Joka vuosi tulee sama pettymys. Ei ole mitään väliä sillä, että kuinka huolellisesti olen mokomat tuskastuttavat valoketjut kiertänyt pahvitukiensa ympärille. Joko jollakulla muullakin on varastomme avain tai sitten siellä asuu jonkun joulupallon sisällä kummitus, jonka tehtävänä on sekoittaa valot ihan totaalisesti. Operaatio kausivalo (Huom! Nykyään puhutaan kausivaloista, jotta ihmiset voivat paremmalla omatunnolla laittaa valot piristämään synkintä aikaa vuodesta. Tai näin ainakin itselleni selitän.) alkaa mielessä piipitellen, sillä eihän äiti-ihminen voi kiroilla! Mustapippurit ynnä muut mausteet kaikuvat välillä, kun tuskastelleen availen solmuja.
Sitten iskee varsinainen valopäisyys. Laitan ensimmäisen valon paikoilleen, johdon seinään ja voi juusto. Eihän se toimikaan kokonaan. Viisas ihminen olisi tarkistanut sarjan toimivuuden ihan ensimmäiseksi. Pikainen muistutus itselle, tämä on vanhin valo, se on kytketty sarjaan, ok, jäljitetään viallinen lamppu, jotta saadaan sarja toimimaan. Päätin ottaa koko höskän pois paikoiltaan, alkaa käymään lämpimässä sisällä lamppuja läpi. Juuri kun olin paikallistanut mokoman syntipukin, koko valosarja karkaa luotani suorastaan loikkien kuten aropupu konsanaan. Neiti se sitten sai päähänsä auttaa äitiä. Oi kiitos tyttäreni... Päätin unohtaa mokoman lamppuvirityksen ja siirryin seuraavaan.
Mikä olikin melkoinen virhe. Huoh, homma johon kuvittelit aikaa menevän vain viisi minuuttia, kestikin tunnin. Valosarja ikkunan väliin, joo, siellähän se näyttää kauniilta, ainakin unelmissa. Ikkuna, jonka väliin halusin sarjan, oli tietenkin huonekalujen takana. No sittenpä pääsin treenaamaan ja siirtelemään vähän pöytiä. Ensin pois rehut, sitten siirsin varoen pöytää, ihan vähän vaan, kun ikkunan väliin on niin helppo heittää koriste. Loppujen lopuksi siirsin pöytää neljään kertaan ennen kuin olin suht koht valmis. Aina se piippiippiip helmillä koristeltu sarja putosi jommasta kummasta päästä ja toiseen päähän ei saanut edes sormia väliin. Argh! Tunnin taistelun jälkeen heitin valot sisälle ja paiskasin ikkunan kiinni. Ihme kyllä sarja on keskellä ja ihan kauniisti. Halleluja!
Katsoin viisaammaksi odottaa loppujen kanssa iltaan. Neidin ei tarvitse nähdä äitiään myrtsinä kiukuttelemassa valoille. Illalla aloitin operaation uudelleen. Ei olisi pitänyt, viisaampi olisi saman tien luovuttanut. Tunnin pari kiukuteltuani ja tuhistuani ja kiroiltuani mielessäni tulin siihen tulokseen, että antaa olla. Nämä vanhat valot joutavat kierrätykseen ja minä investoin uusiin ja helpompiin. Valaistu kranssi ikkunaan ja avot, siinä kaikki. Puolilta öin hinauduin jääkaapille ja otin itselleni palan kakkua mieheni suostumuksella (Isin kakku oli jähmettymässä). Harvemmin teen niin, mutta nyt hermoni kaipasivat nollaamista. Ehkä tehokkaampi tapa olisi ollut kaataa lasiin rommia ja juoda se, mutta kyllä suklainen juustokakkukin rommilla helpotuksen huokauksen toi.
Kakku maistuu pehmeästi rommille ja suklaalle. Lisää tilkkasen rommin määrää, jos haluat voimakkaamman maun. Vesihauteessa kypsentäminen pehmentää kakun rakennetta ja juustokakku ei halkeile.
Suklainen rommijuustokakku
10-12 palaa
Pohja
4 dl digestive-keksin muruja (gluteeniton tarvittaessa)
80 g sulatettua voita tai margariinia
Voitele 22-24 cm halkaisiljaan oleva irtopohjavuoan reunat. Pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperi, se tiivistää samalla pohjan ja reunan väliä. Vuoraa vuoka ulkopuolelta foliolla. Laita kaksi kerrosta ja varo reikiä. Kakku kypsennetään vesihauteessa ja folio estää veden pääsyn kakkuvuokaan.
Yhdistä keksimurska ja sula rasva. Painele vuoan pohjalle ja puoliväliin reunoja. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna olla siellä täytteen valmistamisen ajan.
Täyte
0,5 dl tummaa rommia (halutessasi lisää määrää vielä 1 rkl)
170 g tummaa suklaata
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk creme fraichea
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
4 isoa kananmunaa
Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen. Laita uunin alatasolle syvä pelti, johon laitan sentin pari vettä. Mittaa kuumutta kestävään kulhoon rommi ja suklaa. Laita pieneen kattilaan vettä ja nosta kulho siihen päälle. Kuumenna vesi ja anna suklaan sulaa, sekoittele välillä. Seos saattaa tuntua tankealta, mutta kyllä se siitä sulaa. Älä päästä vettä kiehumaan ja älä anna veden koskettaa kulhon pohjaa.
Vatkaa tuorejuusto ja creme fraiche notkeaksi. Lisää joukkoon sokeri ja vaniljauute. Vatkaa sen verran, että sokeri sulaa ja sekoittuu joukkoon hyvin. Lisää munat yksitellen vatkaten. Ota seoksesta sivuun 3 dl.
Sekoita loput juustomassasta suklaarommin joukkoon. Muista vatkata koko ajan seosta, ettei se leikkaa kiiinni. Kaada suklaajuustoseos vuokaan. Kaada sen jälkeen aiemmin sivuun laittamasi juustoseos joukkoon. Valuta sitä vähän joka puolelle kakkua. Voit myös nostella sitä varovasti suklaaseokseen sekaisin. Älä sekoita liikaa tai sinulla on vain yhdenväristä kakkua, eipä sekään tosin makua haittaa.
Nosta vuoka uuniin ja paista vesihauteessa noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Tutisee, muttei ole löllö. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Säilytys jääkaapissa muutaman päivän ajan. Voi pakastaa.
Kakun voi halutessaan koristella suklaarouheella.
Anti olla -kasa... Onneksi olen oppinut nauramaan itselleni, hulluksi sitä muuten tulisi.
Onneksi nuo näyttävät ihan sieviltä.
