Karpalokeikauskakku

Monet varmasti muistavat lapsuudestaan keikauskakut. Nämä sokeriset pehmoiset kakut, joiden tähtinä olivat coctailkirsikat ja ananakset. Perusversio keikauskakusta tuntuu tänä päivänä vanhanaikaiselta, mutta sitten ymmärsin, että mihin se sopii nerokkaasti. Moni on varmasti syönyt jälkiruokana kinuskikastiketta ja karpaloita. Siinähän se onkin! Keikauskakun kinuski ja karpalot, nam!

Vähän kirpsakkaa, mutta niin hyvää! Lisämakeutta kaipaavat voivat tarjota vielä erikseen kinuskikastiketta.

Keikauspäällinen
60 g voita tai maidotonta margariinia
150 g fariinisokeria
5-6 dl karpaloita

Kakkutaikina
250 g vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
yhden tai maun mukaan (luomu)appelsiinin raastettu kuori, vain keltainen osa
125 g voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
150 g sokeria
2 tl vaniljauutetta tai 3 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa
1,25 dl maitoa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele 24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka. Keitä rasvaa ja fariinisokeria hetki. (Huom! Jos teet maidottomana, älä keitä liian kauaa, koska margariini erottuu. Lyhyt kiehautus vain.) Sen verran, että voi ja sokeri sulavat ja seos karamellisoituu hieman. Kaada se vuoan pohjalle. Levitä päälle karpalot.

Sekoita yhteen vehnäjauhot, leivinjauhe ja appelsiinin kuori. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna kerrallaan. Sitten vaniljauute. Lisää vielä maito ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja levitä vuokaan karpaloiden päälle. Paista 175 asteessa noin 45-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.
Keikauskakku on parasta lämpimänä.

Vähän vaihekuvia:

Karpalot <3

Taikinaa... Tylsä kuva, mutta se minulle nyt anteeksi annettakoon.

Karpalot uppoavat ihanasti taikinaan osittain.

Kinuski kiiltelee pinnassa. Keikauskakku on parhaimmillaan hieman lämpimänä.

Frozen-synttäriherkkuja

Neidin 5v synttäreitä vietettiin tänään kavereiden kanssa. Huh, mitä meininkiä ja menoa! Äitikin sai laulaa sydämensä kyllyydestä (anteeksi naapurit!) ja leikittää lapsia Olafin nenän kiinnityksen, onginnan ja monen muun leikin varjolla. 

Kokemus on opettanut minua sen verran, että osa tarjottavista on ihan suosiolla kaupan herkkuja, keksit, vaahtokarkit (Olaf oli ideana tietty) ovat helppoja ja takuulla maistuvia herkkuja. Samoin perinteiset coctail-tikut ovat suosikeita vuodesta toiseen. Niissä saa helposti lapsille kasviksia tarjolle. Tein tällä kertaa kaikki tarjottavat sellaisiksi, että ne sopivat jokaisen ilmoittautuneen ruokavalioon (suomentajan huomautus: Neidin ruokavalio oli isoin rajoittava tekijä). Kakku oli munaton, muffinit munattomia ja maidottomia. Jouduin vielä muuttamaan suunnitelmiani kesken kaiken, sillä tilaamani Elsa-nukke kakkua varten ei saapunutkaan luvatusta huolimatta ajoissa perille. Kiitos vaan Suomen Posti. Yleensä olen ymmärtänyt lakkoja ja lakkoilijoita, mutta nyt alkaa kertymään vähän liikaa. Kaksi myöhästynyttä pakettia (isänpäivän lahja tuli myöhässä, tilattu ajoissa. Nyt tämä nukke) sekä kolme hukattua pakettia on ihan liikaa kolmen kuukauden aikana. Tämä tästä Postista, en paasaa siitä enempää tai tulen kirjoittaneeksi piip-piip-piip. Onneksi Jyväskylästä löytyy nykyään Confetin myymälä, josta löysin Elsa-kakkukuvan. 

Elsa-kakun tein tästä pohjasta (Katso postauksen loppupuolelta. Tuplana taikina = 60 cm leveälle pellille pohja, josta leikkasin ympyrät. Kaakaon määrää voi vähentää, korvaa vähennetty vehnäjauhoilla 1:1.), aprikoosihillosta ja ihan vaan kermavaahdosta täyte. Kuorrutteena vaaleansiniseksi värjättyä sokerimassaa sekä kermavaahtoa. Tarvittaessa voi käyttää margariinista, vaniljasta ja tomusokerista tehtyä kreemiä sokerimassan alla tai soijavispistä vatkattua vaahtoa. Vohvelipohjainen kakkukuva kannattaa laittaa vaahdon päälle, koska se tarvitsee kosteutta leikkautuakseen kauniisti. Kuva kannattaa laittaa kakkuun ainakin kuusi tuntia aiemmin, jotta se ehtii kostua. Kakku on koristeltu sivuista sokerimassalla, päällä on kermavaahtoa. Sivuissa on vielä tomusokerivesiseoksella liimattuja lumihiutaleita. 

Suuret suunnitelmani yhdestä sun toisesta jutusta kaatuivat ajan puutteeseen. Olen nimittäin tässä syksyn aikana normaaliin arkitouhuun yhdistänyt vielä opiskelunkin. Joskus sitten isona pystyn auttamaan entistä paremmin allergiasta ja astmasta kärsiviä tavalla tai toisella. Mutta ei siitä sen enempää. Kerron vaan, että miksi julkaisutahti on tavallista hitaampi. 

Jaa kiire vai kakun teossa? Huolellinen jälki on kaukana tästä kakusta...

Maidottomat ja munattomat banaanimuffinit
12 kpl

2 dl sokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
---
2 banaania soseutettuna
150 g soijajogurttia (tai tavallista jogurttia)
0,5 dl soijamaitoa (tai tavallista maitoa)
100 g maidotonta margariinia sulatettuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita valmiiksi muffinivuoat. Rasvaa pelti tarvittaessa, levittele paperivuoat tai tee niin kuin minä - ota esiin silikoninen muffinivuoka ja älä tee sille mitään. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon kosteat aineet, älä vatkaa. Jaa taikina 12 muffiniksi. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä. Kuorruta esim. soijavispillä ja koristele halutessasi. 

Kaupan herkkuja ja astioita. Voi sitä kerran vuodessa mennä kertakäytön kanssa, säästän luontoa sitten muissa asioissa.

Arvatkaapa, että oliko ilmapallopumppu hukassa. No, ainakin tämän mamman keuhkot saivat hyvää harjoitusta ilmapallojen kanssa.

Katsokaa hei, minäkin osallistuin teemaan!

Jostain syystä rakasta Mariah Careyn joululaulua. Tässä on tämän joulun lempparivalosarjani. Siirappista, mutta ei sen väliä. Joskus saa olla siirappinen muuallakin kuin keittiössä.

Krooninen huono omatunto ja kuolaa näppiksellä (ohjeena teeleipäset)

Elämän ruuhkavuodet ovat antaneet meille parastaan ja pahintaan. Olen iltaisin jo kolmeen kertaan alkanut kirjoittamaan postausta Neidin nukahtamisen jälkeen, mutta tuloksena on ollut koneen viereen nukahtanut äiti, joka on kuolannut pöydälle ja näppikselle. Onneksi en ole vahingossa julkaissut tälläistä pää-näppiksellä-siansaksa-postausta. Joskus sitä vaan pitää myöntää itsellensä olevansa väsynyt ja antaa armoa vaikka omatunto kolkuttaisikin. Niinpä olen sitten keskittynyt perheeseen ja arkielämään vähän aikaa voimia kerätäkseni. Kaikki muu on saanut olla hetken rauhassa. 

Tällä hetkellä keräilemme vieläkin voimia. Neiti korvatulehduksen kera, minä flunssan kourissa. Päässä kolkuttaa Neidin lausahdus tulevista synttäreistä - Äiti, muista sitten, että kaikki ihastelevat sitä Elsa-kakkua, minkä sinä teet. Heh, ei mitään pieniä paineita tyttäreni asettanut minulle. Kaikki ideat otetaan vastaan! Tällä hetkellä ei ole oikein postin kulkuunkaan luottaminen, joten joudun aikamoisen haasteen eteen, jotta voin toteuttaa Neidin toivomat Frozen-juhlat. Onneksi olen jotain rekvisiittaa jo löytänyt ja ideoinut aika lailla leivonnaisiakin. Hopea-valkoinen joulukoristelaatikko pelastaa paljon lumihiutaleineen ja tähtineen. Joskus on hyötyä siitä, että on joulupöffeli! 

Mutta jospa siirtyisin asiaan. Ohje on tällä kertaa hyvin helppo ja lyhyt. Meidän perheen arkilausahdus tällä hetkellä. Ruoan on oltava helppoa ja nopeaa. Lämmin leipänenkin voi olla hyvin nopea, kun muistetaan vanhat kunnon teeleivät.

Sconesit eli teeleipäset

7 dl jauhoja
1-2 rkl sokeria
60 g voita tai maidotonta margariinia
3,5 dl maitoa tai kermaa+maitoa, tarvittaessa kauramaitoa
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Nypi yhteen jauhot, leivinjauhe, suola, sokeri ja rasva. Lisää maito ja sekoita nopsasti taikinaksi. Kaulitse noin 1-2 cm levyksi. Ota muotilla n. 5 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä. Aseta vierekkäin leivinpaperoituun vuokaan (n. 25 cm x 25 cm). Yhdistä varoen lopputaikina ja ota niin paljon ympyröitä lisää kuin vain suinkin saat. Paista n. 16-20 minuuttia tai kunnes leipäset ovat kypsiä. Tarjoile lämpiminä esimerkiksi juuston tai hillon kanssa.

Ennen paistoa.

Mmmm. Uunilämpimiä, niin makoisia.

Näihin tulee voin ja leivinjauheen ansiosta kiva rakenne.

Kurpitsajuustokakku

Halloween - se on minulle hieman kaksipiippuinen juttu. Tykkään juhlista, naamiaisista, erilaisista kokkailuista ja koristeluista. Ristiriitoja mielessäni aiheuttaa se, että kuuluuko juhla Suomeen vai ei. Jotain on kuitenkin kiva tehdä, kuten kaivertaa kurpitsaa ja kokeilla erilaisia ruokia. (Joo, ja olemme me varautuneet karkki ja keppostelijoihinkin. Neidistä se on hauskaa.) Pääosin pyrimme kunnioittamaan Pyhäinpäivää ja suurin osa tarjottavista on hyvin suomalaisia. Aina pitää kuitenkin olla kaikelle uudelle avoin, niinpä annan Halloweenille tilaisuuden valloittaa mieleni. Sen vuoksi yksi meidän herkuistamme on kurpitsainen juustokakku.

Tyrni voisi olla Suomen oma "Halloween"-raaka-aine. Väri olisi juuri passeli.

Kurpitsajuustokakku

Pohja:
3,5 dl piparimuruja tai Digestive-muruja (gluteenittomia tarvittaessa)
50 g voisulaa 

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
150 creme fraichea
1-1,5 dl sokeria tai maun mukaan
3 isoa kananmunaa
1 tl vaniljauutetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
0,5 tl kanelia
ripaus neilikkaa ja muskottipähkinää
2-2,5 dl kurpitsasosetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kiedo vuoan ulkopuolelle folio. Juustokakku paistetaan parhaan rakenteen aikaansaamiseksi vesihauteessa, folio toimii eristeenä. Jos selitykseni ei auennut, katso aiemmasta ohjeestani kuvavinkit. Murskaa piparit ja sekoita niihin voisula. Painele vuoan (20-24 cm halkaisijaltaan) pohjalle. Voit pikkuisen painella reunoillekin, jos muruseosta riittää. Nosta pohja uuniin ja esipaista 5 minuuttia. Tee täyte.

Vatkaa yhteen juusto, creme fraiche ja sokeri. Lisää kananmunat ja vatkaa huolellisesti. Lisää vanilja, mausteet ja kurpitsa. Sekoita tasaiseksi. Kaada esipaistetun pohjan päälle. (Voit tehdä kakun kaksivärisenä. Ota pari desiä juustokakkumassaa erikseen ennen mausteiden ja kurpitsan lisäämistä. Kaada vaalea massa pohjalle ja oranssisempi päälle.)

Nosta vuoka syvälle uunipellille. Nosta pelti uuniin ja kaada pellille sitten sentin parin kerros kiehuvaa vettä. Ole varovainen. Paista noin 40-50 minuuttia. Kakkua ei saa paistaa liikaa ettei mehevyys katoa. Sen pitää olla juuri ja juuri keskeltä kiinteää. Ei hyllyvää, mutta sellaista tukevaa tutisevaa. Ota pois uunista ja nosta varoen pois vesihauteesta. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten useamman tunnin (tai yön yli) jääkaapissa.

Kurpitsasoseen tein itse. Koversin piiraskurpitsan ja paistoin hedelmälihaa (ei siemeniä) noin puolisen tuntia 200 asteessa. Sitten soseutin sen. Kurpitsasosetta myydään myös tölkissä. Tarkista tölkin kyljestä, että onko se jo valmista piirastäytettä vai pelkkää kurpitsasosetta. Tämä sen vuoksi, että piirastäyte on usein valmiiksi maustettua (kanelia, neilikkaa ja muskottia). 

Koristele haluamallasi tavalla. Menin siitä mistä aita on matalin, jäisiä tyrnejä päälle. Itse kasvattamani piiraskurpitsan väri jäi aika vaaleaksi amerikkalaisiin sisariinsa verrattuna. 

Omaan suuhuni kurpitsakakku maistuu hyvin jouluiselta ja joulupöytään taidan sitä seuraavaksi valmistaa. Kuvassa hieman näkee täytteen kaksivärisyyttä.

Sisä-Chililästä kuulumisia

Jamaican Yellow Mushroom taitaa olla Jamaican Hot. Ei sen väliä, hyvältä maistuu! Viimeinkin on tullut ihan kivasti omaakin satoa. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Cherry Bombeja tulee hyvin reippaasti. Helppo kasvattettava, mutta ei kovinkaan mehukas chili. Mietin kovin, että jatkaako se ensi kaudelle vai ei.

Scotch Bonnet Red... Mmmm. Jamaikalaista ruokaa tulossa pian meidän pöytään. Näitä chilejä kypsyy nyt vauhdilla. Nam!

Hyviä pyhiä itse kullekin!

Uuniomenapuuro

Uunipuurot ovat mitä kätevämpiä iltapalapuuroja tehdä varsinkin sellaisena päivänä, kun on tehnyt jo päivällisen uunissa. Uunipuuro uuniin perään miedolle lämmölle ja kas, siinä on sitten hetken kuluttua iltapala valmiina. Joskus teen tätä aamuksi valmiiksi ja ajastan leipäkoneeni tekemään puuron.

Uunipuuro on muutenkin niin hyvää. Kaikenlaisista terveysvaikutuksista voisin paasata puolen päivää, mutta kaikki varmasti tietävät jo kauran ja pähkinöiden hyvät terveysvaikutukset hunajasta puhumattakaan. 

Uunipuuro

1 rkl rasvaa vuoan voiteluun (voi, margariini tai  rypsiöljy)

2-5 hapahkoa omenaa koosta riippuen 

hunajaa tai sokeria oman maun mukaan

3-4 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia tarvittaessa)

1-2 dl pähkinöitä oman maun mukaan

1 l maitoa, tarvittaessa soijamaitoa tai vaikkapa vettä tai omenamehua

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Voitele vuoka. Kuori ja paloitele omenat. Laita ne vuoan pohjalle. Valuta päälle hunaja tai sokeri ja nosta omenat uuniin noin vartiksi, jos haluat oikein pehmeitä omenoita. Rouhi sinä aikana pähkinät. Sekoita ne kaurahiutaleiden joukkoon. Ota omenat pois uunista, kaada päälle kaurahiutalepähkinäseos. Kaada päälle maito. Sekoita. Nosta uuniin ja paista noin parin tunnin ajan. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile.

Käytä raaka-aineita käytössä olevan dieetin mukaan, kuten vegaanille soijamaito ja ei hunajaa. Maitoallergiselle soija- tai kauramaito jne.  

Voihan kurpitsa!

Tai oikeastaan voihan Elsa, sanon vaan. Neiti halusi viimeinkin katsoa Frozenin ja nyt sitä on sitten katsottu uudestaan ja uudestaan. Kaikki pitäisi olla yhtä Frozenia. Neiti näki säästelemäni piiraskurpitsan ja pyysi, että voisiko siitä kaivertaa Olafin. Ööööö, Isi on reissussa (Isi osaa piirtää, minä en), mutta voihan äiti kokeilla. Tunsin itseni jokseenkin hölmöksi, kun hahmottelin Olafia kurpitsaan ja kummasin aina pois, mutta onnistui se sitten lopulta! Tai ainakin Neiti ja minä olemme tyytyväisiä. Se kaiketi on pääasia.

Piiraskurpitsan sisus päätyi juustokakkuun, josta lisää huomenna. Nyt kauniita unosia, tämä mamma ainakin painaa päänsä tyynyyn!

Daim-kakku

Viimeinkin sain taas toimivaksi bloggaus-kalustoni. Se on niin tätä päivää, että kun tekniikka pettää, on itse ihan pulassa. Ei sitä ole ennen tullut ajatelleeksi, että kuinka paljon tämäkin homma vaatii erilaisia teknisiä vempeleitä, kamera ja tietokone nyt tietenkin ihan etunenässä. 

Yhtä sun toista olen tässä ehtinyt tekemään ja leipomaan. Kuvia käsiteltäväksi on läjäpäin, yhden ihanan reseptin jo jouduin laittamaan sivuun odottamaan uusia kuvauksia. Harmillista huomata, että on kuvien takia ihan pakko leipoa uudelleen ihanaa omenakakkua. Hmmm. Onkohan se todellinen syy vai löytyykö se syy bloggaajan mieliteosta kakkua kohtaan?

Kaikesta reseptisumasta valitsin ensimmäiseksi Daim-kakun. Kun syksy tulee, minulle iskee vastustamaton halu palata vanhanaikaisten kahvikakkujen maailmaan. Ne ovat minulle ensimmäinen merkki lähestyvästä joulusta. Jep, se joulupöffeli on palannut jo. Olen kovin miettinyt, ostanut ja tehnytkin lahjoja, haaveillut uusista jouluherkuista ja kuolannut Lindtin joulustandin edessä. Mutta jotta tämä ei mene ihan pelkäksi jouluhaaveiluksi, alan kirjoittelemaan ohjetta. 

Daim-kakku

175 voita tai margariinia

150 g - 175 g sokeria

2 isoa kananmunaa

2 rkl siirappia

2 rkl kermaa

------

200 g erikoisvehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

2 isoa Daimia pieninä paloina

Yhdistä kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää siirappi ja kerma ja lopuksi kuivat aineet. Sekoita taikinaksi. Laita voideltuun ja jauhotettuun kuivakakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 40-50 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla kokeiltaessa kypsä. (Tikkuun ei jää taikinaa.) Anna jäähtyä jonkin aikaa ja kumoa sitten. Anna jäähtyä.

Kuorrutus

100 g Daimia

50 g voita

2 rkl maitoa

100 g tomusokeria

Mittaa kattilaan Daim, voi ja maito. Sekoita miedolla lämmöllä kunnes Daim sulaa. Siinä menee tovi, mutta älä menetä hermojasi, kyllä se sulaa. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Odota hetki, jotta kuorrute on sopivaa levitettäväksi. Kaada se jäähtyneen kakun päälle. Koristele halutessasi Daim-rouheella tai vaikkapa manteleilla. Anna jähmettyä ennen tarjoilua. 

Eipä näissäkään kuvissa ole juhlimista. Kaapissakin on Daimia... Hmmm, pitäisi ehkä leipoa taas.

Tulihillo sekä hedelmäsalsa

Tämä syksy on ollut yksi ehkä raskaimmista elämässäni. Neidin päivähoidon aloitus on tuonut tullessaan melkoisia muutoksia elämässämme. Nyt en tarkoita omaa elämääni, onhan siinäkin ollut muutoksia, mutta Neidin sairastaminen on ollut omaa luokkaansa. 

Hänen hoitopaikkansa on aivan ihana, henkilökunta loistavaa ja allergiaosaavaa, sen puolesta en ole kantanut huolta. Mutta meidän pikkuinen, yskii, yskii ja sairastaa hengitystieinfektioita. Kotona käytössä on Pep-puhalluksesta hunajaan ja käsihygieniasta höyrytykseen ja vitamiineihin sekä maitohappobakteereihin kaikki konstit. Niistä ei ole ollut apua. Olen jo monesti toivonut meidän asuvan Porissa, jossa rakkaita sukulaisia ja kummeja olisi paljon lähempänä. On muuten ensimmäinen kerta meidän täällä Keski-Suomessa asumisen aikana! 

Neiti on väsynyt, minä olen väsynyt, koko perhe on väsynyt. Yöt menee milloin yskiessä, milloin huolissaan valvoessa. Kuljen kuin zombi ja toivon parempia aikoja. Viimeisimmällä lääkärikäynnillä saimme Neidille testiin astmalääkkeitä. Arvatkaapa vain, että tuliko Neidille niistä nokkosrokko. Odottelemme uusia lääkkeitä ja mahdollisia testejä tulevaisuudessa. Tämä päivä on kulunut varpaillaan Neidin reaktion vuoksi. Sitä tulee vainoharhaiseksi ennen pitkää, kun tarpeeksi kaikkea on tapahtunut.

Vapaahetkinäni olen allergiasaneerannut lisää. Kaikki mahdolliset pölyt on siivottu pois, pehmolelut ovat saaneet mattopiiskasta selkäänsä ja kaikki mahdollinen turha tavara on järjestetty laatikoihin näkymättömiin pölyttömyyttä helpottamaan. Aiemmin jo olen tajunnut Neidin olevan pölylle allerginen. Tuoksuja, tupakkaa ja eläimiä meillä ei ole näkynyt oikeastaan koskaan ja kasvejakin vain jokunen. Vauvana Neiti sai altistua metsälle, ruoholle ja mullalle mielinmäärin, joten ylihygieniastakaan ei ole kyse. Kai tässä pitää todeta, että lapsukainen on saanut vain allergiset geeninsä vanhemmiltaan. Toivotaan parasta, että ajan kuluessa helpottaa ja Neiti ei sairastakaan astmaa. Ehkä hänellä vaan on tavallisen sitkeä virusinfektio keuhkoja tukkimassa. Saanhan toivoa näin, saanhan!

Onneksi sentään perheessä joku ei ole äidin rakkaalle asialle allerginen - nimittäin chilille. Sitä olen rauhassa laittanut omiin ruokiini ja nauttinut tulisuudesta. Ihanat chilin aromit ovat näissäkin tuotoksissa - salsassa ja tulihillossa. Tulihillo on oma sukulaiseni paholaisenhillolle, joka on aina varma suosikki meidän ruokapöydässämme. Tulihillossa käytetään kauniin keltaisia aineksia ja tulista Habaneroa, jotta saadaan tulihillosta nimensä veroista. Kannattaa testata ostamansa chilin tulisuus ettei tule pettymyksiä. Joskus jopa samasta erästä saattaa joku chili olla ihan tuleton ja toinen taas ihan supertulinen.

Tulihillo

400 g keltaisia tai oransseja tomaatteja
25 g sipulia
175 g keltaista paprikaa silppuna
Habaneroa (Peach tai Lemon tai ihan vaan keltainen Habanero) niin paljon kuin sielu sietää
0,5 tl suolaa
rouhittua pippuria maun mukaan
0,25 dl väkiviinaetikkaa
165 g hillomarmeladisokeria (Dansukker)

Kalttaa* tomaatit ja poista tomaatin puiseva kanta. Silppua hedelmälihat. Laita vetisistä siemenistä vain pieni osa kattilaan, jottei hillosta tule liian vetistä. Silppua sipuli ja paprika sekä chilit pieneksi silpuksi ja laita kattilaan. Lisää suola ja pippuri. Keitä seosta hiljalleen puolisen tuntia välillä sekoitellen. Lisää joukkoon etikka sekä hillomarmeladisokeri sekoitellen. Keitä vielä viitisen minuuttia. Purkita hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

* Leikkaa tomaattien pohjaan ristiviilto. Laita tomaatteja kiehuvaan veteen ja keitä noin minuutin ajan. Ota pois ja anna jäähtyä pieni hetki. Irroita ohut kuori.

Hedelmäinen salsa

450 g tomaatteja
2 dl sipulisilppua (keltasipuli)
1 dl paprikasilppua
0,5 dl chilisilppua (käytin todella herkullista Brasileira Marimbondo-chiliä)
0,650 g persikkaa 
1 Granny Smith omena tai vastaava määrä hapanta kotimaista omenaa
1 tl merisuolaa
3 dl sokeria
1,75 dl omenaviinietikkaa
rouhaisu roseepippuria

Kalttaa tomaatit. Poista kanta ja vetiset osat. Silppua tomaattien hedelmäliha. Kuutioi sitruunaveteen omenat ja persikat. Silppua sipuli, paprika ja chilit. Valuta sitruunavesi pois omenoista ja persikoita. Kaada kattilaan chili, paprika, sipuli, persikat, omenat, sokeri, suola, etikka ja roseepippuri. Kiehauta ja anna poreilla 30 min. Sekoittele välillä ettei seos pala pohjaan. 

Purkita puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin, jotka kestävät umpioinnin. 

Laita suljetut purkit kattilaan. Laita niiden päälle vettä niin, että ne ovat noin 2,5 cm pinnan alla. Keitä purkkeja 15 min. Anna jäähtyä hetken ja ota sitten pois vedestä varovasti. Anna jäähtyä pöydällä. Jos umpiointi onnistuu, pian kuuluu pop-ääni ja kansi painuu alas. 

Säilytä jääkaapissa. Jos umpiointi ei onnistunut jossain purkissa, käytä se ensimmäisenä. 

Älä muuta reseptin ainemääriä, jotta turvallisuus säilyy. 

Lupaan palata leivonnankin pariin, kunhan vain jaksan. Reseptejä minulla on mietittynä jo vaikka kuinka! Kunhan vain saan arjen sujumaan ja Neidin terveeksi, niin sitten alkaa toivottavasti aikaa riittämään paremmin! 

Pst. Viikonlopun kuvia vielä:

Valio... että tällaista oli perjantaina. Oli oikeastaan aika kivaa pelata Carcassonea kynttilänvalossa myöhemmin illalla.

Torstain metsäretken näkyjä. Tässä on viimevuotinen hyvä tattipaikkani. Ei ole enää. Ok, metsää pitää harventaa, jotta se tuottaa, mutta en usko pakastimien hyödyntävän metsänhoitoa tipan tippaa.

Omenoiden aikaan - karamelliomenahillo

En olisi uskonut kaapivani hillon jämiä kattilasta lusikalla ja syöväni sen ilman mitään muuta särvintä kuten lettuja tai pannaria. Tämä ehkä kertoo sen kuinka herkullista karamellisoidusta omenahillosta tuli. Laitoin siihen hieman sitruunaa taittamaan pahimman makeuden ja suojaamaan omenoita kuorimisen jälkeiseltä tummumiselta. Lisäsin joukkoon vaniljaa pehmentämään makua. Toiseen satsiin laitan kanelia tuomaan syksyn ja talven tunnelmia. Kanelin kanssa pitää olla hieman varovaisempi, koska se tuo voimakasta makua. Pitääkin maistella kesken keittämisen, mikä ihana tekosyy herkutteluun. 

Karamelliomenahillo

500 g sokeria (250 g karamellisointiin, 250 g muuhun)
2 rkl vettä
1 kg omenalohkoja (paino siis kuorittuna ja paloiteltuna)
1 sitruunan mehu
1/2 vaniljatanko halkaistuna, siemenet pyyhkäistynä hillon joukkoon tai 1 kanelitanko

Ota ainakin kolmen litran vetoinen kattila. Purista sitruunasta mehu kulhoon. Kuori ja paloittele omenat kulhoon odottamaan. Sekoita ne kauttaaltaan sitruunamehuun. 

Laita kattilaan 250 g sokeria ja 2 rkl vettä. Sulata sokeri kattilaan välillä ravistellen. Sokeri pitää sulattaa noin meripihkan väriseksi. Hetki liikaa ja sokeri palaa, hetki liian vähän ja sokeri on ylimakeaa. Ole siis tarkkana ja muista, että sokeri on todella kuumaa sulaessaan. 

Kun sokeri on karamellisoitunut, lisää joukkoon omenalohkot. Nyt sokeri jämähtää, älä hätäänny. Sekoittele vaan kärsivällisesti, niin se sulaa taas. Lisää sitten joukkoon loput sokerista (250 g) sekä puolikas vaniljatanko halkaistuna. Jotta saat parhaat aromit irti tangosta, raaputa veitsellä siemenet halkaistusta tangosta ja laita ne omenien joukkoon. Lisää vielä tankokin keittämisen ajaksi seokseen.

Keitä hilloa puolisen tuntia kevyesti poreillen. Omenahillolla on tapana roiskahdella, ole varovainen. Muista myös sekoitella hilloa ettei se ota pohjaan kiinni. Voit painella kauhalla omenoita soseeksi, jos haluat. 

Anna hillon jäähtyä pieni hetki. Ota tanko pois. Purkita sitten puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä kylmässä. Pidemmän ajan säilönnän suositan tekemään pakastimessa. Kokemukseni mukaan omenahillo ei ole parhaiten säilyviä hilloja.

Hilloa tulee noin 1 litra. 

Viikonloppuna aikaa kului taas metsän siimeksessä. Saaliina suppiksia ja kantarelleja. Mustavahakkaita menin etsimään, mutta niistä ei näkynyt vielä edes pienen pientä alkua. Suppikset sen sijaan olivat aloittaneet reippaan kasvun. Niitä saimme enemmän kuin kuivuriin kerralla mahtuu, ihan kelpo satsi.

Missä on suppilo? Missä on suppilo?

Täällähän minä, täällähän minä. Koriin minä kuulun, koriin minä kuulun. Sinne siis, sinne siis. 

Sienestäjän lastenlaulu à la sienipöhkö

Kantarellipiirakat

Syksy ja sienet, ne lämmittävät mieltäni. Syksystä on tullut lempivuodenaikani. Rakastan tuulen tuiverrusta, ikkunaan piiskaavaa sadetta, kuumaa kaakaota ja tietenkin syksyisen metsän retkiä. Luonnon antimista kelpaa Suomessa laittaa ruokaa ja leipoa herkkuja. 

Se taitaa olla nyt lyhyestä virsi kaunis. Olen koko päivän yrittänyt keksiä tähän muuta kirjoitettavaa, mutta ei, nyt ei sanat luista. Voisin tietenkin valittaa Neidin yhä jatkuvasta flunssasta, mutta en jaksa. En myöskään välitä kertoa valvotuista öistä ja väsyneistä päivistä, ei sekään inspiroi. Ei vaikka kaikenlaista pöhköä olisi kerrottavana kuten se, että hukkasin läppärini. Kuka arvaa missä se oli? No sylissäni tietenkin ja käytinkin sitä kaiken hyvän lisäksi. Kun ajatuksen juoksuni on tällä tasolla, on viisainta pitää teksti lyhyenä ja ytimekkäänä. 

Näiden piirakoiden johtotähtenä on kantarelli, voit käyttää myös herkkutattia, suppilovahveroa tai vaikkapa herkkusieniä kaupasta, jos metsäretki ei inspiroi. Hyvin reipas voin määrä ei myöskään pahenna makua. Jos voin korvaa margariinilla, on tuloksena lehtevämpiä piirakoita. 

Kantarellipiirakat

Taikina:

375 g vehnäjauhoja

0,75 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

340 g voita

150 g creme fraichea

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola yhteen. Nypi joukkoon voi. Lisää creme fraiche ja sekoita nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa liian kauaa, ettei taikina sitkisty. Laita jauhotetulle pöydälle. Kaulitse taikinaa hieman, taita kolmikerroksiseksi, käännä 90 astetta, kauli taas. Toista tätä 3-4 kertaa. Kääri sitten kelmuun ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi. (Tarvittaessa taikina säilyy pari päivää jääkaapissa. Kokeiltu konkreettisesti, säilyy hyvin.) 

Täyte:

1 rkl voita

1,5 l kantarelleja

1 keskikokoinen punasipuli

pieni pätkä purjoa

3-4 dl palvikinkkua rouheena

100-150 g ruohosipulin makuista tuorejuustoa

pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu

ruohosipulia ja persiljaa maun mukaan

Siisti kantarellit ja revi ne hieman pienempiin osiin. Silppua sipuli ja purjo, rouhi kinkku. Sulata voi pannulla ja kuullota hetki sipuleita sekä purjoa. Lisää joukkoon sienet ja paista niin kauan, että neste haihtuu. Lisää joukkoon kinkkurouhe sekä tuorejuusto. Sekoittele niin kauan, että juusto sulaa. Mausta makusi mukaan. Anna jäähtyä jonkin aikaa. Liian kuuma täyte sulattaa taikinan.

Kauli taikina pitkäksi levyksi. Voit tarvittaessa jakaa taikinan kahteen osaan. Levyn leveys olisi kaksi kertaa valmiin piirakoiden leveys. Laita toiseen reunaan sopivin välimatkoin iso lusikallinen täytettä. Voitele ympäriltä kananmunalla tai vedellä. (Tai käytä omaa piirakoiden tekotapaasi.)

Taita levyn toinen puolikas päälle. Painele taikina täytteen ympärille. Leikkaa piirakoiksi, siisti reunoja tarvittaessa ja painele kiinni. Laita pellille ja voitele. (Jos teet kananmunattomana, voitelu ei ole pakollista. Väristä tulee vain vaaleampi.)

Paista 225 asteessa kauniin kullankeltaisiksi. Aikaa menee 15-20 minuuttia. Tarjoile lämpiminä. Säilytys jääkaapissa parin päivän ajan, pidempi säilytys pakastimessa ja siellä maksimissaan yksi kuukausi runsaasta rasvamäärästä johtuen.

Rakas ystäväni ilahdutti minua lämpöisellä paketilla. Tämä jos joku lämmittää masua. Ystäväni on paras chilinkasvattaja, jonka tunnen. Upeita satoja joka kesä. Ja kun vielä otetaan tämän kesän vaativuus huomioon, niin kertakaikkiaan huippuluokan suoritus! Kiitos ystäväiseni!

Kesäkurpitsabrownie ja sienimetsän kuvia

Puh ja huh, mitä menoa ja meininkiä meillä on ollut. Aikuiselämässä on kiirettä, vieraita kävi Porista ja yllätys yllätys - Neiti on taas flunssassa. Tällä menolla Neidillä on rautainen vastustuskyky ennen syyslomaa tai ainakin viimeistään ennen joululomaa. Sen verran paljon hän tekee tuttavuutta virusten ja bakteerien kanssa. Vähemmästäkin muistisolut osaavat tulevaisuudessa torjua ison joukon turhan läheiseksi pyrkiviä pöpöjä. (Antakaa minun edes toivoa niin, jookos!)

Terveellisempien ruokien inspiroimana syntyi kesäkurpitsabrownie, josta vähensin rasvan määrää lisäämällä kesäkurpitsasosetta. Paatuneinkaan makkaranpurija ei osaa erottaa kesäkurpitsan makua mehevästä browniesta. Osan jauhoista voi halutessaan vaihtaa vaikkapa spelttiin tai täysjyvävehnäjauhoihin, jos mielii leivonnaisesta entistä terveellisemmän.

Sunnuntaina mieheltäni meinasi mennä hermot ja ihan syystä. En itsekään enää jaksanut kuunnella itseäni. Olen viimeiset pari viikkoa pähkäillyt sienitilannetta - pitäisi mennä metsään, ei siellä mitään kuitenkaan ole, mutta jos nyt kuitenkin, ääh en nyt viitsi mennä pahoittamaan mieltäni, vakipaikat pitäisi kuitenkin katsoa, entäs kosteikot, nyt tuli tippa vettä, jospa se osui juuri sopivaan sienirihmastoon... Monella sienestyksen ystävällä on varmasti ollut samat mietinnät menossa. Sunnuntaina mieheni sanoi, että mettävaatteet päälle, nyt mennään. Onneksi menimme! Saaliina oli mukava määrä kantarelleja. Nyt jääkaapissa odottaa kaksi taikinaa leipojaa, toivottavasti huomenna ehdin perehtymään niihin iltasella. Säilöttäväksikin jäi reilu satsi.

Kesäkurpitsabrownie

200 g tuoretta kesäkurpitsaa sileänä soseena

50 g voisulaa tai maidotonta margariinia

3 kananmunaa

1 tl vaniljauutetta

---

150 g sokeria

30 g kaakaota

100 g vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

100 g suklaarouhetta, maidotonta suklaata tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi vuoka (minulla oli  24 cm x 24 cm). Sekoita kuivat aineet sokerista suklaaseen kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa kosteat aineet kesäkurpitsasta vaniljauutteeseen. Yhdistä seokset nopeasti sekoittaen. Kaada leivinpaperoituun ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 25 minuuttia. Älä paista kuivaksi. Anna jäähtyä.

Jos et haluaa niin tummaa brownieta kuin minulla, laita vähemmän kaakaota ja lisää jauhoja yhtä paljon kuin poistit kaakaota. Valitse oman makusi mukainen suklaa. 

Kuorrutus

0,5 dl vispikermaa (maidoton vaihtoehto tarvittaessa)

100 g hyvää tummaa suklaata (ja taas maidoton tarvittaessa)

Kiehauta kerma. Lisää joukkoon suklaa rouhittuna. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä niin kauan, että kuorrute on vähän paksumpaa. Kaada brownien päälle ja anna kovettua jääkaapissa pari tuntia. Sen jälkeen voit ottaa leivonnaisen pois jääkaapista ja säilyttää sen huoneenlämmössä. Vähärasvainen koostumus ei pidä jääkaappisäilytyksestä. Huoneenlämmössä koostumus on mehevä ja pehmoinen.

Kuorrutus tuo lisää suklaisuutta. Jos laiskottaa, brownien voi hyvin jättää kuorruttamatta.

Neiti, minä ja minikupit kupuineen. Arvatkaa vaan onko meillä näiden astioiden kanssa varsinaiset prinsessajuhlat? Tiarat ja kaikki, molemmilla...

Sienikuvat ovat napsaistu ilman ihmeempiä keskittymisiä puhelimella ja pokkarikameralla. 

Aurinko kultasi kantarellit niin kauniisti kosteikossa.

Ovatko ufot laskeutuneet? 

Mustesieniä kasvoi vanhalla metsätiellä melkoisia määriä. 

Punajalkahapero (en ole ihan varma lajista) herättää metsässä kulkijan ihastelemaan luonnon kauneutta.