Kollaasi

Kollaasi

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Mummo Ankan raparperimansikkakakku

Mummo Ankka, tuo kaikkien aikojen paras leipuri. Kenenkään muun uunista ei tule täytekakkuja valmiiksi koristeltuna ja täytettynä. Makukin on omaa luokkaansa, mikäli on uskominen Hansua tai Akua. Ehkäpä itsekin joskus saan olla kuten Mummo Ankka, onneksi voin vielä pitkään harjoitella ennen mummoaikoja. Harjoittelua oli tämäkin leipominen. Ei ohjetta, omasta päästä ehkä johonkin aiemmin leipomaani takaraivossani nojaten.

Itselleni parempaa mielen nollausta ei olekaan kuin leipominen. Varsinkin, jos teen sen kokkisotatyyliin. Kaivan vaan kaappeja ja katson mitä on jäljellä. Haa, anopilta saatuja ihania raparpeja, niitä haluan käyttää. Hmm. Joskus tein raparperipiirakkaa mansikoiden kera. Kaivanpa loput mansikat pakastimesta. Hei, tuolla on vielä jämät vaniljakreemipussista. Tätä rataa ajatukseni kulkivat, kun tein kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa Mummo Ankkamaista kakkuani. Jostain syystä näin mielessäni ne ruskeat leivonnaiset, jotka olivat koristeellisia jo uunista ottaessa. Aivan, muruseos kaurahiutaleista kruunaa kaiken! Mummo Ankan kakku (tai leivokset) oli päässäni syntynyt, ei muuta kuin hommiin.


Kakkupohja
(tästä tulee iso kakku, n. 25 cm x 32 cm x 5 cm)

1 dl kaurahiutaleita
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria (tai nesteiden joukkoon 1 tl vaniljauutetta)
---
200 g voita tai margariinia
4 dl hapanmaitotuotteita (minulla oli 2 dl kermaviiliä ja 2 dl creme fraichea)
2 isoa kananmunaa

Tee ensin mansikkaraparperitäyte. Se säilyy päivän verran jääkaapissa tarvittaessa.

Sekoita yhteen kuivat aineet. Nypi joukkoon voi. Lisää hapanmaitotuotteet ja kananmunat. Sekoita taikinaksi. Levitä puolet leivinpaperoituun uunivuokaan. Lisää päälle täyte. Sitten n. 1-2 dl paistonkestävää vaniljakreemiä valmistettuna pakkauksen ohjeen mukaan. (Minulla oli Prima-mausteiden vaniljakreemiä, linkki vie heidän sivuilleen.) Levitä päälle loput taikinasta ja ripottele tasaisesti muruseos päälle. Sen määrä riippuu vuokasi koosta. Paista 175 asteessa noin tunti tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä ja laita sitten tarjolle. Säilytys mielellään jääkaapissa. 

Mansikkaraparperitäyte

Huolimatta sinappisesta ulkonäöstä, tämä on vaniljakreemiä.

Ja vielä muruseoksella päällystettynä ennen uuniin menoa.

Mansikkaraparperitäyte

7 dl mansikoita
7 dl raparperinpaloja
2-3 rkl sitruunamehua
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
0,75 dl Maizenaa

Laita kattilan pohjalle mehu, mansikat ja raparperit. Keitä niin kauan, että raparperit hieman pehmenevät. (Jos käytät pakastemansikoita, sulata niitä ensin hieman kattilassa miedolla lämmöllä.) Lisää joukkoon sokeri ja vanilja. Anna kiehua viisi minuuttia. Lisää Maizena ja keitä vielä pari minuuttia tai kunnes seos sakenee.

Muruseos

50 g voita
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria

Sulata voi. lisää joukkoon loput aineet. Sekoita murumaiseksi seokseksi. 




Kuulumisia Chililästä

Huoh, kylmää, vielä kylmempää ja todella kylmää. Suurin osa chilivalikoimastani ei pidä siitä. Eivätkä chilit pidä siitäkään, että niitä joutuu kerralla kastelemaan paljon kotoa poissaolon vuoksi. Eli älä pelästy, jos chilisi näyttävät kellastuneita lehtiä, kun kastelet niitä reippaammin reissun ajaksi. 

Habanero Chocolate etualalla näytti erityisesti mieltään liikakastelusta - herkkähipiäinen kaveri. Habaneron takana oleva Cherry Bomb kasvaa iloisesti tukevine haaroineen. Kyllä se siitä, nyt on luvattu lämpöisempää säätä. Siitä chilit pitävät. Chilikuvat on nyt vain räpsäisty, yritän joku päivä keskittyä niihin vähän enemmän.

Kuin oikein katsoo, tuosta näkee nuppuja. 

Aurora tekee sentään podeja. Se on ollut koko ajan taivasalla ja silti tuottaa satoa. Harmi vaan, että ajattelin sen vain koristekäyttöön, maku ei näet ole mikään paras. Toisaalta, se tekee tehtävänsä koristeena kiltisti. 

Sienestäjille terveisiä: koivunpunikkitatteja ja lehmäntatteja havaittuna jo. Pitäisi varmaankin raahata luunsa tarkistamaan muitakin sienimaastoja kuin vain lähialueet.

Tässä herkkusieni jo toista (vai kolmatta?) vuotta istutuslaatikostani. Nakkasin joskus herkkusienen perkaustähteet laatikkoon ja mitä sieltä tulikaan - omia herkkusieniä! Huom! Herkkusienien kanssa pitää olla ihan varma, ne on helppo sekoittaa valkoiseen kärpässieneen metsästä kerätessä.


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Grillatut härän grilliluut ja chilinen perunasalaatti

Meillä on onni, kun on niin loistava lähikauppa. K-Supermarket Muuramesta löytää vaikka mitä. Erityisen onnellinen olen hyvästä lihatiskistä. Sieltä tarttui tämäkin herkku matkaan - muuramelaisia Syrjälän tilan Aberdeen Angus härän grilliluita. Olin hyvin tyytyväinen mieheni tekemästä heräteostoksesta. Lähiruoka on hyvä juttu, tässä tapauksessa hyvin herkullinen juttu.

Härän ja lehmän grilliluiden valmistaminen poikkeaa jonkin verran possun ribsien valmistamisesta. Isoin ero on kypsennysajassa. Härän grilliluita esikypsennetään todella pitkään. Se on tarpeen, jotta saadaan sitkeä lihakudos pehmeäksi ja suussasulavaksi. Runsas rasvamäärä pitää härän grilliluut mehevänä pitkästä kypsennyksestä huolimatta. Sidekudos liukenee 70 asteessa, joten esikypsennys on tehtävä ainakin siihen lämpötilaan asti.

Luin ja etsin tietoa erilaisista valmistustavoista ja päädyin sitten yhdistämään monenlaista oppia omaan versiooni. Muutama tärkeä makua tuottava kohta on syytä ottaa huomioon. Lihan maustumisaika on jopa 24 tuntia. Sitten erittäin herkullisen lisämaun saamiseksi, on hyvä saada aikaiseksi Maillardin reaktio ennen kuin alkaa kypsentämään lihaa matalassa lämmössä. Maillardin reaktiossa ( reaktion löysi ranskalainen Louis Maillard ) lihan sokerit ja aminohapot reagoivat keskenään tuottaen uusia herkullisia makuja. Simppelisti sanottuna liha ruskistetaan hyvin, mutta jos haluat päteä kavereillesi, voit kertoa paistaneesi lihan ensin kuumassa lämpötilassa saadaksesi aikaiseksi Maillardin reaktion. Sitten vielä se pitkä kypsennysaika. Löysin erilaisia ohjeita, joissa neuvottiin kypsentämään härän grilliluut jopa 100 asteeseen ennen lopullisen pinnan ottamista. Se vie aikaa tunteja, jopa yön yli.

Härän ribsit

Poista grilliluiden pinnasta sitkeä kalvo ja ylimääräinen rasva. (Tässä kohtaa kunniaa Muuramen K-Supermarketille, sieltä saa hyvin siivotut luut. Erityisesti possun ribsit tuntuvat olevan ihan parhaita Jyvässeudulla. Härän luista ei ole muualta kokemusta.) Mausta luut hyvin suolalla ja pippurilla. Laita yön yli maustumaan jääkaappiin. Voit antaa maustua vuorokauden verran halutessasi.

Ota luut tuntia ennen kypsennyksen aloittamista. Ennen paistoa, kuivaa liha hyvin talouspaperilla. Lämmitä paistinpannu hyvin kuumaksi. Jos käytät pinnoitettua pannua, muista laittaa siihen vettä kuumenemisen ajaksi. Kaada pannulle liraus ruokaöljyä ja paista lihaan hyvä ruskea pinta. Tässä kohtaa tapahtuu se aluksi mainitsemani Maillardin reaktio. Hiero luihin haluamasi määrä mausteseosta (resepti seuraa). Laita liha sopivankokoiseen uunivuokaan ja nosta se uuniin. Pidä uunissa 100 astetta ensimmäiset 6 tuntia, nosta sitten lämpötila 125 asteeseen ja kypsennä niin kauan, että lämpömittari näyttää lihan keskellä 95-99 astetta. Tämän esikypsennyksen voi tehdä myös epäsuoralla lämmöllä grillissä. Se vaan vaatii paljon grillin seuraamista ja lämpötilan säätämistä. Muutama vuosi sitten olisin ehkä viitsinyt kypsentää kokonaan grillissä, mutta nyt en halunnut mennä päiväksi ulos palelemaan grillin viereen.

Ota sitten kaunis pinta grillissä tai uunissa. Levitä ensin päälle haluamaasi grillikastiketta. Voit tehdä sen itse halutessasi tai käyttää kaupallisia merkkejä. Meillä oli toisessa rivissä Sweet Baby Ray's grillikastiketta ja toisessa Pain is good -kastiketta, joka sekin on muuten löytö tässä paljon puhumastani K-kaupasta. Anna lihan vetäytyä hetki ennen leikkaamista. Tarjoa lämpimänä esimerkiksi perunasalaatin kera. (Varaa paljon lautasliinoja, on suttaavaa syötävää.)


Mausteseos

Seosta tulee paljon, useampi desi. Pienennä määriä halutessasi ja vaihda ihan vapaasti mausteita. Muista, että erilaiset chilijauheet eroavat paljon toisistaan. Itse jauhoin kuivattuja chilejä jauheeksi. Käytä itse haluamiasi chilejä tai jätä vaikka pois, jos et pidä tulisesta. Seos säilyy pitkään ilmatiiviissä purkissa.

0,5 dl rouhittua merisuolaa
0,5 dl sokeria
2 rkl rouhittua mustapippuria
1 dl paprikajauhetta
1 tl- 0,5 dl chilijauhetta, oman makusi mukaan*
0,25 dl jeeraa (voimakas maku, laita vähemmän halutessasi)
0,25 dl korianteria (voimakas maku, laita vähemmän halutessasi)
0,25-0,5 dl valkosipulijauhetta
0,5 dl sipulijauhetta
0,5 dl sinappijauhetta

*Omassa seoksessani käytin chiliä Aribibi Gusano.

Chilinen perunasalaatti

Kuten grilliluutkin, tämä salaattikin sai vaikutteita Teksasista.

2 dl majoneesia (tein itse, voit käyttää ostettua tai tehdä itse)
1 dl creme fraichea
1 rkl limenmehua
0,25 tl korianteria
0,25 tl jeeraa
1-2 tl sinappia
suolaa ja pippuria maun mukaan
chilitahnaa maun mukaan
---
1-2 tuore jalapeno silppuna (testaa tulisuus)
1 keskikokoinen punainen paprika pieninä paloina
2-3 kevätsipulia varsineen
1 punasipuli renkaina
0,5 dl tuoretta korianteria silppuna
2 tomaattia pieninä paloina, ilman vetistä siemenosuutta
halutessasi lisää vielä vaikkapa Habaneroa, jos tahdot salaatin olevan tulista
15-25 keitettyä uutta perunaa paloina (kpl-määrä riippuu koosta)

Sekoita kastikkeen aineet yhteen. Lisää joukkoon muut aineet, anna maustua jääkaapissa muutama tunti. Laita mausteita oman mielesi mukaan. Vaihda tai jätä pois ihan vapaasti. Pekonin ystävä saattaa haluta mukaan muutaman rapeaksi paahdetun pekoniviipaleen muruina.

Sitten herkuttelemaan! 

Pst. Kyseessä ei ole mainospostaus, suosittelen ihan itsenäisesti tätä meidän ihanaa lähikauppaa.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kesäpiiras Valkoisen talon tapaan

Barack Obaman mukaan tämä piiras on niin hyvää, että siinä saattaa olla crackia. Se koukuttaa pahasti pohjansa vuoksi, sillä se on niin herkullista. Tarina kertoo, että Presidentti Obama söi ensimmäisenä vuotenaan Valkoisessa talossa niin paljon piirakkaa, että hänen kolestroliarvonsa pomppasivat ylös. Lääkäri ihmetteli, että mistä se johtui. Presidentti pohti hieman ja sitten tajusi - se oli se piiras, joka nosti kolestrolin.

Ei ole ihme, että piirakka nostaa arvoja, varsinkin jos syöt sitä jatkuvasti. Pohjassa on paljon voita, hieman laardia (tai lisää voita) ja kunnon kermaa. Runsaasta hedelmämäärästä huolimatta kyseessä ei ole mikään kevyt herkku. Joskus saa herkutella kunnolla. Meillä tämä kuului juhannuksen ajan herkkuihin. Paha vaan, että kun jätin tekemättä suunnittelemani suklaaherkut, on minun ihan pakko tehdä ne nyt. Voi harmi, sitä on siis ihan pakko syödä lisää herkkuja.

Alkuperäisessä piirakassa on pelkkää nektariinia. Halusin ottaa mukaan myös suomalaisia kesämakuja. Voit vaihdella täytteitä mielesi mukaan.

Pohja

150 g voita (pari rkl voita voi korvata laardilla, jos sitä sattuu saamaan.)
4-5 rkl vispi- tai kuohukermaa
230 g vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
ripaus suolaa (0,5 tl jos käytät suolatonta voita)

Sekoita voi ja kerma tasaiseksi seokseksi ja kuohkeaksi seokseksi sähkövatkaimella tms. Sekoita yhteen jauhot, sokeri sekä suola. Lisää jauhoseos voin joukkoon ja vatkaa sen verran, että taikina alkaa muodostumaan. Vaivaa nopsasti käsin loppuun koossa pysyväksi taikinaksi. Jaa taikina kahtia, taputtele levyksi ja laita kelmulla suojattuna jääkaappiin muutamaksi tunniksi. (Lisää taikinaan tarvittaessa kermaa, jos se ei meinaa muotoutua palloksi.) Tärkeää on olla vaivaamatta taikinaa liikaa ettei se sitkisty. 

Täyte

1 rasia nektariineja (5-6)
2 dl mansikoita
3-5 raparperin vartta
0,5 rkl sitruunanmehua
2 rkl fariinisokeria
0,5 dl sokeria (lisää, jos mansikat ja nektariinit ovat kirpeitä)
ripaus suolaa
1 rkl Cointreau-likööriä tai konjakkia, ei ole pakko laittaa
1 rkl vaniljauutetta
2 rkl Maizenaa

Kuori ja paloittele nektariinit. Poista mansikoiden kannat, paloittele isoimmat. Paloittele raparperit. Sekoita ne kulhossa. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja sokerit sekä suolaripaus hedelmiin. Anna maustua puolisen tuntia. Lisää joukkoon mausteet ja Maizena. 

Kasaaminen

Pohjat
täyte
1 valkuainen
1-2 rkl sokeria

Kaulitse taikinalevyt jauhojen avulla ja taita ne kahtia. Kaulitse uudelleen ympyröiksi, jotka sopivat piirakkavuokaan (n. 26 cm). Näin niihin saadaan lehtevyyttä. Laita toinen pohjalevy voidellun piirakkavuoan pohjalle. Nosta pakastimeen puoleksi tunniksi. Pidä toinen levy jääkaapissa peitettynä. 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita pakastimessa olleeseen piirakkavuokaan taikinalevyn päälle leivinpaperi ja kaada siihen päälle painoksi esimerkiksi kuivattuja herneitä. Esipaista piiraspohjaa uunissa 20 minuuttia. 

Ota pohja pois uunista, poista herneet. Kaada pohjalle täyte. Jos siinä on paljon nestettä, jätä se laittamatta.


Voitele reunoja munanvalkuaisella. Laita päälle toinen taikinalevy ja ummista reunat huolellisesti. Tee kanteen useampi viilto. Voitele vielä valkuaisella ja ripottele päälle sokeria. Paista 175 asteessa noin tunnin verran. Niin kauan, että piiras on kauniin värinen ja koloista tulee mehua. Anna jäähtyä. Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera.

Munaton ja maidoton versio syntyy käyttämällä voiteluun kylmää vettä, johon on sekoitettu tippa siirappia. Voin tilalla pitää käyttää maidotonta margariinia, kuten tummansininen Keiju tai hopeinen Sunnuntai.

Piirakan ohje on peräisin Valkoisen talon jälkiruokakokilta Bill Youssesilta.

Yöttömän yön kukkia

Juhannusyönä oli rauha maassa ja kaunis ilma. Oli ihana olla hetki terassilla ja miettiä syntyjä syviä hiljaisuudessa ja kauniin järvimaiseman rauhoittamana. Elämässä tulee joskus eteen niin iloja kuin surujakin, isoja asioita mietittäväksi, suuria päätöksiä tehtäväksi, niin myötä- kuin vastatuulta, kyyneliä ja naurua. Silloin sitä osaa olla kiitollinen omasta pienestä perheestään. Olen onnekas, minulla on ihana aviomies ja vielä ihanampi Neiti (sori vaan kultaseni, Neiti nyt vaan on söpömpi kuin sinä). Nykyisin voin luottaa siihen, että minua tuetaan, tapahtui mitä vaan. Pieni blogitauko johtuu siitä, että minulla on ollut paljon asioita hoidettavana, juttuja mietittävänä ja vielä riittää tehtävää. Postaustahti voi olla vähän epäsäännöllisempi, koettakaa kestää.

Nelly Moser

Ihanat laukat, taustalla kukintaansa aloittelevat valkoiset lehtoukonhatut.




maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tiikerikakku (munaton, maidoton)

Olen ollut suorastaan kärttyinen säiden haltijoille. Tuulee, tuulee ja vielä kerran tuulee. Tahdon grillata, mutta säiden herrat ovat karsinogeeneja vastaan ihan toden teolla. Muutenkin olen kiukutellut samaisille haltijoille kylmistä öistä. Chililässä on pakko pitää yhä lämpöjä öisin päällä. Ei mietitä mahdollisen chilisatoni kilohintaa, eihän! Toivottavasti kesä tästä lämpenee piakkoin ja pääsee kunnolla käyntiin. (Varoitus muuten, jos kärsit araknofobiasta, älä katso postauksen viimeistä kuvaa. Kuvailin pihalla ja löysin itselleni pelottavan kaverin.)

Neiti halusi eilen leipoa ja kun kysyin, että mitä tehdään, hän halusi tiikerikakkua. Hetken mietittyäni tajusin, että tämähän on harvinaisen helppo homma. Muunnellaan hieman piimäkakun reseptiä ja kas, siinä meillä on tiikerikakku ilman isompaa vaivaa ja mietintää. Samalla kaavalla pystyy peruspiimäkakusta muuntelemaan vaikka mitä munattomia ja maidottomia herkkuja, jotka sopivat niin allergisille kuin vegaaneillekin. Maku on yhtä erinomainen kuin tavallisessakin tiikerikakussa.


Tiikerikakku

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
3 dl soijajogurttia (tai jos voi käyttää maitoa, niin 2 dl kermaviiliä + 1 dl creme fraichea)
2 rkl siirappia
100 g maidotonta margariinia, kuten hopeinen sunnuntai sulatettuna
--
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä
2 rkl soijamaitoa
100 g tummaa maidotonta suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. 

Sekoita jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää joukkoon soijajogurtti (tai kermaviiliseos), siirappi ja rasvasula. Sekoita taikinaksi. Ota taikinasta kolmannes erikseen ja siivilöi siihen kaakao. Lisää suklaataikinaan vielä hieman soijamaitoa ja suklaarouhe. Sekoita taikinaksi.

Laita vuoan pohjalle puolet vaniljataikinasta, sitten suklaataikina ja päälle vielä vaniljataikina. Yritä tehdä kiemuroita haarukalla vuokaan. Paista uunissa noin tunnin verran tai kunnes kakku on kypsää. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sitten. Säilytys peitettynä huoneenlämmössä, sopii myös pakastettavaksi.

Kakku oli syytä kuvata nopeasti. Se häipyi tasaisella tahdilla kaikkien suuhun.

Äiti, et sinä tätä voi kuvata enää. Siinä on minulle pala ja viuh, lautanen lähti jälkiruokaa odottaneen Neidin matkaan. Neidin lempileivonnainen kuulemma tällä hetkellä.

Chililä ja puutarhakatsaus

Red Cap Mushroomit tekevät jo kovasti nuppuja.

Eivätkä Cherry Bombit ole kaukana perässä.

Habanerot kasvavat vauhdikkaasti. (Kuvan väri vääristynyt.)

Ahkera puutarhurin apulainen työssään.

Ja mikäs noissa kärhöissä on käydessä. 

Tulppaaneita, niin ihania. Tykkään!

Neidin sääkukat

Ettäs oli kehdannut hämähäkki tulla pelottelemaan minua erään vanhan kukkalaatikon kylkeen. Acantholycosa norvegica jos olisi nostanut vaikka jalkaansa vilkuttaakseen, olisi tämä mamma juossut ja lujaa. Hyvää siedätyshoitoa pelkkä kuvaaminenkin araknofoobikolle.





keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Raparperinen Tarte Tatin ja kesäkukkatornin rakennusohje

Kun saan päähäni tehdä jotain, niin se vaan on tehtävä, sille ei voi mitään. Mieheni mielestä on aina parempi, että mitä nopeammin tartun toimeen, sitä vähemmän hänen tarvitsee kuunnella jahkailuani asiasta. Tämä raparperitorttu on yksi näistä "tee se nyt vaimokulta, niin päästään molemmat vähemmällä" ruoista.

Yhtäkkiä raparperista valmistettu klassikko Tarte Tatin pomppi silmilleni joka puolelta. Viimeistään siinä kohtaa tiesin, että tätähän on kokeiltava, kun näin taitavan Masterchef Juniorin Ida O'Mahoneyn valmistavan sitä omassa Idan puutarhassa -ohjelmassaan. Neiti on ohjelman kova fani ja sitä tulee kyllä itsekin sivusilmäiltyä. Uunista leijaili aivan hurmaava tuoksu, kun torttu paistui. Onneksi tuoksu ei luvannut liikaa, sillä torttu oli yhtä herkullinen kuin tuoksukin.

Postauksen toinen ohje on kesäkukkatorni. Se on myös juttu, jota jahkailin niin kauan, että se oli sitten pakko toteuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta kaikista kasvatuksistani huolimatta, jouduimme ostamaankin ison kasan kesäkukkia ja vielä jäi vajaaksikin. Rakastan kesäkukkia ja niiden tuomaa kesäfiilistä, niitä ei koskaan voi olla liikaa terassilla. (Tai voi, kun on hellejakso, mutta ei mietitä sitä kastelun määrää nyt.)


Raparperinen Tarte Tatin

150 g voita tai maidotonta margariinia
125 g sokeria
1 tl raastettua appelsiinin kuorta, vain keltainen osa
1/2 vaniljatanko
500 g raparperia
250 g voi- tai lehtitaikinaa, valitse tarvittassa maidotonta

Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Laita vuokaan rasva, sokeri, appelsiininkuoriraaste ja vaniljatangosta siemenet sekä itse tangon palat. Laita uuniin viideksi minuutiksi. (Tämä kuuluisi tehdä valurautapannulla hellalla, mutta halusin kokeilla miten toimii ihan vaan uunissa ja kakkuvuoassa tehty versio.)

Paloittele raparperit ja asettele ne sekoitetun ja sulaneen sokerirasvaseoksen päälle.

Paista raparperia 15 minuuttia uunissa. Kauli voitaikinalevy vuokaan sopivaksi, noin 3 mm vahvaksi. Levy saa olla pikkuisen vuoan ympärysmittaa isompi. Painele taikinaan haarukalla muutama reikä. Nosta levy raparperien päälle ja painele reunat alas.

Paista n. 25-30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista. Tarjoile lämpöisenä vaniljakastikkeen, jäätelön tai vaikkapa kermavaahdon kera. Maidoton lisuke on esimerksiksi riisijäätelöä, Oatlyn tai Alpro soyan vaniljakastiketta. (Vaniljatangot kannattaa ottaa pois ennen tarjoilua.)

Kukkatorni

Olen aina rakastanut kesäkukkia. Ne ovat yksi tärkeimmistä kesän tuojista. Niiden kasvatus, hoito ja kauneus kuuluvat kesääni. Nykyään hyötykasvit ovat vallanneet isoimpia istutuslaatikoita ja ruukkuja, joten halusin keksin muun keinon kukkarunsauden saamiseen terassille. Aiemmin olen tehnyt mm.englantilaisia amppeleita, mutta halusin vähän vaihtelua. Näin ebayssä muovisia kukkatorneja ja asiaa hieman tutkittuani, löysin vinkkejä, että miten kukkatornin voi tehdä itse.

Tarvikkeet: Aitaverkkoa (5 cm x 10 cm silmällä), nippusiteitä, maisemointi- tms muuta kestävää kangasta, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön, sivuleikkurit, sakset ja halutessasi neula ja lankaa.

Leikkaa aitaverkko sopivan kokoiseksi ja tee siitä torni. Näissä halkaisija on n. 25 cm. Jotta sain tornista tukevan ja vakaan, laitoin verkkoa muutaman silmän leveydeltä päällekkäin liitoskohtaan.

Siisti nippusiteiden pää.

Tässä näkyy miten verkkoa on päällekkäin.

Leikkaa kangas oikean kokoiseksi ja kiinnitä sisäpuolelle nippusiteillä ja paikoitellen neulalla ja langalla, jos haluat. Tässä kuva alhaalta. Käännä yläreuna kankaasta pikkuisen yli tornista. Ks. kuvasta alempaa.
Tässä näkyy myös kiinnityksiä.

Leikkaa kankaaseen ristiviillot.

Upota torni tukevasti ruukkuun ja tiivistä reunat mullalla. Täytä tornia pikkuhiljaa mullalla ja istuta kasveja sitä mukaa, muista myös kastella välillä. Lisää joukkoon myös pitkäkestoista lannoitetta, kuten hitaasti liukenevia lannoitekäpyjä tms. Tornin keskellä minulla on muovinen reikäputki, jota pitkin kasteluvesi menee paremmin taimien juurille myös alas.

Tässä näkyy keskeneräinen torni. Vaikka minulla oli olevinaan paljon kasveja, pitää vielä mennä kaupoille.

Torni kaksi päivää istutuksen jälkeen. Siitä se pörhistyy pikkuhiljaa. Päälle valitsin reunoille riippuvia kasveja, jotta yläreuna peittyy ja saan kasveja ohjailtua mahdollisiin koloihin. Torniin menee uskomaton määrä kasveja. Puhutaan ehkäpä n. 30-45 taimesta.

Vilaus vielä alppikärhöistä


Tämän ihanuuden meinaan leikata alas kukinnan jälkeen. Ahdistaa ajatus jo etukäteen, mutta joskus se vaan on tehtävä. Alppikärhöt alkavat vanhetessaan kaljuuntua alhaalta.

Kauniiden tulppaanien myötä ihanaa keskiviikkoa sateen ja tuulen keskelle!