Sienicurry

Luin järkyttyneenä jutun Iltalehdestä. Siinä kerrottiin tänä vuonna myrkytyskeskukseen tulleen jo noin 200 puhelua mahdollisista sienimyrkytyksistä. Sienestäminen on vastuullista puuhaa, mutta kuitenkin todella antoisaa. Kannustan kovasti ihmisiä metsään sieniä keräämään, mutta perusasiat pitää olla hallussa. Sieni minkä syöt, pitää olla ehdottomasti tunnistettu syötäväksi sieneksi, arvailu ei riitä. Nykyään harrastetaan paljon valokuvatunnistusta. Se ei ole täysin varmaa. Pitää muistaa itse verrata sientä vielä tuntomerkkeihin ja ottaa vastuu itse siitä, että syökö vaiko ei. Jos on hiukankin epävarma, on parempi jättää syömättä.

Jos aloittaa sienestyksen, ei kannata heti yrittää ottaa haltuun kaikkia ruokasieniä, muutamalla helpolla tunnistettavalla pääsee jo pitkälle. Kantarellista, suppilovahverosta, vaaleaorakkaasta, mustatorvisienestä ja karvarouskusta on hyvä aloittaa. Ne sienet ovat helposti tunnistettavia. Herkkutattikin on helppo tunnistettava, kunhan muistaa, että kiltillä herkkutatilla on valkoiset verkkosukat, tuhmalla sappitatilla mustat. Niissä on muitakin eroja, mutta jos alan nyt käymään sitä läpi, tulee tästä vielä pidempi vuodatus kuin nyt...

Hyvä sienikirja auttaa paljon. Ota haltuun käsitteet jalka, lakki, helttasieni, poimut, pillit, tuppi, täyteinen, ontto, kolotyvinen, tasatyvinen, johteinen, itiöpöly, metsätyypit. Ehkä nämä nyt kuulostavat heprealta, mutta kun oikeasti opit ne, ymmärrät täysin mitä kirjoitin. Kerää sienet kokonaisena, jotta tunnistaminen olisi mahdollisimman varmaa. Opettele 1-2 uutta sientä kaudessa. Lyöttäydy konkarin matkaan sienireissulle ja käy sieninäyttelyissä. Livenä näkemällä oppii parhaiten. Silloin pystyy opettelemaan enemmän kuin sen 1-2 sientä.

Älä ahnehdi, opit kyllä tunnistamaan kehnäsienen tai koivunkantosienen ajallaan. Aloitin sienestyksen 10 vuotta sitten ja nyt on varmuudella hallussa 120 sienilajia. Lisäksi uskon tunnistavani parikymmentä muuta, kunhan vaan näen. Kyllä se tietomäärä siitä kasvaa ajan myötä!

Nyt kun olen saanut vuodatettua sieniasiani, jatkan vielä sieniruoan parissa. Tässä ruoassa käytin peruskerääjälle ehkä aavistuksen oudompia sieniä - mm. sikurirouskua, vyöleppärouskua, kehnäsieniä ja vähän tunnetumpaa vaaleaorakasta. Sienicurryssä voi hyvin käyttää myös keitettyä haaparouskua. 

Sienicurry

4:lle hengelle

1 litra sekasieniviipaleita

0,75 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia

----

3 rkl öljyä

1 tl sarviapilan siemeniä

1 tl sinapinsiemeniä

1 vihreä kardemumman siemen*

2 kokonaista neilikkaa*

1 laakerinlehti*

----

n. 20 kuivattua curryn lehteä muserreltuna

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 tl inkiväärimurskaa

1 tl kurkumaa

1 keskikokoinen sipuli silppuna

1-4 Kashmiri Mirch -chiliä tai muuta chiliä maun mukaan

3 isohkoa tomaattia kuutioituna

suolaa maun mukaan

vettä niin paljon, että on saat hyvän koostumuksen curryyn

Siivoa ja viipaloi sienet. Keitä tarvittaessa rouskuja, esim. haaparouskuja 5 min väljässä vedessä. Huuhtele ryöpätyt sienet. Laita sieniviipaleet marinoitumaan jogurttiin. 

Kuumenna öljy keskikuumalla lämmöllä. Lisää sarviapilan siemenistä laakerinlehteen olevat aineet öljyyn. Paistele sekoitellen hetki. Lisää seuraavaksi sipuli, curryn lehdet, inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuli kauniin kuultavaksi, siihen kuluu noin viitisen minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan. Lisää joukkoon sienet jogurtteineen ja tomaatti. Paista niin, että sienet kypsyvät. Mausta suolalla. Lisää paistamisen loppupuolella vettä niin, että saat hyvän koostumuksen. Anna hautua. Tarkista suolaisuus. Tarjoile riisin ja naan-leivän kera. Ohrarieskakin toimi yllättävän hyvin.

*-merkityt otetaan pois ennen tarjoilua

Muutamia sienikuvia vielä. Esittelen lyhyesti sikurirouskun, joka on omiaan tällaisiin ruokiin.

  Sikurirousku - Lactarius Camphoratus

Lakki on kooltaan 2-5 cm leveä. Sikurirousku tuoksuu voimakkaasti currylta tai sikurilta. Varsinkin kuivatessa curryn tuoksu on hyvin voimakas. Itse en tykkää kuivata sikureita voimakkaan tuoksun vuoksi sisällä. Kuivattua sikurirouskua käytän mausteena. Jauhan sen jauheeksi ja laitan milloin mihinkin lusikallisen pari mausteeksi.

Lakki on nuorempana nipukallinen, kuvassa näkyy vielä hieman nipukkaa. Lakki on tahmeahko, punertavanruskea ja vanhempana voi olla suppilomainen.

Kaksi sikurirouskun piirteistä näkyy tässä hyvin. Valkoista maitiaisnestettä irtoaa erittäin hyvin. Hyvä kikka metsässä sikurirouskun varmistamiseen on tökätä veitsellä sienen lakkia. Sikurirouskusta oikein purskahtaa "maitoa" esille. Lisäksi kuvassa näkyy miten jalka tummuu tyveen päin. Jalka on ontto. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja kapeahkot. Heltat ovat vaaleanruskeat, myöhemmin voivat olla tummanpunaisen ruskeita. 

Lue vielä sikurirouskusta muista lähteistä. Opettele tunnistamaan se varmasti ennen kuin syöt. Sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä. Sen voi paistaa suoraan pannulla. 

Muistakaa sienestää turvallisesti!