Kollaasi

Kollaasi

maanantai 25. marraskuuta 2013

Piparkakku-cookiet (-ton)

Viime viikolla jo teimme Neidin kanssa näitä ihania joulun makuisia -ton cookieita. Ohje on taas sitä sun tätä -ton, joten tätä voi tarjota niin keliaakikolle, vegaanille kuin muna-, maito- tai vehnäallergikollekin. Jauhoja voi muutella halutessaan esim. niin, että käyttää koko määrässä gluteenitonta jauhoseosta. Meillä vaan tuppaa noita eri jauholaatuja menemään ohjeisiin, kun Neidistä on niin hauska mittailla. Eihän sitä nyt yhtä sorttia silloin voi käyttää?


Piparkakku-cookiet
n. 28-30 kpl

200 g maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
2,5 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
---
0,5 dl omenasosetta
0,5 tl ruokasoodaa
---
1,25 tapiokatärkkelystä
2,5 dl tummaa täysjyväriisijauhoa
3 dl vaaleaa hienoa gluteenitonta jauhoseosta (Semper)
1,5 tl ksantaania
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl inkivääriä
1 tl kanelia
pari ripausta neilikkaa

Laita uuni lämpenemään 190 asteeseen. Leivinpaperoi muutama pelti. Mittaa yhteen aineet tapiokatärkkelyksestä neilikkaan. Mittaa pieneen kippaan omenasose sekä ruokasooda.

Vatkaa isossa kulhossa rasva, sokeri ja siirappi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon omenasoseseos. Sekoita. Lisää jauhoseos ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Pyörittele pellille noin pari senttisiä palleroita. Jätä leviämisvara. Paista uunin keskitasolla 8-10 minuuttia. Meidän uunissa tarkka aika oli 9 minuuttia.

Huom! Omena + ruokasooda = kananmuna
Ruokasooda reagoi omenan happamuuteen ja tuloksena on hiilidioksidia eli taikina saa ektravoimaa kohoamiseen. Jos voit käyttää kananmunaa, niin laita taikinaan omenasose-ruokasoodaseoksen sijaan yksi kananmuna.

 Lapsiperheeseen sopiva kaitaliina, eikö? Tässä yksi tekemistäni kirjontatöistä.

Jouluvalmistelut ovat meillä jo täydessä vauhdissa. Eilen ja tänään on ollut karkkitehdas pystyssä, kun testailen jouluksi uusia karkkeja. Kaikenlaista kivaa siis luvassa, kunhan ehdin taas naputtelemaan. 

Miksi tämä aika kuluu aina vaan nopeammin, kun vanhenee? Ainakin siltä kovasti nyt tuntuu. Neiti kasvaa hurjaa vauhtia ja itsekin peilistä katsottuna näytän vanhemmalta, vaikka muuten en tietenkään ole vanhentunut, ainakaan mieleltäni. Mahtaako se ajankuluminen tuntua nopeammalta sen vuoksi, että ei enää itse olekaan yhtä nopea kuin 16-vuotiaana? Vai onko sitä tekemistä vaan yksinkertaisesti enemmän kuin ehtii ikinä tekemään? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.