Yhden mokan tein. En ajatellut tarpeeksi sitä, että kuinka paljon hiivataikina nousee uunissa. No, nyt meillä ainakin on uuni puhdas. Valitse siis iso, todella iso, vuoka paistamiseen. Alemmalle tasolle voi vielä laittaa leivinpaperilla varustetun uunipellin, jotta välttyy siivoukselta.
2,5 dl kädenlämpöistä maitoa
2 kananmunaa
75 g sulatettua margariinia tai voita
10 dl erikoisvehnäjauhoja (AnniHelena -tyyppinen)
1 tl suolaa
1 dl sokeria
3 tl kuivahiivaa
Mittaa kaikki taikinan ainekset joko leipäkoneen tai yleiskoneen kulhoon. Anna koneen vaivata taikinaa 10 minuuttia. Laita taikina isohkoon kannelliseen kulhoon. Anna taikinan nousta peitettynä noin 1,5 tuntia.
Kierittelyyn
75-100 g sulatettua voita tai margariinia
1-2 dl kanelisokeria (tavallista sokeria + kanelia maun mukaan)
Sulata rasva ja laita syvälle lautaselle. Sekoita sokeri ja kaneli toiselle lautaselle. Voitele iso kakkuvuoka.
Vaivaa ilma pois kohonneesta taikinasta. Pyörittele siitä pieniä pallosia, noin pari senttiä halkaisijaltaan. Dippaa pallero rasvaan ja sitten pyörittele se kanelisokerissa. Laita kakkuvuokaan. Täytä vuoka niin, että siihen jää reilu nousemisvara. Peitä liinalla ja anna nousta melkein tunnin ajan.
Palleroita ei kannata ihan näin tiiviisti laittaa. Lisäksi suosittelen jättämään enemmän nousemisvaraa.
Kuorrute 1
50 g voita tai margariinia.
2 dl fariinisokeria
Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon fariinisokeri. Sekoita ja kiehauta niin kauan, että fariinisokeri on hyvin sekaisin ja seos muistuttaa karamellikastiketta. Kaada pullakon päälle.
Paista 175 asteisessa uunissa toiseksi alimmalla tasolla noin 45 minuuttia tai kunnes pullakko on kypsä. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sitten.
Kummasti se karamellikastike katosi pullan sisuksiin ja osa uunin pohjalle... Tässä näkyy hyvin pullakon tulviminen vuoasta. Aivan liikaa taikinaa.
Kuorrute 2
50 g tuorejuustoa
25 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 dl tomusokeria
1 tl vanilja-aromia
pikku ripaus suolaa
Mittaa kuorrutuksen aineet yhteen ja vatkaa pari minuuttia. Lisää tarvittaessa tomusokeria. Kuorrus vaalenee vatkatessa. Laita pursotinpussiin tai vaikkapa Minigrip-pussiin ja pursota pullan päälle.
Miten tästä munattoman ja maidottoman?
Käytä tästä linkistä löytyvää taikinaa ja kuorrutetta. Kuorrute 1 pitää valmistaa maidottomaan margariiniin. Kierittelyssä pitää myös käyttää maidotonta margariinia.
Näitä voi tehdä myös muffinikokoisina. Nämä tein ilman kuorrutetta, koska Neiti pitää enemmän kuorruttamattomasta pullasta. Lapsesta on hauska irroitellla palleroita ja syödä pulla pala kerrallaan.
Ensin leikkasin viipaleita, sitten aloin itsekin repimään paloja, se vaan tuntuu oikealta tavalta syödä kanelipullakkoa.
Vilkaus vielä Chililään
Melkein kaikki näyttävät tältä. Habanerot, kaikki neljä lajiketta ovat itäneet hyvin. Ainoa pettymys siemenissä on ollut Jamaican Yellow Mushroom. Siitäkin kokeilin kikkakuutosta vielä, mutta vielä ei ole tuloksia näkösällä. Chilien kouliminen on nyt ajankohtainen homma. Kastelemista pitää alkaa rajoittamaan, jotta taimet eivät veny honteloiksi.
On se onni, että koko perhe alkaa olemaan innostunut viljelmistä. En saa enää niin hitaita katseita kuin mitä alussa. Kun aikuinen nainen konttaili vessan lattialla kolme kertaa päivässä ja kyse ei ollut raskauspahoinvoinnista, noro-viruksesta tai liiallisesta iloliemen käytöstä, on vain muutama selitys. Kyse on joko täysin hurahtaneesta kasvattajasta tai siivousintoilijasta ja selvyyden vuoksi, suljetaan se jälkimmäinen heti pois laskuista.
Nuukana immeisenä aloin käyttämään vessan lattialämmitystä hyödyksi idätyksessä. Älkää kertoko, että jääkaapin päällä onnistuu myös. Olen sellainen hukkapätkä, että turhautuisin alta aikayksikön jatkuvaan jakkaran hakemiseen. Tosin jakkaran säilytyspaikka jääkaapin edessä voisi olla hyvä laihdutuskeino. Jospa edes joka kolmas jääkaapin oven avaaminen jäisi tekemättä. Lisäjumppaakin tuli, kun konttailin vessassa. Surullisimmillani taskulampun kanssa, jotta varmasti näin kaikki niskalenkit. Kävin ainakin kolme, ellei neljäkin kertaa päivässä kiikuttamassa itäneet yksilöt valoparaatiin taimihuoneeseen. Pari päivää sitten olin neljättä kertaa menossa, kun huomasin mieheni vinon hymyn. Joo, kärsivällisyys ei ole hyveeni. Kaikkien taimien pitäisi kasvaa heti.
Onneksi tämä tuskallisen hidas vaihe alkaa olemaan ohi. Nyt vaan tuskaillaan kastelun ja valaistuksen kanssa. En halua, että lentokone pystyy laskeutumaan meiltä kajastavan valon myötä. Eiköhän se riitä, että joulupukki poroja lenkittäessään näkee, että missä asuu kiltti chilisti!
