Vieläkin maailmaan mahtuu yksi ruokablogi lisää. Olen tätä blogin pystyynlaittamista miettinyt hartaudella ja pitkään. Nyt viimeinkin uskalsin. Kerron vähän taustaa, että mikä sen nyt sitten sai aikaan.

Vähän yli kaksi vuotta sitten odottelimme syntyväksi tytärtämme. Jostain kummallisesta syystä olin harhautunut kuvittelemaan äitiyttä pullantuoksuiseksi, ihanan seesteiseksi ajaksi. Kenties unelmissani minulla oli essu päällä ja sylissäni vaaleanpunaiseen puettu vauva. Miehen töistä tultua olisi ollut hyöryävän kuuma tuore ruoka pöydässä ja meillä olisi ollut kaikenlaista kivaa perhetekemistä.

Ja hah, todellisuus herätti elämään todella nopeasti. Miestä vastassa olikin hikinen, hyvin puklattu ja epätoivoinen äiti ja vielä epätoivoisempi neiti. Vaikka mitä teimme, oli neidillä masu kipeä. Saimme kuulla joka puolelta, että kyllä se kolmen kuukauden kohdalla auttaa. Seuraava maaginen luku oli neljä kuukautta, sitten puoli vuotta ja niin edelleen. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Meillä vaan valvottiin ja valvottiin. Maha vaivasi ja ihossakin oli ongelmia. Mitkään poppakonstit eivät auttaneet. Ei vyöhyketerapita, ei maitohappobakteerit, ei jumpat. Sitten viimeinkin tuli aika testata lehmänmaitoa. No urtikariahan siitä heti lehahti. (urtikaria=allerginen ihoreaktio, nokkosihottuma) Aiemmin neiti oli saanut lehmänmaitoa vain äidinmaidon kautta. Tuttipulloa kavahtaneena vauvana ei korvikkeita tässä taloudessa tarvittu.

Maitoproteiiniallergiasta alkoi vyyhti aukenemaan. Nyt allergialistalla on kotimaiset viljat, maito, muna, kala, bataatti, suklaa, sinappi näin yhtäkkiä muistellen. Ruoanlaitto ja leipominen on melkoista taiteilua. Netistä olen monista blogeista apua löytänyt ja ajattelin jakaa sitä nyt sitten muillekin.

Ihan varmasti joukkoon eksyy ihan tavallisia ruokiakin, mitä sitä herkkusuu itselleen mahtaa. Lisäksi kirjoittelen kokemuksia neidistä ja äidistä. Palaan muistoihin alkutaipaleelta ja saatan kirjoitella uudemmistakin jutuista.

Tervetuloa mukaan Jauhottomaan taikinaan!