Sitten näihin cinnaboneihin. Ne eivät häviä esikuvalleen yhtään. Maku on yhtä hyvä ellei jopa vähän parempikin. Itse pulla on mukavan pehmeää ja leivonnainen sulaa suuhun. Tässä herkku, jonka voi hyvin leipoa kaikille tarjottavaksi jos on tarvetta vegaaniselle (munattomalle ja maidottomalle) tarjottavalle.
Taikina
2,5 dl lämmintä ( maks. 42 astetta) vettä
kuivahiivaa hieman yli puoli pussia
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 dl nestemäistä maidotonta margariinia (Keiju)
6,5-7 dl erikoisvehnäjauhoja
Mittaa kaikki ainekset jonkin sekoitusmasiinan kulhoon ja anna koneen hoitaa työt. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää jauhoja tarvittaessa, jos taikinasta ei muodostu palloa. Käsin aikaa menee tuplaten. Peitä leivinliinalla ja anna nousta noin pari tuntia. (Jos käytät tuorehiivaa, pidä huoli siitä, että veden lämpötila ei ylitä 37 astetta.)
Hyvin innokas leipuri. Tarkan kuvan saaminen oli mahdotonta, kun oli niin kova tohina päällä. Vehnätaikina tuntui Neidistä kivalta leivottavalta. Gluteenittomat taikinat ovat niin erilaisia.
Täyte
0,25-0,5 dl nestemäistä maidotonta margariinia
1-1,5 dl fariinisokeria
kanelia maun mukaan
Sekoita kaneli fariinisokeriin. Kaada taikina pöydälle ja vaivaa isoimmat ilmat pois. Kaulitse taikina noin 1 cm vahvuiseksi levyksi. Voitele nestemäisellä margariinilla ja ripottele päälle sokeri-kaneliseos. Kääri rullalle ja leikkaa 10 yhtäsuureen osaan. Laita leivinpaperoituun uunivuokaan (n. 25 cm x 35 cm). Peitä leivinliinalla ja anna nousta tunnin verran tai kunnes pullien koko on tuplaantunut. Paista 175 asteessa 30-40 minuuttia tai kunnes cinnabonit ovat kauniin kullankeltaisia.
Kohonneita cinnaboneja
Kuorrutus
3-4 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta
2 rkl nestemäistä maidotonta margariinia
2-3 rkl soijajogurttia
Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään niin, että saat hyvin levittyvän kuorrutteen ja levitä se heti lämpimänä cinnabonien päälle. Anna jäähtyä. Sokeripitoisuudesta johtuen cinnabonit säilyvät huoneenlämmössä.
Pelkään koko ajan, että otamme takapakkia. En uskalla öisin oikein nukkuakaan, kun epäilen koko ajan Neidin mahakipujen alkavan. Valehtelematta herään siihen, kun Neiti heilauttaa ukkovarvastaan sängyssään. Toivottavasti jatkossakin heräilen turhaan ja oireet loistavat poissaolollaan.