovat oikeasti hyviä. Lajikkeet ovat maukkaita, potkua on, jos valitsee tulisia lajikkeita ja laatu on muutenkin hyvä. 

Koska en ole ollenkaan varma omasta sadosta, tilasin Heinän puutarhalta isommat chilisatsin. (Huom, tämä ei ole mainospostaus. Olen vaan taas kerran erittäin tyytyväinen suomalaisen firman toimintaan ja haluan kertoa siitä teille.) Siitä riittää säilöttävää ja heti käytettävää. En voinut olla tekemättä chili con carnea, vaikka se tällä hetkellä tuottikin hieman vaikeuksia (postauksen lopulla kerron miksi). En ole koskaan tehnyt niin herkullista chiliä kuin Manzano Red-lajikkeesta tuli. 

Monelle chili on vain pelkkää tulisuutta, asiaan enemmän perehtyneet ovat huomanneet, että makuja ja poltteen tyyppejä on erilaisia. Chileissä voi havaita hedelmäisyyttä sitruunan, omena tai vaikkapa aprikoosin aromina. Niissä on viipyilevää poltetta, äkillistä tulisuutta, jotkut lajikkeet ovat ihan tulettomia ja osa on jopa ihan makeita. Chileissä on huomattavasti enemmän variaatioita kuin mitä ikinäkään voisi kuvitella kaupan heviosastolla.

Chili con carne

Monella on oma reseptinsä chili con carnen tekoon. Minäkin teen parilla eri tavalla, tämä on niistä suosikkini. Tässä reseptissä on muutama oleellinen asia. Liha pitää ruskistaa huolellisesti pienissä erissä, että saadaan maistuva paistopinta. Lisäksi pitää käyttää hyvää chiliä. Älkää huoliko, Heinän puutarhan chilejä on näkynyt monissa kaupoissa. Puutarhan Facebook-sivulta voi käydä tarkistamassa, että onko Chili Baari mahdollisesti tulossa lähistölle. Ja onhan minulla tietenkin salainen ainesosa, kuka arvaa? No tottakai suklaata pitää laittaa chiliin. Mutta älä laita mitä tahansa, tumma, ei kovin makea on oikea valinta. Sitten asiaan viimeinkin:

1 rkl ruokaöljyä
3-4 rkl pekonikuutioita
700 g paistijauhelihaa (nauta)
1-3 Manzano Red -chiliä, tai jotain muuta hyvää chiliä
1 sipuli hienona silppuna
valkosipulia maun mukaan
400 g tomaattimurskaa
400 g  kidneypapuja (kypsinä tölkistä tai itse liotettuja ja keitettyjä)
3-4 dl lihalientä (tai kokeile joskus olutta tilalla)
suolaa, pippuria maun mukaan
0,5-1 tl korianteria
0,5-1 tl jeeraa
1 rkl paprikajauhetta
pari lirausta worchester-kastiketta (jos teet gluteenittomana, tarkista sopivuus)
1-2 pala tummaa hyvää suklaata
(Lisää halutessasi chipotlea, oreganoa tai muita haluamiasi mausteita)

Kuumenna pannu kuumaksi. Laita siihen öljy pieni tilkka. Paista pekonia hetki, lisää joukkoon osa jauhelihasta. Ruskista hyvin. Siirrä kattilaan. Paista loput jauhelihasta erissä, lisää johonkin erään sipulit sekä chili paistamisen loppuvaiheessa. Kaada paistetut lihat kattilaan. Lisää joukkoon tomaattimurska, pavut, lihaliemi (tai olut) ja muut mausteet paitsi suklaa. Anna chilin kiehua rauhallisesti kuplien ainakin tunnin, tai kahden ajan. Lisää viimeisen vartin aikana suklaa. Lisää nestettä tarvittaessa. Chilin ei ole tarkoitus jäädä vetiseksi, sen on hyvä olla aika paksua.

Tarjoile esimerkiksi tortilloiden täytteenä tai maissilastujen kanssa.



Kuvissa olevat chilit löytyvät lajikekuvauksineen täältä: http://www.chilit.info/keskituliset-chilit

Tässä alapuolella olevassa kuvassa on Heinän puutarhan chilejä. Kuvassa näkyy myös muutama kaupasta ostettu ko. firman chili. Tilaus puutarhalta onnistui hyvin ja chilit tulivat nopeasti ja tuoreina. Hienoa työtä!
Tässä ihan etualalla näkyy Aji Cristalia. Se on omasta mielestäni raikas, mehevä ja hedelmäinen. Tulisuutta löytyy. Aji Cristal on sellainen joka paikan chili.

Manzano Red on todella mehevä ja hyvänmakuinen chili, poltettakin on. Katso kuinka paksu malto! Tästä chilistä olen tehnyt parhaan Chili con carnen. Tänä iltana teen tästä tuoresalsaa. Mmmmmm.

Manzano Orange, taas paksumaltoisempi ja mehevä chili. Nämä ovat ihan toista kuin kauppojen hollantilaiset punaiset chilit. Kyllä Suomessa osataan chilinkasvatus! 

Starfish näyttää hauskalta! Maku on hieman omenainen ja ai että, kun tämä maistuu hyvältä lämpimissä leivissä! Olen ihan koukussa!

Orange Flamen tuoksuun rakastuin. Se on viettelevä. Tämä on myös sellainen jokapaikan chili, ainakin minulle. Maussa on löydettävissä paprikaa.

Täytetyissä Manzanoissa on potkua. Halkaisin chilit, poistin siemenet ja keskellä olevan seinämän. Laitoin pohjalle lusikallisen pippurituorejuustoa, sitten lusikallinen tai kaksi Chili con carnea. Päälle juustoraastetta ja sitten vartiksi uuniin tai grilliin. Sitten syömään! Näissä on hyvä olla chilipää. Jos olet tottumaton, valitse miedompi täytettävä lajike.

Onneksi on Heinän puutarha, kun omat chilit näyttävät vielä tältä. Cherry Bombissa isoin on kuvassa näkyvä.

Scotch Bonnet Redissä on kymmeniä pieniä podin alkuja.

Pieniä alkuja on kaikissa chileissä, jopa chinenseissä kymmeniä ellei satoja. Olisi nyt edes kuukauden päivät lämmintä, jookosta!

Ai niin. Se syy miksi en ole kirjoittanut hetkiis. Neidin nukkumattomuuden takia en ollut ihan hereillä kokkaillessani. Otin uunista vuoan, laskin hellalle ja alle minuutin päästä otin vuoan nostaakseni sen pöytään, paljaalla kädellä... AUTS! Älä katso viimeistä kuvaa, jos palovammat huimaavat. Minulla on näitä ihania koristepalleroita ja voin kertoa, että ne ovat todella kipeitä. Nyt alkaa vähäsen helpottamaan ja pystyn jo näpyttelemään näppistä. Se on hyvä juttu, koska minulla on pari todella ihanaa leivontaohjetta kirjoittamatta. Niiden kanssa palaan asiaan toivottavasti piankin. (Kunhan palleroiset eivät päätä tulehtua...)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!



sunnuntai 16. elokuuta 2015

Tortillarullat

Teen tunnustuksen. Rakastan texmexiä - chiliä, tortillaa, creme fraichea, salsaa, tacoja ja niin edelleen. Itselleni teen välillä niin tulisia tacoja, että niitä ei tohtisi syöttää vieraille. Ne ovat omaa ja mieheni herkkua. Neitiä vain naurattaa, kun äiti syö tulista ruokaa. Joskus tulee vähän liioiteltua ja se on hänestä hauskaa, kun äiti juo maitoa silmät vettä valuen.

Vakavasti puhuen chiliä ei kannata laittaa liikaa. Oikein annosteltuna se korostaa ruoan makua ja sitä on suorastaan vaikea havaita ruoasta, koska aromit ovat niin kohdillaan, vain sopiva tulisuus kertoo herkullisesta lisästä. Tuorejuusto on chilin parhaita kavereita. Siihen kun sekoittaa mukaan vielä mausteita ja kanaa, on maukas tortillaläpyskän täyte valmis.

Tortillarullat

3-4 tortillaa, koosta riippuen

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
300 g paistettuja kanasuikaleita, hyvin maustettuna (suolaa, pippuria, chiliä, chipotlea jne)
ripaus jeeraa ja korianteria
pippuria ja suolaa maun mukaan
chipotlejauhetta maun mukaan
1/2 paprika pieninä kuutioina
hyvää chiliä maun mukaan silppuna
cheddaria raastettuna maun mukaan
1 kesäsipuli silppuna
1-2 tomaattia pieninä kuutioina, ei siemeniä
tuoretta korianteria silppuna sekä täytteeseen että koristeeksi, laita maun mukaan

Paista ja mausta kanasuikaleet. Jäähdytä. Sekoita kaikki täytteen ainekset yhteen.


Levitä täyte tortillalle. Kääri tortilla rullaksi ja laita saumapuoli alaspäin jääkaappiin kiinteytymään.


Leikkaa tortillarullat sopivankokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle korianteria. Aseta tarjolle. Säilytys kylmässä.
Joku taas kerran kuvannut iltahämärissä...

maanantai 10. elokuuta 2015

Juustoinen orakaskeitto

Että olin tänään tyytyväinen sieniä putsatessani. Joo-o, kyllä pääsin vihdoinkin niiden kanssa tositoimiin! Löysin useamman litran sieniä ihan vaan puolen tunnin pikapistolla paikalliseen pöpelikköön. Madottomia lampaankääpiä, vaaleaorakkaita, kantarelleja (enemmistö) ja pari pikkuista herkkutattia tuli ihan väkisin koriini. Hyttyset ja hirvikärpäsetkin tuntuivat paljon siedettävämmiltä, kun oli jotain minkä vuoksi kärsiä ötököistä. 

Orakkaitakin löytyi sen verran, että pääsin hyödyntymään niiden mietoa makua keiton kokkailussa. Laitoin niiden kaveriksi hieman yrttejä ja Koskenlaskijaa. Siitä syntyi varsin maukas keitto. Kauden ensimmäisessä kunnollisessa sienikeitossa vaan on jotain taikaa. 




Juustoinen orakaskeitto

1 litra putsattuja vaaleaorakkaita (ja/tai kantarelleja)

1 rkl voita
1-2 salottisipulia koosta riippuen
1 rkl kuivaa sherryä
4 dl kermaa, laktoositonta tarvittaessa (osan voi korvata miedolla kasvisliemellä)
75-100 g Koskenlaskija sulatejuustoa (perinteinen)
suolaa ja pippuria maun mukaan
yrttejä maun mukaan, esim. persiljaa ja kirveliä

Silppua sipulit. Pienennä sieniä hieman. Laita pannulle voi. Kuullota sipulia pannulla keskikovalla lämmöllä sekoitellen muutama minuutti. Lisää joukkoon sienet. Nosta lämpö kuumaksi. Paistele sekoitellen niin kauan, että sienistä haihtuu neste. Kaada joukkoon sherry. Paista hetki. Lisää kerma, juusto ja mausteet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä kymmenkunta minuuttia välillä aina sekoitellen. Tarjoile heti.


Keitosta tulee tuhtia tavaraa, annoksesta riittää noin neljälle alkupalaksi. Kaloreita tässä on enemmän kuin laki sallii, mutta ei se ole katastrofi, jos kerran kesässä syö oikein kermaisen sienikeiton. 



Tässä kuvassa näkyy vaaleaorakkaan piikit. Ne ovat aika lyhyet, n. 4-6 millimetriä. Piikit katkeavat helposti. Harmittaa niin kovin, kun en muistanut ottaa kameraa metsään mukaan. Nyt siellä olisi ollut kuvattavaakin.


Vaaleaorakkaan lakki on 5–15 cm leveä, nuorempana kupera, vanhemmiten laakeneva ja epäsäännöllisen muotoinen, melkein jopa aaltomainen. Se on reunoilta pitkään sisäänkiertynyt, sileä tai hieman kuhmuinen. Lakin pinta on kuiva. Vaaleaorakas on nuorena kermanvalkoinen, myöhemmin roosansävyinen tai vaalean kellanruskea. Vaaleaorakkaan jalka on tukeva, noin 3-7 cm paksu. Sienen malto murtuu helposti ja se ruskettuu vaurioitumiskohdistaan. (Ks. oikeanpuoleinen sieni) Tuoksu on miellyttävä ja ei mitenkään voimakas. Vaaleaorakkaan löydän yleensä iäkkäistä kuusimetsistä, joissa aluskasvina on sammal. 

Vaaleaorakkaan voi sekoittaa rusko-orakkaaseen, joka nykyisin luokitellaan vaaleaorakkaan tummaksi muunnokseksi. Aiemmin se on ollut oma lajinsa ja on todennäköisesti näin esitelty vanhemmissa sienikirjoissa. Päältä katsottaessa vaaleaorakkaan voi sekoittaa myös lampaankääpään, mutta alta katsoessa huomaa selvän eron. Lampaankäävällä on pillit, vaaleaorakkaalla piikit. (Yritän myöhemmin vielä tehdä tarkemman jutun orakkaista eli yritän ottaa kameran mukaan metsään.)

Katsaus Chililään:


Habanero Peachillä on kymmeniä nuppuja. Ne eivät kovin hyvin näy kuvassa.


Habanero Lemoninkin kukat ja nuput ovat onnistuneesti piilossa. 


Terassikasvatuksessa olevat chilit ovat venyneet reippaasti pituutta ja ne näyttävät muutenkin mallikkailta. Näissä on pieniä chilien alkuja. Toivottavasti ilmat jatkuvat pitkään lämpöisinä!


On ihan pakko laittaa muutama kukkakuvakin. Tässä yksi rakkaista kärhöistäni: 'Paul Farges'


Clematis 'Aljonushka'


Nämä valkoiset liljat ovat nyt parhaimmillaan. 

perjantai 7. elokuuta 2015

Ruususen petit foursit

Yhdet lempimarjoistani alkavat kypsymään. Vadelmat ovat niin ihania pienellä kirpeydellä ja herkullisella aromillaan. Joka vuosi teen pienen annoksen vadelmaviinietikkaa ja muuten säilön vadelmat hillona tai ihan vaan sellaisenaan pakastettuna. Hilloja on kiva käyttää leivonnaisissa aina silloin tällöin.

Nämä pienet ihanat herkkupalat, petit foursit, ovat suloista tarjottavaa. Aina niitä ei ole tarpeen kuorruttaa kokonaan. Ne ovat kauniita ihan ilman upotusta tomusokeriseokseen ja marsipaaniin. Joskus sitä vaan vähemmän on enemmän.

Pohja
n. 20-30 leivosta koosta riippuen

4 isoa kananmunaa
1,5 dl sokeria
50 g voisulaa tai maidotonta margariinisulaa
1,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta, jos teet gluteenittomana
0,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita jauhot ja leivinjauhe yhteen. Sulata rasva. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, kestäväksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Nostele varoen joukkoon rasva ja jauhoseos. Kaada taikina pellille. Paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Anna jäähtyä.

Kasaaminen

pohja
kostutusseos, esim. vettä ja alkoholia
hyvää hilloa 1-2 dl
marsipaania

Kuorrute
tomusokeria
2 dl 
tilkka makuainetta, esim. rommi, ruusuvesi, likööri, mehu
vettä niin paljon, että saat hyvän valuvan tahnan


Leikkaa pohja viivotinta apuna käyttäen suikaleiksi. Kostuta kevyesti. Käytin kostuttamiseen laimeaa sitrusliköörivettä. Välissä on vadelmahilloa. Laitoin päällekkäin neljä kerrosta. Laita jääkaappiin vetäytymään. Voit tehostaa vaikutusta kevyellä painolla päällä. 


Kun pötköt ovat hieman kiinteytyneet, laita päälle marsipaanimassaa. Leikkaa kauniiksi ja tasakokoisiksi paloiksi. Valuta päälle vesitomusokeriseosta. Sekoita siis yhteen tomusokeria ja vettä, jotta saat kauniisti valuvan tahnan. Käytin seoksen maustamiseen ihan pikkuriikkisen ruusuvettä. Sen voi maustaa myös alkoholilla tai mehulla. Värjätä voi halutessaan elintarvikeväreillä. Koristele syötävillä kukilla tai esim. pähkinöillä, suklaarouheella, yrteillä tai marjoilla. Koristella voi millä vaan itse haluaa.

Suloisia, niin suloisia ruusunnuppuja. Väkisinkin tulee Prinsessa Ruusunen mieleen.

Hyvä hillo on ehdoton maun tuoja näin yksinkertaisissa leivonnaisissa. Muuten maku jää tylsäksi ja laimeaksi. Ohut kerros moussea tai jotain maistuvaa kreemiä sopii myös väliin. 

Toivottavasti huomenna saan muutakin kuvattavaa kuin leivonnaiset. Suunnitelmissa metsäretki ja Chililään kurkistelua. Pitäkääpä peukkuja sienien suhteen! Pihassa piipahtanut ritariperhonen aiheutti pienen toiveen perhosten bongaamisessa. Ihanaa, kun on viimeinkin kesä!




keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tortillakupit

Tacot ja tortillat ovat suttuista syötävää. Ainakin allekirjoittanut tarvitsisi ihan oikeaa ruokalappua niitä syödessään. Jos ihan rehellisiä ollaan, tarvitsisin sen ruokalapun monen muunkin muun ruoan kanssa. Tortillaongelma on ratkaistu, jos viitsii väsätä hieman. Helpolla kikalla tekee pieniä herkkupaloja suoraan suuhun laitettavaksi.
Tässä näitä pieniä tortillakuppeja. Käytä omia lempitäytteitäsi. Postauksessa ei ole varsinaista reseptiä, vain ideointi ja toteutus kuppiin.

Leikkaa valmiista tortilloista muotilla tms. minimuffinipellille sopivat ympyrät. Painele ympyrät vuokaan, niihin voi jäädä vähän ryppyjä. 


Laita lusikallinen tai pari lempitäytettäsi. Meillä oli paistettua jauhelihaa, jossa oli joukossa sipulia, paprikaa, tomaattia, korianteria, jeeraa, pippuria, suolaa, chipotlea, chiliä (Habanero Brown Large) ja persiljaa. Ripottele päälle pikkuisen cheddar-raastetta. Paista 200-asteisessa uunissa niin kauan, että juusto sulaa ja kuppi rapeutuu ja asettuu paikoilleen.

Irroita herkkupalat vuoasta.


Tässä lempisalsaani - mangosalsaa. Melkein samoin valmistettu kuin tämän postauksen salsa. Avokado vain unohtui. En muistanut edes ostaa sitä vaikka piti.

Hieman salsaa päälle ja

ei muuta kuin nauttimaan!


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Valkosuklainen mansikkajuustokakku

Hmph. Suuri sienisaalis, pöh. Kateellisena olen lukenut muiden sienilöydöistä ja itse olen nähnyt vain muutamia. Tänään menimme varmimpaan sienimetsäämme tutkiskelemaan aarreaittojamme. Saaliina:

  • Hirvikärpäsiä, joo-o, ovat ilmestyneet ihastuttamaan luontoa.
  • Hyttysiä, pitääkö niiden suorastaan rakastaa minua?
  • Madon syömiä keltahaperoita, ei ainuttakaan hyvää.
  • Kaksi sappitattia, ei edes punikeita, joita olen jo muualla nähnyt.
  • Mustatorvisienet loistivat poissaolollaan.
  • Suuri kantarellisaalis riittää yhteen bruchettaan, jos emme liikaa ahnehdi. Vahveronaperoita sen sijaan näkyi paljon, joten parin viikon odotuksen jälkeen tulos voi olla toinen. 
  • Yksi kehnäsieni ja erinnäinen määrä jotain muita. Ei rouskuja, ei herkkutatteja, ei juuri muutakaan. Sienimetsät saavat nyt levätä pari viikkoa ennen seuraavaa pistokoetta.
Sienimetsän lisäksi olen saanut viettää lomaa ihanien ja rakkaiden vieraiden kanssa. Aika meni kuin siivillä, kun oli hyvää seuraa. Eilen pistäydyimme maanpäällisessä ostoshelvetissä. Tuurissa tuntui olevan kaikki muutkin suomalaiset, sen verran paljon oli tunkua. 

Opinpa taas jotain. Ei koskaan kannata paljastaa Neidille kaikkia kohteita. Pääpaikkamme piti olla Ähtäri Zoo, mutta kun lapsukaiselle selvisi Miljoonativolin ja Muumipuiston olemassaolo, päätimme yhteisen hyvän nimissä jakaa reissun pariin eri retkeen. Kukaan, ei kukaan, olisi kestänyt Ähtärissä Neitiä, kun kaksi ensimmäistä eläintä olisi katsottu - Joko mennään tivoliin, koska pääseee Muumipuistoon ja sitä rataa. Ähtäri jäi toiseen viikonloppuun ja menemme sinne rauhassa, ilman houkutuksia huvipuistolaitteista. 

Viimeinkin asiaan, tähän vähän erilaiseen mansikkakakkuun. En tiedä, että mistä sain mieleeni tehdä kakun keksireunoilla. Omasta mielestäni ihan kiva ajatus, kakku näyttää hauskalta ja tuo vaihtelua mansikkakakkuihin. 
Pohjaksi tein kääretorttupohjan, josta leikkasin sopivan kokoisen ympyrän. Kekseinä on Pirkan Mireille -keksejä. Niissä oli mansikkatäyte. Jos teet gluteenittoman, valitse gluteenittomia keksejä ja valitse pohjaan pelkkiä perunajauhoja. Munattomaan vaihtoehtoon tee pohja digestive-kekseistä ja voista. Käytä reunaan esimerkiksi Carneval-keksejä. Koristeena on minttua sekä krasseja.


Kääretorttupohja

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja (gluteenittomaan sama määrä perunajauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi leivinpelti. Siivilöi yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Nostele kevyesti sekoitellen joukkoon jauhoseos. Levitä pellille ja paista noin 8-10 minuuttia keskitasolla tai kunnes pohja on kypsä. (Voit tehdä pohjasta pienemmän. Tästä annoksesta jää ylimääräistä.)

Munaton pohja n. 150 g Digestive-keksejä ja 50 g voita. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Painele tiiviisti vuoan pohjalle. Tässä tapauksessa tarjoilulautaselle vuoan reunusten sisälle.

Täyte

130 g valkosuklaata rouheena
2 dl vispikermaa
300 g tuorejuustoa
sokeria maun mukaan
1,5 liivatelehteä

Kuumenna kattilassa miedolla lämmöllä 0,5 dl vispikermaa ja valkosuklaa. Sekoittele ja kuumenna niin kauan, että suklaa sulaa. Sekoita joukkoon loput kermasta. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi.

Laita liivate kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Vatkaa valkosuklaakerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Kiehauta tilkka vettä ja liota liivate siihen. Vatkaa liivate juustoseokseen ohuena norona. 

Aloita kakun kasaaminen. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen pala kääretorttupohjasta. Laita pohja tarjoilulautaselle ja laita ympärille vuoan reuna. Kostuta pohja kevyesti. Itse käytin vedellä laimennettua sitruslikööriä. Reunusta vuoka kekseillä. Olisin tarvinnut yhden keksin lisää, jotta olisin saanut ne ihan vierekkäin. Tässä on yhden paketin keksit ja vuoan koko on n. 20 cm halkaisijaltaan.

Kaada täyte vuokaan. Nosta hyytymään useammaksi tunniksi. (Pimeitä kuvia, pimeä kuvaaja...)

Kun kakku on hyytynyt, asettele päälle ainakin litran verran mansikoita. Asettele mansikat siististi ettei keksireunukselle tule painetta. Sitten vielä kuvasaastetta. Kakku edestä, kakku takaa ja hyvä ettei kakku makaa. En osannut valita postauksen kuvia, niinpä iskin niitä tähän roppakaupalla.









Kantarellinaperot pikkuiset, kasvakaa pian! (Kuvattu puhelimella)