Fazerina-juustokakku cookiepohjalla

Pieni blogitauko johtuu aika pitkälti änttäpäisyydestäni tällä kertaa. Halusin tehdä juustokakun jostakin karkista ja pari ekaa kakkua olivat huteja. Tai no, olivat ne hyviä, mutta liian makeita omaan tämän hetkiseen makuuni. En halunnut julkaista muutakaan, kun olin niin orientoitunut juustokakkuun. Siinä sitä aikaa kului leipoessa ja testaillessa. Mutta nyt viimeinkin on kakku valmis. Kakussa on appelsiinin raikkautta, Fazerinan lempeyttä ja cookien makeutta. Mitään ei tarvitse vatkata, ainekset vain sekoitetaan yhteen.

Pohja

150 g voi- tai margariinisulaa
50 g fariinisokeria
75 g sokeria
1 muna
1 tl vaniljauutetta
200 g vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
75 g suklaarouhetta
---
2 Fazerinaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi 24 cm x 24 cm vuoka. Sekoita sulatetun rasvan joukkoon sokerit, kananmuna, vaniljauute sekä yhdistetyt leivinjauhe ja jauho. Sekoita taikinaksi. Sekoita lopuksi joukkoon suklaarouhe. Taputtele 4/5 taikinasta vuoan pohjalle. Rouhi pohjalle kaksi Fazerina-patukkaa.

Täyte

400 g hyvää tuorejuustoa
1 dl creme fraichea
2 kananmunaa
0,5 dl - 0,75 dl sokeria, maun mukaan
1 tl vaniljauutetta
1 appelsiinin hienoksi raastettu kuori
---
25 g suklaarouhetta

Sekoita juusto ja creme fraiche notkeaksi, lisää joukkoon loput aineet. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle. Ripottele päälle 25 g suklaarouhetta. Laita vielä pieniä cookie-taikinanokareita pinnalle. Paista uunissa 25-40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä. (Säilytys jääkaapissa.)

Neiti ei saa vielä tätä herkkua maistaa. Meillä oli torstaina testauksessa kananmuna. Tulos oli se, että Neiti itki, Äiti itki ja Isi oli surullinen. Ensin kokeilin poskelle, ei tullut mitään reaktiota. Sitten kokeilimme ihan pikkuisen ruokaa, jossa oli vähäsen kananmunaa. Oireita ei tullut heti, mutta onneksi olin kaukaa viisas ja en antanut enempää. Yöllä alkoivat Neidin mahakivut. Meillä on nyt itketty ja lisätty vatsaa varten määrättyjä lääkkeitä. Toivottavasti meillä ei mennä tämän seurauksena takapakkia. Nyt pidän Neidin ruokavalion tässä ja unohdan loput kokeilut pariksi kuukaudeksi. Paljon parempi on iloinen ja kivuton Neiti kuin kovissa masukivuissa itkevä pikkuinen.