Sieniretkellä ja fricandoa leppärouskuista

Nyt tulee vähän erilainen ja pitkä postaus. Yritän kertoa teille kuvilla, että mikä meitä viehättää metsissä ja varsinkin sienissä. Kerron myös miten sienestysharrastus alkoi. Ihan postauksen lopussa on espanjalainen ruokaohje, jossa käytetään leppärouskuja. Oikeasti fricando tehdään vasikasta, mutta en löytänyt sitä tähän hätään, joten tyytyminen oli naudanpaistiin. Fricando on täyteläistä ja herkullista. Se maistuu harmoniselta ja tasapainoiselta ja se lämmittää syksyisessä ilmassa.

Aloitellaanpa sitten ihan alkutaipaleella. Innostuin hurjasti vuosia sitten, kun löysin mökiltä kantarelleja. Sinä syksynä kävimme ensimmäistä kertaa sienessä kunnolla. Koska olimme hiljattain muuttaneet Keski-Suomeen, meillä ei ollut täällä vielä uusia työkavereita kummallisempia tuttuja, jouduimme aloittamaan sienestämisen kartan kanssa. Katselimme karttoja ja ajelimme sekä kävelimme erilaisilla metsäteillä. Pikku hiljaa alkoivat maisemat olemaan tuttuja ja opin erottamaan metsätyyppejä toisistaan. Vähitellen tietämys kasvoi. Kävin sieninäyttelyissä, liityin Suomen sieniseuraan, hankin sienikirjoja ja imin koko ajan oppia kuin sieni. (Anteeksi huono vitsini.)

Katsokaa kuinka täydellinen kärpässieni! Niin kaunis, mutta myrkyllinen.

Vuosi vuodelta saaliit paranivat ja sienestys valtasi syksyt jopa niin, että kesäloma sijoitetaan mieluiten syksyyn. Nykyisin löydämme paljon paremmin sieniä kuin alussa, mutta se on oikeasti kovan työn takana. Olemme tarponeet satoja kilometrejä metsissä, jotta olemme löytäneet huippupaikkamme. Monella sienestäjällä on sama juttu, siksi niitä sienipaikkoja ei niin hevin paljasteta.

Metsä on koko perheen juttu. Neitikin tunnistaa jo herkku- ja lehmäntatin, kantarellin, torvisienen ja karvarouskun sekä puna- ja valkokärpässienen. Ei huonosti alle 4-vuotiaaksi. Lisäksi opetamme häntä koko ajan marjoista, puista, kasveista ja ötököistä. On ihana katsoa maailmaa pienen silmin. Se on niin avoin ja hämmästelevä. Iso kuusikin voi näyttää aivan ihmeelliseltä ja toiselta lapsen silmin. Puhumattakaan koppakuoriaisista tai muurahaiskeosta. Monet itselle tavalliset asiat näyttäytyvät aivan toisin.

Viime sunnuntain sieniretkellä ihmeteltyä:

 Pieni ja napakka herkkutatti, herkkua toden totta!

 Kehnäsieniä oli pilvin pimein. Tässä näkyy hyvin kehnäsienen "kehnä".

 Mikäs se sieltä kurkistaa? 

 Tatin viimeinen lepopaikka näyttää mukavalta ja aurinkokin vielä vilkuttelee sille jäähyväisiä.

Tämän kauden ihme, madoton leppärousku! Niitä on ollut paljon. Leppä ei leppärouskun nimessä tarkoita puuta, vaan se tulee muinaissuomen verta tarkoittavasta sanasta. Oikeastaan leppärousku on siis verirousku. Nimitys johtunee oranssista maitiaisnesteestä.

The Holy Grail,

sillä leppärousku näyttää valitettavan usein tältä.

Muistellaanpa vielä aiempia sieniretkiäkin, koska joskus vaan näkee niin hauskoja juttuja tai saa todella tunnelmallisia kuvia. Suurin osa sienikuvista on mieheni ottamia. 

Alien vai sieni? Seitikki kasvattanut kädet keltasarvikkaan avulla. Olin ihan raskauden loppuvaiheissa, kun näin tämän ja halusin heti mieheni kuvaamaan. Raukkaparka varmaan luuli synnytyksen käynnistyneen, kun karjaisin metsässä.

 Upponupikoita löytyi ojan pohjalta.

Yksi lempikuvistani, niin tunnelmallinen.

Tässä toinen tunnelmakuva ja myöskin yksi lempikuvistani.

Joskus luonto näyttää voimansa. Tässä myrskytuhoja parin vuoden takaa. Sitä tuntee itsensä pieneksi tällaista tuhoa katsellessaan.

Lumimies kuvattu!

Palataanpa asiaan eli ruokaan. Kaunista tämä ei ole, mutta niin hyvää ja mureaa.

Fricando

2+2 rkl oliiviöljyä
1 kg naudanpaistia, suolaa, pippuria ja vehnäjauhoja
1 sipuli pienenä silppuna
1 l leppärouskuja viipaleina (voi käyttää myös muita metsäsieniä)
1 valkosipulinkynsi silppuna
1 porkkana pieninä kuutioina
3 tomaattia pieninä kuutioina
2 dl hyvää lihalientä
1 dl punaviiniä

Picada

100 g kokonaisia, kuorittuja manteleita
vähäsen sahramia
2 rkl persiljaa
ripaus suolaa

Valmistetaan ensin Fricando. Valmistele ensin sipulit, tomaatit, porkkana ja sienet. Leikkaa paisti alle sentin vahvuisiksi viipaleiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla sekä pyöräytä kevyesti jauhoissa. Paista viipaleet öljytyllä kuumalla pannulla ruskeiksi. Nosta ne kattilaan.

Paista sitten sienet pannulla. Paista niitä niin kauan, että suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää sienet kattilaan. Paista porkkanaa, sipulia ja valkosipulia pannulla muutama minuutti. Lisää joukkoon tomaatit ja paista sekoitellen 5 minuuttia.

Lisää seos kattilaan. Mittaa joukkoon punaviini ja lihaliemi. Sekoita ja kypsennä miedohkolla lämmöllä kannen alla niin kauan, että liha on oikein mureaa. (Teimme painekattilassa ja ruoka oli valmista puolessa tunnissa. Lihana oli kulmapaisti. Sisäpaistin kypsyminen tavallisessa kattilassa ottanee tunnin verran.) Sekoittele fricandoa välillä.

Fricandon kypsymisen aikana valmista picada. Picadan tehtävänä on vähän suurustaa kastiketta ja tuoda makua. Ohjeita molempiin, sekä picadaan että fricandoon löytyy vaikka kuinka paljon. Joissain ohjeissa lisätään Picadaan valkosipulia, joissain suklaata, toisissa oliiviöljyä ja joissain käytetään hasselpähkinöitä manteleiden sijasta. Voit muokata sitä mielesi mukaan. Itse taidan seuraavaksi lisätä joukkoon aavistuksen Habanero Brown Largea.

Paahda pähkinöitä hetki pannulla. Siirrä ne sitten mortteliin ja hienonna ne ihan hienoksi mausteiden kera. Hienonna enemmän kuin minä hienonsin, jookos. Kun fricando on valmista, sekoita joukkoon vielä picada ja kiehauta kastike. Tarjoile heti riisin kera.

Voit käyttää fricandoon myös kuivattuja tatteja (10 g). Liota niitä kahdessa desilitrassa vettä noin 30 minuuttia ennen paistamista. Käytä tattien liotusvesi lihaliemen sijasta fricandon liemessä.

Tunnelma kuin sadussa, minne tie vie ruskokärpässienet?