Kollaasi

Kollaasi

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Toffee


Toffee on minulle vakava asia. Toffee ei ole fudgea, toffee ei ole nekkua, toffee on toffeeta. Sen pitää olla juuri sopivasti venyvää, sen pitää olla pehmeää, sen pitää melkein tarttua hampaisiin, mutta ei ihan. Täydellinen toffee on tyttäreni sanoja lainatakseni juuri sopivaa. Tunnustan olevani tässä ihan omaa luokkaani. Olen toki suklaaholisti, mutta toffeeismin vien ihan toiselle tasolle.

 Rakastin jo lapsena toffeeta. Muistan usein kärkkyneeni toffeeta keittäneen äitini vieressä maistiaisia. Äiti testasi toffeen valmiutta tiputtamalla vähäsen toffeeta kylmään veteen. Jos siitä sai tehtyä kuulan, oli toffee valmista. Usein pyysin useamman maistiaisin ollakseni aivan varma. Kattilan kaapiminenkin oli aivan ihana tehtävä.

Toffee:

2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 dl glukoosisiirappia
2 dl vispikermaa
100 g voita
--
0,5 tl vaniljauutetta halutessaan

Mittaa kolmen litran kattilaan sokerit, siirappi, kerma ja voi. Kuumenna kohtalaiselle lämmölle sekoitellen. Keitä niin kauan, että massan lämpötila nousee 120 asteeseen. Toffee kuohuu aika voimakkaasti, ole varovainen. Muista sekoitella vähän väliä. Aikaa menee noin 20-40 minuuttia.

Kun massa on valmista, sekoita siihen joukkoon vaniljauute halutessasi.

Voitele kevyesti vuoka, joka on noin 15 cm x 25 cm x 1,5 cm. Kaada massa vuokaan jähmettymään. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja leikkaa sitten paloiksi ja kääri esim. leivinpaperiin. Sellofaani on kauniimpaa, mutta sitä ei oikein saa vain käärittyä, tarvitaan lankaa tai teippiä.

 "Sovivasti venyvää", niin sopivasti, että voit venyttää yhden palan ja kiertää sen pieneksi ruusuksi. Hmm. En taida olla toffeeisti, taidan olla toffeefriikki.


Allergiainfo:
Laktoosi-intolerantikot huom! Voit tehdä toffeen laktoosittomasta vispikermasta sekä laktoosimattomasta voista. Ihanaa, eikö? Huom! Valmistuksessa pitää käyttää voita, margariini juoksettuu hyvin herkästi.

Olimme tässä kipeinä, siksi en ole kaikkia lupaamiani ohjeita saanut päivitettyä blogiin. Pikku hiljaa alkaa elämä taas voittamaan, onneksi. 

6 kommenttia:

  1. En ole ikinä oppinut tekemään toffeeta. Isoäitini teki ihan tolkuttoman hyvää kermatoffeeta, colatoffeeta ja suklaatoffeeta...Aina joulunaikaan sai naatiskella niistä...ja nekut oli toinen. Mutta en ole itse oppinut tekemään vaikka kuinka olen harjoitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloisia muistoja, ruoka tuo usein mieleen yhtä sun toista mieleen.

      Poista
  2. Haastoin sinut! Katso haaste http://silkkiavain.blogspot.fi/2013/10/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyisi kerätä itseni ja vastata haasteeseesi ja muihinkin mitä on tullut. Olen niin huono vastaamaan noihin, ei muka ole aikaa. :) (Noloissaan naputtelee konetta.)

      Poista
  3. nyt mäki onnistuin ku omistetaan nykyään digi lämpömittari.. hitaasti nousee sinne 120 asteeseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla onnistumisesta. Tunnustan itse olevani riippuvainen erilaisista vempaimista. Munakello piippaa, kun pikkuleivät pitää ottaa uunista, lämpömittari kertoo, kun paisti on kypsää ja kaikenlaisissa sokerikeitoksissa luotan ehdottomasti lämpömittarin apuun.

      Se viimeinen nykäisy 120 asteeseen kestää kauan, paksupohjainen kattila nopeuttaa sitä hieman. Huomaan eron hyvin, kun teen ihan tavallisessa kattilassa ja joskus Toolsin kattilassa. Paksu ja painava on nopeampi.

      Poista

Kiitos kommentista. Kommenttien vastaamisessa voi olla paljonkin viivettä, pahoittelen.