sunnuntai 2. elokuuta 2015

Valkosuklainen mansikkajuustokakku

Hmph. Suuri sienisaalis, pöh. Kateellisena olen lukenut muiden sienilöydöistä ja itse olen nähnyt vain muutamia. Tänään menimme varmimpaan sienimetsäämme tutkiskelemaan aarreaittojamme. Saaliina:

  • Hirvikärpäsiä, joo-o, ovat ilmestyneet ihastuttamaan luontoa.
  • Hyttysiä, pitääkö niiden suorastaan rakastaa minua?
  • Madon syömiä keltahaperoita, ei ainuttakaan hyvää.
  • Kaksi sappitattia, ei edes punikeita, joita olen jo muualla nähnyt.
  • Mustatorvisienet loistivat poissaolollaan.
  • Suuri kantarellisaalis riittää yhteen bruchettaan, jos emme liikaa ahnehdi. Vahveronaperoita sen sijaan näkyi paljon, joten parin viikon odotuksen jälkeen tulos voi olla toinen. 
  • Yksi kehnäsieni ja erinnäinen määrä jotain muita. Ei rouskuja, ei herkkutatteja, ei juuri muutakaan. Sienimetsät saavat nyt levätä pari viikkoa ennen seuraavaa pistokoetta.
Sienimetsän lisäksi olen saanut viettää lomaa ihanien ja rakkaiden vieraiden kanssa. Aika meni kuin siivillä, kun oli hyvää seuraa. Eilen pistäydyimme maanpäällisessä ostoshelvetissä. Tuurissa tuntui olevan kaikki muutkin suomalaiset, sen verran paljon oli tunkua. 

Opinpa taas jotain. Ei koskaan kannata paljastaa Neidille kaikkia kohteita. Pääpaikkamme piti olla Ähtäri Zoo, mutta kun lapsukaiselle selvisi Miljoonativolin ja Muumipuiston olemassaolo, päätimme yhteisen hyvän nimissä jakaa reissun pariin eri retkeen. Kukaan, ei kukaan, olisi kestänyt Ähtärissä Neitiä, kun kaksi ensimmäistä eläintä olisi katsottu - Joko mennään tivoliin, koska pääseee Muumipuistoon ja sitä rataa. Ähtäri jäi toiseen viikonloppuun ja menemme sinne rauhassa, ilman houkutuksia huvipuistolaitteista. 

Viimeinkin asiaan, tähän vähän erilaiseen mansikkakakkuun. En tiedä, että mistä sain mieleeni tehdä kakun keksireunoilla. Omasta mielestäni ihan kiva ajatus, kakku näyttää hauskalta ja tuo vaihtelua mansikkakakkuihin. 
Pohjaksi tein kääretorttupohjan, josta leikkasin sopivan kokoisen ympyrän. Kekseinä on Pirkan Mireille -keksejä. Niissä oli mansikkatäyte. Jos teet gluteenittoman, valitse gluteenittomia keksejä ja valitse pohjaan pelkkiä perunajauhoja. Munattomaan vaihtoehtoon tee pohja digestive-kekseistä ja voista. Käytä reunaan esimerkiksi Carneval-keksejä. Koristeena on minttua sekä krasseja.


Kääretorttupohja

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja (gluteenittomaan sama määrä perunajauhoja)
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi leivinpelti. Siivilöi yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Nostele kevyesti sekoitellen joukkoon jauhoseos. Levitä pellille ja paista noin 8-10 minuuttia keskitasolla tai kunnes pohja on kypsä. (Voit tehdä pohjasta pienemmän. Tästä annoksesta jää ylimääräistä.)

Munaton pohja n. 150 g Digestive-keksejä ja 50 g voita. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Painele tiiviisti vuoan pohjalle. Tässä tapauksessa tarjoilulautaselle vuoan reunusten sisälle.

Täyte

130 g valkosuklaata rouheena
2 dl vispikermaa
300 g tuorejuustoa
sokeria maun mukaan
1,5 liivatelehteä

Kuumenna kattilassa miedolla lämmöllä 0,5 dl vispikermaa ja valkosuklaa. Sekoittele ja kuumenna niin kauan, että suklaa sulaa. Sekoita joukkoon loput kermasta. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi.

Laita liivate kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Vatkaa valkosuklaakerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Kiehauta tilkka vettä ja liota liivate siihen. Vatkaa liivate juustoseokseen ohuena norona. 

Aloita kakun kasaaminen. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen pala kääretorttupohjasta. Laita pohja tarjoilulautaselle ja laita ympärille vuoan reuna. Kostuta pohja kevyesti. Itse käytin vedellä laimennettua sitruslikööriä. Reunusta vuoka kekseillä. Olisin tarvinnut yhden keksin lisää, jotta olisin saanut ne ihan vierekkäin. Tässä on yhden paketin keksit ja vuoan koko on n. 20 cm halkaisijaltaan.

Kaada täyte vuokaan. Nosta hyytymään useammaksi tunniksi. (Pimeitä kuvia, pimeä kuvaaja...)

Kun kakku on hyytynyt, asettele päälle ainakin litran verran mansikoita. Asettele mansikat siististi ettei keksireunukselle tule painetta. Sitten vielä kuvasaastetta. Kakku edestä, kakku takaa ja hyvä ettei kakku makaa. En osannut valita postauksen kuvia, niinpä iskin niitä tähän roppakaupalla.









Kantarellinaperot pikkuiset, kasvakaa pian! (Kuvattu puhelimella)



2 kommenttia:

  1. Kaunis kakku!
    Me olemme syöneet 4 (3 naperoa, yhden vähän isomman) herkkutattia, yhden kerrallaan. Eilen mustikkareissulta löytyi muutama kanttarelli ja pienen pieniä on näkynyt kahdessa paikassa, en tosiaan tiedä, missä ne jättisaaliit ovat. Tänään juoksulenkillä näkyi hieman ikääntyneitä isohaperoita ja muutama kulahtanut kangasrousku sekä jokunen punikkitatti. Yöks, hirvikärpäset ja punkit voisivat painua maan alle ja pysyä siellä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Isommat saaliit tuntuvat olevan etelämmässä. Kai meidän nurkilla on ollut liiankin kylmää. Hirvikärpäset osaavat olla todella ällöttäviä hiuksissa ryömiessään, yök tosiaan. Punkeilta pystyy jotenkuten suojautumaan, mutta nuo toiset pääsevät hiuksiin vaikka minkä päähineen alta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.

Suomi Finland 100 - Suomalainen metsä jälkiruoka

Tämä ruoka oli minulle heti rakkain. Jälkiruoka on lähinnä omaa rakkauttani, suklaata. Halusin tuoda jälkiruokaan minulle muitakin rakkaita ...