Kollaasi

Kollaasi

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tattipiiraset ja tattihulluutta kerrakseen

Moni teistä ihanista lukijoista on varmaan arvannutkin, että miksi on vähän hiljaisempaa blogissa tai jos ei olekaan arvannut, on syy selvinnyt facebookin puolella. Meidän perhe on painanut metsissä kuin hirvet konsanaan. Nyt on niin ihana tattisyksy. Herkkutatteja nousee aivan huikeat määrät kuusikoissa ja metsäpolkujen varsilla. Tietyissä metsissä liikkuessa niitä näkee ihan kaikkialla ja ehei, en kerro missä metsissä.

Olen kotona jatkojalostanut 26 kg tatteja. Kuivuri hurisi kolme vuorokautta yhtä soittoa, paistinpannut tekivät ylitöitä yhtä lailla. Minulla oli öisin herätyskello soimassa, jotta sain vaihdettua sienet kuivuriin. Meidän talomme tuoksui ensin tatille, sitten se haisi tatille ja eilen se löyhkäsi tatille. En pystynyt enää laittamaan viimeistä satsia kuivuriin, olisin ihan varmasti oksentanut niistä höyryistä. Paistinpannu sai siis lisää ylitöitä.

Onneksi kaikki tattihöyry ei vaikuttanut niin kuin kuivauksen aiheuttama. Tein eilen illalla toista kertaa ihan lähipäivänä näitä ihania tattitaskuja. Helppo ja lehtevä taikina, kermainen, tattinen ja pekoninen täyte on aivan täydellisen herkullista ihan vaikka pelkästään lusikoitavaksi. (Taidettiin me muutama lusikallinen niin pistellä poskeenkin.) Herkkutatit voi korvata muillakin sienilä. Kantarellistakin tulee aivan mahtava täyte näihin sienipiirasiin.

Pohja
375 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
0,75 tl leivinjauhetta
345 g voita tai maidotonta margariinia
175 g creme fraichea (tai Tofutin sour supreme -valmistetta)

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Nypi kevyesti joukkoon kylmä rasva. Sekoita nopeasti joukkoon creme fraiche ja vaivaa mahdollisimman vähäisellä määrällä taikinaksi. (Jos tällaista "voi"taikinaa vaivaa liian kauan, se sitkistyy.)

Laita taikina jauhotetulle pöydälle ja taputtele pötkyläksi.

Kaulitse pieneksi levyksi ja taita kolmesti. Käännä 90 astetta ja kauli taas. Toista tämä kolme kertaa. Laita sitten taiteltuna jääkaappiin ainakin tunniksi. Laita taikina muovin sisälle ettei se ota muita makuja.


Täyte

1 rkl voita tai maidotonta margariinia
1-1,5 litraa tattiviipaleita, paloja
1 pkt pekonia paloiteltuna pienemmäksi
1 keskikokoinen sipuli silppuna
1 dl kermaa tai ruokavalioon sopivaa kermavalmistetta, soija tms.
liraus hyvää fondia
pippuria (suolaa, jos tarvii)

Paista ensin tatteja niin kauan, että niistä häipyy nestettä jonkin verran pois. Lisää joukkoon pekonipalat ja sipuli. Paista kypsäksi ja rapeahkoksi. Lisää joukkoon kerma, fondi ja pippuri. Anna kiehua kasaan viitisen minuuttia. 

Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä levyksi. Leikkaa se 12 suorakulmaiseen palaan. Laita levyn toiselle puolikkaalle täytettä. Voitele reuna kananmunalla tai vedellä. Painele tasku kiinni. Painele reunat vielä haarukalla. Voitele munalla (jos teet munattomana, älä voitele.) ja paina haarukalla päälle muutama reikä. Kuvia tästä vaiheesta löytyy tästä postauksestani: mustikkataskut

Paista 220 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kauniin kullankeltaisia.


Uunista ulos klo 00.05... Jostain syystä en jaksanut tehdä piirasista ihan identtisen näköisiä. Ovatpahan ainakin kotona tehdyn oloisia.



Tässä näkyy osa yhden päivän tattikasasta, 14 kg...

Tuossa toisen päivän saalis, 12 kg. Puhelimella näpsäisty kuva. Oli ihan vikatikki kasata kaikki sienet pöydälle, se vuori siinä ei tuntunut pienentyvän ollenkaan. Kori ja ämpäri sentään tyhjenivätkin joskus. 

Eilen en suostunut enää lähtemään metsään, kun se tattihaju leijaili täällä joka puolella. Yöllä mieleeni välähti, että niin juu, anoppilassa voisi kuivurin laittaa hurisemaan ulkovarastoon tai autotalliin. Nyt puolivakavissani mietin tätä ja taistelen vakavissani itseäni vastaan metsään menosta. Tattihulluus on ihan oikeaa hulluutta tai ainakin siltä tuntuu. 



2 kommenttia:

  1. Sama tauti vaivaa täälläkin... tänään olimme sentään metsässä vain pyörien kanssa. Eilinen retki mäntykankaalle vaikutti eilen lähes sienettömältä mutta tuotti lopulta ison korillisen tatteja ja hieman haperoita. Veimme reilun setin saaliista ystävillemme. Kuivuri on pöhissyt parvekkeella, sielläkin on aikamoinen tuoksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin pian posti kuljettaa yllätyksiä ystäville ja sukulaisille. Se tunne, joka valtaa hyvässä sienipaikassa, on ihan paras. "Tuossa on tatti ja tuolla ja tuolla." Sitä vaan ihastelee niitä sieniä ja fiilis on hyvä. Kaiketi se on sitä sienikärpäsen puremaa.

      Poista

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.