Raparperikakkua ja rakkautta ensisilmäyksellä

Ystäväni kanssa rupattelimme erilaisista sitruunaleivonnaisista. Rakastan erilaisia sitruunajuttuja, kakuista sitruunabasilikaan ja sitruunapiirakkaan. Sitten mieleni alkoi tekemään limepiirakkaa, niin ihanaa sekin. Sain ystävältäni vastustamattoman tarjouksen raparpereista, kyllä kiitos, kelpaa! Päädyin tekemään raparperikakkua key lime pien tapaan. Kondensoitu maito taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja raparperi puolestaan maidon makeutta. Kaiken kukkuraksi kakku on helppo ja nopea tehdä, vain 6 ainesosaa. Mielensä joutuu malttamaan vain jäähtymisen kanssa. Kakun pitää antaa jäähtyä ja hyytyä loppuun jääkaapissa.

Raparperikakku

Pohja:

200 g Digestivekeksejä

1 dl juoksevaa margariinia tai 1 dl sulatettua voita

Murskaa keksit monitoimikoneessa tms. Lisää joukkoon rasva ja sekoita hyvin. Painele pohja n. 20 cm halkaisijaltaan olevan vuoan pohjalle ja reunoille (n.3 cm korkeutta). Kakun liikuttelua helpottaa, kun olet laittanut pohjalle leivinpaperin.

Täyte:

300 g raparperia + 1 dl vettä

1 prk kondensoitua maitoa

3 keltuaista

Kiehauta raparpereja desissä vettä noin 15 minuuttia keskilämmöllä. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Soseuta raparperit jollakin masiinalla. Lisää joukkoon kondensoitu maito ja keltuaiset. Käytä konetta vielä hetki. Tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria. Itse en kokenut sitä tarpeelliseksi. Kaada sitten täyte pohjan päälle ja paista kakkua keskitasolla 175 asteessa noin 20 minuuttia. Ota pois uunista ja jäähdytä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. 

Gluteenittomaan versioon käytä gluteenittomia kauradigestivejä.

Kuvassa näkyy uusi ihana lautaseni. Rakastuin näihin Moneralin haapapuusta tehtyihin lautasiin viikko sitten Jyväskylän kalamarkkinoilla. Kaloja ei kyllä ostoksiin eksynyt, mutta sen sijaan löysin itselleni uuden tarjoilulautasen. Olen aina ollut astioideni suhteen hyvin kranttu. Nyt se kranttuus tuottaa tylsyyttä ruokia kuvatessa. Onneksi välillä tekee ihania löytöjä. Kävelimme ja katselimme kaikkea, sitten näin jo kaukaa puuastiat, pysähdyin kokeilemaan lautasen pintaa ja ajattelin jo myyjän pitävän minua hulluna tapauksena, kun en voinut lakata silittelemästä silkinsileää pintaa.

Minusta oli upeaa kuulla kuinka paikallista työtä nämä ovat, puhumattakaan siitä, että puiset astiat kestävät hienosti pesua. Ulkonäkö puhutteli minua paljon, osittain varmaan senkin vuoksi kuinka hyvin viihdyn metsiä koluamassa. Jotenkin vain näen meidän joulupöydässä nämä lautaset ruokalautasina. (Okei, joulupöffeliys ennen juhannusta, on jo todellista pöffeliyttä...) Ihan pakko hankkia näitä lisää, jäi vähän harmittamaan nuukailuni ostoksilla.

Kyseessä ei ole sponsoripostaus, vaan kunnianosoitukseni kotimaiselle työlle ja taidolle kehittää ja tehdä kauniita asioita. Lisää tietoa upeista ja näyttävistä astioista löytyy Moneralin sivuilta.