Tammikuu on jo vierähtänyt pitkälle. Aika menee ihan kamalaa vauhtia. Helmikuussa Jauhoton taikina on ollut olemassa neljä vuotta. Blogini on ollut omiaan heijastamaan elämää. Ensin neidin taaperovuosina minulla oli paljon enemmän aikaa kokkailla, kuvata ja kirjoittaa neitosen huonosta nukkumisesta huolimatta. Nyt ehdin jotenkin kokkailemaan, mutta varsinkin kuvaamisen kanssa on tekemistä. Työn alla on tälläkin hetkellä monta postausta, mutta en vain tahdo malttaa käyttää niihin aikaa. Kotona ollessa aika tulee pyhitettyä neidille.
Neitosen kanssa tuli nämäkin muffinit tehtyä. Meillä oli paljon suklaata ja ylikypsiä banaaneita, no sehän on selvää, että niistä tehdään joko kakku tai muffineita. Tällä kertaa valitsimme muffinit. Neiti todennäköisesti halusi ne sen vuoksi, että hänellä oli uppouusia pinkkejä muffinivuokia. (Kirjoittajan huomautus, pinkkejä, no mitäs muutakaan?) Neidillä on pahan kananmuna-allergian vuoksi omat kulhot ynnä muut, jotta vahinkoa ei pääse käymään. Eipä meillä ole aikoihin kananmunaa kotona ollutkaan, mutta ei se vara venettä kaada.
Nyt ei kuvilla juhlita. Huono valo, hermo meni.
Tuplasuklaamuffinit
koosta riippuen 10-15 kpl
2,5 dl sokeria
125 g voisulaa tai maidotonta margariinia sulana
3 kypsää banaania muussattuna
---
1 dl spelttijauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
0,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa suklaata rouhittuna, maidotonta tarvittaessa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Esivalmistele muffinivuoat. Rasvaa metalliset, levitä paperit pellille jne. Sulata rasva. Lisää joukkoon banaanisose ja sokeri. Vatkaa vatkaimella hyvin sekaisin. Sekoita yhteen kuivat aineet. Lisää rasvaseoksen joukkoon. Jaa silikonisiin tai paperisiin vuokiin. Paista 200 asteessa 10-18 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä. Tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa. Paistoaika riippuu paljon muffinin koosta.
Huomasitteko? Yritys hyvä kymmenen tehdä edes vähän terveellisemmäksi muffineita. Upotin vehnäjauhojen joukkoon vähän spelttiä ja kaurahiutaleita.
Neidin sanoi, että nallen peppuun on jäänyt vessapaperi kiinni. Vähän petti pokka koko perheellä. Illalla väsyneenä ei hihityshepulista tullut loppua millään. Lapsen mielikuvitus on kertakaikkiaan rajoja vailla.
