Hänen hoitopaikkansa on aivan ihana, henkilökunta loistavaa ja allergiaosaavaa, sen puolesta en ole kantanut huolta. Mutta meidän pikkuinen, yskii, yskii ja sairastaa hengitystieinfektioita. Kotona käytössä on Pep-puhalluksesta hunajaan ja käsihygieniasta höyrytykseen ja vitamiineihin sekä maitohappobakteereihin kaikki konstit. Niistä ei ole ollut apua. Olen jo monesti toivonut meidän asuvan Porissa, jossa rakkaita sukulaisia ja kummeja olisi paljon lähempänä. On muuten ensimmäinen kerta meidän täällä Keski-Suomessa asumisen aikana!
Neiti on väsynyt, minä olen väsynyt, koko perhe on väsynyt. Yöt menee milloin yskiessä, milloin huolissaan valvoessa. Kuljen kuin zombi ja toivon parempia aikoja. Viimeisimmällä lääkärikäynnillä saimme Neidille testiin astmalääkkeitä. Arvatkaapa vain, että tuliko Neidille niistä nokkosrokko. Odottelemme uusia lääkkeitä ja mahdollisia testejä tulevaisuudessa. Tämä päivä on kulunut varpaillaan Neidin reaktion vuoksi. Sitä tulee vainoharhaiseksi ennen pitkää, kun tarpeeksi kaikkea on tapahtunut.
Vapaahetkinäni olen allergiasaneerannut lisää. Kaikki mahdolliset pölyt on siivottu pois, pehmolelut ovat saaneet mattopiiskasta selkäänsä ja kaikki mahdollinen turha tavara on järjestetty laatikoihin näkymättömiin pölyttömyyttä helpottamaan. Aiemmin jo olen tajunnut Neidin olevan pölylle allerginen. Tuoksuja, tupakkaa ja eläimiä meillä ei ole näkynyt oikeastaan koskaan ja kasvejakin vain jokunen. Vauvana Neiti sai altistua metsälle, ruoholle ja mullalle mielinmäärin, joten ylihygieniastakaan ei ole kyse. Kai tässä pitää todeta, että lapsukainen on saanut vain allergiset geeninsä vanhemmiltaan. Toivotaan parasta, että ajan kuluessa helpottaa ja Neiti ei sairastakaan astmaa. Ehkä hänellä vaan on tavallisen sitkeä virusinfektio keuhkoja tukkimassa. Saanhan toivoa näin, saanhan!
Onneksi sentään perheessä joku ei ole äidin rakkaalle asialle allerginen - nimittäin chilille. Sitä olen rauhassa laittanut omiin ruokiini ja nauttinut tulisuudesta. Ihanat chilin aromit ovat näissäkin tuotoksissa - salsassa ja tulihillossa. Tulihillo on oma sukulaiseni paholaisenhillolle, joka on aina varma suosikki meidän ruokapöydässämme. Tulihillossa käytetään kauniin keltaisia aineksia ja tulista Habaneroa, jotta saadaan tulihillosta nimensä veroista. Kannattaa testata ostamansa chilin tulisuus ettei tule pettymyksiä. Joskus jopa samasta erästä saattaa joku chili olla ihan tuleton ja toinen taas ihan supertulinen.
Tulihillo
400 g keltaisia tai oransseja tomaatteja
25 g sipulia
175 g keltaista paprikaa silppuna
Habaneroa (Peach tai Lemon tai ihan vaan keltainen Habanero) niin paljon kuin sielu sietää
0,5 tl suolaa
rouhittua pippuria maun mukaan
0,25 dl väkiviinaetikkaa
165 g hillomarmeladisokeria (Dansukker)
Kalttaa* tomaatit ja poista tomaatin puiseva kanta. Silppua hedelmälihat. Laita vetisistä siemenistä vain pieni osa kattilaan, jottei hillosta tule liian vetistä. Silppua sipuli ja paprika sekä chilit pieneksi silpuksi ja laita kattilaan. Lisää suola ja pippuri. Keitä seosta hiljalleen puolisen tuntia välillä sekoitellen. Lisää joukkoon etikka sekä hillomarmeladisokeri sekoitellen. Keitä vielä viitisen minuuttia. Purkita hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.
* Leikkaa tomaattien pohjaan ristiviilto. Laita tomaatteja kiehuvaan veteen ja keitä noin minuutin ajan. Ota pois ja anna jäähtyä pieni hetki. Irroita ohut kuori.
Hedelmäinen salsa
450 g tomaatteja
2 dl sipulisilppua (keltasipuli)
1 dl paprikasilppua
0,5 dl chilisilppua (käytin todella herkullista Brasileira Marimbondo-chiliä)
0,650 g persikkaa
1 Granny Smith omena tai vastaava määrä hapanta kotimaista omenaa
1 tl merisuolaa
3 dl sokeria
1,75 dl omenaviinietikkaa
rouhaisu roseepippuria
Kalttaa tomaatit. Poista kanta ja vetiset osat. Silppua tomaattien hedelmäliha. Kuutioi sitruunaveteen omenat ja persikat. Silppua sipuli, paprika ja chilit. Valuta sitruunavesi pois omenoista ja persikoita. Kaada kattilaan chili, paprika, sipuli, persikat, omenat, sokeri, suola, etikka ja roseepippuri. Kiehauta ja anna poreilla 30 min. Sekoittele välillä ettei seos pala pohjaan.
Purkita puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin, jotka kestävät umpioinnin.
Laita suljetut purkit kattilaan. Laita niiden päälle vettä niin, että ne ovat noin 2,5 cm pinnan alla. Keitä purkkeja 15 min. Anna jäähtyä hetken ja ota sitten pois vedestä varovasti. Anna jäähtyä pöydällä. Jos umpiointi onnistuu, pian kuuluu pop-ääni ja kansi painuu alas.
Säilytä jääkaapissa. Jos umpiointi ei onnistunut jossain purkissa, käytä se ensimmäisenä.
Älä muuta reseptin ainemääriä, jotta turvallisuus säilyy.
Lupaan palata leivonnankin pariin, kunhan vain jaksan. Reseptejä minulla on mietittynä jo vaikka kuinka! Kunhan vain saan arjen sujumaan ja Neidin terveeksi, niin sitten alkaa toivottavasti aikaa riittämään paremmin!
Pst. Viikonlopun kuvia vielä:
Valio... että tällaista oli perjantaina. Oli oikeastaan aika kivaa pelata Carcassonea kynttilänvalossa myöhemmin illalla.
Torstain metsäretken näkyjä. Tässä on viimevuotinen hyvä tattipaikkani. Ei ole enää. Ok, metsää pitää harventaa, jotta se tuottaa, mutta en usko pakastimien hyödyntävän metsänhoitoa tipan tippaa.
