Tiikerikakku (munaton, maidoton)

Olen ollut suorastaan kärttyinen säiden haltijoille. Tuulee, tuulee ja vielä kerran tuulee. Tahdon grillata, mutta säiden herrat ovat karsinogeeneja vastaan ihan toden teolla. Muutenkin olen kiukutellut samaisille haltijoille kylmistä öistä. Chililässä on pakko pitää yhä lämpöjä öisin päällä. Ei mietitä mahdollisen chilisatoni kilohintaa, eihän! Toivottavasti kesä tästä lämpenee piakkoin ja pääsee kunnolla käyntiin. (Varoitus muuten, jos kärsit araknofobiasta, älä katso postauksen viimeistä kuvaa. Kuvailin pihalla ja löysin itselleni pelottavan kaverin.)

Neiti halusi eilen leipoa ja kun kysyin, että mitä tehdään, hän halusi tiikerikakkua. Hetken mietittyäni tajusin, että tämähän on harvinaisen helppo homma. Muunnellaan hieman piimäkakun reseptiä ja kas, siinä meillä on tiikerikakku ilman isompaa vaivaa ja mietintää. Samalla kaavalla pystyy peruspiimäkakusta muuntelemaan vaikka mitä munattomia ja maidottomia herkkuja, jotka sopivat niin allergisille kuin vegaaneillekin. Maku on yhtä erinomainen kuin tavallisessakin tiikerikakussa.

Tiikerikakku

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

3 dl soijajogurttia (tai jos voi käyttää maitoa, niin 2 dl kermaviiliä + 1 dl creme fraichea)

2 rkl siirappia

100 g maidotonta margariinia, kuten hopeinen sunnuntai sulatettuna

--

2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä

2 rkl soijamaitoa

100 g tummaa maidotonta suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. 

Sekoita jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää joukkoon soijajogurtti (tai kermaviiliseos), siirappi ja rasvasula. Sekoita taikinaksi. Ota taikinasta kolmannes erikseen ja siivilöi siihen kaakao. Lisää suklaataikinaan vielä hieman soijamaitoa ja suklaarouhe. Sekoita taikinaksi.

Laita vuoan pohjalle puolet vaniljataikinasta, sitten suklaataikina ja päälle vielä vaniljataikina. Yritä tehdä kiemuroita haarukalla vuokaan. Paista uunissa noin tunnin verran tai kunnes kakku on kypsää. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sitten. Säilytys peitettynä huoneenlämmössä, sopii myös pakastettavaksi.

Kakku oli syytä kuvata nopeasti. Se häipyi tasaisella tahdilla kaikkien suuhun.

Äiti, et sinä tätä voi kuvata enää. Siinä on minulle pala ja viuh, lautanen lähti jälkiruokaa odottaneen Neidin matkaan. Neidin lempileivonnainen kuulemma tällä hetkellä.

Chililä ja puutarhakatsaus

Red Cap Mushroomit tekevät jo kovasti nuppuja.

Eivätkä Cherry Bombit ole kaukana perässä.

Habanerot kasvavat vauhdikkaasti. (Kuvan väri vääristynyt.)

Ahkera puutarhurin apulainen työssään.

Ja mikäs noissa kärhöissä on käydessä. 

Tulppaaneita, niin ihania. Tykkään!

Neidin sääkukat

Ettäs oli kehdannut hämähäkki tulla pelottelemaan minua erään vanhan kukkalaatikon kylkeen. Acantholycosa norvegica jos olisi nostanut vaikka jalkaansa vilkuttaakseen, olisi tämä mamma juossut ja lujaa. Hyvää siedätyshoitoa pelkkä kuvaaminenkin araknofoobikolle.

Raparperinen Tarte Tatin ja kesäkukkatornin rakennusohje

Kun saan päähäni tehdä jotain, niin se vaan on tehtävä, sille ei voi mitään. Mieheni mielestä on aina parempi, että mitä nopeammin tartun toimeen, sitä vähemmän hänen tarvitsee kuunnella jahkailuani asiasta. Tämä raparperitorttu on yksi näistä "tee se nyt vaimokulta, niin päästään molemmat vähemmällä" ruoista.

Yhtäkkiä raparperista valmistettu klassikko Tarte Tatin pomppi silmilleni joka puolelta. Viimeistään siinä kohtaa tiesin, että tätähän on kokeiltava, kun näin taitavan Masterchef Juniorin Ida O'Mahoneyn valmistavan sitä omassa Idan puutarhassa -ohjelmassaan. Neiti on ohjelman kova fani ja sitä tulee kyllä itsekin sivusilmäiltyä. Uunista leijaili aivan hurmaava tuoksu, kun torttu paistui. Onneksi tuoksu ei luvannut liikaa, sillä torttu oli yhtä herkullinen kuin tuoksukin.

Postauksen toinen ohje on kesäkukkatorni. Se on myös juttu, jota jahkailin niin kauan, että se oli sitten pakko toteuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta kaikista kasvatuksistani huolimatta, jouduimme ostamaankin ison kasan kesäkukkia ja vielä jäi vajaaksikin. Rakastan kesäkukkia ja niiden tuomaa kesäfiilistä, niitä ei koskaan voi olla liikaa terassilla. (Tai voi, kun on hellejakso, mutta ei mietitä sitä kastelun määrää nyt.)

Raparperinen Tarte Tatin

150 g voita tai maidotonta margariinia

125 g sokeria

1 tl raastettua appelsiinin kuorta, vain keltainen osa

1/2 vaniljatanko

500 g raparperia

250 g voi- tai lehtitaikinaa, valitse tarvittassa maidotonta

Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Laita vuokaan rasva, sokeri, appelsiininkuoriraaste ja vaniljatangosta siemenet sekä itse tangon palat. Laita uuniin viideksi minuutiksi. (Tämä kuuluisi tehdä valurautapannulla hellalla, mutta halusin kokeilla miten toimii ihan vaan uunissa ja kakkuvuoassa tehty versio.)

Paloittele raparperit ja asettele ne sekoitetun ja sulaneen sokerirasvaseoksen päälle.

Paista raparperia 15 minuuttia uunissa. Kauli voitaikinalevy vuokaan sopivaksi, noin 3 mm vahvaksi. Levy saa olla pikkuisen vuoan ympärysmittaa isompi. Painele taikinaan haarukalla muutama reikä. Nosta levy raparperien päälle ja painele reunat alas.

Paista n. 25-30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista. Tarjoile lämpöisenä vaniljakastikkeen, jäätelön tai vaikkapa kermavaahdon kera. Maidoton lisuke on esimerksiksi riisijäätelöä, Oatlyn tai Alpro soyan vaniljakastiketta. (Vaniljatangot kannattaa ottaa pois ennen tarjoilua.)

Kukkatorni

Olen aina rakastanut kesäkukkia. Ne ovat yksi tärkeimmistä kesän tuojista. Niiden kasvatus, hoito ja kauneus kuuluvat kesääni. Nykyään hyötykasvit ovat vallanneet isoimpia istutuslaatikoita ja ruukkuja, joten halusin keksin muun keinon kukkarunsauden saamiseen terassille. Aiemmin olen tehnyt mm.englantilaisia amppeleita, mutta halusin vähän vaihtelua. Näin ebayssä muovisia kukkatorneja ja asiaa hieman tutkittuani, löysin vinkkejä, että miten kukkatornin voi tehdä itse.

Tarvikkeet: Aitaverkkoa (5 cm x 10 cm silmällä), nippusiteitä, maisemointi- tms muuta kestävää kangasta, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön, sivuleikkurit, sakset ja halutessasi neula ja lankaa.

Leikkaa aitaverkko sopivan kokoiseksi ja tee siitä torni. Näissä halkaisija on n. 25 cm. Jotta sain tornista tukevan ja vakaan, laitoin verkkoa muutaman silmän leveydeltä päällekkäin liitoskohtaan.

Siisti nippusiteiden pää.

Tässä näkyy miten verkkoa on päällekkäin.

Leikkaa kangas oikean kokoiseksi ja kiinnitä sisäpuolelle nippusiteillä ja paikoitellen neulalla ja langalla, jos haluat. Tässä kuva alhaalta. Käännä yläreuna kankaasta pikkuisen yli tornista. Ks. kuvasta alempaa.

Tässä näkyy myös kiinnityksiä.

Leikkaa kankaaseen ristiviillot.

Upota torni tukevasti ruukkuun ja tiivistä reunat mullalla. Täytä tornia pikkuhiljaa mullalla ja istuta kasveja sitä mukaa, muista myös kastella välillä. Lisää joukkoon myös pitkäkestoista lannoitetta, kuten hitaasti liukenevia lannoitekäpyjä tms. Tornin keskellä minulla on muovinen reikäputki, jota pitkin kasteluvesi menee paremmin taimien juurille myös alas.

Tässä näkyy keskeneräinen torni. Vaikka minulla oli olevinaan paljon kasveja, pitää vielä mennä kaupoille.

Torni kaksi päivää istutuksen jälkeen. Siitä se pörhistyy pikkuhiljaa. Päälle valitsin reunoille riippuvia kasveja, jotta yläreuna peittyy ja saan kasveja ohjailtua mahdollisiin koloihin. Torniin menee uskomaton määrä kasveja. Puhutaan ehkäpä n. 30-45 taimesta.

Vilaus vielä alppikärhöistä

Tämän ihanuuden meinaan leikata alas kukinnan jälkeen. Ahdistaa ajatus jo etukäteen, mutta joskus se vaan on tehtävä. Alppikärhöt alkavat vanhetessaan kaljuuntua alhaalta.

Kauniiden tulppaanien myötä ihanaa keskiviikkoa sateen ja tuulen keskelle!

Suklaakookoskakkua (gluteeniton) ja kaalinkauluksia

Joskus tulee sellainen olo, että haluaa ilahduttaa ystävää. Silloin tällöin tulee laitettua herkkupaketti postiin. Se vaan vaatii hyvin säilyvät herkut. Erilaiset keksit ja vaikkapa pähkinäpatukat toimivat hyvin. Tällä kertaa tein vielä tavallisten yllätysteni lisäksi gluteenitonta kookoskakkua, joka säilyy hyvin useamman päivän. Kakku on mehevä ja miedosti kookokselta maistuva.

Suklaakookoskakku

6 kananmunaa

150 g sokeria

ripaus suolaa

1 tl vaniljauutetta

85 g voita tai maidotonta margariinia

45 g kaakaojauhetta

65 g kookosjauhoa

1 tl leivinjauhetta

Sulata kattilassa voi ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin, anna vähän jäähtyä. Mittaa yhteen kookosjauhe ja leivinjauhe. Sekoita kulhossa munat, sokeri, suola ja vaniljauute. Vatkaa käsivispilällä joukkoon voikaakaoseos ja lopuksi kookosjauho. Anna taikinan levätä kymmenen minuuttia. 

Kaada se sitten voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. 30-45 minuuttia. Paistoaika riippuu paljon vuoasta. Vuoan vetoisuus pitää olla noin 1,5 litraa. Anna jäähtyä.

Itselle tein tuollaisen minikakun, takana näkyvä lähti ystävälle.

Helppoa ja herkullista! Sellaista leivontaa, mikä sopii kiireen keskelle.

Huh ja puh, 500 litraa multaa ja erinnäinen määrä vermikuliittia ja perliittiä meni tänään chilien istutuksiin, mutta nyt on homma valmis. Oli muuten tuskallista tehdä reikiä ihan ehjiin ämpäreihin. Se vaan tuntui niin väärältä.  

Chilit ovat kasvihuoneessa totuttelemassa ulkoelämään. Polypropeenilevyt on peitetty kaksinkertaisella kasvuharsolla ettei aurinko polta ulkoilmaan (uv-säteilyyn) tottumattomia kasveja. Nyt ne ovat vähän liian tiiviisti, mutta asia muuttuu parin viikon aikana. 

Tässä tämä pieni söpö kasvikaappini. Puuseinä hyödynnetään vielä kasvatuspuuhissa. Ihan kiva äitienpäivälahja mieheltä, tykkään! Talvella kaappiin saa kauniisti katseilta piiloon ison kasan kesätavaraa. 

Sitten niihin kaalinkauluksiin. Kaalikasveja vaivaavat mm. kaalikärpäset, jotka hyökkäävät kaalin kimppuun juuriston kautta. Niitä voidaan estää esimerkiksi tuhkalla tai näillä näppärillä kaalinkauluksilla.

Tässä demonstraatio kauluksen käytöstä.

Leikkasin ylijäämäkankaasta n. 15-20 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä ja niihin kuvassa näkyvät leikkaukset. Levittelin leikkauksia hieman auki, jotta idean näkee helpommin. Helppo kikka ötököiden torjumiseen. Toivottavasti näitä pääsee pian laittamaan kasvimaalle. Viikonloppuna on tarkoitus aloittaa ne puuhastelut. Ihanaa, kun pääsee taas möyrimään mullassa ja ennen kaikkea, saa pian viedä taimia sinne! Vierashuone pääsee takaisin omaan käyttötarkoitukseensa kotiviidakon sijaan.

Suklainen porkkanakakku

Tiedättekö mikä on äärimmäisen ärsyttävää? Olet kuvannut monta ihanaa ruokaa ja sitten sijoittanut kameran muistikortin paikkaan tuntemattomaan. Ette uskoisi kuinka monta kaappia ja paikkaa kerkesin kääntämään ylösalaisin korttia etsiessäni. Rasittavinta siinä oli se, että aina laitan muistikortit yhteen ja samaan paikkaan. Mutta ei, se ei ollut paikassaan vaikka kuinka etsin. Tänään löysin sen viimeinkin laatikosta, johon joskus laitan läppärini. Koneeni oli siis päättänyt sylkäistä kortin ulos laatikossa ollessaan. Enhän minä vahingossakaan sitä ollut voinut painaa ulos, en toki.

Tämä kakku on siltä ajalta, kun meillä oli ylitarjontaa porkkanasta. Rakastan porkkanakakkua ja suklaata, joten miksipäs ei niitä voisi yhdistää. Tuloksena oli ihanan suklainen ja mehevä suklaakakku.

Suklainen porkkanakakku

6-7 dl hienoa porkkanaraastetta
3 dl sokeria
2 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl kaakaota
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa


Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 1,5 litran vetoinen kakkuvuoka. Siivilöi yhteen kaakao, jauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita yhteen porkkanaraaste, sokeri, öljy, kananmunat ja jogurtti. Lisää jauhoseos ja sekoita taikinaksi. Kaada vuokaan ja paista uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä tikulla kokeiltaessa. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa se sitten jäähtymään.

Kuorrute

100 g tuorejuustoa
50 g voita
0,25 dl kaakaota
4,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta (tai 2-3 tl vaniljasokeria)

Siivilöi yhteen tomusokeri ja kaakao. Vatkaa tuorejuusto ja voi kuohkeaksi. Lisää joukkoon loput aineet ja vatkaa sen verran, että seos on kuohkeaa ja tasaista. Kuorruta kakku jäähtyneenä ja koristele suklaalastuilla.

Terveisiä Chililästä ja kasvatustouhuista

Kasvihuoneprojekti alkaa olemaan viimeistelyä vajaa valmis. Säiden herrat ja pyhäpäivät ovat hieman hidastaneet tahtia. Chilit muuttavat huomenna ulos. "Ruukuttamisessa" piisaa hommia vai mitäs tykkäätte?

Koko tämä läjä odottaa uusia asukeita. Viisi taimea olen jo saanut laitettua kasvamaan ämpäreihin ja laatikkoon. Multaa ja kasvatusturvetta on aika monta säkkiä odottamasssa pihalla.

Habanero Brown Large viihtyy ämpärissään hyvin. Tarvitsee vaan pian lisää valoa. Toivottavasti ilma ihan oikeasti lämpenee huomenna. On meillä pakkasvahtikin, mutta mieluummin menisi ilman lämmitystä. Harsollahan taimet aluksi suojataan liialta auringonpaisteelta (jos sitä näkyy).

Aurora kukkii jo innokkaasti.

Kurpitsoiden kanssa olen pian pulassa. Toivottavasti viikonloppuna pääsee kasvimaalle tosi hommiin.

Päivänsinet tykkäävät kukkia jo. Toivottavasti säät sallivat ulosistuttamisen aiemmin kuin perinteisenä kesäkukkien istutuspäivänäni, kesäkuun kymmenentenä. Kevät on niin inspiroivaa ja ihanaa aikaa!

Parsapiirakkaa brunssille

Vappu mennä livahti nopeasti ja viikonloppuna tuli puuhailtua muita kuin ruokajuttuja. Chilien uusi kesäkoti on valmistumassa ja kukkamaat ovat pian tikissä. Kärhöjä pitää vielä vähän leikkailla ja seuraavan sateen tienoilla muistaa puutarhaa Puutarhan Keväällä. Lisää vielä Chililän kuulumisia postauksen lopussa.

Minulla oli tässä muutama päivä sitten piirakkaprojekti. Halusin tehdä aamupalapiirakkaa ja samalla kertaa testailin, että miten se toimii munattomana tai maidottomana. Kaikki löysivät koeversioista suosikkinsa. Testailin myös piirakkapohjan käyttäytymistä jääkaapissa pidemmän aikaa. Erittäin hyvin voi lauantaina valmistaa piirastaikinan, antaa sen vetäytyä tunnin, laittaa vuokiin valmiiksi ja sitten laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua. Niin ei mene brunssiruoan valmistamiseen niin kauaa aikaa.

Tässä piirakassa on perinteinen munakermaseos päällä.

Pohja475 g erikoisvehnäjauhoja
1 tl suolaa
200 g jääkaappikylmää voita tai maidotonta margariinia
1 dl + 1 rkl kylmää vettä

Nypi nopeasti rasva, suola ja jauhot sekaisin. Lisää vettä niin paljon, että saat taikinasta tehtyä pallon. Määrä saattaa vaihdella. Älä vaivaa taikinaa liikaa, koska se sitkistyy. Laita taikina muovin (kelmu/muovipussi) sisälle ja nosta jääkaappiin tunnin ajaksi. 

Jaa taikina sopiviin osiin ja kaulitse jauhoja apuna käyttäen. Nosta voideltuun vuokaan niin, että taikinaa on pohjalle sekä reunoilla. Laita jääkaappiin ainakin tunniksi. Taikinan kylmentäminen vähentää reunojen valumista.

Taikina on aika iso, siitä riittää kahteen keskikokoiseen ja viiteen pieneen piiraaseen tai esimerkiksi kahteen vähän isompaan. Taikinan voi hyvin myös pakastaa.

Pieniä brunssitorttuja erilaisilla päällysteillä. Etualalla kermaa ja juustoa. Takana vasemmalla munakermaseos ja takana oikealla pelkkä kananmuna.

Täyte

Voit laittaa makusi mukaan mitä haluat. Suosittelen kylmäsavulohta, parsaa ja kuullotettua purjoa tai vaikkapa pekonia, parsaa ja kuullotettua sipulia.

Meillä oli näissä piiraissa (2 keskikokoista + 5 pientä) seuraavat täytteet:

1 pkt parsaa

1 keltasipuli + 1 rkl öljyä kuullottamiseen

200-300 g hyvää savukinkkua rouhittuna

kermamunaseosta tarpeellinen määrä, perusseoksen mittasuhde on 1 tavallisen kokoinen muna ja 1 dl kermaa/kermamaitoa. Isoon kananmunaan yhdistän 1,5 dl kermamaitoa/kermaa

juustoraastetta halutessa (käytin vain muutamassa)

suolaa ja pippuria maun mukaan

3 rkl persiljasilppua

3 rkl ruohosipulisilppua

Pese ja kuivaa parsat. Taita puiset päät pois. Taita parsaa varovasti ja se napsahtaa itsestään huonosta kohdasta poikki. Hyvää vihreää parsaa ei tarvitse kuoria. Paloittele se vaan paloiksi ja jätä odottamaan. Kuullota silputtu sipuli öljyssä. Paista tarvittaessa pekonia samalla, jos käytät sitä. 

Painele pohjaan haarukalla muutama reikä ennen paistoa. Pohjan valahtamista voi estää käyttämällä painoa paistettaessa. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja kaada siihen painoksi esimerkiksi kuivattuja herneitä ja laita sitten pohja uuniin herneineen päivineen. Esipaista piirakkapohjia 10 minuuttia 200 asteessa.  Ota pois uunista, poista leivinpaperi ja herneet. Laita sitten pohjan päälle haluamasi täytteet. En anna niihin sen ihmeempiä ohjeita, koska jokainen voi valita haluamansa täytteen. Sekoita munakermaseokseen haluamasi mausteet ja kaada piirakan päälle. Vaihtoehtoisesti voit jättää munan pois, laittaa pelkkää kermaa ja juustoa. Tai sitten voit jättää maitotuotteet pois ja käyttää pelkkää kananmunaa. Sekavaa, eikö?

Paista sitten piirakka kypsäksi 200 asteessa. Täytteen pitää olla hyytynyt ja taikinan kauniin väristä. Aika riippuu paljon piirakan koosta.

Chililän kuulumisia

Meillä on nyt chilien suhteen sattunut ja tapahtunut. Onneksi taimet ovat pysyneet kunnossa, mutta muuten on ollut sanoisinko mielenkiintoista. Aluksi kerron, että Habaneroa ei kannata vetää väärään kurkkuun. Tunne on sanoinkuvaamaton. Se polte mikä on suussa ihan kiva ja hyvä on keuhkoputken päässä vedet silmiin nostattava ja kylmää hikeä aiheuttava. Ja se jatkuu siellä paljon pidempään kuin suussa. Auts! (Kiitti vaan Mikko Kuustonen. Seuraavaksi, jos satun katsomaan ohjelmaa, jossa Kuustonen on, laitan iltapalan viisaasti sivuun.) Jotain positiivista siinä silti oli. Sain puhallettua Pef-mittariini 50 mittayksikköä isomman tuloksen kuin aikoihin. Pitäisi toistaa koe jossain kohtaa, mutta minusta ei siihen enää ole kuin vahingossa. Kapsaiinilla on todettu olevan monia hyviä vaikutuksia, ei olisi mahdotonta, että se toimisi myös (tuskallisena) keuhkojen avaajana.

Chilien uusi koti edistyy ihan hyvin, kun ottaa huomioon valitsemani rakennusajan. Snookerin MM-kisat ja lätkän MM-kisat. Minna hei, mitä ihmettä sinä ajattelit? No, ainakin tarvikkeet olemme saaneet haettua. Mistäköhän syystä K-raudan päälle ilmestyy sadepilvi, kun menemme ulkopihalle ostoksille? Mutta ehkä jo ensi viikonloppuna saan muuttaa chilejä väljemmille vesille. Vaikein osakin on jo melkein valmiina, joten ei se niin mahdotonta ole. Lisätilaa todella tarvitaan:

Sitten vielä vinkki. Jos menet kylään chilinkasvattajan luo, sulje kaihtimet, kun vaihdat siellä vaatteita. Ihmisten käytöksestä ei aina tiedä. Jouduin äärimmäisen noloon tilanteeseen, kun meillä oli kylässä vanhempi rouva. Hän kävi vierashuoneessamme vaihtamassa vaatteita ja niin hänelle kuin minullekaan ei tullut mieleen, että kaihtimet pitäisi sulkea lyhyeksi hetkeksi, kun vaihtaa puseroa. Olen kuvitellut, että ihmiset eivät pysähdy tuijottamaan ikkunoista sisälle, mutta mutta. Ilmeisesti kohteliaisuus ei koske taimikasvattajien koteja. Ovathan nuo värilliset kasvulamput niin outo näky, puhumattakaan sitä vihreästä massasta mikä näkyy ikkunoista! Onhan se nyt niin outo näky tänä päivänä, kun joka torvesta ja tuutista tulee, että kasvattakaa ruokaa itse vaikka parvekkeella. Mutta näin tosiaan kävi, että naapurustomme asukas pysähtyi vieraansa kanssa tuijottamaan ikkunasta sisään juuri sillä hetkellä kun rouva oli vaihtamassa puseroaan. Voitte vaan kuvitella, millaisen kuvan vieraamme sai naapureistamme. Siinä sitten selittelin, että ei, ihmiset eivät pysähtyneet katsomaan hänen vaatteiden vaihtoaan vaan todennäköisesti ihmetteli kasvilamppuja sekä kasveja. Tiedänpähän ohjeistaa seuraavia vieraita, jos chilit eivät ole vielä muuttaneet ulos siihen mennessä. 

Sitten vielä muutama kuva lisää.

Aurorassa on useampi nuppu. Tarvitsisi raaskia nypätä ne irti, jotta kasvi käyttäisi vielä voimia podien tekemiseen.

Chilit ovat todella vauhdissa!

Myskikurpitsa Waltham Butternut paistattelee kauniissa auringonpaisteessa.

Kesäkurpitsa Gold Rush nousee vahvan näköisenä.