Jos laiskottaa, on näppärä tehdä uunipuuro ja laatikkoruoka samalla kertaa. Uunipuuro on muutenkin kivaa vaihtelua. Helppoa ja nopeaa tehtävää, eikä pala pohjaan niin kuin hellalla tehtävät. :) Tähän laitoin taatelia makeutukseksi joukkoon. Taateli ja hirssi tuntuvat sopivan hyvin yhteen.
Hirssi-taatelipuuro:
1,5 dl hirssinjyviä
7 dl soijamaitoa (tai muuta dieettiisi sopivaa maitoa)
1/2 pkt taateleita
Vuoan voiteluun maidotonta margariinia
Huuhtele siivilässä jyviä kylmällä vedellä. Laita vielä hetkeksi likoamaan kylmään veteen. (Ota iso kulho, laita siivilä jyvineen siihen ja laske vettä niin paljon, että jyvät peittyvät. Voitele uunivuoka maidottomalla margariinilla. Pilko taatelit pieneksi ja laita voideltuun vuokaan. Valuta jyvät vedestä ja kippaa vuokaan. Mittaa joukkoon maito. Laita uuniin 175 asteeseen noin pariksi tunniksi. Sekoita kerran pari paiston aikana. Lisää paistoaikaa, jos jyvät eivät tunnu kypsiltä. Halutessasi voit maustaa puuroa ripauksella suolaa tai sokeria. Tarjoile esim. maidon tai hunajan kera.
Kaivoin esiin kirjoittamiani pätkiä Neidin vauva-ajalta, aikaa ennen kuin allergiat olivat selvillä. Nyt jo tajuaa paljon enemmän ja tietää mistä Neidin nukkumattomuus ja puklailu johtuivat.
Lama-ajan unihiekkaa
Meillä on valehtelematta satatuhatta ja kaksi nukkumattia kaapin takana. Ainakin niin monta kertaa neidille on laulettu Sinisen unen ensimmäinen säkeistö. Tällaisesta nukkumattiarmeijasta huolimatta neidin nukkuminen on yhä edelleen vähän niin ja näin.
Yksi johtopäätös on tullut tehtyä - nukkumattien unihiekka on perua lama-ajalta. Se on niin huonolaatuista, että se vain kutittaa silmiä, mutta ei tee muuten tehtäväänsä. Neitiä kun seuraa nukkumatin visiitin jälkeen, niin silmiä kutittaa kovasti, mutta nukkua ei millään meinaa malttaa. Onhan hänellä koko ajan tekemistä ja uuden oppimista niin kamalan paljon ettei ole ihmekään ettei malta nukkua, mutta jos vaikka edes pikkuisen äidin mieliksi.
Aika usein unihiekassa on mukana pyöriäispulveria. Silloin nukahdetaan ihan nätisti, mutta se pyöriminen - voih. Se herättää varmasti naapurin koiratkin. Eipä siinä mitään ongelmaa olisi. jos sitä tavaraa olisi nukkumatilla käytössä vaikka kerran viikossa. Mutta sitä on noin joka toinen yö (tällä hetkellä joka yö) unihiekassa mukana. Sitä on hiukan rasittava seurata vierestä. Neiti hymyilee leveästi unissaan, pyörii kyljeltä kyljelle ja huitoo käsillään. Ihan kuin hän olisi hyvin onnellinen kääntymistaidostaan: "Jee nyt pääsen itse kääntymään. Enää ei haittaa vaikka äiti tai isi laittaisi ihan väärälle kyljelle." Tässä on melkein jo reklamaation paikka nukkumateille.
Jotakin ruokahalunkin herättää on myös nukkumateilla mukanaan. Neiti heräilee sen verran tiheästi tissille. Niin mukavuudenhaluiseksi tyttöseksi hän herää hämmästyttävän usein syömään. Pitää siis todella olla nälkä. Äidin ja isin tyynyliinat pitävät hyvin paikkansa - Äiti on vähän väsynyt, Isi on todella väsynyt... Isi majoitetaan välillä olohuoneen puolelle unen saannin turvaamiseksi. Äiti vetää lonkkaa toivottavasti viikonloppuna ja varmaankin pääsiäisenä. Niin ja nukkumattien pahoista katseista huolimatta nyt aloitettiin iltasapuskakampanja maissivellin muodossa. Nyt sitä sitten tarjoillaan joka ilta. Neiti on jo niin iso tyttö, että täysimetys jää historiaan. Iltasapuskan on oltava tuhdimpaa. Jospa se päihittää nukkumattien ruokahalupulverin!
Onneksi Känkkäränkkä-pulveri jaetaan tähän talouteen aika harvoin. Mutta voi veljet, kun joku nukkumatti erehtyy pussista ja heittää tuota maankuulua kiukkupulveria. Neidillä on heti herättyään niin kiukkuinen ilme ja itku, että tekisi mieli paeta vuorille. (Onneksi vuori ei ole kaukana, toisella puolella tietä.) Mutta eihän tuota pikkuista henno jättää. Siinä sitten kuunnellaan kaikki valitukset ja kiukuttelut mitä neiti vain keksii. Välillä huomaa, että hän ei itsekään tiedä miksi kiukuttelee. Voiko sille olla mitään muuta selitystä kuin viallinen unihiekka? Tilanne saadaan aika usein nollattua pikaisilla lisänokosilla. Tissi suuhun ja pään silitystä niin hyvällä tuurilla kiukku-piukku nukahtaa nopeasti ja herää aurinkoisena itsenään.
Pikaunihiekkaakin näyttää tämän talouden nukkumateilla olevan mukanaan. Sitä ne mokomat heittävät, kun on neidin päikkärien aika. Tänäänkin neiti nukkui massiivisia vartin päikkäreitä. Just sen aikaa, että siinä ehtii syömään ja jos tuuri käy, käymään vessassa. Pidemmät torkut tulivat myöhemmin. Tosin ne vaativat äidin viereen katsomaan telkkua. Harmi ettei siinä yleensä ehdi nukkumaan, kun torkkujenkin puolivälissä tarvitaan lisää sapuskaa. Liikkuva maitobaari lisännee pian päiväaterioihinkin perunaa/bataattia tms.
Joskus vaan ottaa pattiin jatkuva heräily ja oman ajan puute. Neiti kun nukahtaa iltaisin aikaisintaan klo 23, niin siinä jää kyllä omat hommat melkoisen myöhälle. Nukkumatit! Liikkukaa aikaisemmin! Ja käyttäkää laatuhiekkaa, voin sitä varten vaikka muistella loput kaksi säkeistöä sanoja.
