Mä kaipaan yhtä asiaa, nimittäin kunnollista lettupannua! Porissa odottaa tällä hetkellä yksi, mutta se pitää vielä rasvapolttaa. Inhoan meillä tällä hetkellä kotiaan pitävää pinnoitettua pannua. Siihen ottaa kaikki kiinni ellei ole kahta kiloa rasvaa pannulla. Syöjät eivät ole valittaneet, kun makuna on ollut voita. Neiti on aina pitänyt rasvan mausta, on sitten kyseessä ollut Keiju tai voi. "Äiti, saanko maistiaispalan?" Ja siinä kohtaa minua on purauttanut, kun lapsukainen on halunnut kunnon nokareen rasvaa. Tässä kohtaa Neiti tulee Isiin. Isi syö mielellään mm. kylkisiivuja tai kunnon läskisoosia, minua ahdistaa pelkkä ajatuskin. Ei pysty, liikaa valkoista rasvaa. Ehkäpä jos joskus saisi oikein autenttista vanhan kansan läskisoosia, voisi kaslerikammoni parantua.
Nyt taas eksyin asiasta toiselle planeetalle ja jos en pidä varaani, eksyn taas vielä kauemmas. Pitäydyn nyt vähän aikaa vielä näissä paksuissa pannareissa. Ne ovat sopivan ruokaisia viikonlopun aamupalaksi, ne ovat ihanan pehmoisia pikkuisille ja ne ovat kumman lohduttavia, kun on paha olla. Pidemmittä puheitta reseptiin!
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
pikkuisen suolaa, maun mukaan
2 tl leivinjauhetta
---
2 rkl voisulaa tai öljyä tai maidotonta margariinia
n. 3 dl maitoa tai soija-/kauramaitoa
Sekoita ensin yhteen kuivat aineet, lisää sitten vatkaten maito ja rasva. Lisää maitoa tarvittaessa lisää. Taikina on paksumpaa kuin lettutaikina, mutta sen on tarkoitus levitä pannulla itse. Lämmitä pannu kohtuudella kuumaksi. Paista voi tai margariinitilkassa pannarit kerran kääntäen. Paksuissa pannareissa lämpötila ei saa olla liian kuuma, jotta ne ehtivät kypsyä keskeltä.
Tarjoa hillon tai vaahterasiirapin kera. Kermavaahtokin voipi toimia.
Sitten hyppäänkin ihan toiseen asiaan. Meillä on ollut teknisiä ongelmia taas kerran Neidin nukkumisien kanssa. Jokunen postaus sitten kerroin millaisia ongelmia meillä on ollut. Arvatkaapas kuka oli niin fiksu, että keksi Neiti Prinsessalle ratkaisun! Nyt Neiti nukkuu mielellään omassa sängyssään ja meidän sänky on hyvin usein rauhoitettua vyöhykettä. Selkäni kiittää tästä tästä keksinnöstä.
Käyttämättömät pellavaverhot päätyivät prinsessakatokseksi.
Vähän kaunista roosaa, tähtivaloja.
Ja tähtiä. Tosin Neiti kysyi, että miksi en laittanut tähtiä hotdogin muotoon. Mikki Hiiren kerhotalo meni justiinsa jäähylle. Siitähän Neiti on hotdog-tähtikuvion keksinyt.
Silkkinauharuusukkeita, kaikkea siis mitä pohjattomasta askartelukaapistani löytyi.
Hyvät yöunet koko perheelle ovat arvostettu asia!
