Kollaasi

Kollaasi

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Suklainen konjakkikakku

Isänpäivä, se lähestyy uhkaavaa vauhtia. Miten tämä aika kuluukaan näin nopeasti? Minulla on sellainen olo, että Neidin syntymästä on vasta vuosi aikaa ja hyvänen aika, siitähän on muutaman viikon päästä kolme vuotta aikaa. Meillä on iso tyttö jo. Ajan kulumista ihmetellessäni kaivoin esiin "päiväkirjani" ja lueskelin niitä pitkästä aikaa. Haluan jakaa teidän kanssanne myös yhden kirjoitukseni. Se löytyy reseptin jälkeen, jos vaikka yrittäisin pysyä edes suurin piirtein asiassa postauksen alkupuolen.

Kakku on toiveohje. Minulta kyseltiin tällaista ohjetta ja hyvä niin. Kaivoin muistini sopukoista  tämän ohjeen. Kakku on helppotekoinen, aikuiseen makuun todellinen herkkupala. Viskin ystävä voi vaihtaa konjakin viskiin ja kakku toimii siitä huolimatta. Kakku sopii isälle tarjottavaksi mitä erinomaisemmin.
Kakku ei kaipaa ihmeemmin koristeita. Koristelin kaksi palaa eri tavoilla, jotta voitte itse ideoida oman kakkunne. Hieman kermavaahtoa pursotettuna ja muutama kukka tai vaikka suklaakastiketta ja marjoja tai sitten päälle vain tomusokeria, ihan miten itse haluaa.

Konjakkikakku

75 g voita tai maidotonta margariinia
200 g tummaa suklaata (maidotonta tarvittaessa)
3 rkl konjakkia
3 rkl vahvaa kahvia
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 20 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Voit myös laittaa leivinpaperin vuoan pohjalle. (Kuvan kakussa on käytetty 18 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa.)

Sulata miedolla lämmöllä kattilassa ensin rasva ja lisää sitten suklaa joukkoon sulamaan, sammuta levy. Sekoita tasaiseksi, lisää joukkoon kahvi ja konjakki. Sekoita yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.

Lisää munavaahdon joukkoon suklaaseos. Nostele joukkoon varovasti käännellen jauhot. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 12-20 minuuttia. Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä hieman kosteaksi. Paistoaika riippuu paljon vuoan halkaisijasta.

Ota kakku pois uunista ja anna sen jäähtyä vuoassa. Irroita kakku vuoasta, laita kakkulautaselle ja kostuta kevyesti. Anna vetäytyä seuraavaan päivään. Koristele haluamallasi tavalla.


Kostutusliemi:

vajaa 0,5 dl vettä
0,25 dl sokeria
1,5 rkl konjakkia

Mittaa aineet pieneen kulhoon ja sekoita niin kauan, että ne ovat sokeri sulaa nesteeseen.


Allergiainfo:
  • Maidottomaan käytä maidottomia tuotteita, tarjoile esim. soija-/riisijäätelön kera.
  • Gluteenittomassa käytä 2,5 dl Maizena-jauhoja. 
 Ja tässä tämä päiväkirjaote, huih, tästäkin on aikaa kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta.

Neiti ja Äiti:  

Lama-ajan unihiekkaa

6.4.2011

Meillä on valehtelematta satatuhatta ja kaksi nukkumattia kaapin takana. Ainakin niin monta kertaa neidille on laulettu Sinisen unen ensimmäinen säkeistö, jostain syystä enempää ei ole sanoja mieleen muistunut. Tällaisesta nukkumattiarmeijasta huolimatta neidin nukkuminen on yhä edelleen vähän niin ja näin.

Yksi johtopäätös on tullut tehtyä - nukkumattien unihiekka on perua lama-ajalta. Se on niin huonolaatuista, että se vain kutittaa silmiä, mutta ei tee muuten tehtäväänsä. Neitiä kun seuraa nukkumatin visiitin jälkeen, niin silmiä kutittaa kovasti, mutta nukkua ei millään meinaa malttaa. Onhan hänellä koko ajan tekemistä ja uuden oppimista niin kamalan paljon ettei ole ihmekään ettei malta nukkua, mutta jos vaikka edes pikkuisen äidin mieliksi.

Aika usein unihiekassa on mukana pyöriäispulveria. Silloin nukahdetaan ihan nätisti, mutta se pyöriminen - voih. Se herättää varmasti naapurin koiratkin. Eipä siinä mitään ongelmaa olisi. jos sitä tavaraa olisi nukkumatilla käytössä vaikka kerran viikossa. Mutta sitä on noin joka toinen yö (tällä hetkellä joka yö) unihiekassa mukana. Sitä on hiukan rasittava seurata vierestä. Neiti hymyilee leveästi unissaan, pyörii kyljeltä kyljelle ja huitoo käsillään. Ihan kuin hän olisi hyvin onnellinen kääntymistaidostaan: "Jee nyt pääsen itse kääntymään. Enää ei haittaa vaikka äiti tai isi laittaisi ihan väärälle kyljelle." Tässä on melkein jo reklamaation paikka nukkumateille.

Jotakin ruokahalunkin herättäjää on myös nukkumateilla mukanaan. Neiti heräilee sen verran tiheästi tissille. Niin mukavuudenhaluiseksi tyttöseksi hän herää hämmästyttävän usein syömään. Pitää siis todella olla nälkä. Äidin ja isin tyynyliinat pitävät hyvin paikkansa - Äiti on vähän väsynyt, Isi on todella väsynyt... Isi majoitetaan välillä olohuoneen puolelle unen saannin turvaamiseksi. Äiti vetää lonkkaa toivottavasti viikonloppuna ja varmaankin pääsiäisenä.!

Onneksi Känkkäränkkä-pulveri jaetaan tähän talouteen aika harvoin. Mutta voi veljet, kun joku nukkumatti erehtyy pussista ja heittää tuota maankuulua kiukkupulveria. Neidillä on heti herättyään niin kiukkuinen ilme ja itku, että tekisi mieli paeta vuorille. (Onneksi vuori ei ole kaukana, toisella puolella tietä.) Mutta eihän tuota pikkuista henno jättää. Siinä sitten kuunnellaan kaikki valitukset ja kiukuttelut mitä neiti vain keksii. Välillä huomaa, että hän ei itsekään tiedä miksi kiukuttelee. Voiko sille olla mitään muuta selitystä kuin viallinen unihiekka? Tilanne saadaan aika usein nollattua pikaisilla lisänokosilla. Tissi suuhun ja pään silitystä niin hyvällä tuurilla kiukku-piukku nukahtaa nopeasti ja herää aurinkoisena itsenään.

Pikaunihiekkaakin näyttää tämän talouden nukkumateilla olevan mukanaan. Sitä ne mokomat heittävät, kun on neidin päikkärien aika. Tänäänkin neiti nukkui massiivisia vartin päikkäreitä. Just sen aikaa, että siinä ehtii syömään ja jos tuuri käy, käymään vessassa. Pidemmät torkut tulivat myöhemmin. Tosin ne vaativat äidin viereen katsomaan telkkua. Harmi ettei siinä yleensä ehdi nukkumaan, kun torkkujenkin puolivälissä tarvitaan lisää sapuskaa.

Joskus sitä vain ottaa pattiin jatkuva heräily ja oman ajan puute. Neiti kun nukahtaa iltaisin aikaisintaan klo 23, niin siinä jää kyllä omat hommat melkoisen myöhälle. Nukkumatit! Liikkukaa aikaisemmin! Ja käyttäkää laatuhiekkaa, voin sitä varten vaikka muistella loput kaksi säkeistöä sanoja.

Ai niin, kiitos jollekin ihanalle lukijalleni, joka oli äänestänyt Jauhotonta taikinaa ehdolle Indiedaysin Blog Awardsiin. Käykäähän äänestämässä! (linkki avautuu Indiedaysin äänestykseen)

 

4 kommenttia:

  1. Ohje tuntuu herkulliselta. Sopiiko siihen brandy? Ihana päiväkirja sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brandy sopii siinä missä konjakkikin. Mukavia leivontahetkiä!

      Poista
  2. Kiitos tästä ohjeesta. Hyvää oli ja maistui myös nelivuotiaalle.Terveisin se ohjetta toivonut-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan. Toivo ihmeessä lisää, jotta nämä harvat harmaat aivosolut saavat töitä. :) Ihana aina kuulla, että ohje on onnistunut.

      Poista

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.