Kollaasi

Kollaasi

maanantai 10. elokuuta 2015

Juustoinen orakaskeitto

Että olin tänään tyytyväinen sieniä putsatessani. Joo-o, kyllä pääsin vihdoinkin niiden kanssa tositoimiin! Löysin useamman litran sieniä ihan vaan puolen tunnin pikapistolla paikalliseen pöpelikköön. Madottomia lampaankääpiä, vaaleaorakkaita, kantarelleja (enemmistö) ja pari pikkuista herkkutattia tuli ihan väkisin koriini. Hyttyset ja hirvikärpäsetkin tuntuivat paljon siedettävämmiltä, kun oli jotain minkä vuoksi kärsiä ötököistä. 

Orakkaitakin löytyi sen verran, että pääsin hyödyntymään niiden mietoa makua keiton kokkailussa. Laitoin niiden kaveriksi hieman yrttejä ja Koskenlaskijaa. Siitä syntyi varsin maukas keitto. Kauden ensimmäisessä kunnollisessa sienikeitossa vaan on jotain taikaa. 




Juustoinen orakaskeitto

1 litra putsattuja vaaleaorakkaita (ja/tai kantarelleja)

1 rkl voita
1-2 salottisipulia koosta riippuen
1 rkl kuivaa sherryä
4 dl kermaa, laktoositonta tarvittaessa (osan voi korvata miedolla kasvisliemellä)
75-100 g Koskenlaskija sulatejuustoa (perinteinen)
suolaa ja pippuria maun mukaan
yrttejä maun mukaan, esim. persiljaa ja kirveliä

Silppua sipulit. Pienennä sieniä hieman. Laita pannulle voi. Kuullota sipulia pannulla keskikovalla lämmöllä sekoitellen muutama minuutti. Lisää joukkoon sienet. Nosta lämpö kuumaksi. Paistele sekoitellen niin kauan, että sienistä haihtuu neste. Kaada joukkoon sherry. Paista hetki. Lisää kerma, juusto ja mausteet. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä kymmenkunta minuuttia välillä aina sekoitellen. Tarjoile heti.


Keitosta tulee tuhtia tavaraa, annoksesta riittää noin neljälle alkupalaksi. Kaloreita tässä on enemmän kuin laki sallii, mutta ei se ole katastrofi, jos kerran kesässä syö oikein kermaisen sienikeiton. 



Tässä kuvassa näkyy vaaleaorakkaan piikit. Ne ovat aika lyhyet, n. 4-6 millimetriä. Piikit katkeavat helposti. Harmittaa niin kovin, kun en muistanut ottaa kameraa metsään mukaan. Nyt siellä olisi ollut kuvattavaakin.


Vaaleaorakkaan lakki on 5–15 cm leveä, nuorempana kupera, vanhemmiten laakeneva ja epäsäännöllisen muotoinen, melkein jopa aaltomainen. Se on reunoilta pitkään sisäänkiertynyt, sileä tai hieman kuhmuinen. Lakin pinta on kuiva. Vaaleaorakas on nuorena kermanvalkoinen, myöhemmin roosansävyinen tai vaalean kellanruskea. Vaaleaorakkaan jalka on tukeva, noin 3-7 cm paksu. Sienen malto murtuu helposti ja se ruskettuu vaurioitumiskohdistaan. (Ks. oikeanpuoleinen sieni) Tuoksu on miellyttävä ja ei mitenkään voimakas. Vaaleaorakkaan löydän yleensä iäkkäistä kuusimetsistä, joissa aluskasvina on sammal. 

Vaaleaorakkaan voi sekoittaa rusko-orakkaaseen, joka nykyisin luokitellaan vaaleaorakkaan tummaksi muunnokseksi. Aiemmin se on ollut oma lajinsa ja on todennäköisesti näin esitelty vanhemmissa sienikirjoissa. Päältä katsottaessa vaaleaorakkaan voi sekoittaa myös lampaankääpään, mutta alta katsoessa huomaa selvän eron. Lampaankäävällä on pillit, vaaleaorakkaalla piikit. (Yritän myöhemmin vielä tehdä tarkemman jutun orakkaista eli yritän ottaa kameran mukaan metsään.)

Katsaus Chililään:


Habanero Peachillä on kymmeniä nuppuja. Ne eivät kovin hyvin näy kuvassa.


Habanero Lemoninkin kukat ja nuput ovat onnistuneesti piilossa. 


Terassikasvatuksessa olevat chilit ovat venyneet reippaasti pituutta ja ne näyttävät muutenkin mallikkailta. Näissä on pieniä chilien alkuja. Toivottavasti ilmat jatkuvat pitkään lämpöisinä!


On ihan pakko laittaa muutama kukkakuvakin. Tässä yksi rakkaista kärhöistäni: 'Paul Farges'


Clematis 'Aljonushka'


Nämä valkoiset liljat ovat nyt parhaimmillaan. 

8 kommenttia:

  1. Nyt tekee kyllä mieli sienimetsälle - vaikka tunnistankin vain kanttarellin ja suppilovahveron. :D
    Keitto kuulostaa hyvältä ja tuo kuva on aivan ihana, kuin suoraan jonkun huippukokin ohjelmasta (tai ehkäpä huippukuvaajan?)! (:

    > kesayonunelmia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aurora! Siitä minäkin aloitin sienestysurani, että tunnistin vain kantarellin ja suppilovahveron. Nälkä kasvoi syödessä ja koko ajan opettelen sienistä lisää ja lisää. Vielä 20 vuotta sitten en voinut kuvitellakaan käyväni metsässä näin aktiivisesti. (Apua, olen vanha, tuosta paljon enemmän aikaa kuin sinulla on ikää!) Sienestys on mukava harrastus, suosittelen joskus menemään metsälle. :)

      Poista
  2. Näyttääpä herkulle. Itse en olekkaan koskaan maistanut orakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleaorakas on mukava sieni, se on mieto ja hyvänmakuinen.

      Poista
  3. Minäkin löysin jo ensimmäiset orakkaat, mutta hirvikärpäset jättivät vielä rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sienisyksy käynnistyy koko ajan paremmin ja paremmin! Täällä on hirvikärpäsiä ainakin noissa parissa suosikkimetsässämme. Yhh, inhottavia otuksia.

      Poista
  4. Herkkukeitolta vaikuttaa!
    Orakkaita ei ole näkynyt kuin pari kärsinyttä, mutta eilen löysimme pienen satsin lampaankääpiä mustikkareissun lopuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauden ensimmäinen sienikeitto on aina niin hyvää. Kyllä niitä sieniä koko ajan tulee lisää. Suomen Sieniseuran Facebook-sivuilla on ihan mieletön video Keski-Suomesta löytyneestä kantarellipaikasta. Olin ihan kateudesta vihreä, kun katsoin sen.

      Poista

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.