Ihan ensimmäinen virhe tuli tehtyä jo jokin aika sitten. Oma moka numero yksi - älä paista multaa, tai älä ainakaan paista sitä liikaa. Siinä meni mullan kosteudenpidätyskyky. Onneksi kastelen mullan aina ennen kylvöä ja huomasin tekemäni virheen. Hätä ei ollut kuitenkaan käsillä, koska olin muutenkin päätynyt myös idätyslautan käyttöön. Rakensin sen sitten ajattelematta ollenkaan tuota ihanaa pientä apulaistani... Yhdelle lautalle kaikki siemenet järjestykseen nimettynä. Sitten kuulin kristallinkirkkaan äänen - Äiti, järjestin nuo siemenet uudelleen jonoon. Jippii. Oma moka numero kaksi - älä koskaan jätä lasta hetkeksikään viljelmien luo ilman vahtimista. Onneksi minulla oli runsas määrä siemeniä. Järjestysintoilijana (joskus ja valikoiduissa aiheissa) en olisi kestänyt jännitystä siitä, että mikähän chili tässä kasvaa. Puhumattakaan vielä siitä, kuinka paljon lapsukainen pääsi pesemään käsiään. (Jälkeen päin sain muistutuksen, että se paistettu multahan pitää kosteuttaa! Laita siis multa ämpäriin ja lisää sinne vettä n. 10%, jotta multa elpyy taas.)
Sitten rakentelin monenmonta pientä idätyslauttaa, jotta sain jokaiselle lajikkeelle oman. Asettelin ne kauniisti isoille tarjottimille hyvin nimettynä ja niin viimeisen päälle viilattuna. Keitin vettä ja kaadoin jokaiseen rasiaan hyvän määrän vettä. Kun palasin katsomaan veden lämpötilaa, huomasin tarjottimen lainehtivan vedestä. Niinpä tietenkin, tottakai, yksi rasia vuosi. Olin niin ollut tarkistavinani vanhat mustikkalaatikkoni. Oma moka numero kolme - tarkista rasioiden vedenpitävyys ihan testaamalla, ei pelkästään silmämääräisesti tutkimalla.
Eikä se sittenkään vielä mennyt putkeen. Voitte vaan kuvitella tunteen, kun astuu legon päälle täpötäysi idätystarjottimellinen kourassaan. Siitä tanssiesityksestä olisi Fred Astairekin ollut kateellinen. Onneksi selvisin ilman isompia vammoja ja ennen kaikkea, chilit pysyivät tarjottimella asennossa!
Mutta aloitellaanpas ruoka-asiaa taas. Chili oli siis elementtinä jokaisessa aterian osassa. Alkupalalla oli Aji umba-omenahyytelöä, paahdettua habanero-paprikamoussea, Serrano-kinkkua ja kurpitsansiemen-leipärouhetta.
Paahdettu habanero-paprikamousse
n. kuudelle
2 isoa punaista paprikaa
2-4 habaneroa, maun ja tulisuuden mukaan
1-2 salottisipulia tai pienehkö pala keltasipulia
1 rkl ruokaöljyä
1-2 tl sitruunanmehua
loraus punaviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria ja timjamia maun mukaan
n. 1 t sokeria
2 dl vispikermaa
n. 3 liivatelehteä + vettä
Paahda grillivastusten alla paprikan ja habanerojen pinta melkein mustaksi, kääntele pari kertaa välissä. Laita ne kuumana pussin sisälle muutamaksi minuutiksi. Sitten niistä on helppo kuoria se ohut kuori pois. Ota pois siemenet sisältä.
Kuullota pannulla sipuli keskilämmöllä öljyssä. Lisää joukkoon kuoritut ja paloitellut paprikat ja habanerot. Lisää pannulle sitruunanmehu ja etikka. Mausta vielä maun mukaan. (Varo habaneron annostelun kanssa. Maistele välillä ettei tule makuusi liian tulista. Jollekin saattaa riittää pieni pala, toinen haluaa kokonaisen habaneron ja kolmas haluaa niitä neljä.) Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita. Anna jäähtyä.
Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Yhdistä jäähtynyt paprikamassa kermavaahtoon. Kiehauta tilkka vettä ja liota siihen liivatteet. Muista puristaa liotetuista liivatteista ylimääräiset vedet pois. Lisää liivate mousseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Laita mousse jääkaappiin jähmettymään.
Aji umba-omenahyytelö
3 vihreää omenaa, esim. Granny Smith
0,5-2 Aji umbaa (tai muuta hedelmäistä chiliä)
1-2 dl vettä (veden määrä riippuu omenoiden mehukkuudesta)
1 dl sokeria
0,25 dl omenaviinietikkaa
5 roseepippuria
---
2,5 dl sosetta - 3 liivatelehteä
Kuori ja paloittele omenat, laita ne kattilaan. Lisää joukkoon vesi, sokeri, etikka ja pippurit sekä pieni pala chiliä. Kiehauta, maista ja lisää chiliä. Anna kiehua 30 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa. Valmiin soseen vahvuudessa tähdätään kotitekoisen omenasoseen vahvuuteen, jos tämä tieto auttaa yhtään. Maistele välillä ja lisää halutessasi chiliä. Chiliä voi lisätä, mutta ei ottaa pois.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Ota pois kokonaiset pippurit ja soseuta seos sauvasekoittimella. (Voit halutessasi ottaa myös chilin pois ennen soseutusta.) Liota liivatteet tilkkaseen kuumaa vettä ja sekoita omenasoseen joukkoon. Levitä leivinpaperoituun vuokaan noin sentin kerrokseksi. Anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin ajan.
Jos sose on kovin löytää, lisää liivatemäärä neljään. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska omenan mehukkuus on ratkaiseva elementti. Omat omenani olivat kovin kuivia ja jouduin käyttämään täyden määrän vettä ja siitä huolimatta minulle riitti kolme liivatetta. Soseeni oli sellaista kotitekoisen omenasoseen vahvuista tai oikeastaan juuri valmistuneen mannapuuron vahvuista.
Annoksen kokoaminen
Paahda kuivahkolla pannulla kuivahkoa leipää paloina, kurpitsansiemeniä, saksanpähkinöitä. Kun niissä alkaa olemaan vähän väriä, lisää joukkoon pari teelusikallista voita, hieman valkosipulia ja suolaa sekä pippuria maun mukaan. Kun väri ja maku ovat kohdillaan. Nosta seos pois. Jauha hienommaksi. (huhmare tai vaikka ihan lihanuija auttaa tässä.) Huom! Jos teet gluteenittoman tai viljattoman, käytä pelkkiä pähkinöitä ja siemeniä tai ruokavalioon soveltuvaa erikoisleipää.
Asettele rouhe kauniisti lautaselle. Leikkaa hyytelöstä muutama pieni kuutio ja asettele ne haluamallasi tavalla lautaselle. Lusikoi mousse lautaselle. (Halutessasi tee kvenellit kostutetun lusikan avulla.) Annostele mukaan vielä viipale tai kaksi Serrano-kinkkua.
Chililässä näyttää nyt tältä:
Osa siemenistä päätyi jo suoraan multaan. Osa oli käynyt idätyslautalla itämässä. Ja osa jatkaa siinä yhä kasvuaan sirkkalehtivaiheeseen saakka. Hyviä ohjeita löytyy mm. Chilifoorumilta tai Chilivaarin blogista.
Huomaa sähköteipin luova käyttö. Erilaisilla väriyhdistelmillä purkeissa varmistan sen, että tiedän missä kasvaa mikäkin.
Tämä koristebataatti on viihtynyt meillä jo kaksi kesää.
Murateista kelpaa nyt ottaa pistokkaita. Yrtit muuttivat chililästä keittiöön, siellä alkaa jo olemaan riittävästi valoa. Keltaiset lappuset ruukuissa ovat myrkyttömiä liima-ansoja lentäviä öttiäisiä vastaan.
