tiistai 26. syyskuuta 2017

Suppilovahveroketsuppi

Tein kaikessa rauhassa lattialla fysioterapeutin määräämää jumppaa, kun mieleni lähti vaeltelemaan. Ensin muistelin Heston Blumenthalin erästä televisiosarjaa. Sitten muistin siinä Hestonin valmistaneen sieniketsuppia. Ketsupin historia ulottuu kauas ja siihen kuuluu oleellisesti sienet. Oma mieleni assosioi ketsupin vain tomaattiketsupiksi, mutta oikeasti ketsuppi voi olla muutakin.

Hestonin ketsupin valmistaminen kestää Hestonmaisesti iäisyyden. En alkanut siihen prosessiin ollenkaan. Halusin saada valmista nopeammin. Lisäksi Hestonin ketsuppi (ja alkuperäinenkin sieniketsuppi) on hyvin ohutta. Halusin paksumpaa, jotta siihen on kiva dipata. Reseptin pohja löytyi lopulta Pollyanna Couplandilta. Tein siihen muutamia muutoksia. Halusin hyödyntää tuoreita suppilovahveroita. Niitä on paikoin nyt paljon. Ketsuppi oli helppotekoinen ja maistuu todella hyvältä. Se sopii hyvin hampurilaiseen tai vaikkapa ranskalaisten dippikastikkeeksi.


Suppilovahveroketsuppi 

1 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
500 g tuoreita suppilovahveroita
20 g kuivattua herkkutattia
1,5 dl vettä
0,7 dl balsamiviinietikkaa
3 rkl fariinisokeria
0,25 tl muskotinkukkaa
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 tl valkosipulijauhetta
2 rkl Worcesterkastiketta
suolaa ja pippuria maun mukaan

Siivoa ja halkaise suppilovahverot.  Kuutioi sipuli. Laita tatit likoamaan 1,5 dl kuumaa vettä. Kuumenna iso pannu. Laita pannulle öljy. Lisää sipuli ja kuullota keskilämmöllä läpikuultavaksi. Lisää suppilovahverot, paista sekoitellen niin kauan, että sienet ovat pehmeitä ja osa nesteestä on haihtunut. Lisää liotetut tatit. Säästä vielä liotusneste.


Lisää muskotit, valkosipuli ja suola sekä pippuri. Sekoittele hetki. Lisää sitten joukkoon balsamiviinietikka, fariinisokeri, worcesterkastike ja sienien liotusliemi. Anna kiehua hyvin miedosti 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää vettä ja kiehauta vielä, jos jäi liian paksuksi. Purkita. Säilytä jääkaapissa maksimissaan kuukauden ajan. Itse pakastin osan varmuuden vuoksi.




keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Omenakanelitoffee

Syksy, lempivuodenaikani. Se antaa ideoita vaikka mihin ja raaka-aineita on tarjolla todella paljon. Tällä kertaa raaka-aineet eivät ole luonnosta kerättyjä, vaan niissä on ihan vain syksyinen maku. Vai mitä sanotte omenasta ja kanelista? Sehän kuuluu syksyyn kuin pillit tatteihin. Nyt en tehnytkään omenapiirakkaa, vaan keitin kasaan kuivaa omenasiideriä, jolla maustoin toffeen. Sellaisen toffeen, joka on pehmeää olematta liian pehmeää. Purtavaa, mutta ei jää hampaisiin kiinni. Täydellisestä toffeeta siis!



Omenakanelitoffee
n. 24 palaa

230 g kuohukermaa
150 g glukoosisiirappia
200 g sokeria
40 g voita
90 g kasaan keitettyä siideriä
---
ripaus suolaa
kanelia ja inkivääriä maun mukaan

Keitä ensin kasaan siideri. Tähän määrään minulla oli 0,33 dl tölkki kuivaa omenasiideriä, ei mitään esanssilitkua sitten. Kattilaan kovalle lämmölle ja anna kiehua niin, että sitä on noin desi jäljellä. Laita noin 13 cm x 25 cm vuokaan leivinpaperi. Tai käytä silikonivuokaa. Itse kaadoin seoksen Jamie Oliverin silikoniseen leipävuokaan. Se oli juuri sopivankokoinen ja jäähtynyt toffee irtosi helposti.

Mittaa kattilaan kerma, siirappi, sokeri, voi ja siideri. Keitä ensin kovalla lämmöllä, kun kiehuu, alenna kohtalaiseksi lämpötila. Anna kiehua 20-30 minuuttia tai niin kauan, että seos saavuttaa 120 asteen lämpötilan. Mausta suolalla, kanelilla ja inkiväärillä. Kaada vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa kovettunut toffee paloiksi öljytyllä veitsellä. Toffee on helppo kääräistä paloina paistokelmuun. Paistokelmu toimii paremmin karamallien kääreenä kuin sellofaani. Se jopa pysyy käärittynä ilman teippiä.



Syystunnelmia itsetehtyjen somisteiden myötä



lauantai 16. syyskuuta 2017

Sikurirouskuista tehty Panna cotta

Noni, nyt sillä on viimeinenkin ruuvi löysällä. Miksi ihmeessä pitää tehdä sienistä jälkiruokaa? No ihan siksi, että sikurirouskun maku sopii hyvin jälkiruokiin. Sopii sienenystävän jälkiruoaksi mitä parhaiten. Maku on yllättävän makea, joten kannattaa olla tarkka siitä paljonko laittaa sokeria mukaan. Panna cotan maustaminen on muutenkin mielenkiintoista puuhaa. Kermaan pystyy uuttamaan hyvin erilaisia makuja. Samoin pystyy maustamaan mm. kinuskikastiketta eri mauilla. Mieleeni on tullut yhtä sun toista eri ajatusta panna cotan ja erilaisten kastikkeiden maustamisesta. Minnan koekeittiö on siis taas toiminnassa.


Sikurirousku Panna cotta
3-4:lle

3 dl kuohukermaa
2 dl sikurirouskuja
1-2 rkl fariinisokeria
2-2,5 liivatelehteä
1 tl vaniljauutetta

Suklaakastike
1,5 dl kuohukermaa
0,5 rkl glukoosisiirappia (ei pakollinen)
100 g hyvää, tummaa (70%) suklaata rouhittuna

Karamellisoidut sikurirouskut
2 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sikurirouskuja

Tee ensin panna cotta hyytymään. Laita kattilaan kuohukerma ja sikurit. Kiehauta ja anna maun uuttua puolisen tuntia. Siiviöi sitten sikurit pois. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen viideksi minuutiksi. Kuumenna kerma uudelleen. Lisää siihen lionneet liivatteet, joista on vesi puristettu pois. Sekoita hyvin. Lisää makusi mukaan sokeria ja vaniljaa. Ole varovainen fariinisokerin kanssa ettei tule liian makeaa. Kaada annosvuokiin ja laita hyytymään jääkaappiin.

Tee seuraavaksi karamellisoidut sikurirouskut. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää sikurirouskut. Keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia tai kunnes rouskuissa alkaa näkymään läpikuultavuutta. Nosta rouskut pois reikäkauhalla ja aseta jäähtymään leivinpaperin päälle. (Tähän minun pitää sanoa, että haluaisin kokeilla vielä paistetuista sikurirouskuista, mutta nyt en ehdi. Päivittelen ohjeen myöhemmin, jos se toimii vielä paremmin.)



Tee suklaakastike. Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen niin kauan, että suklaa sulaa. Anna jäähtyä.

Kun panna cotta on hyytynyt, kumoa se lautaselle. Asettele päälle sikurirouskut ja suklaakastiketta. Tarjoile.

Ruoasta oli ihan liian vähän kuvia, niinpä heitän pari kuvaa luonnosta. Siellä kun liikkuu rauhassa, huomaa monia ihania ja ihmeellisiä asioita. Tällä kertaa kuvasin limasieniä ja hyytelösienen.

Nuijanuoranen

Liuskahytykkä (hyytelösieni)






torstai 14. syyskuuta 2017

Suolattu suklaaganachekakku vadelmilla

Suomessa tuntuu olevan ihan ikioma musta aukko. Se sijaitsee Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ja millä minä perustelen väitteeni? No ihan sillä, että paketit katoavat sinne teille tietymättömille. Kummallisestikin vielä. Yleensä Saksasta ja Britanniasta paketit löytävät tiensä Keski-Suomeen, mutta jos paketti tulee Yhdysvalloista, se häipyy kuin avaruusraketti mustaan aukkoon.

Minulla on muutaman kuukauden sisään ollut kaksi pakettia tulossa Yhdysvalloista. Yllätys! Kummastakaan ei ole hajuakaan, että missä ovat. Jännä homma, että miten ne löytävät tiensä Miamista ja Länsi-Virginiasta tänne, mutta sitten ei ole enää aavistustakaan mihin menevät. Yleensä kyseessä on ollut vielä vähän arvokkaampi lähetys, jolla on seurantakoodi.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että itse asialle ei voi tehdä oikeastaan mitään. Tullista ei voi tiedustella, että onko paketti siellä. Itse ei voi tehdä selvityspyyntöä Postille kansainvälisen postilain mukaan. Myyjän pitää se tehdä. Kaikki eivät viitsi sitä alkaa tekemään, vaan maksavat asiakkaalle suosiolla rahat takaisin. Katoaako teiltä lukijoilta paketteja?

Mutta sitten reseptiin. Minun teki mieli jotain tosi hyvää. Ja kun olen niin laiska leipuri nykyään, niin tietenkin piti päästä mahdollisimman vähällä. Suklaata piti tietenkin saada oikein kunnon annos ja sitten vielä kinuskia. Kakun salaisuutena on mahdollisimman laadukas tumma suklaa. Silloin ei liivatetta tarvita. Jos laittaa halpaa, vähän kaakaovoita sisältävää suklaata, se ei hyydy.

Tumman suklaan itseoikeutettu pari on vadelma, joka tuo kakkuun mukavasti raikkautta. Kokonaisuus kruunataan nopealla kinuskikastikkeella. Runsaan tumman suklaan vuoksi tämä kakku on suklaan tosifaneille. Niille, jotka pitävät enemmän maitosuklaasta, kannattaa vatkata kermaa viereen kevennykseksi ja tarjota vielä aika pieni pala kerrallaan.


Suklaaganachekakku
n. 10-12 hengelle

Pohja:
200 g kaurakeksejä
90-100g voita tai margariinia

Täyte:
1,5-2 dl vadelmahilloa, mielellään itsetehtyä, se on raikkaampaa
----
300 g tummaa suklaata
2,5 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
sokeria maun mukaan
1 tl vaniljauutetta
sormisuolaa maun mukaan

Päälle:
3-4 dl vadelmia

Kinuskikastike:

1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kuohukermaa
1 tl voita
ripaus suolaa

Keitä fariinisokeria ja kuohukermaa noin 5-10 minuuttia tai kunnes kastike tuoksuu hyvältä ja on paksuuntunut. Jos sitä keittää liian vähän aikaa, se tuoksuu sellaiselta sokeriselta ja tavallaan raa'alta. 

Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan (halk. 20-22 cm), niin että pohja on piilossa. Aseta reunat päälle ja loput paperista jäävät reunojen ulkopuolelle. Leikkaa liiat pois. 

Murskaa keksit. Lisää joukkoon voisula. Painele irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle. Paista 175 asteessa 5 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Levitä pohjan päälle hillo. Kiehauta kerma. Lisää joukkoon 300 g suklaata rouhittuna sekä voi. Anna suklaan sulaa. Sekoita tasaiseksi. Mausta sokerilla, suolalla ja vaniljauutteella. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten pohjan sekä hillon päälle. Laita jääkaappiin hyytymään noin 8 tunniksi tai pidemmäksi aikaa. Irroita varoen vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla. 

Keitä nopea kinuskikastike. Sekoita kattilassa fariinisokeri ja kerma. Keitä niin kauan, että kastike sakenee ja alkaa tuoksumaan kypsältä. Aluksi siinä on hurjan makea haju, mutta se muuttuu, kun kastike kypsyy ja sakenee. Lisää voi ja suola. Anna jäähtyä. 

Pelkkä suklaakakku säilyy useamman päivän jääkaapissa hyvänä. Vadelmat pahentuvat nopeammin. 

Kakun voi tehdä gluteenittomana käyttämällä gluteenittomia keksejä ja varmistamalla, että suklaa on myös gluteeniton. Vegaaniversion voi kokeilla tehdä käyttämällä kookoskermaa. 



perjantai 8. syyskuuta 2017

Hapanjuureen leivottu pizza

Aiemmin tällä viikolla julkaisin hapanjuuren ohjeen. Kun juurta tekee ja sitä ruokkii, joutuu aika paljon heittämään sitä "vanhaa" juurta pois. Itseä ainakin harmittaa aina kaikenlainen hävikki. Niinpä olen käyttänyt ruokkimatonta taikinajuurta hyvällä menestyksellä pizzapohjassa. Taikinan nostatus ottaa aikaa, mutta voi kuinka hyvää pizzapohjasta tulee! Eikä tarvi kaulita. Sen kuin painelee taikinan pellille ja siitä huolimatta saa rapeaa pohjaa.



Hapanjuuri pizzapohja

100 g ruokkimatonta taikinajuurta
300 g kädenlämpöistä vettä
350 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

Mittaa juuri ja vesi kulhoon. Sekoita hyvin. Lisää jauhot, suola ja öljy. Vaivaa löysäksi taikinaksi. Peitä leivinliinalla ja anna nousta kaksinkertaiseksi. Siihen voi mennä pitkäkin aika, varsinkin jos juuri on kylmää. Varaudu nostattamaan yön yli tai esimerkiksi tee taikina aamulla, niin se on leivottavissa illalla. Koska vaivausaika ei ole pitkä, tämän ehtii hyvin tekemään melkein milloin vain. 

Vaivaa kevyesti taikina nousemisen jälkeen. Jaa sopivankokoisiksi paloiksi ja taputtele jauhoitetun käsin leivinpaperoidulle pellille. Täytä haluamillasi täytteillä ja paista 250 asteessa kypsäksi noin 5-7 minuutin ajan. Tarkkaile pohjaa koko ajan ettei se pala. 

Nämä kuvat ovat ihan kammottavia, otettu todella huonossa valossa. Sorry!

Pizzanpäällysinä oli mm. näistä kasoista löytyviä sieniä:

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Simppelimpi hapanjuuri

Olen kikkaillut taikinajuurien kanssa paljonkin. Olen käyttänyt levainia, tehnyt juurta omenasta ja pitänyt niitä millin tarkoilla mittauksilla hengissä. Nyt olen jo pidemmän aikaan tehnyt hyvinkin helppoa taikinajuurta. Ei temppuilua rusinahiivan tai omenoiden kanssa. Vain vettä, luomujauhoja ja ilman oma villihiiva ja siinä kaikki. Hengissä pitäminen on sujunut jo pidemmän aikaa oikein hyvin. Juuri on ollut hyväntuoksuinen ja helposti käsiteltävä. Sen kanssa leipominen on ollut miellyttävää ja taikinoista on tullut mukavasti leivottavia.

Kuva ei päätä huimaa, mutta tässä näkee kuinka juuri on innokas töihin ruokinnan jälkeen.

Simppelimpi hapanjuuri

500 g luomuruisjauhoja
500 g luomuvehnäjauhoja

Sekoita jauhot hyvin yhteen. Käytä tätä seosta juuren ruokkimiseen. Minulla on iso lasipurkki, jossa säilytän jauhoja.

Juuren tekeminen

1. päivä

110 g jauhoseosta
100 g huoneenlämpöistä vettä

Sekoita vesi ja jauho voimakkaasti yhteen lasipurkissa. Jätä huoneenlämpöön leivinliinalla peitettynä vuorokaudeksi.

2. pv

Poista puolet juuresta ja ruoki se 110 g jauhoseosta ja 100 g vettä. Tätä toistetaan vielä päivät 3 ja 4. Jos juuri on oikein hyvin voiva kolmantena päivänä, voit ruokkia sen kahdesti, muista myös poistaa osa. Jos juurta on kertymässä paljon, poista vähän enemmän. 

Kun juuri on oikein kupliva, hyväntuoksuinen ja elinvoimainen, se on valmista leivontakäyttöön. Juuri on koostumukseltaan hieman vahvempaa kuin aikaisempi taikinajuureni. Sitä saa sekoittaa ihan voimaa käyttäen purkissa. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla sitkeää ja liian paksua. Aina en noudata ihan tarkkoja grammamääriä, vaan yritän pitää taikinajuuren koostumuksen tasaisena. Ei liian paksua, eikä liian ohutta. Kuvasin epämääräisen videon, jossa näkyy edes suurinpiirtein se juuren vahvuus. Pahoittelen tärisevää kuvaa, mutta kaipa tuosta jotain selvää saa. 

Ja video toimii tässä sitten kun toimii. Nyt meni hermo bloggerin kanssa. Yritän laittaa sen uudelleen myöhemmin. Itse katsoessa se ei toimi nyt ainakaan.

Taikinajuurta voi säilyttää jääkaapissa. Ota se leivontaa edeltävänä päivänä pois ja ruoki se. Ota osa juuresta pois ja anna saman verran jauhoja ja vettä kuin alun ruokintapäivinä. Peitä leivinliinalla ja anna olla huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ota aktivoitunutta taikinajuurta tarvitsemasi määrä ja laita loput jääkaappiin. Jos tiedät tarvitsevasi paljon juurta, ruoki pari kertaa ennen leipomista.

Laitan parin päivän päästä ohjeen poisheitettävälle taikinajuurelle ja taas vähän myöhemmin leipäohjeen. Laiskimus maximus ei jaksa nyt kirjoittaa kaikkia kerralla. 

Ihmetellääs vielä vähän luontoa. Parempi puoliskoni löysi metsästä huippulöydön! Oli siinä meillä hämmästeltävää. Kuvassa on limasieni suonitupponen, Hemitrichia serpula. Todella upeaa luonnonpitsiä. Voitte kuvitella Neidin ihastuksen tuollaisen nähtyään. Lapsi osaa arvostaa luontoa toden teolla. 









Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...